Vastatkaa rehellisesti: syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi??
Syöminen elääkseen on normaalia ja luontaista. En kykene ymmärtämään näitä, jotka elävät syödäkseen ja haluaisinkin siihen perusteluja! Onko teillä elämässänne vain ruoka vai miksi ajattelette elävänne syödäksenne? Ettekö näe ruokaa ollenkaan energiana? Mitä kaikkea syötte? Syöttekö paljon? Ahmitteko?
Kommentit (44)
Syön elääkseni. Joskus / useinkin kyllä nautin ruoasta.
170cm/55kg
No minä ainakin "elän syödäkseni", jos sen nyt näin haluaa ilmaista. Mutta siis tarkoittaa sitä, että törsään korkealaatuisiin elintarvikkeihin ja käyn ravintoloissa jne. Eli pidän syömistä suurena nautintona pelkän energian saamisen sijasta.
Milloin mitenkin mutta minä en sentään oksenna syömääni pois, paitsi joskus harvoin sairaana.
Syön elääkseni, mutta elän myös syödäkseni. Tykkään hyvästä ruuasta ja juomasta, niin kuin ihmiset ja eläimet yleensä. Totta kai näen ruuan myös energiana. En ahmi. Syön suunnilleen sopivasti, mutta en kyllä jaksa vastata kysymykseen, mitä syön.
Anna ihmisten olla ja elää mitä se sulle kuuluu vaikka joku eläisi matoja kaivamalla
Elän syödäkseni. Ruoka on hyvää ja syöminen tuottaa mielihyvää.
Molempia. Elän syödäkseni siinä mielessä, että rrrrakastan ruokaa ja hyvä ruoka on minulle tärkeää. Samoin puolisolleni, joten meillä on aina hyvää ruokaa kotona ja myös jotain herkkuja joka päivä. Syön elääkseni kuitenkin siinä mielessä, etten syö yli kulutukseni ja haluan syödä tasapainoisesti siten, että kroppani voi hyvin ja on siis elinvoimainen. Minua heikottaa ja vituttaa nopeasti, jos olen liian nälkäinen ja lisäksi tykkään harrastaa liikuntaa, joten hyvin usein olen tilanteessa, jossa minun on vain saatava syödäkseni jotain, jotta energiavarannot täydentyvät. Silloinkin syön mielummin jotain hyvää, kuin rahkaa suoraan purkista (yöks). Nuoruudessa koettu syömishäiriö on jättänyt jälkensä siten, etten suostu syömään mitään kutterinpurua enää vain siksi, että se on mukamas terveellistä ja ravitsevaa.
En mitenkään voi listata tähän sitä, mitä syön. Syön melkein kaikkea. Kahvia en juo, enkä olutta.
Syön elääkseni. Nautin toki hyvästä ruuasta, mutta ruoka ei ole elämäni suurimpia nautintoja.
Elän syödäkseni. Hyvä ruoka on yksi suurimmista nautinnoista, mitä voin kokea.
Ei se silti tarkoita sitä, että automaattisesti on ylipainoinen, vaikka ruoasta pitääkin. En minäkään ole.
T. 158/47
No en mä elä syödäkseni, mutta on mulle ruoka paljon muutakin kuin energiaa. Pakko muuten sanoa, että IKINÄ muulloin ei ole elämäni pyörinyt niin paljon ruuan ympärillä kuin bmi:ni ollessa 17... Nyt ollessani pullukka 22:n bmi:llä (enkä enää syömishäiriöinen) mahtuu elämääni paaaaljon muutakin kuin ravinto, vaikkei se pelkkää polttoainetta olekaan. :) Normaalia tai luontaista, minkä perään aloituksessa kuulutat, ei ole tuollainen obsessointi ruuasta ja laihuudesta.
Rakastan hyvää ruokaa ja nautin päivittäin terveellisiä, ravitsevia aterioita pitkin päivää. Ruoka on makunautinnoiltaan tärkeää, pahaa en söisi vaikka eläisin 100-vuotiaaksi sen avulla.
Ahmin satunnaisesti, lihaan ja maitotuotteisiin en koske.
T. Superläski 165/50
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna ihmisten olla ja elää mitä se sulle kuuluu vaikka joku eläisi matoja kaivamalla
Miten häiritsen sinun oloasi?Ihan itse löysit tiesi tähän ketjuun.
- - -Vastatkaa siihen, mitä syötte???
Ruokaa, josta pidän.
Ruoka on kyllä hyvää kieltämättä.:) Mutta joo oon myös viime aikoina että myös ihan terveellinenkin ruoka hyvillä täytteillä on hyvää. Kuten ruisleipä juuston ja suolakurkkujen kera.:)
Syön elääkseni. Olen joutunut tekemään ruokavaliossani suuria muutoksia. Nyt syön ravitsemusterapeutin neuvojen mukaisesti 5-6 pientä ateriaa + 3 täydennysravinnejuomaa päivässä. Nesteitä näiden lisäksi n. 2 litraa.
