Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei halua lapsia matkustelun takia?

En minäkään halua lapsia matkustelun takia. Kyllä matkustelu onnistuu aivan hyvin ilmankin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kirjoitus tässä ketjussa, jossa vanhemmat kertovat kuinka onnistuvat matkustelemaan ja jopa reppureissailemaan lastensa kanssa ongelmitta, saa alapeukkuja. Miksi alapeukut? Jos toiset ei voi matkustella lastensa kanssa, eikö voisi olla onnellinen edes niiden puolesta kenellä se onnistuu? Miksi pitää aina vihata sitä että jollakin ihmisellä on asiat hyvin? 

Kyse on siitä, että kyllähän minäkin olen vauvan kanssa matkustanut Kreikassa, ja onnistuin siinä, mutta se ei ole SAMA asia. Olet matkalla jatkuvasti vastuussa lapsen kaikista tarpeista. Täysin lapsen ehdoilla. Kun taas olet yksin tai kaksin aikuisten kesken, et ole vastuussa kuin itsestäsi. Voit seikkailla miten lystää.

ja se että aina pitää ihmetellä niitä ihmisiä, etenkin naisia, jotka ei halua lapsia. Sille pitää aina olla joku syy. Jos ei halua lapsia, ei halua lapsia. Se että sanoo syyksi matkustelun on varmaan tehty tahallaan, että saa syitten kysyjä ja utelija aihetta vauhkota asiasta äippäkavereidensa kanssa. Kun se on niin vaikea mennä lisääntyneen ihmisen tajuntaan, että kaikki ei halua lisääntyä.. Itselläkin se tuntuu vaan turhalta. Syy miksi en "halua" lapsia on se, että koen että se olisi jotenkin turhaa. Olen tyytyväinen elämääni näin. En koe että tarvitsen muuta. En koe tarvetta lapsille. Siihen ei ole mitään sen kummempaa syytä, ei traumoja, ei sairauksia, ei matkustelun tarvetta, ei miehen puutetta.. Mitään konkreettista syytä miksi en koe tarvetta saada lapsia, en pysty nimeämään. En vain koe niin. Tuntuu että joku toinen tekee lapsia, joku toinen ei. Joku toinen tykkää makkarasta, joku toinen ei. Ymmärrän että lapset ovat niitä hankkineille tärkeitä tietysti. Mutta ihminen kun hahmottaa maailmaa vain omasta kokemuksestaan käsin, niin en voi ikinä tuntea sitä että lapset olisivat niin tärkeitä, kun minulla ei lapsia ole enkä niin koe. Ja sitten vielä loppuun tämä perinteinen lapsivihaaja-kommentti. Eli nyt kun sanoin etten koe tärkeäksi tai tarvetta tehdä lapsia, minusta tehdään lapsivihaaja. En ole lapsivihaajakaan. Minusta lapset on ihania, mielenkiintoisia ja jänniä ihmisiä, ja nautin heidän seurastaan. En vaan ymmärrä, miksi minun pitäisi tehdä myös lapsi tähän maailmaan. Luulen että tulevaisuudessa naisten lapsettomuutta ei enää ihmetellä näin paljon, oma sukupolvemme lienee viimeisin joka asiaa näin kovasti ihmettelee.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kirjoitus tässä ketjussa, jossa vanhemmat kertovat kuinka onnistuvat matkustelemaan ja jopa reppureissailemaan lastensa kanssa ongelmitta, saa alapeukkuja. Miksi alapeukut? Jos toiset ei voi matkustella lastensa kanssa, eikö voisi olla onnellinen edes niiden puolesta kenellä se onnistuu? Miksi pitää aina vihata sitä että jollakin ihmisellä on asiat hyvin? 

Koska he ymmärtävät, että ihminen, joka jättää lapset tekemättä tuskin tarkoittaa matkustelulla (pelkästään) etelänmatkaa tai kaupunkiviikonloppua vaan sellaisia matkoja, joita lapset oikeasti haittaisivat. Esimerkkejä onkin tullut jo paljon. Me olemme esim yhteensä eläneet kuukausi alkeellisissa oloissa ilman sähköä ja juoksevaa vettä - miten onnistuisi pikkulasten kanssa? Tai vaikkapa se hiihtoreissu Grönlannissa?

