Kuuluuko miehen tehdä vaimolle äitienpäivävalmistelut?

Mym kirjoitti:

Puolison tulee auttaa lapsia. Se on heillekin tärkeä päivä. Meillä poika on koko viikon puhunut et mitä äitienpäivä tarkoittaa, mitä silloin tehdään yms.

Uusioperheessä asiat ovat mutkikkaampia. Mutta kyllä itse ainakin auttaisin miehen lapsia järjestämään sen aamupalan isänpäivänä. Lahjoina minulle riittää päiväkodin ja koulun askartelut.

Jos olisi uusioperhe niin äitienpäivänä ehkä itse keksisin jotain ohjelmaa tai kysyisin lapsilta. Käytäis vaikka uimassa tai kävelyllä ja jätskillä. En olettaisi että lasten isä mitään järkkäis tai uusi puoliso.

Sinulle riittää? Että voi ihminen olla itseään täynnä.

Teekö lapsi noin koska ITSE haluaa vai siksi koska vanhemmat on häönelle toitottanut että niin pitää tehdä ja äiti tykkää? Jos jälkimmäistä niin se on jo sairasta touhua.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies leipoo kakkua lastensa kanssa lastensa äidille, joka ei asu siinä osoitteessa, mutta miehen kanssa asuu myös hänen tämänhetkisen vaimonsa lapsia, ketä mies auttaa siinä tapauksessa? Eikö sen tämänhetkisen vaimon miehen pitäisi ottaa niitä lapsia luokseen tekemään äitienpäiväkakkua?

Jos mun mies rupeaisi tekemään kakkua toiselle naiselle niin hän saisi etsiä uuden kodin ja avioliiton.

Äitienpäivänä mies juhlii äitiään ei vaimoaan.

Meillä uusperheessä mies on minun lapseni ja yhteisen lapsemme kanssa laittamassa aamupalaa, minä vielä "nukun" ja odottelen lahjoja sänkyyn. Miehen lapset ovat äitinsä luona, siellä äidin uusi mies auttanee lapsia. Kakkua syödään vasta päivällä, varmaan aikaisempien vuosien tapaan avustan itse lapsia leipomisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies leipoo kakkua lastensa kanssa lastensa äidille, joka ei asu siinä osoitteessa, mutta miehen kanssa asuu myös hänen tämänhetkisen vaimonsa lapsia, ketä mies auttaa siinä tapauksessa? Eikö sen tämänhetkisen vaimon miehen pitäisi ottaa niitä lapsia luokseen tekemään äitienpäiväkakkua?

Jos lapset haluaa tarjota äidille kakkua aamiaiseksi oikeastaan ihan sama kuka heitä siinä auttaa äidin mies, lasten isä, mummi, ukki, täti... mutta isänä mieluiten osallistuisin lasten auttamiseen itse kuin ulkoistaisin asian jollekin muulle.

Jos lapset haluaa tarjota kakkua niin sitten he sitä leipovat.

On halventavaa lapsia JA äitiä kohtaan että joku mies tai oma äiti rupeaa tekemään kakkua äitienpäivänä hänelle. 

Äitienpäivän tarkoitus on että lapset muistavat äitiä jos niin haluavat. Ei että niitä on siihen pakotettu eikä niin että he vievät mitä heille annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mym kirjoitti:

Puolison tulee auttaa lapsia. Se on heillekin tärkeä päivä. Meillä poika on koko viikon puhunut et mitä äitienpäivä tarkoittaa, mitä silloin tehdään yms.

Uusioperheessä asiat ovat mutkikkaampia. Mutta kyllä itse ainakin auttaisin miehen lapsia järjestämään sen aamupalan isänpäivänä. Lahjoina minulle riittää päiväkodin ja koulun askartelut.

Jos olisi uusioperhe niin äitienpäivänä ehkä itse keksisin jotain ohjelmaa tai kysyisin lapsilta. Käytäis vaikka uimassa tai kävelyllä ja jätskillä. En olettaisi että lasten isä mitään järkkäis tai uusi puoliso.

Sinulle riittää? Että voi ihminen olla itseään täynnä.

