Lapsena/teininä vanhempien eron kokenut: Inhositko vanhempasi uutta puolisoa?

Tykkäsin kummankin seurustelukumppaneista niin kauan kuin olivat minua kohtaan asiallisia. Yksi äitipuoli alkoi vittuilla minulle joka ikisestä asiasta, vihjaili, että koiramme pitäisi tappaa, sun muuta paskaa. Sitä ihmistä tulen vihaamaan lopun ikääni. Isän nykyinen naisystävä on ihana tyyppi ja äidin aviomies minulle kuin toinen isä, vaikka biologiseenkin isään lämpimät välit samoin kuin äitiinkin.

Miksi tytär ottaa päähän?

Vihasin sitä miestä 15v:nä yli kaiken. Helpotti kun muutin 18v pois kotoota.

Kyllä ja muuttaessani katkaisin välit myös vanhempaani. Ei ole ollut ikävä kumpaakaan.

En oikeastaan inhonnut, mutten tykännytkään. Muistan että aina oli hieman vaivautunut olo, jos oltiin kahdestaan äidin uuden miehen kanssa kotona. Ei puhuttu kuin pakolliset fraasit jne. Ruokapöydässä istuttiin hiljaa, tai juteltiin jostain säästä väkinäisesti. Muistan myös joskus käyttäneeni perinteistä "et sää oo mun iskä"-lausetta, vaikka olin aika kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi/teini. Ulkopuoliselta tuntui koko ukko, vaikka asui meillä. Piti kovaa kuria, mm. vessankäyttöä piti rajoittaa yöllä, eikä hänen ostamiaan ruokia saanut syödä. 

Loppujen lopuksi tää äijä häipyi, koska äitini ei halunnut lisää lapsia hänen kanssaan. Ei vissiin ikinä tykännyt minusta, koska muistutin jostain, mitä hän ei tule ikinä saamaan. Rankkoja juttuja 12-vuotiaalle, jostain syystä nimittäin kertoi tämän minulle.