Lapseton nainen, haittaisiko sinua jos miehellä on lapsia ennestään?

Haittaisi. En usko että mulla vois edes klikata miehen kanssa jolla on jo lapsia. En halua kasvattaa muiden lapsia. Jos lapset olis kotoa pois muuttaneita niin ei haittais.

Ei haittaisi, jos lapset olisivat yli 16-17-vuotiaita. En pidä lapsista.

Ei ole haitannut, pikemminkin päinvastoin. Miehellä on exänsä kanssa lapsista viikko-viikko -systeemi. Niinä viikkoina, kun lapset ovat äitinsä luona, minä ja mies vietämme  lähes koko viikon yhteistä aikaa. Niinä viikkoina, kun lapset ovat isällään, mies viettää isäaikaansa ja minulla on miesvapaaviikko, jolloin teen asioita ystävieni ja omien sukulaisteni kanssa. Sopii loistavasti molemmille eikä toisen naamaan pääse kyllästymään.

Olen 28-vuotias lapseton, ja haittaisi. Minulla ei toistaiseksi ole kovaa hinkua hankkia lapsia, mutta annan mahdollisuuden biologisen kellon tikittämiselle. Halusin lapsia tai en, niin jo olemassa olevat toisen ihmisen lapset olisivat taakka. En halua ryhtyä äitipuoleksi tai edes "kivaksi tädiksi" vieraille lapsille ja lapset tuovat yleensä mukanaan mekastuksen, sotkun, häiriköinnin ja valituksen lisäksi eksän kiemuroineen ja vievät isän aikaa ja huomiota pois minulta. Useimmiten myöskään jo lapsia haalinut mies ei halua lapsia uudestaan, koska hänellähän on jo.

Lapsensa hylänneen miehen sivuuttaisin aivan silmänräpäyksessä. Nyt sentään voisin ehkä jossain rinnakkaistodellisuudessa antaa pienen mahdollisuuden miehelle, joka on muuten aivan vastaansanomattoman täydellinen, hänellä on poikkeuksellisen ihanat lapset yhteishuoltajuudessa eksän kanssa, johon on hyvät välit ja joka on hyvä tyyppi.  

Ehkä viisikymppisenä mieli on täysin eri, kun melkein kaikilla saman ikäluokan järkevillä miehillä on jo isoja lapsia. Ei ole mistä valita, eikä mahd. aikuiset lapset niin paljoa haittaa. 

Uskon, että on paljon lapsettomia naisia, jotka voisivat hyvinkin ottaa "koko paketin", jos vain kolahtaa muuten palat paikoilleen. Jos itse ei ole saanut lapsia, voi olla kiva että edes miehellä on lapset joista yhdessä huolehtia. En tarkoita mitään äidin paikan ottamista, mutta sellaista aikuisena olemista ja välittämistä.

Ei haittaisi. En missään nimessä halua omia lapsia, mutta tykkään kuitenkin lapsista, eli lapsellinen mies olisi ihan sopiva.

Kyllä. Minunhan pitäisi olla niille äitipuoli tms?

Ei, tykkään lapsista. Kunhan miehen jokaisella lapsella on sama äiti.

Haittais. En halua olla kenenkään äitipuoli, toisten ihmisten lapset kun eivät minussa mitään positiivisia tunteita yleensä herätä.

Haittaisi.

Olen lapseton 34-vuotias, en ole koskaan halunnut lapsia.

Ei ole mitään lapsia vastaan, mutta en todellakaan usko olevani mikään järkevä äitipuoli tai turvallinen aikuinen jonkun muun biologisille lapsille. Kummilapsien kanssa tulen loistavasti toimeen, mutta äitipuolena toimiminen... Ei.

Aikuisten lasten, jotka hyväksyvät suhteen, kanssa asia olisi tietysti erilainen.

Ja mies joka hylkäisi lapsensa minun takiani, olisi täydellinen turn off.

Haittaisi, ei ne lapset vaan se, että miehen exä olisi kuvioissa lopun elämääni. 

Ja vaikka lasten äiti olisi ihan ok, pitäisi tutustua miehen suvun lisäksi myös lasten äidin sukuun, koska siellä olisi kuitenkin lapsille tärkeitä ihmisiä, mummit ja kummit, serkut jne. 

En vaan jaksaisi. Anteeksi. 

Minuakin valitettavasti haittaisi. Ehkä jos mies olisi aivan käsittämättömän poikkeuksellisen kiehtova, en voisi välittömästi juosta karkuun. Silloin varmaan haluaisin tutustua ensin mieheen erittäin hyvin, jotta varmistun yhteensopivuudesta, sitten lapsiin, jotta saan tietää pitävätkö he minusta ja minä heistä, ja lopuksi haluaisin tavata vielä lasten äidin. Jos kaikki nämä henkilöt olisivat minulle selkeästi mieleisiä ja tulisimme koko porukka hyvin toimeen, niin saattaisin harkita asiaa.

