Suosittele koirarotua lapsiperheeseen.
Olemme viimein muuttamassa omakotitaloon ja pitkään haaveilemamme koira on taas askelta lähempänä. Mitä koiraa suosittelisit lapsiperheeseen? Paimennus/vahtivietti ei saisi olla ihan mahdoton ettei hauku lasten kavereita ihan pystyyn. Koiruus voisi olla säkäkorkeudeltaan 40-50 senttinen ja ei luonteeltaan vaikeimmasta päästä.
Kommentit (73)
Mitä muuta toivotte koiralta kun hiljaisuutta ja sopivaa kokoa, ts. miksi haluatte hankkia koiran? Kuinka paljon koiralle tarjotaan liikuntaa päivässä? Entä muita aktiviteetteja? Aiotaanko koiran kanssa harrastaa jotain? Tuleeko koiraa pystyä pitämään vapaana?
Haukkumisen saa yleensä kouluttamalla pois. Se olisi yksi viimesijaisimmista kriteereistä, joita itse käyttäisin koiraa valitessa. Jos esim. valitsette liian aktiivisen rodun suhteessa siihen käyttämäänne aikaan, saatte kivan perhekoiran sijaan täystuholaisen (oletteko nähneet Marley & Me -leffan?).
Suosittelisin isompaa koiraa kuten berniä, nöffiä tai landseeriä. Itselläni on bernejä ja ensimmäisen tullessa osa lapsistamme oli alle kouluikäisiä. Bernit ovat itsevarmoja ja lempeitä, kiintyvät lujasti perheeseensää ja sietävät lapsia (ja kaikkia muitakin) paremmin kuin pienemmät koirat. Herkuille persoa koiraa on helppo kouluttaa. Lisäksi berni viihtyy pihalla ympäristöä tarkkaillen. Se ei räyhää kaikesta liikenteestä, mutta ilmoittaa, jos joku on tulossa. Eikä se vaadi himojuoksutusta.
Taostelukoira. Taistelukoiralapset sopivat perheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin isompaa koiraa kuten berniä, nöffiä tai landseeriä. Itselläni on bernejä ja ensimmäisen tullessa osa lapsistamme oli alle kouluikäisiä. Bernit ovat itsevarmoja ja lempeitä, kiintyvät lujasti perheeseensää ja sietävät lapsia (ja kaikkia muitakin) paremmin kuin pienemmät koirat. Herkuille persoa koiraa on helppo kouluttaa. Lisäksi berni viihtyy pihalla ympäristöä tarkkaillen. Se ei räyhää kaikesta liikenteestä, mutta ilmoittaa, jos joku on tulossa. Eikä se vaadi himojuoksutusta.
Mä taas en suosittele jättirotuja, niiden keskimääräinen elinikä on alle 10 vuotta, koska nillä on niin paljon luustovikoja ja sydänsairauksia.
Ja ei, ihan turha kertoa että sun koirat on "terveitä", se ei muuta tilastollisia faktoja.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin isompaa koiraa kuten berniä, nöffiä tai landseeriä. Itselläni on bernejä ja ensimmäisen tullessa osa lapsistamme oli alle kouluikäisiä. Bernit ovat itsevarmoja ja lempeitä, kiintyvät lujasti perheeseensää ja sietävät lapsia (ja kaikkia muitakin) paremmin kuin pienemmät koirat. Herkuille persoa koiraa on helppo kouluttaa. Lisäksi berni viihtyy pihalla ympäristöä tarkkaillen. Se ei räyhää kaikesta liikenteestä, mutta ilmoittaa, jos joku on tulossa. Eikä se vaadi himojuoksutusta.
Kivoja, mutta valitettavan sairaita rotuja. Sekin kannattaa minusta huomioida. Jättirodut valitettavasti elävät lyhyemmän (ja sairaamman) elämän kuin pienemmät lajikumppaninsa. Jopa D-lonkkaisia bernejä saa tietääkseni pennuttaa, mikä tuntuu melko vastuuttomalta ottaen huomioon bernin koon. Berneillä on myös paljon kehityshäiriöitä ja suurempi taipumus erilaisiin syöpiin.
