Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuvitellaan, että isovanhemmista on ihanaa hoitaa lapsenlapsia?
06.05.2016 |
Lapset tuodaan kuin "lahjana" hoitoon ja ajatellaan, että heitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ehkä jonkun kohdalla noin onkin. Omilla lapsillani ei vielä ole lapsia, mutta mieheni lapsilla on. He ovat kivoja ja suht hyvin kasvatettuja, mutta emme kumpikaan jaksa lasten tuomaa vastuuta ja koko ajan tekemisen keksimistä. Kaiken lisäksi osa lapsista pelkää koiraamme, jota on vierailun ajan pidettävä muualla. Silti lapsi voi kieltäytyä vaikka lähtemästä ulos, jos koira sattuukin tulemaan jostain.
Etenkään mies ei jaksa lapsia, ei ole jaksanut ollaankaan kun he olivat pieniä. Minä sitten yritän heitä viihdyttää, lievittää ikävää ja keksiä tekemistä. Ja omaakin tekemistä olisi yllin kyllin vähinä vapaina viikonloppuina.
Mutta lasten vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että me istumme ikkunassa odottamassa, koska ne ihanaiset taas tulevat. Että väliajan juttelemme keskenämme, kuinka on ikävä ihania lapsenlapsia. Ja sitten he uhrautuvat ja tuovat piltit viikonlopuksi meille, että meillä olisi seuraa.
Olemme molemmat työelämässä enkä jaksa uskoa, että into tästä kasvaa myöhemminkään. Sitten, kun omat lapseni saavat lapsia, en voi tietää, miten heihin suhtaudun.
Käsi ylös, kuinka moni äiti on tietävinään, että isovanhemmat tosi mielellään haluavat olla lastenlasten kanssa? Vai eivätkö isovanhemmat vaan halua pahoittaa mieltäsi kieltäytymällä hoitovastuusta?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Minä hoidan usein lasteni lapsia ja teen sen mielelläni. Ajattelen tämän hoitoavun auttavan lasteni perheitä, välillä haemme päiväkodista ja otamme koululaista hoitoon.
Pidän sitä investointina tulevaisuuteen. Keneltä muulta perheet voisivat pyytää apua niin mutkattomasti kuin meiltä. Eivät he pyydä hoitoapua esim viikonloppuisin, että pääsisivät itse viihteelle vaan siksi, että joskus työjutut sattuvat päällekkäin lasten hakemisen kanssa. Silloin sovitusti tulemme apuun.
Välillä otamme yhtä kerrallaan yökylään, siksi että lapset tottuvat olemaan hieman erossa vanhemmistaankin. Mutta lapsen ehdoilla, jos lapsi haluaa yökylään.
Kyllä meille jää eläkeläisinä riittävästi aikaa omille menoille, lasten perheet tarvitsevat nyt apua, eivät enää kymmenen vuoden päästä.
Meillä myös näin. Asumme melko lähellä ja usein iltalenkillä käymme lapsia vilkaisemassa. Apua annamme aina kun sitä tarvitsevat jos ei ole muuta sovittua menoa. Eivät he koskaan sitä turhanpäiten pyydäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tiedä miten kehtaisin odottaa lapsiltani apua itselleni sitten kun olen vanha, jos en ole yhtään auttanut heitä lastenhoidossa. En ole vielä mummi, mutta toivon, että sitten jos mummiksi tulen, pystyisin jonkin verran lastenlapsia hoitamaan.
Oma äitini on sanonut rehellisesti olevansa katkera, kun kummatkaan isovanhemmat eivät koskaan tarjoutuneet minua tai veljeäni ottamaan hoitoon. Asuimme keskellä korpea, isä teki pitkää työpäivää kaupungissa, peltojen viljely siihen vielä päälle. Lähimmät isovanhemmat asuivat 15 km päässä, ja kävivät he kyllä usein kahvittelemassa, mutta siihen se jäi.
Äiti oli siis käytännössä varmaan tosi yksin meidän kanssa.
En ole ollut oikeastaan missään tekemisissä isovanhempien kanssa, todella etäisiksi jäivät välimme.
