Suosittele koirarotua lapsiperheeseen.
Olemme viimein muuttamassa omakotitaloon ja pitkään haaveilemamme koira on taas askelta lähempänä. Mitä koiraa suosittelisit lapsiperheeseen? Paimennus/vahtivietti ei saisi olla ihan mahdoton ettei hauku lasten kavereita ihan pystyyn. Koiruus voisi olla säkäkorkeudeltaan 40-50 senttinen ja ei luonteeltaan vaikeimmasta päästä.
Kommentit (73)
Cockeri. Painoa 15kg, säkä jotain himpun alle 40 muistaakseni. Sopiva isomman lapsenkin ulkoilutettavaksi (iso etu!), vaikkei nyt ihan 7-vuotiaalle voi antaakaan. Utelias, aktiivinen, lapsirakas ja ei räkytä. Haluaa miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mesi kirjoitti:
Lähinnä etsimme koiruutta perheenjäneksi, ei niinkään harrastekoiraksi. Meillä on myös kissapappa, joten voimakas metsästysvietti ei ole hyvä. Kuten alussa sanoin , koiralla voisi olla luonne enemmän sieltä pehmeämmästä päästä, edellinen koirani (lapsuuden kotini koira) eli 18 vuotta, ja kuoli minun olessani 22, ja viimeiset kahdeksan vuotta on ollut huushollissa vain kissoja kun en ole hennonut koiraa kerrostalossa edes ajatella. Schnapendoesia jossain kovasti kehuttiin, mutta en ole koskaan tavannut sellaista.
Koiran paino voisi olla max. 30kg. Suunnittelin että liikuntarytmi voisi olla esim. tämmöinen; Aamulenkki tytön kouluun viennin jälkeen, päivälenkki koulusta noudon jälkeen, päivällä omalla pihalla vapaana ja illalla pitkä lenkki, kun lapset on nukkumassa.
Etkö käy töissä ollenkaan? Vietkö tyttösi kouluun vielä 18 vuoden päästäkin? Kannattaa miettiä vähintään se 15 vuotta eteenpäin sitä elämää, eikä vain yhtä vuotta.
Voiko elämänsä kulkua yleensäkään tietää 18 vuoden päähän? Mitä jos on kuollut siihen mennessä tms.
Vierailija kirjoitti:
Amerikan bulldog, irlanninsusikoira, doberman tai dalmatialainen. Täynnä hyvää virtaa ja intoa kaikki. Kivasti sopii monilapsiseen perheeseen.
Ihanko oikeasti suosittelet lapsiperheeseen dobermannia? Plus että kaikki mainitsemasi rodut ovat hyvin erilaisia luonteeltaan ja eri asioihin jalostettuja.
Jos lapsiperheeseen ottaa esim. dobermannin, on syytä olla jo koirakokemusta, mieluiten juuri tuosta rodusta.
Ja todellakin pidän dobermanneista, lapseni perheessä on. Mutta aikuisten oikeasti vaatii koulutuksen eli osaamista, halua, intoa ja etenkin aikaa kouluttamiseen ja riittävään touhuamiseen. Tosin kaikki rodut vaativat edellämainittuja, ei pelkästään dobberi.
Tässä hillspetin sivuilta pätkä: "
Dobermannit ovat voimakkaita ja energisiä koiria, jotka tarvitsevat runsaasti liikuntaa. Jos dobermanni ei saa kaipaamansa liikuntaa, se saattaa käydä ärtyisäksi ja jopa aggressiiviseksi. Se sopeutuu hyvin elämään kerrostalohuoneistossa kunhan saa päivittäin riittävästi liikuntaa.
Huolellinen sosiaalistaminen ja tottelevaisuuskoulutus pennusta alkaen ovat välttämättömiä tälle rodulle. Dobermannin koulutuksessa positiivinen vahvistaminen on erittäin tehokasta.
Rodulla on luonnostaan voimakas suojeluvietti, eikä sitä ole tarpeen kouluttaa erikseen perheen vartijaksi. Asiantuntijat varoittavat antamasta nimenomaista vartiointikoulutusta, koska dobermannin luonteella se johtaa helposti liioiteltuun vartiointitaipumukseen ja aggressioon."
Mitä tahansa valitsettekin, älkää sekaantuko rescuekoiraan.