Teekö lapsi noin koska ITSE haluaa vai siksi koska vanhemmat on häönelle toitottanut että niin pitää tehdä ja äiti tykkää? Jos jälkimmäistä niin se on jo sairasta touhua.

Tiedätkös lapselle on ihan hyvä opettaa, että muille voi olla pyytteettömästi kiva, jopa äidilleen. Olispa sunkin vanhempas tajunnu tän.

Meillä lasten isä opetti lapsille, kuinka äitiä huomioidaan. Aamupala, kakku, lahja. Yhdessä tekivät. Ollaan erottu ja lapset (alakouluikäiset) osaa nyt tästä johtuen itsenäisesti huomioida. Mutta kyllä lasten isä edelleen huolehtii, että he saa kaiken tarpeellisen kaupasta. Ja onnittelee mua myös henkilökohtaisesti. Ei asioista tarvi tehdä niin vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä uusperheessä mies on minun lapseni ja yhteisen lapsemme kanssa laittamassa aamupalaa, minä vielä "nukun" ja odottelen lahjoja sänkyyn. Miehen lapset ovat äitinsä luona, siellä äidin uusi mies auttanee lapsia. Kakkua syödään vasta päivällä, varmaan aikaisempien vuosien tapaan avustan itse lapsia leipomisessa.

Naurettavaa teatteria. Lapset on tekevinään sinulle aamupalaa ja sinä olet nukkuvinasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies leipoo kakkua lastensa kanssa lastensa äidille, joka ei asu siinä osoitteessa, mutta miehen kanssa asuu myös hänen tämänhetkisen vaimonsa lapsia, ketä mies auttaa siinä tapauksessa? Eikö sen tämänhetkisen vaimon miehen pitäisi ottaa niitä lapsia luokseen tekemään äitienpäiväkakkua?

Jos mun mies rupeaisi tekemään kakkua toiselle naiselle niin hän saisi etsiä uuden kodin ja avioliiton.

Mustasukkasuuden huippu, mun ex- mies tekee aina lapsien kanssa mulle äitienpäiväksi pullaa tms. Pakkaavat ne lahjakoriin. Mies tuo lapset lauantaina mulle herkkujen kera.

Minä taas autan lapsia hommaamaan isälle jotain kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies leipoo kakkua lastensa kanssa lastensa äidille, joka ei asu siinä osoitteessa, mutta miehen kanssa asuu myös hänen tämänhetkisen vaimonsa lapsia, ketä mies auttaa siinä tapauksessa? Eikö sen tämänhetkisen vaimon miehen pitäisi ottaa niitä lapsia luokseen tekemään äitienpäiväkakkua?

Jos lapset haluaa tarjota äidille kakkua aamiaiseksi oikeastaan ihan sama kuka heitä siinä auttaa äidin mies, lasten isä, mummi, ukki, täti... mutta isänä mieluiten osallistuisin lasten auttamiseen itse kuin ulkoistaisin asian jollekin muulle.

Jos lapset haluaa tarjota kakkua niin sitten he sitä leipovat.

On halventavaa lapsia JA äitiä kohtaan että joku mies tai oma äiti rupeaa tekemään kakkua äitienpäivänä hänelle. 

Äitienpäivän tarkoitus on että lapset muistavat äitiä jos niin haluavat. Ei että niitä on siihen pakotettu eikä niin että he vievät mitä heille annetaan.

Ihme käsitys jos auttaminen sinusta automaattisesti on pakottamista. Kyllä alakouluikäinen lapsi voi haluta muistaa jotakuta vaikka kakulla vaikka ei sitä alusta loppuun asti osaisi vielä itse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten isä opetti lapsille, kuinka äitiä huomioidaan. Aamupala, kakku, lahja. Yhdessä tekivät. Ollaan erottu ja lapset (alakouluikäiset) osaa nyt tästä johtuen itsenäisesti huomioida. Mutta kyllä lasten isä edelleen huolehtii, että he saa kaiken tarpeellisen kaupasta. Ja onnittelee mua myös henkilökohtaisesti. Ei asioista tarvi tehdä niin vaikeita.

Eli lapset eivät itse tahdo sitä tehdä vaan te olette heidät aivopessyt ja pakottaneet lapset toimimaan noin.

