Miksi moni ärsyyntyy omassa vartalossaan viihtyvästä naisesta?

Näin minusta ainakin tuntuu. Olen ollut nuoresta pitäen aika välinpitämätön kauneudenhoidon ja kauneusihanteiden suhteen. Syön terveellisesti, pukeudun vaatteisiin joissa viihdyn, huolehdin hygieniasta, liikun sekä käytän meikkiä todella hillitysti lähinnä tummiin silmänalusiin ja silmieni korostamiseen ripsivärillä.

Rutiineista viis, isoin ongelma kuitenkin on se, etten koe ulkonäköpaineita. Tämäkös monia ärsyttää. Minussa on paljon ns. ihanteellisia piirteitä mutta toisaalta samaten niitä epäihanteellisia. En tavoittele aikakauden unelmavartaloa koska se on lähtökohtiini epärealistinen, olen siro enkä koskaan tule saamaan hyperrintoja tai peppua.

Olen korjannut itsessäni kaiken "korjausta vaativan", esimerkiksi oikonut hampaat ja hoitanut aknen. Loput epäihanteelliset piirteet minussa ovat sellaisia joita ei voi muuttaa mitenkään. En siis näe syytä ruikuttaa näiden piirteiden takia, mihin se johtaisi?

Muut ihmettelevät rentoa asennettani. Ihan kuin edes miesten takia pitäisi hävetä jotain. "ei noi sun tissit ole ihanteelliset", "miehet tykkää muodoista" lausahduksia kuulen usein.

Miten suhtaudutte naiseen joka hyväksyy ja pitää itsestään sellaisenaan -puutteineen kaikkineen. Ymmärrän että esimerkiksi ylipainoisen kohdalla voi olla kyseenalaista terveyden vuoksi, mutta jos olen terve ja vetreä - miksi tuhlaisin elämääni peilin edessä ostaen markkinamiehen parannustuotteita? Miksi tahtoisin miehen joka pitäisi minusta täydellisten rintojen tai pepun takia? Mielummin olen yksin.

Rehellisesti, onko omassa nahassaan rentoutunut ja onnellinen nainen ärsyttävä näky?