Miksi lapsen pitää opetella syömään nimenomaan ravintolassa

Samaa mieltä. Sitten syömään ravintolaan kun hyvät pöytätavat on jo opittu, ei synny sotkua eikä häiriötä muille asiakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä oli juttu äidistä, joka vei lapsen sushiravintolaan opettelemaan syömistä. Hän tuohtui, kun tarjoilija ei ollutkaan sitä mieltä, että se on hyvä idea. Nyt on sitten Facessa riehaannuttu aiheesta puolesta ja vastaan.

Miksi lapsia ei opeteta syömään kotona? Ei kai kukaan vie lasta vilkasliikenteiselle kadulle opettelemaan fillarin ajamista, joten miksi pitää valita ravintola itsenäisen syömisen opetteluun?

Itse asiassa, aika moni näkyy vievän ;/ no ei kadulla, mutta pyörätielle ja kaupunkiinkin jalkakäytäville. Eikä tosin opeteta edse mitään sääntöjä. Huudetaa vaan "pyörä tulee väistä" mulkaillen vihaisesti sitä pyöräilijää, joka kehtaakin tulla vastaan. Sitten kun on ohi menty, alkaa taas se koko pyörätien valtaaminen. 

En usko että kyseinen äiti kouluttaa lastaan nimenomaan vain ravintoloissa. Mutta juhla ja valmiit ateriat suodaan kai kaikille toisinaan? Ja toisekseen, olisiko sotkeva aikuinen kohdeltu samoin? Aikuiset saavat sikailla ja sotkea, ei mielin määrin, mutta eivät ole suurennuslasin alla kuten lapset.

80-luvun alussa meidän pikkukaupungissa ei tavalliset perheet käyneet muutenkaan ravintolassa syömässä. Olin varmaan ekalla, kun kävin ekan kerran hampurilaisella, kymmenen kun pitsalla, ehkä kahdeksan kun sellaisessa "pihviravintolassa". 90-luvulla ulkona syöminen alkoi yleistyä meilläpäinkin. Ei muakaan kukaan siis ole opettanut syömään ravintoloissa, mutta hienosti opin kuitenkin.

Kyse oli todennäköisesti siitä, että taapero alkoi antaa ruoalle vauhtia syömäpuikoilla, eli siis leikki ruoalla. Jo siihen mennessä kun äitinsä antoi puikot, oli ruokaa päätynyt lattialle asti, joten sen ikäiselle ja tasoiselle ei todellakaan pitäisi antaa jotain syömäpuikkoja heiteltäväksi ja pöytään hakattavaksi.

Pointsit tarjoilijalle! Jos olisin ollut samaan aikaan ravintolassa, olisin käynyt kiittämässä tarjoilijaa jälkeenpäin. Monet nykyiset mammat ovat minäminä-ihmisiä jo kolmannessa polvessa ja olettavat, että koko maailman pyörii heidän kersansa ympärillä.

Viimeksi huutavat kersat ja imettävät äidit (imetys sinänsä ei haittaisi elleivät ipanat paskantaisi housuun haiseva läjää aina sen jälkeen!) pilasivat todistustenjakotilaisuuteni, ja ravintolassa pitää nykyisin aina tiirata hulluna onko paikalla alle kouluikäisiä lapsia ennen kuin uskaltaa ottaa pöydän.

Lapset kuuluu kotiin, päiväkotiin ja leikkipuistoon. Mulkoilkaa joukolla vihaisesti jokaista, joka kehtaa lapsensa kanssa näiltä poluilta harhautua.

En myöskään ymmärrä tuollaista varta vasten "kouluttamista". Meillä käydään lapsen kanssa ulkona syömässä vain silloin, kun on käytännön pakko, vaikka lapsi kyllä käyttäytyy yleensä todella hyvin. Mutta lapsen kanssa valitaan aina sellainen paikka, jolla on lapsiystävällinen status ja jossa on varmasti lapselle maistuvaa ruokaa. Joku sushiin totuttaminen kannattaisi aloittaa kotona, jos sitä ylipäätään tarvitsee tehdä. Sushia saa haettua kotiinkin ja kotona saa sitten itse siivota sotkunsa.

Perus minäminä äidit ja heidän lapsensa. Lapsen täytyy aina milloin mitäkin :D

Kuulun itse tälläiseen ryhmään fb:ssä jossa periaatteena on että lapsi syö itse. Siihen kuuluu että lapsi saa tutustua ruokaan itse, eli leikkimällä. Mutta ei minusta enään joku 10kk lapsi ole mitenkään oikeutettu leikkimään ruoalla! Ja itse kyllä iskostin nopeasti lapselle että ruoalla ei leikitä.

Vanhemmilla ei ole homma hallussa, jos lapset eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä. Kotona täytyy opettaa, että ruokaa ei viskelllä eikä pöydässä melskata häiriten toisten ruokarauhaa. Lapsia on viety ravintoloihin 1,5-vuotiaasta, eikä meitä ole missään mulkoiltu, kun ei ole annettu siihen aihetta.