Siksi äitini onkin nyt sanonut minulle jo valmiiksi, että hän sitten auttaa minua lastenhoidossa, ja kovasti toivoo jo lapsenlapsia. Harmi, kun en vaan itse ole niin innoissani lapsista.
meillä ei pappaa tai vaaria olekkaan mutta mummoja ei paljon kiinnosta. Muutaman vkl on lapsi ollut toisella mummolla tässä puolenvuoden sisään, sekin on tapahtunu lapsen aloitteesta että lapsi on mummolta kysynyt saako tulla yöksi. Lapsi kyllä selvästi kaipaa isovanhempia muttaisovanhemmat ei ilmeisesti heitä.
Monesti kyllä toivoisin että mummot omatoimisesti kysyisi yökylään tai edes kylään. Itse joudutaan itsemme kutsuun kummallekkin. Eikä oma äitini edes tiedä millaisessa talossa asun, kun ei ole ikinä käynyt ja anoppi on käynyt kerran silloinkin ihan pyydettiin tulisiko meille.
Jos minusta tulee joskus mummo niin pyrin ihan omasta halusta viettään aikaa mahdollisimman paljon heidän kanssaan.
Nuo nuo hajonneet mummolat eivät nauti lastenlasten hoidosta useimmiten.
Syynö yleinen itsekkyys, jonka johdosta siihen eroonkin ajauduttiin ja sitten se, ettei se uusiopappa/uusiomamma siedä nurkissaan sen toisen suvun lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään, että pienet tulevat hoitoon, mies ei enää jaksa.Pari päivää menee ihan hyvin, jatkuvasti en jaksaisi minäkään hoitaa.Ihania ovat, mutta ikä tekee tehtävänsä :(
Vierailija kirjoitti:
meillä ei pappaa tai vaaria olekkaan mutta mummoja ei paljon kiinnosta. Muutaman vkl on lapsi ollut toisella mummolla tässä puolenvuoden sisään, sekin on tapahtunu lapsen aloitteesta että lapsi on mummolta kysynyt saako tulla yöksi. Lapsi kyllä selvästi kaipaa isovanhempia muttaisovanhemmat ei ilmeisesti heitä.
Monesti kyllä toivoisin että mummot omatoimisesti kysyisi yökylään tai edes kylään. Itse joudutaan itsemme kutsuun kummallekkin. Eikä oma äitini edes tiedä millaisessa talossa asun, kun ei ole ikinä käynyt ja anoppi on käynyt kerran silloinkin ihan pyydettiin tulisiko meille.
Jos minusta tulee joskus mummo niin pyrin ihan omasta halusta viettään aikaa mahdollisimman paljon heidän kanssaan.
Ihmettelen sitä, ettei äitiäsi kiinnosta sinun ja perheesi kuulumiset? Olen viestin 20 kirjoittaja ja onpa kummallista, että äitiäsi ei kiinnosta sinun perheesi ja kotisi. Itse tulen aina viivana katsomaan uudet asunnot ja remontit. En yksinkertaisesti malta olla poissa paikalta :)
Tietysti riippuu siitä, miten läheisiä muuten olette, soitteletteko jne? Olisko äidillä sitten muita omia murheita, ettei vain jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että mummot hakevat usein lapsenlapsiaan ainakin kalliimmista harrastuksista. Esimerkiksi baletissa on hakijoina enemmän isoäitejä kuin äitejä. (Todella harvoin on isä hakijana) Olen vuosikaudet asiaa seurannut.
Niillä isovanhemmilla, jotka ovat jo eläkkeellä, on aikaa kuljettaa lapsenlapsiaan harrastuksissa. Olen jutellut heidän kanssaan ja monella on joka päivä 1-2 kuskauskertaa
Vierailija kirjoitti:
Nuo nuo hajonneet mummolat eivät nauti lastenlasten hoidosta useimmiten.
Syynö yleinen itsekkyys, jonka johdosta siihen eroonkin ajauduttiin ja sitten se, ettei se uusiopappa/uusiomamma siedä nurkissaan sen toisen suvun lapsenlapsia.
