Kun olin lapsi, kaupat menivät klo 17.00 kiinni.

Perjantai-iltana katsottiin Dallas ja sen jälkeen nukkumaan. Ohjelmat loppui Dallaksen jälkeen ja alkoi lumisade.

Siis Dallasin

Ihanaa, että nykyään kaupat saavat olla auki yötä myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meil mitään pakastinta ollut! Synnyin 60-luvulla.

Muistan ruskeat maitopullot ja sit tuli maitopussit.

Kaupoissa oli paljon vähemmän erilaisia maitoja.

Tämä on lähinnä kasari-ketju.

Sinä olet ensimmäinen kasarilainen tässä ketjussa. Kyllä tämä oli 60-70-lukulaisten ketju.

Älä mulle ala! Mä aloitin tämän ketjun! t. ap

Vierailija kirjoitti:

Perjantai-iltana katsottiin Dallas ja sen jälkeen nukkumaan. Ohjelmat loppui Dallaksen jälkeen ja alkoi lumisade.

Joo ja vähän väliä tuli "hetkinen" ja usein oli virityskuva.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin ihmisten työajat ovat noista ajoista lyhentyneet sekä lomat ja muut vapaat lisääntyneet joten jännä miten silloin ehtivät muka paremmin kauppoihin. No ehkä se selittää ettei kaupoissa käyty päivittäin viettämässä laatuaikaa tuntitolkulla vaan ostettiin nopeasti mitä todella tarvittiin.

Vuonna 2009 ts kirjoitti näin: Varsinais-Suomessa vain muutamalla prosentilla oli yli 20 kilometrin työmatka vuonna 1980. Nyt yli 20 kilometrin päähän ansaitsemaan matkustaa joka viides työssäkäyvistä. Lyhyiden alle kahden kilometrin mittaisten työmatkojen määrä on vähentynyt voimakkaasti. Jo yli puolet Varsinais-Suomen työssäkäyvistä asui yli viiden kilometrin päässä työpaikastaan.

Eli kasarilla duunimatkaan meni 0,5h / työpäivä = n. 14 työpäivän mittainen aika vuodessa.

Nykyään duunimatkaan menee 2h / työpäivä = n. 55 työpäivän mittainen aika vuodessa.

Tässä ei muutamat pidentyneet lomat ja lyhentyneet työajat juuri vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin ihmisten työajat ovat noista ajoista lyhentyneet sekä lomat ja muut vapaat lisääntyneet joten jännä miten silloin ehtivät muka paremmin kauppoihin. No ehkä se selittää ettei kaupoissa käyty päivittäin viettämässä laatuaikaa tuntitolkulla vaan ostettiin nopeasti mitä todella tarvittiin.

Vuonna 2009 ts kirjoitti näin: Varsinais-Suomessa vain muutamalla prosentilla oli yli 20 kilometrin työmatka vuonna 1980. Nyt yli 20 kilometrin päähän ansaitsemaan matkustaa joka viides työssäkäyvistä. Lyhyiden alle kahden kilometrin mittaisten työmatkojen määrä on vähentynyt voimakkaasti. Jo yli puolet Varsinais-Suomen työssäkäyvistä asui yli viiden kilometrin päässä työpaikastaan.

Eli kasarilla duunimatkaan meni 0,5h / työpäivä = n. 14 työpäivän mittainen aika vuodessa.

Nykyään duunimatkaan menee 2h / työpäivä = n. 55 työpäivän mittainen aika vuodessa.

Tässä ei muutamat pidentyneet lomat ja lyhentyneet työajat juuri vaikuta.

No ehkä mä vertasin liikaa omaan lapsuuteeni kun sekä isä että äiti kävi duunissa lähes 50 kilometrin päässä. Asuimme maalla ja vanhempani työskentelivät tehtaassa. Olivat toki kylällä ainoat. Nykyisin itselläni työmatkaa alle kilometri eli sotken vuorostani keskiarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli sitten 60-lukua. Mitenköhän silloin työssäkäyvät ehtivät käymään kaupassa?

Ei, se oli 80-lukua. Kyllä ehtivät kauppaan, vuorotyöläiset kävi vapaalla, tai lauantaisin ja me koululaiset käytiin koulumatkalla. Tilille ostettiin maidot sun muut. Maalla ostetaan vieläkin tilille, joka maksetaan kerran kuussa.

Ai jostain kyläkaupasta vai? Onko sellaisia museoita vielä jossain? Täällä meidän kylällä on S-market eikä siellä mitään tiliasiakkaita ole.

Täällä ihan K-Citymarketissa on vielä tiliasiakkaita.

Siis miksi ihmeessä haikailette takaisin aikaan, jolloin arki oli vaikeampaa ja tekemistäkin oli vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ihmeessä haikailette takaisin aikaan, jolloin arki oli vaikeampaa ja tekemistäkin oli vähemmän?

Arvomaailma. Minä puhun nyt 80-luvusta, jolloin olin kouluikäinen. Elämä oli paljon vaatimattomampaa, mutta siinä oli rytmi, arki ja pyhä. Vieraita kävi paljon ja kyläiltiin, käytiin paljon sukulaisissa. Kaikki oli suunnilleen samaa yhteiskuntaluokkaa, nyt on superköyhiä ja superrikkaita. Nyt käydään ulkomailla, ja tuijotetaan ruutuja. Aika on pelkkää massaa, päivät ei eroa toisistaan. Kiire on jatkuva. Mikään ei ole "pyhää".

