Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuvitellaan, että isovanhemmista on ihanaa hoitaa lapsenlapsia?
06.05.2016 |
Lapset tuodaan kuin "lahjana" hoitoon ja ajatellaan, että heitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ehkä jonkun kohdalla noin onkin. Omilla lapsillani ei vielä ole lapsia, mutta mieheni lapsilla on. He ovat kivoja ja suht hyvin kasvatettuja, mutta emme kumpikaan jaksa lasten tuomaa vastuuta ja koko ajan tekemisen keksimistä. Kaiken lisäksi osa lapsista pelkää koiraamme, jota on vierailun ajan pidettävä muualla. Silti lapsi voi kieltäytyä vaikka lähtemästä ulos, jos koira sattuukin tulemaan jostain.
Etenkään mies ei jaksa lapsia, ei ole jaksanut ollaankaan kun he olivat pieniä. Minä sitten yritän heitä viihdyttää, lievittää ikävää ja keksiä tekemistä. Ja omaakin tekemistä olisi yllin kyllin vähinä vapaina viikonloppuina.
Mutta lasten vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että me istumme ikkunassa odottamassa, koska ne ihanaiset taas tulevat. Että väliajan juttelemme keskenämme, kuinka on ikävä ihania lapsenlapsia. Ja sitten he uhrautuvat ja tuovat piltit viikonlopuksi meille, että meillä olisi seuraa.
Olemme molemmat työelämässä enkä jaksa uskoa, että into tästä kasvaa myöhemminkään. Sitten, kun omat lapseni saavat lapsia, en voi tietää, miten heihin suhtaudun.
Käsi ylös, kuinka moni äiti on tietävinään, että isovanhemmat tosi mielellään haluavat olla lastenlasten kanssa? Vai eivätkö isovanhemmat vaan halua pahoittaa mieltäsi kieltäytymällä hoitovastuusta?
Kommentit (99)
Täällä kans yksi äiti, joiden lapsilla mahtavat isovanhemmat kummanki puolelta! Ei ole oletus, että hoitavat, mutta itse pyytävät. Omat vanhempani asuvat yli 300km päässä, mutta ottavat lapsiamme usein pitkiksikin ajoiksi, vaikka ovat kummatkin työelämässä. Reissaavat ulkomailla, lapissa tai kesäisin kiertävät asuntoautolla pitkin Suomea jne. Kesälomat suunnittelevat lastemme mukaan, ihan omasta tahdosta. Miehen vanhemmat asuvat 2km sisällä meistä ja anoppi soittaa jos ei joka toisena päivänä mitään kuulu. :) onnekas olen, täytyy myöntää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole harhakäsityksiä. Omat vanhempani eivät halua lasteni kanssa olla. Äitini ei oikein jaksa edes puhelimessa kuunnella heidän kuulumisiaan. Nähnyt on viimeksi pari vuotta sitten. Tässä kun soiteltiin, niin melkein luulin, et pyytää kesällä käymään, mut ei sentään. Pyysi valokuvaa.
Anoppi taas hoitaa, jos pyydetään, mut harvoin tarjoutuu itse. Käytännössä ollaan pari kertaa vuodessa pyydetty hoitoa, mut toki kyläillään muuten useammin.Itselläni sama tilanne. Toivottavasti nämä isovanhemmat sitten ymmärtävät, että turha kuvitella lastenlasten tulevan vanhainkotiin katsomaan mummia...
Luuletko, että ne tulee sinua katsomaan, vaikka kuinka hoitaisit? Pitääkö heidän jäädä kiitollisuudenvelkaan!? Naurettavia ajatuksia.
Eiköhän tässä ole perheitä ja ihmisiä joka lähtöön. Jos omassa perheessä ei ole lämpimät välit vanhempiin, voi toisen puolella ollakin. Tasan ei käy tässäkään asiassa. Epäoikeudenmukaista kyllä, mutta niin elämä on. Itse voi vaikuttaa vain omaan käytökseen, ei muiden.