Meilläkin on näin.. =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on selvä, että eronneen isoöidin uusi puoliso ei haluaisi vaimonsa lapsenlapsia kylään. Haluaa elää laatuaikaa vaimonsa kanssa kahden eikä hoitaa toisen miehen jälkikasvua.
Isovanhempi-ikäinen on usein eronnut niin myöhään, että uuden puolison lapset eivät ole "kuuluneet pakettiin", vaan uus ukko ei ole sitoutunut enää sen vaimonsa lapsia sietämään.
Minä olen rehellisesti kertonut lapsilleni, etten tässä elämäntilanteessa jaksa ottaa lapsia hoitoon ja he ymmärtävät sen oikein hyvin.
Olen kolmivuorotyössä sairaalassa ja huolehdin päivittäin äidistäni. Nytkin tuntuu, että aikaa lepoon ei ole tarpeeksi ja olisi vielä jaksettava monta työvuotta.
Jos lapsenlapsia olisi yksi, niin ehkä vielä voisin joskus lomalla häntä hoitaakon, mutta kun niitä on viisi alle kouluikäistä, niin en vain jaksa. Käyn kyllä lasten luona vierailulla ja kerron lastenlapsille satuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein odotan että saisin lapsenlapsia ja pääsin tutustumaan uusiin pieniin sukulaisiin.
t. mies
Monella suht. nuorella iällä isovanhemmaksi tulleella on vielä omiakin lapsia kotona. Ei heillä ole välttämättä ihan rajattomasti aikaa hoitaa lapsenlapsiaan, vaikka halua olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi puolituttu hoidattaa kaikki lapsensa appivanhemmillaan aivan surutta. Usein lapset ovat siellä viikollakin yökylässä, vaikka isovanhemmat ovat molemmat työelämässä. Lasten vanhemmat ovat itse molemmat työttömiä :o Viikonloppuna isovanhemmat ovat hoitoautomaatti, vuodessa on yksi tai kaksi viikonloppua kun lapset eivät ole olleet isovanhemmilla hoidossa. Siinä jää äkkiä oma rentoutuminen ja sosiaaliset suhteet, kun töiden jälkeen joka ilta hoitaa lapsenlapsia ja samoin kaikki viikonloput ja omat lomat. Ei käy kateeksi. Lapsia on vielä peräti neljä, eli aika työmaa niissä on.
Tunnen isovanhemmat, jotka itse pyytävät lapsia viikonlopuiksi luokseen hoitoon. Syy on se, että lasten vanhemmat juovat joka viikonloppu rajusti. Isovanhempien on pakko ottaa lapset vaikkeivät jaksaisikaan, koska eivät pysty olemaan ajattelematta, kuinka lapset kotonaan pärjäävät. Pienin on ihan vauva. :(
Vierailija kirjoitti:
Kai se on selvä, että eronneen isoöidin uusi puoliso ei haluaisi vaimonsa lapsenlapsia kylään. Haluaa elää laatuaikaa vaimonsa kanssa kahden eikä hoitaa toisen miehen jälkikasvua.
Isovanhempi-ikäinen on usein eronnut niin myöhään, että uuden puolison lapset eivät ole "kuuluneet pakettiin", vaan uus ukko ei ole sitoutunut enää sen vaimonsa lapsia sietämään.
No tässä aloittajan tapauksessa lapset ovat miehen lastenlapsia. Ja mieheni ei halua heitä senkään vertaa kuin minä. Jos lapset tulevat, mies on joko töissä tai puuhailee autotallissa omiaan. Minä en viitsi kieltäytyä, jos he apua tarvitsevat koska muistan oman pikkulapsiajan ja sen, että mummoja ei ollut. Mies kyllä kieltäytyisi. Kaiken lisäksi lapsilla on toisetkin isovanhemmat, jotka asuvat lähempänä sekä mieheni ex-vaimo. Lapset eivät ole olleet ikinä heillä hoidossa. En tiedä, miksi. Miehellä siis poika ja tytär, joiden lapsista on kyse.
