Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Omien vanhempiesi tekemät kasvatusvirheet, joita et halua toistaa

Vierailija
05.05.2016 |

En kuittaile ilkeästi lapselleni parista lisäkilosta. Olin lähes koko lapsuuteni normaalipainon alarajoilla (joskus alipainoinenkin) ja kun teininä sain pari kiloa lisää, äitini käski laihduttaa ja naljaili, että olen pullukka. Myöhemmin olen katsonut kuviani tuolta ajalta ja olin oikeasti TODELLA hoikka! Kaikki muut huomauttelivat aina laihuudestani.

Otan vakavasti lapseni terveysongelmat, jotka haittaavat normaalia arkea. Minun vanhempieni mielestä: jos ei ollut pää kainalossa ja jalka poikki, niin ei ollut mitään ongelmaa.

En sido lapseni ihmisarvoa hänen koulumenestykseensä. Sain itse lapsena ja nuorena joka kerta hirveät huudot ja haukut, jos sain jostakin kokeesta numeroksi alle 9.

Joo, opin nuorena vihaamaan koulunkäyntiä ja omaa vartaloani. En ikinä halua omalle lapselleni samaa.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
05.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluan, että lapsi tuntee itsensä rakastetuksi. Kerron joka päivä lapselle, että rakastan häntä ja halaan häntä. Minusta on tärkeää, että ympärillä olevista ihmisistä välitetään ja pidetään tiukasti yhtä.

En vähättele lapsen kertomia ja kokemia asioita. Haluan olla kannustava.

En halua puhua pahaa sukulaisista ja muista läheisistä lapsen kuullen. Omat asenteeni ovat tästä syystä aivan päin honkia, kun kaikista etsitään vain se paha ja kaikki hyvä jätetään huomiotta.

Haluan, että lapseni ei ikinä tarvitse pelätä kotona, eikä hänen tarvitse olla alkoholistin lapsi.

Vierailija
22/23 |
05.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Panostan kodin ilmapiiriin, että kaikilla on hyvä olla. Ei tiuskita, pinna kireällä nipoteta siisteydestä, siedetään epätäydellisyyttä. En myöskään voisi ikinä antaa tukkapöllyä lapsilleni, mikä meillä oli kotona ihan arkipäivää. Lapseni eivät joudu kuuntelemaan vanhempien hirveää riitelyä. Kaikesta ei kokoajan tarvitse pihistää, kun oikeasti rahaa löytyy ja sen avulla voi nauttia elämästä ja tehdä jotain kivaa perheenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
05.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En esitä marttyyriä. Keskustelen lasteni kanssa avoimesti mitä heiltä vaaditaan, esim. kotitöiden suhteen, enkä oleta, että he itse hoksaisivat kaiken.

En pidä mykkäkoulua lasten isän kanssa viikkoja tai jopa kuukausia, vaan keskustelemme riidat halki ja pyydämme anteeksi mahdollisimman nopeasti. En pyydä lapsia olemaan viestinviejänä toiselle vanhemmalle, koska emme itse kommunikoisi.

En jätä kouluikäisiä lapsia yksin kotiin, ja lähde itse viihteelle. Enkä varsinkaan tule yöllä humalassa kotiin ja aloita kovaäänistä riitelyä puolison kanssa.