Mitä jos lapset sanovat että eivät halua tuohon osallistua vaan haluavat mennä ulos leikkimään? pakotatteko lapset tuohon teatteriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä uusperheessä mies on minun lapseni ja yhteisen lapsemme kanssa laittamassa aamupalaa, minä vielä "nukun" ja odottelen lahjoja sänkyyn. Miehen lapset ovat äitinsä luona, siellä äidin uusi mies auttanee lapsia. Kakkua syödään vasta päivällä, varmaan aikaisempien vuosien tapaan avustan itse lapsia leipomisessa.

Naurettavaa teatteria. Lapset on tekevinään sinulle aamupalaa ja sinä olet nukkuvinasi.

Mitä sitten? Se on lapsille tärkeä juttu kattaa pöytä ruokasaliin, normaalisti syödään keittiössä, ja tulla itse tehtyjen lahjojen kanssa herättämään äiti. Miksi ihmeessä pilaisin heidän ilonsa?

Mitä ihmeen katkeraa tilitystä täällä on? Eikö ylipäätään lasten kasvatukseen kuulu OPETTAA toisten huomioimista? Sitä, että on kiva muistaa ja juhlia, kun toisella on juhlapäivä. Miksi tämä normaali asia muuttuu kerran vuodessa pakottamiseksi? Miksi olisi väärin myös äitienpäivänä ohjata lapsia äidin huomioimiseen? Onko yhtä väärin kertoa lapselle, että huomenna on Matin synttärit, käydään valitsemassa lahja? Vai onko tuolloin asia ok, kun kyse on kaverista? Mutta äidin kohdalla pitäisi olla sisäsyntyinen tieto ja taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mym kirjoitti:

Puolison tulee auttaa lapsia. Se on heillekin tärkeä päivä. Meillä poika on koko viikon puhunut et mitä äitienpäivä tarkoittaa, mitä silloin tehdään yms.

Uusioperheessä asiat ovat mutkikkaampia. Mutta kyllä itse ainakin auttaisin miehen lapsia järjestämään sen aamupalan isänpäivänä. Lahjoina minulle riittää päiväkodin ja koulun askartelut.

Jos olisi uusioperhe niin äitienpäivänä ehkä itse keksisin jotain ohjelmaa tai kysyisin lapsilta. Käytäis vaikka uimassa tai kävelyllä ja jätskillä. En olettaisi että lasten isä mitään järkkäis tai uusi puoliso.

Sinulle riittää? Että voi ihminen olla itseään täynnä.

Teekö lapsi noin koska ITSE haluaa vai siksi koska vanhemmat on häönelle toitottanut että niin pitää tehdä ja äiti tykkää? Jos jälkimmäistä niin se on jo sairasta touhua.

Tiedätkös lapselle on ihan hyvä opettaa, että muille voi olla pyytteettömästi kiva, jopa äidilleen. Olispa sunkin vanhempas tajunnu tän.

Ihminen on kiva aivan pyytteettömästi niille ihmisielle joista hän pitää.

Tuollainen aivopeseminen ei ole pyytteetöntä vaan teidän puolelta tarkoituksenmukaista touhua missä yritätte lapset saada käyttäytymään juuri niin kuin te haluatte.

Ei ihme että suomalaiset eivät halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä aikuisena

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen katkeraa tilitystä täällä on? Eikö ylipäätään lasten kasvatukseen kuulu OPETTAA toisten huomioimista? Sitä, että on kiva muistaa ja juhlia, kun toisella on juhlapäivä. Miksi tämä normaali asia muuttuu kerran vuodessa pakottamiseksi? Miksi olisi väärin myös äitienpäivänä ohjata lapsia äidin huomioimiseen? Onko yhtä väärin kertoa lapselle, että huomenna on Matin synttärit, käydään valitsemassa lahja? Vai onko tuolloin asia ok, kun kyse on kaverista? Mutta äidin kohdalla pitäisi olla sisäsyntyinen tieto ja taito.

Ensinnäkin se lapsi itse päättää haluaako se edes sinne Matin synttäreille. Myös sen että ostaako se sinne lahjaa.