Kuule, minä olen ollut 130 kiloinen jo toistakymmentä vuotta, ja en elä syödäkseni, enkä myöskään syö elääkseni. Syön vähän, mutta kun syön, syön sellaista mitä tekee mieli. Iltaisin raskaan työpäivän jälkeen palkitsen itseni herkulla, katson telkaria tai luen, ja syön jotain hyvää, yleensä suklaata. Lounasta syön harvoin, aamupala on aina ollut vain jugurtti, iltapäivällä voin tehdä perheelle ruokaa, mutta ei itseä huvita sitä syödä ja jätän väliin, korvaan senkin jugurtilla.
Minua ei nälän tunne haittaa yhtään, ei vaikuta mielialaan tai mitään, syön enemmänkin mielialan kohottajaksi kuin nälkään. Koskaan en ahmi, enkä syö itseäni ähkyyn kuin hyvin harvoin vahingossa. Mulla on paha oksentamiskammo joten inhoan ähkyä oloa, alkaa pelottaa että mitä jos oksennan, jos on vähänkin epämiellyttävä olo.
Mulla on myös ärtynyt suoli, joten jos vetää liikaa ruokaa, varsinkin tuoretta tai rasvaista, tai esim. makaronia, viimeistään yöllä herää kovaan mahakipuun ja sitten istun pöntöllä niin kauan kuin suolisto on kokonaan tyhjä, tämä vaiva on alkanut jo 13-vuotiaana kun olin vielä hoikka.
Mun peruskulutus on n. 2000 kaloria, ja luultavasti aika lähelle sen verran syön päivässä mitä kulutankin, kulutan vähän, nyt tällähetkellä aktiivisuusranneke näyttää että olen kuluttanut 2430 kaloria, olen liikkunut 5553 askelta. Askeleita tulee päivässä 3000-9000, keskimäärin ehkä 6000.
Se että miksi en laihduta, johtuu siitä että olen todella uupunut, en vaan jaksa, siis henkisesti, tuntuu että jos joutuisin muuttamaan täysin sen mitä syön, ja koska ja kuinka, niin elämä olisi liian rasittavaa jotta jaksaisin tehdä työt ja kotityöt. Ymmärrän kyllä järjellä jotta hoikkana terveys parantuisi, ja se onkin haaveeni että laihtuisin, mutta en vaan ole löytänyt siihen sitä voimaa, nytkin olen koko päivän vaan ajatellut että koska pääsen nukkumaan. Eilen söin hampurilaisen, ja sen takia yöllä istuin pöntöllä, aamulla heräsin liian aikaisin ja lähdin töihin normaalia aikaisemmin kun tiesin että on paljon hommaa ja työparilla yhtä kiire, ja olin silti yli viiteen, pari suklaakarkkia ja vähän cokista join lounaaksi. Jo maanantaina vein työhuoneen jääkaappiin kanasalaatin evääksi, tänään toin sen pois ja söin nyt illalla kun siinä oli päiväys tänään. Salaatti on ainoa suolainen tänään, enkä varmaan tänään enää muuta syö, menen nukkumaan heti kun jaksan nousta sohvalta ja mennä pesemään hampaat.
Sulta en kaipaa mitään diagnoosia, olen koko aikuiselämäni miettinyt syitä lihomiselleni, mutta kerroinpa nyt vaan sulle kun aina täällä meitä fläskejä jaksat ihmetellä.
No, miksi et vastaa mitään kun sait kunnon vastauksen?
ssss kirjoitti:
Syöminen elääkseen on normaalia ja luontaista. En kykene ymmärtämään näitä, jotka elävät syödäkseen ja haluaisinkin siihen perusteluja! Onko teillä elämässänne vain ruoka vai miksi ajattelette elävänne syödäksenne? Ettekö näe ruokaa ollenkaan energiana? Mitä kaikkea syötte? Syöttekö paljon? Ahmitteko?
Kyllä sitä pohtii (paukuissaan) syökö elääkseen vai toisin päin? Vaikka voihan sitä pohtia sitäkin kumpi oli ensin, muna vai kana? Syvällinen ajattelu ei vain toimi jos on jokin ongelma syömisen kanssa. Joku syö liikaa, toinen on anorektikkoa. Tunne ja ulkonäkö keskeisillä ongelma on päässä eikä niinkään vyötäröllä.
Itse syön kaikkea, en ole ollenkkaan nirso. Se että syön kun on nälkä on pitänyt kropan kuosissa. Jos vedän ison kebabin niin siinä menee aikaa kun syön lisää. Se juttu on siinä että ihminen on nautinto haluinen. Jos ei sitä saa yhdestä niin sitä etsii toisesta kohteesta. Yksi syö, toinen juo, kolmas vaikka runkkaa.
Se on se balanssi, tasapaino. Itsensä hyväksyminen mikä auttaa enemmän kuin sata diettiä. Järjetön määrä juomaa tai omassa tapauksessa loppumaton määrä jointteja. Jotain näillä nautinnoilla paikataan ettei pää hajoa. Ehkä jopa olemisen tuskaa?
Kukapa meistä täällä ikuista elämää saisi, joten syön elääkseni. Jo työnikin puolesta.
Painu vittuun!!!!!