Kyllä ne lämpimät välit isovanhempiin voi muodostua ilman että siellä on pikkuvauvasta alkaen joka hiton viikko hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole harhakäsityksiä. Omat vanhempani eivät halua lasteni kanssa olla. Äitini ei oikein jaksa edes puhelimessa kuunnella heidän kuulumisiaan. Nähnyt on viimeksi pari vuotta sitten. Tässä kun soiteltiin, niin melkein luulin, et pyytää kesällä käymään, mut ei sentään. Pyysi valokuvaa.
Anoppi taas hoitaa, jos pyydetään, mut harvoin tarjoutuu itse. Käytännössä ollaan pari kertaa vuodessa pyydetty hoitoa, mut toki kyläillään muuten useammin.Itselläni sama tilanne. Toivottavasti nämä isovanhemmat sitten ymmärtävät, että turha kuvitella lastenlasten tulevan vanhainkotiin katsomaan mummia...
Luuletko, että ne tulee sinua katsomaan, vaikka kuinka hoitaisit? Pitääkö heidän jäädä kiitollisuudenvelkaan!? Naurettavia ajatuksia.
Ei välttämättä kiitollisuuden velkaan, vaan jos lastenlasten suhde isovanhempaan on läheinen, se kulku sinne vanhainkotiin käy kevyemmin. Ei siitä takuuseen voi mennä, mutta jos suhde on läheinen, yleensä se välittäminen puolin ja toisin on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat usein sanoo että voisitte tuoda poikaa useammin hoitoon ja että mielellään tapaisivat vielä useammin lasta. Siksi kuvittelen. Toinen mummo on alkoholisti jota ei varmaan kiinnostaisi olla lapsen kanssa kahden (enkä edes antais).
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat usein sanoo että voisitte tuoda poikaa useammin hoitoon ja että mielellään tapaisivat vielä useammin lasta. Siksi kuvittelen. Toinen mummo on alkoholisti jota ei varmaan kiinnostaisi olla lapsen kanssa kahden (enkä edes antais).
Ja p.s. Olen itse menossa taas huomenna katsomaan omaa mummoani joka hoiti meitä kun mä olin pieni. Oikein läheiset välit on yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lämpimät välit isovanhempiin voi muodostua ilman että siellä on pikkuvauvasta alkaen joka hiton viikko hoidossa.
Tottakai voi, ei kai se hoito sinällään ole se juttu, ei kaikki tarvitse lastenhoitoa. Kyllähän lapsesta voi olla kiinnostunut muutenkin, mutta nimenomaan se kiinnostus pitää sillä isovanhemmalla olla.
No, mun äiti asuu 400km päässä ja aina kun tulee käymään, niin hätyyttää meidät miehen kanssa kylillä käymään, että saa hyysätä lapsia :) anoppi taas asuu lähellä, ja usein pyytelee lapsia leikkiin. Näistä olettasin, että tykkäävät olla heidän kanssaan. Joskus ollaan jopa jouduttu pyytään hoitoapua (pienemmän tutkimusreissut sairaaloissa ym) mutta turhaan ei tukita. Kai se vaikuttaa. Perheet sellasia, että jos eivät halua hoitaa niin sanovat kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen soitin anopille kysyäkseni josko nuorimmat lapset saisi tulla kylään kun me mentiin vanhimman lapsen kanssa traktorihommiin illalla.
Anoppi valitti tylsää päiväänsä ennenkuin kerkesin kysyä. Ja intoili kun kuuli että saisi seuraa illaksi. Kun hain niin kertoi että heillä oli ollut tosi kivaa. Anoppi järjestää aina asiansa niin että pääse tarvittaessa hoitoavuksi. Ja kehuu kuinka kivaa se on. Tulee välillä yllättäenkin kylään kyselemään saisiko tulla leikkimään lasten kanssa.