Mutta te pakotatte lapsen osallistumaan tuohon. Mitä jos lapsi ei sitä halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten isä opetti lapsille, kuinka äitiä huomioidaan. Aamupala, kakku, lahja. Yhdessä tekivät. Ollaan erottu ja lapset (alakouluikäiset) osaa nyt tästä johtuen itsenäisesti huomioida. Mutta kyllä lasten isä edelleen huolehtii, että he saa kaiken tarpeellisen kaupasta. Ja onnittelee mua myös henkilökohtaisesti. Ei asioista tarvi tehdä niin vaikeita.

Eli lapset eivät itse tahdo sitä tehdä vaan te olette heidät aivopessyt ja pakottaneet lapset toimimaan noin.

Mitä jos lapset sanovat että eivät halua tuohon osallistua vaan haluavat mennä ulos leikkimään? pakotatteko lapset tuohon teatteriin?

Erikoinen ajatustapa sulla. Olet sitä mieltä, että kaikki normaaliin hyvään ja toisen huomioivaan käytökseen opettaminen on väärin? Mun mielestä ei ole. Mun mielestä se on itsestään selvää, että lapsille opetetaan myös hyvästä käytöksestä ja toisen huomioimisesta.

Meillä ei ole lapsia tarvinnut ikinä pakottaa näihin juttuihin. Ovat niistä iloisia ja ylpeitä. Nykyään nämä alakouluikäiset siis ihan itse pyytävät, että heidät viedään kauppaan, laativat ostoslistan, suunnittelevat ja toteuttavat. Autokyydin toki tarvitsevat ja maksajan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies leipoo kakkua lastensa kanssa lastensa äidille, joka ei asu siinä osoitteessa, mutta miehen kanssa asuu myös hänen tämänhetkisen vaimonsa lapsia, ketä mies auttaa siinä tapauksessa? Eikö sen tämänhetkisen vaimon miehen pitäisi ottaa niitä lapsia luokseen tekemään äitienpäiväkakkua?

Jos lapset haluaa tarjota äidille kakkua aamiaiseksi oikeastaan ihan sama kuka heitä siinä auttaa äidin mies, lasten isä, mummi, ukki, täti... mutta isänä mieluiten osallistuisin lasten auttamiseen itse kuin ulkoistaisin asian jollekin muulle.

Jos lapset haluaa tarjota kakkua niin sitten he sitä leipovat.

On halventavaa lapsia JA äitiä kohtaan että joku mies tai oma äiti rupeaa tekemään kakkua äitienpäivänä hänelle. 

Äitienpäivän tarkoitus on että lapset muistavat äitiä jos niin haluavat. Ei että niitä on siihen pakotettu eikä niin että he vievät mitä heille annetaan.

Ihme käsitys jos auttaminen sinusta automaattisesti on pakottamista. Kyllä alakouluikäinen lapsi voi haluta muistaa jotakuta vaikka kakulla vaikka ei sitä alusta loppuun asti osaisi vielä itse tehdä.

Kyllä tuossa asia on järjestetty vanhempien toimesta eikä lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lasten isä opetti lapsille, kuinka äitiä huomioidaan. Aamupala, kakku, lahja. Yhdessä tekivät. Ollaan erottu ja lapset (alakouluikäiset) osaa nyt tästä johtuen itsenäisesti huomioida. Mutta kyllä lasten isä edelleen huolehtii, että he saa kaiken tarpeellisen kaupasta. Ja onnittelee mua myös henkilökohtaisesti. Ei asioista tarvi tehdä niin vaikeita.

Eli lapset eivät itse tahdo sitä tehdä vaan te olette heidät aivopessyt ja pakottaneet lapset toimimaan noin.

Mitä jos lapset sanovat että eivät halua tuohon osallistua vaan haluavat mennä ulos leikkimään? pakotatteko lapset tuohon teatteriin?

Erikoinen ajatustapa sulla. Olet sitä mieltä, että kaikki normaaliin hyvään ja toisen huomioivaan käytökseen opettaminen on väärin? Mun mielestä ei ole. Mun mielestä se on itsestään selvää, että lapsille opetetaan myös hyvästä käytöksestä ja toisen huomioimisesta.