Tämä tarinan mutsihan kertoi, että oli aikaisemminkin asioinut samassa ravintolassa. Ehkä tarjoilija muisti, että edellisillä kerroilla sotku oli jäänyt tarjoilijan siivottavaksi. Jos sitä lasta opettaa syömään, pitää sitä myös käskeä että "ei saa heittää ruokaa lattialle" tai "syömäpuikot eivät ole sinulle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä oli juttu äidistä, joka vei lapsen sushiravintolaan opettelemaan syömistä. Hän tuohtui, kun tarjoilija ei ollutkaan sitä mieltä, että se on hyvä idea. Nyt on sitten Facessa riehaannuttu aiheesta puolesta ja vastaan.

Miksi lapsia ei opeteta syömään kotona? Ei kai kukaan vie lasta vilkasliikenteiselle kadulle opettelemaan fillarin ajamista, joten miksi pitää valita ravintola itsenäisen syömisen opetteluun?

Itse asiassa, aika moni näkyy vievän ;/ no ei kadulla, mutta pyörätielle ja kaupunkiinkin jalkakäytäville. Eikä tosin opeteta edse mitään sääntöjä. Huudetaa vaan "pyörä tulee väistä" mulkaillen vihaisesti sitä pyöräilijää, joka kehtaakin tulla vastaan. Sitten kun on ohi menty, alkaa taas se koko pyörätien valtaaminen. 

Joo ja missä luulet niiden kaupunkilaislasten muuten voivan opetella? Ei kaikilla ole mitään pihoja, jotka mahdollistaa ajamisen!

No ihan lapsen ikätasoon ja kotiruokailukouluksen tasosta riippuen lapset ovat aina tervetulleita ravintolaan. Olen nähnyt hyvinkäyttäytyviä kolmevuotiaita (okei, ei se ruokailu ole ollut mitään supersiistiä, mutta aika hyvin se sujui ikätasoon nähden ja vanhemmat auttoi) ja ihan kamalia ala-asteikäisiä, joiden olisi jatkossakin hyvä pysyä kellarissa.

Ja saa sitä ravintolaan mun puolesta tulla opettelemaan ravintolakulttuuria. Silloin vanhempien tehtävä on nimenomaan opettaa, eikä olettaa että lapsi automaattisesti itse oppii, kun ravintolassa vain ollaan. Jos haluaa puikkojen käyttöä opettaa lapselle, niin tervemenoa kotiin harjoittelemaan vaikka lihapullien kanssa, jos ei ite halua sushia tehdä/ ostaa kaupasta valmiina.

On myös hyvä tuntea oma lapsensa sen verran, että osaa aavistaa, koska on parempi ostaa kaupasta leipä ja pillimehu ja koska kannattaa lähteä ravintolaan syömään.

Meillä lapsi päätti 9kk iässä, ettei syö yhtään mitään, jos ei saa syödä itse. Kaameaa sotkua siitä tuli. Onneksi oli kesä ja pystyi pistämään lapsen syöttötuolin pelkässä vaipassa ja käyttää sitten suihkun kautta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä ravintolaan tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla ei ole homma hallussa, jos lapset eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä. Kotona täytyy opettaa, että ruokaa ei viskelllä eikä pöydässä melskata häiriten toisten ruokarauhaa. Lapsia on viety ravintoloihin 1,5-vuotiaasta, eikä meitä ole missään mulkoiltu, kun ei ole annettu siihen aihetta.

No ei noin nuori vielä mitenkään voi ymmärtää :D älä viitti! Sun 1,5-v on uskonu ja tajunnu heti kaiken mitä olet sanonut? Nyt taitaa vähän olla muistissa vikaa. Tai ihmelapsi kyseessä.

Olen sitä mieltä, että lapsen on hyvä oppia ravintolakäyttäytymistä pienestä pitäen. Mutta tottakai muut ravintolassa ruokailijat pitää ottaa huomioon. Ei mekasteta (= hakata syömäpuikkoja lautasta vasten) eikä sotketa. Tämän uutisoinnin perusteella vikaa on molemmissa. Äidin asenne haiskahtaa "minä ja mun lapsi" -asenteelta, jossa äiti ei juuri lastaan rajoita. Mut myös tarjoilija oli turhan tyly viedessään lapsen lautasen pois. Mietin kyllä, olikohan äiti maksanut lapsen ruokailusta? Kun kuitenkin oli oma lautanen ja omia sushipaloja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla ei ole homma hallussa, jos lapset eivät osaa käyttäytyä ruokapöydässä. Kotona täytyy opettaa, että ruokaa ei viskelllä eikä pöydässä melskata häiriten toisten ruokarauhaa. Lapsia on viety ravintoloihin 1,5-vuotiaasta, eikä meitä ole missään mulkoiltu, kun ei ole annettu siihen aihetta.

No ei noin nuori vielä mitenkään voi ymmärtää :D älä viitti! Sun 1,5-v on uskonu ja tajunnu heti kaiken mitä olet sanonut? Nyt taitaa vähän olla muistissa vikaa. Tai ihmelapsi kyseessä.