Mulla on ollut monta koiraa, olen kasvattanut koiria ja missään nimessä ei rescue-koiraa lapsiperheen ekaksi koiraksi,kuten joku suositteli. Sellainen vaatii jo kokemusta ja ymmärrystä koiran sielunelämästä ja kärsivällisyyttä. Toisekseen koiralla voi olla kallis sairaus, kun sen taustaa ei tiedetä. Meillä on nyt eka rescue-koira mutta lapset on teinejä, ja heillä on koirantajua vuosien varrelta. Meillä on tällä hetkellä 3 koiraa. Tätä rescuekaveria on nyt vuoden jälkeen saatu normaalin kotikoiran pirtaan, monta pelkoa on pikkuhiljaa paranneltu pois ja koiran itseluottamus on kasvanut. Ei ole mikään aloittelijan koira.
Ennenkuin otatte koiran niin mietippäs: Kukas teillä ulkoiluttaa koiran sen pari tuntia vähintään päivässä ja harjaa, pesee hampaat (Rescuekoiramme entisen elämän vuoksi parandontiitin aiheuttaman sairauden hoito maksaa meidän eläinlääkärissä 500-1200 euroa, hampaiden tilanteesta riippuen, hammasharja on kannattava hankinta koiralle. Rescuekoiramme on myös sydänvikainen, ja sydänultraus maksoi 350 euroa+ jatkuva lääkitys ) Onkos varaa viuluihin, joita koira tuo tullessaan? Ison koiran ruokakulut? Kuka pesee kuraisen koiran? Siivoaa sotkut? Oksennukset ja vahingot matolta?
Osaako lapset olla koiran kanssa? Ymmärtääkö he, miten koiraa kohdellaan?
Oletteko te kärsivällisiä ihmisiä? Koiralle ei huudeta ja raivota, sitä ei lyödä ja ennen kuin ottaa koiran, olisi syytä vähän opiskella kirjoista koirankoulutusta.
Ps. tsekkaappa partacollie. Turkki vaatii perusteellisen harjauksen kerran viikossa. Karvat voi lyhentää. Kaverini muutti partiksen karvat joka toukokuu lyhytturkkiseksi.....muuten oli ystävällinen ja lapsista tykkäävä koira, ja oppi helposti temppuja.
Vierailija kirjoitti:
Cavalier kingcharlesin spanieli. Minulla on ollut 4 em. rotuista koiraa ja mitään ihanampaa luonteeltaan ei voi kuvitellakaan. Ei tarvitse trimmata, vähän itse voi lyhennellä/siistiä turkkia halutessaan. Reipas koira lenkkeilemään mutta ei välttämättä vaadi lenkitystä jos emännällä huono lenkkipäivä. Nukkuivat sängyssä kaikki. Kaksi koiraa kerrallaan suurimman osan aikaa koska seuraa toisilleen ja pieninä eivät vie paljon tilaa. Toisaalta eivät ole ihan mitään nyrkinkokoisia. Meillä ovat olleet n. 10 kg kaikki. Ruualle persoina pitää vähän pitää jöötä mutta nappuloita (oma merkki eläinkaupassa) ja cesar -purkki päivässä ovat pitäneet kunnossa niin mahan kuin turkit. Vähän tietysti broileria joskus. Viat: vanhemmuuten sydänvika aika tavallinen. Katso netistä lisää, muitakin sairauksia on. Kun ostat niin vaadi että vanhemmilta on otettu magneettikuvat niskasta ja päästä, että ei perinnöllistä syringomyelia -sairautta. Tässäpä yksi rotu. Toinen on tietysti suosittu jackrusselin terrieri.
Ehdottomasti ei Cavalieria! Rotu on todella sairaaksi jalostetyu ja tuskallinen kallon epämuodostuma todella yleinen. Suosikaa pliis vielä terveitä rotuja tai sekarotuisia.
Pehmolelu, on monen väristä ja kokosta tai vaihtoehtoisesti robottikoira. Ole hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin englannin springerspanielin. Sellaisen punavalkoisen. Leikkisä, mutta rauhallinen ja hyvä luonne. Kultaiset noutajatkin on monesti melko energisiä.
Se on maksavalkoinen, meillä on juuri tuollainen englanninspringerspanieli, tuohan on yli seurallinen, loputtoman energinen, mutta samalla kotona yli rauhallinen lastensa lemmikki, ei välitä vaikka monta lasta nukkuu päällä, vapaana ollessaan kulkee aina lähellä. Ei hauku juuri ollenkaan, pihaan tulevan kävelijän ilmoittaa, mutta ei perään hauku. Kaikinpuolin todella mukava, ei iso, eikä pieni koira. MUTTA nämähän ovat trimmattavia rotuja, turkki täytyy harjata lähes päivittäin, se kerää mukaansa roskia ja takkuuntuu, lumi tarttuu tassuihin jne. Meilläkin trimmattiin kaikki karvat lyhyiksi, että helpompi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin englannin springerspanielin. Sellaisen punavalkoisen. Leikkisä, mutta rauhallinen ja hyvä luonne. Kultaiset noutajatkin on monesti melko energisiä.