Vanhempani eivät ole niin lapsirakkaita. Ja heillä on paljon lapsenlapsia (anopilla vain meidän). Vanhempanikin kyllä hoitavat pyydettäessä. Mutta koska heillä paljon sairauksia ja asuvat kauempana niin on kysytty hoitoapua vain kerran tai kahdesti vuodessa. Ovat kyllä aina valmiita auttamaan mutta tiedän että äitiäni pelottaa vastuu ja varsinkin kun lapsilla muutamia sairauksia joihin pitää antaa lääkkeitä jne.
Meilläkin olisi molemmat mummit ihan innoissaan ottamassa lasta hoitoon. Molemmat ovat työelämän ulkopuolella, joten aikaa on. Toisen kanssa ollaan kuitenkin hädin tuskin väleissä ja toinen on henkisesti ja psyykisesti niin sairas, että tarvitsee itsekin valvontaa. Lapsenlapsen hoito olisi molemmille kai juuri siksi niin antoisaa, että sen oman elämän sisältö on mitä on. Mutta ei voida luottaa lasta hoitoon manipuloivalle tai yhtäkkiä tiedottomaksi menevälle ihmiselle siksi, että mummeilla olisi mieluista puuhaa. Jos olisivat työelämässä tai muuten toimeliaita, ei varmaan lasta niin odotettaisi hoitoon.
Yksi isoisä löytyy, ja hänellä riittää mieluista puuhaa elämässä. Lasta tapaa mielellään, mutta hoitajaksi ei jouda. Sääli, kun olisi kyllä kaikista luotettavin ja on osaava lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli ennen älupuhelimia kuin lapsia tarvittiin viidykkeeksi, nykyään niiden kanssa vietettään niin vähän aikaa kun on pakko ja muiden lasten kanssahan ei ole mikään pakko olla.
Tiedän, että äitini nauttii lasteni (12,16v) seurasta kun siellä tulee ehkä 3krt vuodessa käytyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lämpimät välit isovanhempiin voi muodostua ilman että siellä on pikkuvauvasta alkaen joka hiton viikko hoidossa.
Niinpä. Oma äitini ei ole hoitanut lapsiamme, mutta silti hänellä on todella lämpimät välit melkein aikuisiin lapsiini ja lapsemme käyvät auttelemass äitinäni, nyt kun äitini ei enää jaksa kaikkea tehdä omakotitalossaan.
Lapsirakas voi olla, vaikka ei jaksa vapaapäivinään ottaakaan lapsikatrasta hoitoon. Itsekin olen lapsirakas, mutta toivon, ettei ainakaan ihan kovin nopeaa tule lapsenlapsia, koska raskas työ ja monta muuta raskasta velvollisuutta. En vain jaksaisi vapaapäivinäni hoitaa lapsia ja tehdä vuorotyötä.
Jos isovanhemmilla ja vanhemmilla on noin erilaiset käsitykset siitä, miten kovasti isovanhemmat rakastavat hoitaa lapsenlapsia, oliskohan isovanhemmat antaneet väärää todistusta tykkäämisestään matkan varrella? Nimittäin jos isovanhemmat silmin näkyen nihkeästi suhtautuvat edes ajatukseen olla lastenlasten kanssa, pitää olla joko aika sokea, paatunut tai lopen uupunut vanhempi, jotta voi työntää jälkikasvunsa omista jaloistaan pois viikonlopuksi.
Ap:n tapauksessa suosittelen, että sanotte suoraan miehen lapsille, että te ette jaksa ja/tai teitä ei kiinnosta. Näin harhakuvitelmat häipyvät.