No jos sun 1,5v ei ymmärrä esim. lauseita "älä heitä ruokaa" tai "istu paikallaan" niin olisin kyllä huolissaan. -ohis

Käyn ravintoloissa syömässä. Paljon. Johtuu tästä duunista.

Tätä intensiivistä some-raivoa herättäviin pöytäliinat pöydistä kiskoviin vesikauhuisiin taaperolaumoihin en ole niissä vielä tähän päivään mennessä törmännyt. Kertaakaan.

Ehkä se johtuu siitä, että 3-vuotias pöytien välissä itsekseen uteliaana taaperteleva lapsi ei ihan riitä pilamaan aterianautintoani tai saamaan vertani kiehumaan.

Ehkä se johtuu siitä, että käsitykseni arvokkuutta vaativasta ravintolasta eroaa jonkin verran some-kiukkuajien käsityksistä. Monet ketjumestat, kuten Rosso, markkinoivat itse itseään PERHEravintoloina. Niihin ei pidä mennä syömään ketjupizzaa jos lapsen ääntely saa suonen katkeamaan päästä.

Kaiken kaikkiaan väittäisin tämän olevan täysin keksitty ongelma. Tärkeintä tuntuu olevan pienten lasten vanhempien kimppuun hyökkääminen somessa vaikka keksitylläkin verukkeella.

En ota kantaa tuohon nimenomaiseen tapaukseen, kun en siitä tarkemmin tiedä.

Mutta totta kai perustaidot syömisen saralla opitaan kotona.

Ja toisaalta: lapsiperheilläkin on syömisen oikeus, jopa ihan ravintolassa käymisen oikeus. Jos ollaan ostoksilla, ja tulee nälkä, niin totta munassa sinne ravintolaan saa mennä lapsen kanssa, useimpiin paikkoihin oikein toivotetaan tervetulleeksikin. Ei luulisi tähän maailmanaikaan millään pikaruokapaikalla - joihin kirkas valtaosa sushipaikoista kuuluu - olevan LIIKAA asiakkaita!

Sitä paitsi sitten, kun lapsi jo osaa syödä enimmäkseen itse, hänen kanssaan ON ihan hyvä harjoitella ihmisten ilmoilla olemista. Miten käyttäydytään ravintolassa, miten museoissa, konserteissa ja julkisissa liikennevälineissä. Se on sitä sosiaalisten taitojen opettelua.

Toki se sitten todellakin edellyttää vaivannäköä ja opettamista vanhemmilta eli että lasta myös kielletään ja tarvittaessa lähdetään pois, jos homma ei suju.

Mutta aika on pinna perkeleellisen tiukalla muilla ihmisillä, jos ekasta lattialle lentävästä suupalasta tai pienestä äänen kohoamisesta menee päivä pilalle. (Edelleen ottamatta kantaa juuri ap:n kertomaan esimerkkiin, kun en tiedä, millaisesta sotkemisesta oli oikeasti kyse).

Tuntuu, että osalla nykyajan nuorista lapsettomista aikuisista on aivan olematon sietokyky mitä tulee lapsiin. Kyllä, minuakin ärsyttää, jos näen lapsiperheitä, joissa lapsien annetaan remeltää kuin pellossa. Mutta EI ärsytä pieni häiriö, kun näen, että siinä yritetään aidosti perheenä elää normaalia elämää ja kasvattaa lapsesta sosiaaliset säännöt taitavaa ihmistä.

Ei se nimittäin kyllä niinkään mene, että "lapset pysykööt poissa ihmisten ilmoilta kunnes täyttävät 18 vuotta". Mitä pienempi erilaisuuden (eri ikäisten, eri etnisten ryhmien, eri sukupuolten jnejne) sietokyky ihmisillä on, sitä aggressiivisemmin suhtaudutaan kaikkeen omasta elämäntavasta poikkeavaan olemiseen. Haluammeko me oikeasti elää sellaisessa maailmassa, jossa näemme vain 20-60 -vuotiaita kantasuomalaisia, yleiskieltä max 30 dB voimakkuudella maltillisesti artikuloivia ihmisiä.

Minä en ainakaan halua.

Sitä sanotaan curlingvanhemmuudeksi. Voin hyvin kuvitella: Lapsi syö ensin hyvin, sitten alkaa leikkimään (kaksi palaa sushia omi jo tippunut lattialle. Siis hyvää arvokasta ruokaa). Sitten muksu alkaa kovaäänisesti vaatimaan puikkoja, jotka mamman on 'pakko' antaa, jotta saa taaperonsa hiljaiseksi. Taapero saa siis käsiinsä uuden lelun, jolla alkaa rummuttamaan lautasta. Ja koko ajan kuuluu mamman puhe: 'syö nyt nätisti, ole nyt kiltisti, älä viitsi rummuttaa...'

Tiedoksi: Kyllä häiritsee muita ruokailijoita.

T. Kolmen äiti