Mutta kai siihen yleensä joku syy on, miksi lasten vanhemmat ovat eronneet, ja valitettavasti yhteishuoltajuus on monille vaikeaa ja ristiriitoja sisältävää. Kun jo lapsiakin käytetään usein kiistakapulana, olisi varmaan odotettavissa että minäkin joudun tavalla tai toisella osalliseksi kahden muun aikuisen keskenään keittämään soppaan. Joutuisin katselemaan myös vierestä sitä, kun lapset kärsivät aikuisten toilailuista, eikä minulla olisi minkään valtakunnan valtuuksia kuitenkaan puuttua asiaan. Eipä oikein kiinnosta, pakko myöntää.

Sitten on vielä se, että jos nämä lapset olisivat pieniä, minun ja miehen elämä olisi vielä hyvin pitkään lapsiperhe-tyylistä, ja itse en kuitenkaan haluaisi sitä rumbaa käydä läpi muiden kuin niiden ihan omien lasteni tähden. Tähänkin vaikuttaa se tosiasia, että en koskaan tulisi kuitenkaan olemaan noiden lasten vanhempi, eli en voisi vaikuttaa asioihin täysivaltaisesti. Lapsiperhearjen huonot puolet saisin siitä huolimatta kantaakseni. Jos taas lapset olisivat kohtapuoliin muuttamassa kotoa, heidän isänsä tuskin haluaisi tehdä enää lapsia minun kanssani.

Kyllä se ydinperhe vain kannattaisi yrittää pitää koossa, jos vain mitenkään mahdollista. Ja osapuolet sen vanhemmiksi kannattaa valita huolellisesti punniten, ei esim. kuppikoon tai miehen omistaman auton merkin ja mallin perusteella. Jotta tulisi sitten toimeen vähintäänkin siihen asti kun lapset muuttavat omilleen, mieluiten toki siitä eteenpäinkin.

N37, ei lapsia mutta haluaisin

Tällä hetkellä haittaisi. Olen 22-vuotias, enkä koe olevani vielä valmis äidiksi tai äitipuoleksi tai miksikään muuksi vastaavaksi. Haluan vain yhden lapsen - jos miehellä olisi jo lapsia, en varmaan kaipaisi siihen sivuun enää omia biologisia lapsia, mutta toisaalta haluaisin biologisia lapsia (koska miehen lapsille en olisi oikeasti äiti, ja esimerkiksi eron hetkellä minulla ei olisi enää mitään oikeutta miehen lapsiin, vaikka olisin ollut heille äitipuolena 10 vuotta).

Haittaisi; olen lapseton koska en halua lapsia.

Jos on oikein ihana mies, joka mun on pakko saada, niin ei haittaa vaikka olisi kymmenen kakaraa. Mutta jos miehen asenne on se, että lapset menevät aina minun edelleni, niin sellaista en kyllä katsoisi päivääkään. Ja minua pitäisi mukuloiden oppia tottelemaan ja kunnioittamaan ihan kuten vanhempiaankin.

Haittaisi. Miksi lapsettomien naisten tulisi ottaa vastuu muiden miesten mokista?

Todellakin haittaisi. Kyllähän sitä mielummin ajaisi uudella Mersullakin, kuin vm.-98 Ford galaxyllä ;) Käytetty mies on aina käytetty mies, vikalista tulee mukana.

N 30 v.

Haluaisin mielellään miehen, joka on minun kanssani samanlaisessa elämäntilanteessa eli ettei ex-vaimoa ja lapsia ole. Jos miehellä on ex ja lapsia, hän on ikuisesti sidottu niihin ja monet omat valinnat ja tekemiset täytyy suunnitella exää ja lapsia ajatellen. Tuolloin myös minä joutuisin joustamaan enkä enää olisi vapaa kuten silloin kun miestä ei vielä ollut. Lisäksi minun pitäisi tyytyä siihen, että olen tuolle miehelle "kakkosvaihtoehto". Hänellä oli mahdollisuutensa ensimmäisen naisensa kanssa, mutta sössi ne ja joutui tyytymään minuun....

Haittaisi. En ikinä haluaisi asua edes osa-aikaisesti taloudessa, missä on lapsia (Ei minkään ikäisiä). Enkä haluaisi kuulla mitään niistä lapsista tai niiden elämistä. Epäilen myös, että lapsia hankkineella ihmisellä olisi kanssani sen verran erilainen maailmankuva, että tuskinpa meillä olisi niin paljon yhteistä, että siitä mitään pysyvämpää saisi aikaan muutenkaan.

Haittaisi todellakin. Olen 28-vuotias ja mieheni vuotta nuorempi. Aloimme seurustella vuosi sitten ja seurustelu olisi varmasti jäänyt jos miehellä olisi ollut jo jälkikasvua. Ei kiinnosta yhtään sekaantua siihen sirkukseen, missä exäkin väistämättä pyörii mukana ja joka asiassa mennään lasten ehdoilla.