Ja vaikka puhuttaisiinkin ihan perusmatkoista niin vaikuttahan sd lapsi ja paljon, esim tavaraa pitää pakata huomattavasti enemmän ja monet pienet lapset varmaan tavitsevat unta eivätkä halua istua teatterissa montaa tuntia? Hienoa silti, että moni kokee, että lasten kanssa matkustelu heidän kohdallaan onnistuu!

Ap

Sinänsä mulle ihan sama, mutta vähän uusavuttomana kyllä pitäisin jos ei lasten kanssa pysty matkustelemaan. Tai sitten on tekosyy.

Meillä on kolme lasta ja murrosikäisillä on plakkarissa jo yli 40 maata ja kuutta mannerta on kierretty moneen kertaan ja monella konstilla. Eikä se etelämannerkaan ole jäänyt tutkimatta muun kuin hinnan vuoksi.

Jos joku ei halua lapsia niin sitten ei, olipa syy mikä tahansa. Tämähän on vapaa maa. Itse olen perhekeskeinen mies, ja minulle perheen perustaminen on tärkeä "päämäärä" elämässä. Kaksi pientä lasta, joten huvittelut saavat toistaiseksi odottaa.. Mutta mitä tulee tähän ulkomaan matkailuun yleensä, niin en kyllä ymmärrä, että tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa kaikesta leikataan, niin pitää oikein lähteä ulkomaille kantamaan rahaa. Jokainen voi miettiä kuinka valtavasti suomalaiset kantavat rahaa ulkomaille matkustaessaan. Edelleen jokainen voi miettiä mitä tällä rahamäärällä saisi kotimaassa aikaan. Sillä voisi ostaa ja miksei matkustellakkin ja näin saisi itselle hyvää, mutta tekisi hyvää samalla myös kanssa ihmisille. Minusta on moraalitonta kitistä menoleikkauksista ja valtiontalouden kurjasta tilasta ja samalla itse kantaa tonni tolkulla/vuosi rahaa ulkomaille.. Tietysti minut leimataan ahdasmieliseksi, koska sanon näin. Onhan matkailu tänäpäivänä niin helvetin trendikästä ja sivistävää puuhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mulle ihan sama, mutta vähän uusavuttomana kyllä pitäisin jos ei lasten kanssa pysty matkustelemaan. Tai sitten on tekosyy.

Meillä on kolme lasta ja murrosikäisillä on plakkarissa jo yli 40 maata ja kuutta mannerta on kierretty moneen kertaan ja monella konstilla. Eikä se etelämannerkaan ole jäänyt tutkimatta muun kuin hinnan vuoksi.

Mutku ne extremematkat sanois ap...

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei halua lapsia niin sitten ei, olipa syy mikä tahansa. Tämähän on vapaa maa. Itse olen perhekeskeinen mies, ja minulle perheen perustaminen on tärkeä "päämäärä" elämässä. Kaksi pientä lasta, joten huvittelut saavat toistaiseksi odottaa.. Mutta mitä tulee tähän ulkomaan matkailuun yleensä, niin en kyllä ymmärrä, että tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa kaikesta leikataan, niin pitää oikein lähteä ulkomaille kantamaan rahaa. Jokainen voi miettiä kuinka valtavasti suomalaiset kantavat rahaa ulkomaille matkustaessaan. Edelleen jokainen voi miettiä mitä tällä rahamäärällä saisi kotimaassa aikaan. Sillä voisi ostaa ja miksei matkustellakkin ja näin saisi itselle hyvää, mutta tekisi hyvää samalla myös kanssa ihmisille. Minusta on moraalitonta kitistä menoleikkauksista ja valtiontalouden kurjasta tilasta ja samalla itse kantaa tonni tolkulla/vuosi rahaa ulkomaille.. Tietysti minut leimataan ahdasmieliseksi, koska sanon näin. Onhan matkailu tänäpäivänä niin helvetin trendikästä ja sivistävää puuhaa. 

Ei kaikkien tarvitse matkustaa, mutta minä saan ainakin paljon enemmän laittamalla rahaa matkustamiseen kuin kuluttamalla saman rahamäärän Suomessa.