Meille ainakin oli koko lailla selvää, että jos isovanhemmat ovat yli puoli vuotta vuodesta muilla mailla, heitä ei kiinnosta edes meidän, saati meidän lasten, seura. Toki kerran vuodessa tuli se puolipakollinen "on niin ikävä"-kortti jostain auringonpaisteisesta etelän maasta ja talvikaudella meidän piti katsella puuduttavia käsivaralta kuvattuja filmejä matkan tapahtumista tyyliin 36. päivä moottorilla ajoa jollain Euroopan isoista joista tai 19. jälleen kerran ennätyskorkea sola moottoripyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole harhakäsityksiä. Omat vanhempani eivät halua lasteni kanssa olla. Äitini ei oikein jaksa edes puhelimessa kuunnella heidän kuulumisiaan. Nähnyt on viimeksi pari vuotta sitten. Tässä kun soiteltiin, niin melkein luulin, et pyytää kesällä käymään, mut ei sentään. Pyysi valokuvaa.
Anoppi taas hoitaa, jos pyydetään, mut harvoin tarjoutuu itse. Käytännössä ollaan pari kertaa vuodessa pyydetty hoitoa, mut toki kyläillään muuten useammin.Itselläni sama tilanne. Toivottavasti nämä isovanhemmat sitten ymmärtävät, että turha kuvitella lastenlasten tulevan vanhainkotiin katsomaan mummia...
Luuletko, että ne tulee sinua katsomaan, vaikka kuinka hoitaisit? Pitääkö heidän jäädä kiitollisuudenvelkaan!? Naurettavia ajatuksia.
Ei välttämättä kiitollisuuden velkaan, vaan jos lastenlasten suhde isovanhempaan on läheinen, se kulku sinne vanhainkotiin käy kevyemmin. Ei siitä takuuseen voi mennä, mutta jos suhde on läheinen, yleensä se välittäminen puolin ja toisin on helpompaa.
Reslistinen tosiasia on, että ne lapsenlapset tuskin jää samalle paikkakunnalle, kun se mummi ja pappa on vanhainkodissa. Toisaalta he elävät kiirevuosia niinä aikoina ja ei ole aikaa juosta kiitollisuudenvelkaa hoitamassa vanhainkodissa.
Joten ei kannata lastata lapsiaan ja lapsenlapsiaan sellaisella taakalla, että nyt hoidan teitä ja teidän pitää sitten syyllisyydentuntoisina käydä minua avustamassa vanhainkodissa (jos nyt joku kuvittelee vielä vanhainkotiin pääsevänsä, eikä jäävänsä kotiin avustajan käydessä pari kertaa viikossa).
Kun niin paljon vanhuksia on yksin ja ei edes omat aikuiset lapset ehdi omia vanhempiaan hoitamaan, niin miten te kuvittelette, että nuoret aikuiset, lapsenlapset hoitaa teitä vanhana.
Olen tietävinäni, että vanhemmistani on mukava hoitaa lapsiamme, koska he sanovat, että heistä on mukavaa hoitaa lapsia ja he itse esim. suunnittelevat, että lähdetään lasten kanssa käymään siellä tai täällä. Valehtelevat varmasti.
Tiedän että omat vanhempani silloin tällöin hoitavat mielellään lapsenlapsia ja tekevät esim. ajan suhteen heidän suhteen "uhrauksia". Tiedän ja voin luottaa myös siihen että tarvittaessa osaavat myös kieltäytyä ja kertovat jos eivät pysty/haluakaan joku kerta hoitaa. Puolison vanhemmista vain toinen on elossa ja hän varmasti haluaisi hoitaa lapsia enemmänkin, mutta itse koen järjestelyt vähän hankaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Se oli ennen älupuhelimia kuin lapsia tarvittiin viidykkeeksi, nykyään niiden kanssa vietettään niin vähän aikaa kun on pakko ja muiden lasten kanssahan ei ole mikään pakko olla.
Höh, ei minulla ainakaan älypuhelin oli vaikuttanut lastenlasten hoitamiseen, en viihdytä (äly)puhelimella itseäni. Tosin kouluikäiset lapset uppoavat sinne puhelimen maailmaan, että heistä ei juuri enää seuraa olekaan :( .
Itselläni sama tilanne. Toivottavasti nämä isovanhemmat sitten ymmärtävät, että turha kuvitella lastenlasten tulevan vanhainkotiin katsomaan mummia...