Lue keskustelun säännöt.
Miten aikuiset ihmiset kehtaavatkin kiusata minua autismini vuoksi?
05.05.2016 |
Olen lievästi autistinen, mutta työelämässä ja kaikin puolin tulen toimeen yksin. Toki olen vähän erakko ja tietyllä tavalla erikoinen, vaikka en usko minusta suoraan huomaavan, että olisin autistinen. Olen kuitenkin kohdannut sekä aikuisiällä opintojeni aikana että työelämässä kiusaamista erikoisemman luonteeni vuoksi. En vaan ymmärrä, miten aikuiset ihmiset oikeasti kehtaavat. He eivät toki tiedä, että erikoisuuteni syy johtuu "sairaudesta", mutta siitä huolimatta kiusaaminen ei ole oikein, vaikka olisinkin normaali, mutta muuten vain erikoinen. On sinänsä omituista, että en lapsena kohdannut varsinaisesti kiusaamista, vaikken toki mikään suosittu ollukaan vaan erilainen jo silloin. Mutta näin aikuisena olen joutunut tottumaan kiusaamiseen. Eikä kysymyksessä ole oma herkkyyteni vaan minua on kiusattu aivan selkeästi mm. haukkumalla minua suoraan päin naamaani ja nolaamalla muun ryhmän edessä.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger tuttu (lievä) tarvii paljon yksinoloa (ymmärrän introverttina tosi hyvin), saattaa lähteä vaan kesken juhlista, kun on mittari täysin. Ei aina tajua sosiaalisia normeja, mutta on siis silti kohtelias ja empaattinen. Toisaalta hänen kanssaan asiat hoituu sutjakkaastikin, kun voi kysyä ns. suoraan. On todella rehellinen, joskus liiankin (jos ei ymmärtäisi voisi loukkaantua). Osaa "esittää ilmeitä" ja tulee näin vastaan "normaaleja ihmisiä" ja itse puolestaan kyseisen henkilön kanssa tulen vastaan sillä, että vältän turhaa sarkasmia ja rivien välissä puhumista.
Sinulla ilmeisesti on virhekäsitys, että Aspergeriin liittyisi vaikeus ymmärtää sarkasmia ja yleensäkin normaalia puhetta.
Ohiksena kommentoin, että useimmilla asseilla ON vaikeuksia ymmärtää ns. rivien välejä, asioiden monimerkityksellisyyttä ja sanatonta viestintää. Ei kaikilla, ja asiassa voi harjaantua. Oma as-teinini kyselee vähän väliä tuollaisa juttuja minulta: miksi joku asia merkitsee yhtä yhdessä asiayhteydessä ja toista toisessa. Tai miksi muut nauroivat siinä ja siinä tilanteessa. Eli joudun selittämään hänelle vitsejä auki, kun ns. Nt-lapsi ymmärtäisi sen sanomatta.
Että voi se olla haastavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllikki kirjoitti:
No syy on hyvin ilmseisesti se, että he eivät tiedä sinun olevan autisti. Kerro se heille, ja syytä heitä vasta sitten, jos he toimivat väärin tämän tietäessään.
Höpönlöpö, kiusata ja nolata ei saa ketään, vaikka ei olisikaan autismidiagnoosia!
Tietenkään ketään ei saa kiusata taikka nolata, mutta tosiasia nyt on se, että oudolle käytökselle saa enemmän ymmärrystä kanssaihmisiltä, jos nämä tietävät mistä se outo käytös johtuu.
Haista paska kirjoitti:
Trolli! Jos olisit autisti, niin et todellakaan osaisi lukea, kirjoittaa saati käydä töissä ja minä tiedän tämän, koska minä olen kehitysvammaisten hoitaja ja tiedän, että autismi on sen verran vaikea kehitysvamma, että siitä kärsivä ihminen on aikuisenakin lapsen tasolla.
Just joo. Tunnen lääkärin (joka käy töissä ja ihan hyvin menestyy elämässä, perheellinen ihminen) joka on asperger.
Ehkä olet töissä syvästi kehitysvammaisten kanssa, autismiakin on monentasoista. Jotkut eivät puhu mitään ja hakkaavat pätänsä seinään, joillain se ilmenee vain lievinä "erikoisuuksina" tai vaikeuksina arkielämässä.
T: myös vammaisten kanssa työskentelevä
Haista paska kirjoitti:
Trolli! Jos olisit autisti, niin et todellakaan osaisi lukea, kirjoittaa saati käydä töissä ja minä tiedän tämän, koska minä olen kehitysvammaisten hoitaja ja tiedän, että autismi on sen verran vaikea kehitysvamma, että siitä kärsivä ihminen on aikuisenakin lapsen tasolla.
toivottavasti olet itse trolli etkä oikeasti työskentele kehitysvammaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger tuttu (lievä) tarvii paljon yksinoloa (ymmärrän introverttina tosi hyvin), saattaa lähteä vaan kesken juhlista, kun on mittari täysin. Ei aina tajua sosiaalisia normeja, mutta on siis silti kohtelias ja empaattinen. Toisaalta hänen kanssaan asiat hoituu sutjakkaastikin, kun voi kysyä ns. suoraan. On todella rehellinen, joskus liiankin (jos ei ymmärtäisi voisi loukkaantua). Osaa "esittää ilmeitä" ja tulee näin vastaan "normaaleja ihmisiä" ja itse puolestaan kyseisen henkilön kanssa tulen vastaan sillä, että vältän turhaa sarkasmia ja rivien välissä puhumista.
Sinulla ilmeisesti on virhekäsitys, että Aspergeriin liittyisi vaikeus ymmärtää sarkasmia ja yleensäkin normaalia puhetta.
Riippuu kuule ihan ihmisestä. Mun sisko on asperger ja hän ei tajua sarkasmia kunnolla. Ihmisistä jotka tuntee hyvin ja joiden tapoihin on tottunut ymmärtää kysyä, että oliko tuo sarkasmia jos ei kuulosta siltä mitä se ihminen oikeasti tarkoittaisi.
Höpsis. Autismia on monenasteista, lievästi autistiset, mm. Aspergerit voivat elää melko normaalia elämää. As-diagnoosista ollaan muuten Suomessakin luopumassa siksi, että sen ja hyvätasoisen autistin (hfa) ero on todella horjuva.
Oma lievästi autistinen poikani on erityisluokalla yläkoulussa, mutta lukee yleisen oppimäärän mikaan, on jopa lahjakas kielissä ja matematiikassa. Oppi lukemaan ja kirjoittamaan viisivuotiaana, kirjoitti jo ennen kouluikää pitkiä kertomuksia.