Minä tein lapseni vähän vanhemmalla iällä. Nuorena tuli rymyttyä nuorten reissut ja koluttua maailman museot viimeisimpiäkin nurkkia myöten. Olen kulttuuriorientoitunut, en lähtisi autiomaahan vaikka maksettaisiinkin. Enää ei ole pakottavaa tarvetta saada itselle suuria kokemuksia. Aikuisuus on sitä, että on jo jotain, jota näyttää muillekin, opettaa toista, viedä sen oman lapsensa maailmalle ja näyttää hänelle paikkoja. Ei Bamsekerhot ole meidän juttu, en halua lastani säilöttävän jossain, mutta maailmassa on sivistyneitä paikkoja kierrellä, jossa onnistuu myös vaipanvaihto ja päikkäritkin. On jo varaakin sen verran ettei tarvitse reppureissata vaan voi majoittua mukavastikin.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mulle ihan sama, mutta vähän uusavuttomana kyllä pitäisin jos ei lasten kanssa pysty matkustelemaan. Tai sitten on tekosyy.

Meillä on kolme lasta ja murrosikäisillä on plakkarissa jo yli 40 maata ja kuutta mannerta on kierretty moneen kertaan ja monella konstilla. Eikä se etelämannerkaan ole jäänyt tutkimatta muun kuin hinnan vuoksi.

En sanonutkaan ettei pystyisi, sanoin vain, että lasten kanssa matkustaminen olisi aivan erilaista kuin kaksistaan tai yksistään matkustaminen. Se onko erilainen hyvä vai huono asia riippuu ihmisestä, me näemme sen omalla kohdallamme vain muutoksena huonompaan. Joku toinen näkee toisin. Mutta hienoa, että lapsenne ovat nähneet noin paljon maailmaa!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Että siinä on henkilö, jolla on prioriteetit kunnossa. :D

Mikä siinä rahan kantamisessa ulkomaille on niin hienoa. Ei mikään kansa kansakuntana reissaa Suomeen samalla vimmalla kuin suomalaiset ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mulle ihan sama, mutta vähän uusavuttomana kyllä pitäisin jos ei lasten kanssa pysty matkustelemaan. Tai sitten on tekosyy.

Meillä on kolme lasta ja murrosikäisillä on plakkarissa jo yli 40 maata ja kuutta mannerta on kierretty moneen kertaan ja monella konstilla. Eikä se etelämannerkaan ole jäänyt tutkimatta muun kuin hinnan vuoksi.

Mutku ne extremematkat sanois ap...

Niin, en jaksa lukea koko ketjua, kun vasta tulin paikalle (minulle vinkattiin keskustelusta), mutta täytyy vain todeta, että yksikään omista tutuistani ei ole matkustanut niin monessa niin erikoisessa tai extremessä paikassa (lasten kanssa eikä ilman lapsia) kuin me olemme matkustaneet lasten kanssa.

Tosiaan sinänsä minule ihan sama hankkiiko joku lapsia vai ei, mutta pidän tosiaankin uusavuttomana ajatusta siitä, että ainut syy lasten hankkimattomuudelle olisi matkustelu. Jos haluaa lapsia ja haluaa matkustella (extremestikin), niin se ei ole mahdoton yhdistelmä. Jos ei halua lapsia niin ok, mutta miksi se matkustelu pitää vetää siihen mukaan?

Meidän ipanat ovat yöpyneet teltoissa ja savimajoissa Afrikassa ja Amerikoissa sekä riippumatossa keskellä Amazonin viidakkoa (4-vuotiaana). On vaellettu Kilimanjarolla, tähystetty leijonia keskellä yötä auton hajotessa Arfikan savannilla. On ajettu moottoroidulla kajakilla pitkin Amazonia, vaellettu viidakon läpi ja kahlattu jokien yli putouksille, on myös kiipeilty jäätiköillä ja cruisailtu maasturilla hiekkadyyneillä. On kierretty Intiaa junalla, Vietnamia bussilla, Indonesiaa lautoilla ja Tansaniaa autolla. Lapset ovat nähneet luonnossa tiikerin, leijonan, leopardin, sarvikuonon, pingviinin, valaita, delfiinejä, merileijonia, pandan, krokotiileja jne.