Meillä ei ole lapsia tarvinnut ikinä pakottaa näihin juttuihin. Ovat niistä iloisia ja ylpeitä. Nykyään nämä alakouluikäiset siis ihan itse pyytävät, että heidät viedään kauppaan, laativat ostoslistan, suunnittelevat ja toteuttavat. Autokyydin toki tarvitsevat ja maksajan :)

Lapsi on itse ajatteleva ihminen eikä vanhempien jatke.

Vanhemmat ei saa määrät mitä lapsi saa ajatella ja kenestä se saa pitää ja kenestä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies muistaa omaa äitiään ja isoäitiään.

Lapset muistavat omaa äitiään ja isoäitiään.

Miehen ei tarvitse muistaa vaimoaan, jonka kanssa on tai ei ole lapsia, eikä lastensa äitiä joka on ex-vaimo ym. monimutkaisuuuksia, jotka vain korostuvat uusperheissä. Kun kaikki keskittyvät äitinsä juhlimseen, se on aika selkeää.

Kunnon putkiaivoajattelua! Selkeää kyllä, mutta jos perheessä on vaikka 3- ja 1-vuotiaat lapset, miten he huolehtivat juhlajärjestelyistä? Jätetäänkö päivä vain huomiotta niin kauan, kunnes lapset ovat riittävän isoja tekemään itse kortit ja leipomaan kakut?

Kyllä.

Koska niillä ei ole mitään erkitystä jos joku muu ne tekee ja ja/tai sanoo lapsille että tehkää.

Sitä paitsi minua ei kiinnosta pätkääkään mitkään lahjat. Miksi pitäisi? Aika huonosti menee jos siitä pettyy kun ei saa lahjoja.

Yhdessä tekemällä lapsille opetetaan juhlatraditioita. Ei se ole mitään lasten pakottamista, että selitetään kolmevuotiaalle, että huomenna on äitienpäivä, leivotaanpa äidille kakku. Näinhän toimitaan joulunakin, lapset otetaan mukaan piparin leivontaan ja kuusen koristeluun ikätason mukaan. Samoin syntymäpäivinä perhe yhdessä suunnittelee, miten päivänsankaria muistetaan. Sinun logiikallasi pitäisi ilmeisesti päiväkotien ja koulujen äitienpäiväaskartelutkin lopettaa. Aloitehan ei näissä tule lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen katkeraa tilitystä täällä on? Eikö ylipäätään lasten kasvatukseen kuulu OPETTAA toisten huomioimista? Sitä, että on kiva muistaa ja juhlia, kun toisella on juhlapäivä. Miksi tämä normaali asia muuttuu kerran vuodessa pakottamiseksi? Miksi olisi väärin myös äitienpäivänä ohjata lapsia äidin huomioimiseen? Onko yhtä väärin kertoa lapselle, että huomenna on Matin synttärit, käydään valitsemassa lahja? Vai onko tuolloin asia ok, kun kyse on kaverista? Mutta äidin kohdalla pitäisi olla sisäsyntyinen tieto ja taito.

Ensinnäkin se lapsi itse päättää haluaako se edes sinne Matin synttäreille. Myös sen että ostaako se sinne lahjaa.

Mutta te pakotatte lapsen osallistumaan tuohon. Mitä jos lapsi ei sitä halua?

Meillä lapsi ei päätä itse, että viekö kaverin synttäreille lahjan. Lapselle opetetaan pienestä pitäen, että syntympäiväjuhliin osallistutaan, jos joku kutsuu ja ei ole pätevää estettä (sairaus tms) koska on kunnia päästä toisen juhlavieraaksi ja olisi epäkohteliasta olla menemättä. Ja lahja viedään tietysti. Ei siitäkään lapsi päätä, menisi ilman lahjaa.

Mutta ok, sun lapset kasvaa kuin pellossa. Mun ei. He ovat toisia huomioivia, kohteliaita, iloisia ja avoimia lapsia. He myös ostaa toisilleen ja meille vanhemmille joululahjoja, synttärilahjoja, tulevat syliin ja suukottavat, kertovat että rakastavat. Tekevät arjen yllätyksiä ja ovat empaattisia. Ihania lapsia.