Ap
Miettikää eronneita ihmisiä, jotka etsivät puolisokseen toisen eronneen ihan sillä perusteella valiten, että sen lapset ovat jo itsenäistyneet.
Eivät tule lainkaan ajatelleeksi ja jutelleeksi keskenään sitoutumisvaiheessa siitä, että mites sitten toinen suhtautuu niihin lapsenlapsiin. Surullista, kos bioisovanhempi haluaisi lapsenlapsia usein kylään, mutte puolison vastustuksen takia voi ottaa.
Siis usei törmää noihin, jotka hakee sellaista, jonka lapset jo itsenäistyneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä ei pappaa tai vaaria olekkaan mutta mummoja ei paljon kiinnosta. Muutaman vkl on lapsi ollut toisella mummolla tässä puolenvuoden sisään, sekin on tapahtunu lapsen aloitteesta että lapsi on mummolta kysynyt saako tulla yöksi. Lapsi kyllä selvästi kaipaa isovanhempia muttaisovanhemmat ei ilmeisesti heitä.
Monesti kyllä toivoisin että mummot omatoimisesti kysyisi yökylään tai edes kylään. Itse joudutaan itsemme kutsuun kummallekkin. Eikä oma äitini edes tiedä millaisessa talossa asun, kun ei ole ikinä käynyt ja anoppi on käynyt kerran silloinkin ihan pyydettiin tulisiko meille.
Jos minusta tulee joskus mummo niin pyrin ihan omasta halusta viettään aikaa mahdollisimman paljon heidän kanssaan.Ihmettelen sitä, ettei äitiäsi kiinnosta sinun ja perheesi kuulumiset? Olen viestin 20 kirjoittaja ja onpa kummallista, että äitiäsi ei kiinnosta sinun perheesi ja kotisi. Itse tulen aina viivana katsomaan uudet asunnot ja remontit. En yksinkertaisesti malta olla poissa paikalta :)
Tietysti riippuu siitä, miten läheisiä muuten olette, soitteletteko jne? Olisko äidillä sitten muita omia murheita, ettei vain jaksa?
Meillä oli läheiset välit kun aikanaan asuin viellä "kotona" mutta kun muutin omilleni niin ei äitini ole ollut oikeastaan äiti enää. Joskus soittelen hänelle ja kyselen "tyhmiä" (esim ruokaohjeita ym) että se hänen äidillinen puoli heräisi, mutta ei hänestä ikinä oma-aloitteisesti kuulu mitään. Yhteydenpito on kyllä laantunut lähes olemattomiin koska välillä tuntuu että olen joku rasite tai vastaavaa kun ei hän itse ota yhteyttä.
Luulen, että aika moni eläköitynyt isovanhempi oikeasti nauttii ajasta lastenlastensa kanssa. Itsekin nauttisin. Mikäs sen mukavampaa: eläkeläinen voi kiertää maailmaa kun on rahaa ja aikaa, ja kyllähän nuori seura, varsinkin 10+ ikäiset lapset, on aina tosi hauskaa! Oma 73-vuotias äitini on koko ajan pyytämässä 13-vuotiasta esikoistani mukaansa vaikka minne. Ovat yhdessä matkustelleet ulkomailla pari kertaa vuodessa siitä lähtien kun lapsi oli 6-vuotias.
Ja kyllä äitini yleensä hoitaa jotakuta lastenlastaan vähintään kerran viikossa koko päivän/yön. En oikein usko, että terve 73-vuotias tuosta edes rasittuu.
No ehkäpä siksi kuvitellaan kun isovanhemmat sanoo, että haluavat hoitaa lapsenlapsiaan. Mutta joo, jos ei nappaa niin voihan siitäkin huomauttaa. Ja kyllähän nykyään isovanhemmat ilmaiseekin hyvin napakasti, jos eivät halua hoitaa tai nähdä. Mutta jokainen tavallaan. Älkää kuitenkaan yleistäkö, jos itse et välitä miehesi lapsenlapsista, niin ei se tarkoita että kukaan muukaan ei välitä.