Ja vielä että sopivankokoinen lasten lenkittää. Meillä on suomenajokoira ja vaikka ei paina kuin 20kg 57cm korkea niin ei haaveitakaan muiden kuin aikuisten lenkittää, ei vedä, mutta kun vietti tulee, kiskoo lujaa. Kaverilla oli labris ja kultainennoutaja, sinne kun kyläänkin meni niin koirat juoksi ympäri taloa ja hästäs niin paljon että ne piti laittaa vierailuajaksi toiseen huoneeseen jotta lapsetkin voisi sisälle tulla, puski ja nuoli. Meillä saattaa olla koira sisällä puolipäivää ja sitten vaimo kysyy että onko meillä koira sisällä. On niin huomaamaton, nukkuu ja välillä kylkeä kääntää vaikka vieraita olis. Seurallinen beagle olis varmasti myös hyvä.
Huomasin saman kun ennen meillä oli ajokoira ja kaverilla kultainen noutaja ja labradorinnoutaja, meillä se koira vain makas sisällä, kaverille kun meni niin varsinkin kultainen noutaja hääläsi kauan aikaa ja puski syliin. Nyt meillä on englanninspringerspanieli ja kyllä tämäkin on huomattavasti rauhallisempi kuin kultainen noutaja ja koko, onhan springeri huomattavasti pienempi, kultainen noutaja on lopulta iso koira.
Yllättävän moni ehdotti kultsua tai labbista, kun niillä kaikilla on niin hyvä luonne. Koirasta, kun koirasta saa sekopäisen.
Ap ei kertonut itsestään, perheestään tai heidän avuistaan koiran ottoon, muuta että muutetaan maalle ja lääniä on. Vaatimuksia koiralle senkin edestä, mutta mitä on itse valmis tekemään koiran kanssa, millaiset valmiudet koiran käsittelyyn, koulutukseen ym. Onko tarkotus ottaa piha koira vai tehdä jotain koiran kanssa ja mitä? Onko puolisolla valmiuksia koiran hoitoon? Miten lapsia on tarkoitus totuttaa koiraan?
Ihme alapeukuttelua sille tuli, joka pyysi miettimään pidemmällä aikavälillä eläimen ottoa. Muuttuneet elämän tilanteet ovat yleisin syy sille, että lemmikki laitetaan kiertoon, mutta onhan tämä VAUVA palsta, joka on erikoistunut joka aiheeseen..
Ap mieti ensin omia valmiuksia omistajana, tutustu rotuihin, tutustu kasvattaviin varmasti saat parempaa tietoa, kun Vauva palsta tai hanki pehmolelu siihen asti, kun paremmat valmiudet.
Joka ikinen kerta kun joku kysyy vinkkejä koirarodun valintaan pitää osan päästä muistuttamaan että ei ole kaikista siihen ja mieti nyt tms. Ikävän negatiivinen asenne jo valmiiksi. Sekin on jo hyvä merkki että ihminen kysyy ja selvittää tarkkaan heille soveltuvaa rotua eikä vain valitse ulkonäön perusteella. Ne huonot omistajat kun harvoin etukäteen vaivautuvat sellaiseen ;)
Itse rotuun, suosittelen tekemään netin rotutestejä ja mikäli mahdollista käydä tutustumassa lasten kanssa kyseisen rodun koiriin. Meillä on lapsiperheessä paljon parjattu terrieri (jackrussel), mutta emme me tietenkään ruvenneet 10v koirasta luopumaan siinä vaiheessa kun lapsia tuli. En olisi rotua välttämättä kyllä lapsiperheeseen hankkinut vaikka yksilömme on hyvin lempeä niin lapsille kuin muille eläimille. Saman rodun sisällä voi olla isoja luonne eroja. Kasvattajat osaavat auttaa oikean pennun valintaan :)
Itse mietin seuraavaksi koiraksi meille Eurasier rotua. Seurakoira, terve ja keskikokoinen :)
. Miten niin turhamaisuutensa vuoksi. Höpöhöpö. Nämä koiranpennut olisivat syntyneet joka tapauksessa.
Rotu on valtavan ihana ja kun tutkitaan, että ei jatketa sairaista vanhemmista, on todella surullista jos näin ihana koirarotu jätettäisiin pois, koska lapsiperheisiin tämä on loistava rotu. Kokemusta on.