Mitä ihmettä ovat ne extremematkat, joita ei voi tehdä lasten kanssa? Kyllähän niitä toki on: pieniä lapsia ei kannata viedä yli 3000 metrin korkeuteen vuorikiipeilemään, eikä toisaalta laitesukeltamaan. Mutta ne lapset voi kyllä ottaa sinne perusleiriin tai veneeseen mukaan. Kouluikäisten kanssa on enemmän tai vähemmän sidottu koulujen loma-aikoihin ellei halua opettaa itse. Ihan hirveästi muita esteitä en keksi.

Ymmärrän, jos ei HALUA ottaa lapsia mukaan matkustamaan, mutta minulle on turha väittää, ettei heitä VOISI ottaa mukaan. Minusta lasten kanssa matkustaminen on ihan parasta, koska he osaavat nähdä niin monet asiat eri tavalla ja heidän oppimisen ilonsa ja vieraaseen paikkaan tutustumisensa intensiivisyys on aivan eri luokkaa kuin aikuisillla. Aikuinen ehtii hädin tuskin sanoa päivää jossain afrikkalaiskylässä, kun lapsi jo juoksee täysillä kylän lasten mukana leikeissä.

Oma valinta. Jokaisella.

Osasyynä omalla kohdallani on sekin, etten haluaisi altistaa lapsia kaikille niille sairauksille, joita eksoottisista matkakohteista voi saada - kaikkiinhan ei ole rokotusta tai estolääkitystä (eikä niidenkään teho ole välttämättä 100 %). Aikuiset voivat ottaa riskejä vähän oman terveytensä kustannukella, mutta lapsia en ehkä haluaisi pakottaa samaan.

Ap

Matkustelu on ihan yhtä hyvä syy olla tekemättä lapsi kuin mikä muu tahansa. Ihan niin kuin moni, joka haluaa lapsen, haluaa sen täysin  itsekkäistä syistä. Minäkin miellän matkustelun eri asiaksi kuin lomailun ulkomailla. Itse kiersin maailmaa nuorempana ympäri ämpäri, välillä monta kuukautta kerrallaan. Nukuin milloin missäkin, välillä rannoilla, välillä kavereiden nurkissa jne. Tein töitä ravintoloissa ja yökerhoissa saadakseni rahaa, liikuin levottomilla alueilla, matkustin epämääräisillä busseilla ja pienillä kiikkerillä veneillä jne. Siihen elämäntyyliin ei kyllä lapsi sovi. Lähellä oli, etten jäänyt sille tielle. Sittemmin olen kuitenkin vakiintunut ja muuttanut takaisin Suomeen, mennyt naimisiin, vakkariduuniin ja ostanut asunnon.  Sen verran matkailu on kuitenkin verissä, että yksi hyvin painava syy siihen, miksi halusin vain yhden lapsen on se, että yhden kanssa matkailu on helpohkoa ja  kohtuuhintaista (=mahdollista meille). Lapsi on matkustanut paljon, ensimmäisen kerran ollessaan 4 kk ikäinen. Aluksi tehtiin turvallisempia matkoja, lähelle ja mieluiten tuttaville tai hyvään hotelliin asumaan. Myöhemmin on vähän seikkailtukin (lapsi nyt 12-v), mutta ihan älytöntä olisi väittää ettei lapsi vaikuta YHTÄÄN matkailuun tai matkakohteisiin. Lapsen kanssa voi tehdä paljon, ja kuten joku sanoikin, lapsi antaa myös uuden ulottuvuuden matkailuun. Silti en lähtisi nuoruuteni reissuille lapsen kanssa, eikä kuukausien reissut koululaisen kanssa olisi edes mahdollisia (ainakaan helposti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mulle ihan sama, mutta vähän uusavuttomana kyllä pitäisin jos ei lasten kanssa pysty matkustelemaan. Tai sitten on tekosyy.

Meillä on kolme lasta ja murrosikäisillä on plakkarissa jo yli 40 maata ja kuutta mannerta on kierretty moneen kertaan ja monella konstilla. Eikä se etelämannerkaan ole jäänyt tutkimatta muun kuin hinnan vuoksi.