Espanjan vesikoira. Ei lähde karvojakaan :)
Vierailija kirjoitti:
Espanjan vesikoira. Ei lähde karvojakaan :)
Vesikoirissa on puolestaan erittäin paljon luonnevikoja, ota vanhempien ja sukulaisten luonne tarkasti selville jos niihin päädyt. Hannes Lohen koirien geenitutkimuksen alustavien tulosten mukaan joka kolmas lagotto (italianvesikoira) on voimakkaasti ääniarka (julkaistu projektin fb-sivulla viime maanantaina). Se on valtava prosenttiosuus!
Ei tarvitse olla hiljainen, lähinnä sitä tarkoitin kavereiden pystyyn haukkumisella, ettei koira pitäisi lasten kavereita uhkana. Meillä olisi 1400m2 piha ja pururata lähtee talon pihasta. Koiran tulisi suhtautua lapsiin joko rakastavasti tai välinpitämättömästi. Koiran ei tarvisi olla mikään jättiläinen, mielellään mahdollisimman terve ja pitkäikäinen rotu. Lapset meillä piam 7 ja 1vuotiaita. Turkki sellainen ettei erikseen tarvitse trimmata.
Vierailija kirjoitti:
Espanjan vesikoira. Ei lähde karvojakaan :)
Mutta rähjää jatkuvasti kaikille ihmisille ja koirille, tutuillekin. Enpä haluais sellaisen kanssa elää.
Vierailija kirjoitti:
Collie, Shetlanninlammaskoira?
Kovia haukkumaan, etenkin sheltti. Turkki vaatii hoitoa
Etsi adoptiokoira - mitä sekarotuisempi sen parempi. Ihan tosissani sanon.
Labradorinnoutaja! Sopivan kokoinen, perso ruualle, helppo kouluttaa, ystävällinen kaikille, tykkää vedestä ja osallistuu kaikkiin perheen puuhiin. Meillä on ollut näitä kolme lapsuudenkodissa ja nyt on harkinnassa ko rotuinen pallero meidänkin perheeseen. Meidän koirat oli parhaita kavereitani ja lapsena ulkoilutin niitä ilman hihnaa ilman mitään ongelmia. Veneessä ja saunassakin ne oli mukana, mutta uiminen niiden kanssa oli parasta. Ikävä noita koiria! Ainiin... pentuna ne oli aika tuholaisia välillä, mutta parivuotiaana loppui metkut. :D
Jos on tarkoitus, että lapsetkin osallistuvat koiran ulkoilutukseen nyt tai lähivuosina, niin kannattaa ottaa rotu joka ei kasva kovin isoksi (=painavaksi). Meillä kultainennoutaja, ja vaikka on kiltti ja koulutettu, niin sitä ei 30-kiloinenkaan lapsi saa pidettyä jos se päättää lähteä.
Juuri meinasin tulla kirjoittamaan, että joku varmaan ehdottaa rescueta. En kuitenkaan itse hankkisi sellaista lapsiperheeseen ensimmäiseksi koiraksi. Niiden taustasta ei koskaan voi olla täysin varma, saattavat pelätä ihmeellisiäkin asioita (esim metallin kilahdusta, tietynlaista liikettä, jotain hajuja...) ja sen seurauksena purra, vaikkei viitteitä siihen olisikaan ollut aiemmin. Traumatisoitunut koira myös tarvitsee todella paljon enemmän aikaa ja vaivaa koulutukseen kuin "pumpulissa kasvanut" pentu. Monet rescueyksilöt ovat varmasti aivan loistavia lapsiperheen koiria, mutta itse en ottaisi riskiä.
Mites koulutettavuus, muut vietit, haluatteko harrastaa koiran kanssa mitään, miten tulisi toimeen muiden koirien kanssa, herkkä vai luja luonne, miten paljon ja minkälaista liikuntaa koira saisi?
Noilla alkuperäisillä kriteereillä suositteleisin jotain noutajaa tai spanielia
Minä ottaisin englannin springerspanielin. Sellaisen punavalkoisen. Leikkisä, mutta rauhallinen ja hyvä luonne. Kultaiset noutajatkin on monesti melko energisiä.
Mäkin suosittelen kanssa labbista tai kultsua. Molemmat tosi miellyttämisenhaluisia, lapaiystävällisiä ja lepsuja, vaativat tietty liikuntaa nekin, mutta eivät kuitenkaan kaikista aktiivisemmasta päästä ole, nauttivat myös uimisesta paljon.
Kultainennoutaja. :) Varmasti kiltti ja helppo kouluttaa. Ei hauku paljon. Nartut ovat yleensä myös suht pieniä.