Mutku ne extremematkat sanois ap...

Niin, en jaksa lukea koko ketjua, kun vasta tulin paikalle (minulle vinkattiin keskustelusta), mutta täytyy vain todeta, että yksikään omista tutuistani ei ole matkustanut niin monessa niin erikoisessa tai extremessä paikassa (lasten kanssa eikä ilman lapsia) kuin me olemme matkustaneet lasten kanssa.

Tosiaan sinänsä minule ihan sama hankkiiko joku lapsia vai ei, mutta pidän tosiaankin uusavuttomana ajatusta siitä, että ainut syy lasten hankkimattomuudelle olisi matkustelu. Jos haluaa lapsia ja haluaa matkustella (extremestikin), niin se ei ole mahdoton yhdistelmä. Jos ei halua lapsia niin ok, mutta miksi se matkustelu pitää vetää siihen mukaan?

Meidän ipanat ovat yöpyneet teltoissa ja savimajoissa Afrikassa ja Amerikoissa sekä riippumatossa keskellä Amazonin viidakkoa (4-vuotiaana). On vaellettu Kilimanjarolla, tähystetty leijonia keskellä yötä auton hajotessa Arfikan savannilla. On ajettu moottoroidulla kajakilla pitkin Amazonia, vaellettu viidakon läpi ja kahlattu jokien yli putouksille, on myös kiipeilty jäätiköillä ja cruisailtu maasturilla hiekkadyyneillä. On kierretty Intiaa junalla, Vietnamia bussilla, Indonesiaa lautoilla ja Tansaniaa autolla. Lapset ovat nähneet luonnossa tiikerin, leijonan, leopardin, sarvikuonon, pingviinin, valaita, delfiinejä, merileijonia, pandan, krokotiileja jne.

Mitä ihmettä ovat ne extremematkat, joita ei voi tehdä lasten kanssa? Kyllähän niitä toki on: pieniä lapsia ei kannata viedä yli 3000 metrin korkeuteen vuorikiipeilemään, eikä toisaalta laitesukeltamaan. Mutta ne lapset voi kyllä ottaa sinne perusleiriin tai veneeseen mukaan. Kouluikäisten kanssa on enemmän tai vähemmän sidottu koulujen loma-aikoihin ellei halua opettaa itse. Ihan hirveästi muita esteitä en keksi.

Ymmärrän, jos ei HALUA ottaa lapsia mukaan matkustamaan, mutta minulle on turha väittää, ettei heitä VOISI ottaa mukaan. Minusta lasten kanssa matkustaminen on ihan parasta, koska he osaavat nähdä niin monet asiat eri tavalla ja heidän oppimisen ilonsa ja vieraaseen paikkaan tutustumisensa intensiivisyys on aivan eri luokkaa kuin aikuisillla. Aikuinen ehtii hädin tuskin sanoa päivää jossain afrikkalaiskylässä, kun lapsi jo juoksee täysillä kylän lasten mukana leikeissä.

Onhan niitä paikkoja ja aktiviteetteja joita ei voi lasten kanssa nähdä ja kokea. Liian vaarallisia ja paikalliset arvaamattomia.

Aikoinaan matkustimme perheenä paljon, sitten kaksistaan poikakaverin kanssa. Sen jälkeen lapsen kanssa perheenä mutta välillä irtaudun aikuismatkalle. Lapsen kanssa on hauska matkustaa, kun on jo aika iso.

Ihan normaali ihminen. Enemmän ihmettelen niitä, joilla ei ole mitään järkevää syytä hankkia lapsia, mutta hankkivat silti.

Ajattelen että kyllä sellainen on ihan kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mulle ihan sama, mutta vähän uusavuttomana kyllä pitäisin jos ei lasten kanssa pysty matkustelemaan. Tai sitten on tekosyy.

Missasit sitten aika lahjakkaasti koko ketjun pointin: Tietenkin jokainen terve aikuinen pystyy matkustamaan lasten kanssa. Kaikkia ei tuollainen matkailun laji, lapsiperhematkailu, vain kiinnosta ollenkaan. Se on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä monet haluavat reissuiltaan.