En pidä suunnasta mihin ollaan menossa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ihmeessä haikailette takaisin aikaan, jolloin arki oli vaikeampaa ja tekemistäkin oli vähemmän?

Arvomaailma. Minä puhun nyt 80-luvusta, jolloin olin kouluikäinen. Elämä oli paljon vaatimattomampaa, mutta siinä oli rytmi, arki ja pyhä. Vieraita kävi paljon ja kyläiltiin, käytiin paljon sukulaisissa. Kaikki oli suunnilleen samaa yhteiskuntaluokkaa, nyt on superköyhiä ja superrikkaita. Nyt käydään ulkomailla, ja tuijotetaan ruutuja. Aika on pelkkää massaa, päivät ei eroa toisistaan. Kiire on jatkuva. Mikään ei ole "pyhää".

En pidä suunnasta mihin ollaan menossa. ap

Kaipaat vain lapsuutesi huolettomuutta. Tuskin oli vanhemmillasi yhtä auvoisaa, tai niillä jotka olivat sen ikäisiä kuin sinä nyt.

Broilerifileet ja suikaleet tulivat vasta 90-luvun alkupuolella. Muistan. Sitä ennen... paisti, kyljykset, jauheliha ja kokonainen kana. Ja makkara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ihmeessä haikailette takaisin aikaan, jolloin arki oli vaikeampaa ja tekemistäkin oli vähemmän?

Arvomaailma. Minä puhun nyt 80-luvusta, jolloin olin kouluikäinen. Elämä oli paljon vaatimattomampaa, mutta siinä oli rytmi, arki ja pyhä. Vieraita kävi paljon ja kyläiltiin, käytiin paljon sukulaisissa. Kaikki oli suunnilleen samaa yhteiskuntaluokkaa, nyt on superköyhiä ja superrikkaita. Nyt käydään ulkomailla, ja tuijotetaan ruutuja. Aika on pelkkää massaa, päivät ei eroa toisistaan. Kiire on jatkuva. Mikään ei ole "pyhää".

En pidä suunnasta mihin ollaan menossa. ap

Kaipaat vain lapsuutesi huolettomuutta. Tuskin oli vanhemmillasi yhtä auvoisaa, tai niillä jotka olivat sen ikäisiä kuin sinä nyt.

Ei se ollut huoletonta. Oli paljon huonoa, mutta tietyt jutut ajattelin yrittää siirtää omaan elämääni. Sellaista burn outia mikä nykyisin on yleistä, ei tietääkseni ollut tuolloin. Töitä oli mutta oli myös palkattu tekijöitä. Uskon, että tahti ei ollut läheskään niin paha kuin nykysin.

Kasarin alkuvuosina valtiolla meni todella hyvin. Rahaa oli ja sitä käytettiin kansalaisten hyväksi. Julkinen terveydenhuolto oli hienolla tasolla, töitä riitti kaikille, rakennettiin uimahalleja pieniinkin kyliin. Oli varaa pitää yllä kyläkouluja ja sivukirjastoja ja muita kustannustehottomia palveluja. Posti, poliisi ja lääkäri löytyi varmasti joka kylältä. Ei ole pelkkää nostalgiaa haikailla noita aikoja. Moni asia oli oikeasti paremmin kuin nyt.

80-luvulla minä olin jo äiti ja ainakin meidän lähin K-kauppa oli arkisin auki klo 18 asti. Pääkaupunkiseudulla työmatkaan meni vähemmän aikaa kuin nykyisin, koska oli vielä eri bussiliput eri kaupungeissa eikä esim helsinkiläisten julkisen liikenteen kuukausiliput kelvanneet Vantaan tai Espoon busseihin tai päinvastoin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kun bussi ylitti kaupungin rajan, bussi pysähtyi vain silloin, kun siitä jäi joku pois. Nykyisin bussi pysähtyy joka ainoalla pysäkillä, aina tulee joku sisään ja joku menee ulos. Silloin oli myös pääkaupunkiseudulla Helsingin keskustaan meneviä busseja, joissa ruuhka-aikoina osa vuoroista oli nk pikavuoroja eli esim Hämeenlinnantien ja Vihdintien pysäkeillä ei bussi pysähtynyt ollenkaan. Tämä lyhensi aika merkittävästikin työmatkoihin menevää aikaa.

80 -luvulla tuli ensimmäinen maksullinen kanavapaketti HTV ja tallentavat laitteet, ensin beta-videot ja sitten vhs-videot. Ulkomaanmatkat suhteessa palkkoihin olivat kalliimpia kuin nykyisin, joten ei matkusteltu niin paljon. Työllisyystilanne oli hyvä ja koulutus käytännössä tarjosi 100% varmasti töitä. Oli myös paljon sellaisia töitä, joihin ei tarvittu mitään koulutusta. Tämä on uskoakseni se asia, jonka vuoksi 80-luku on varmasti monille jäänyt mieleen huolettomana vuosikymmenenä. Verotuksessa oli vielä lapsi-, perhe - ja yksinhuoltajavähennykset, joten työssäkäynti oli kannattavaa myös perheelliselle. Uskallettiin luottaa tulevaisuuteen ja tehdyillä valinnoilla oli lähes aina elintasoon suotuisia vaikutuksia. Lapsilisä tuli neljä kertaa vuodessa ja se käytettiin lapsen kulloisenakin vuodenaikana tarvitsemiin uusin varusteisiin. Ei kilpailtu siitä, kuka Elloksen tai Anttilan postimyyntiluettelosta oli tilannut kalleimman toppapuvun tai kumisaappaat.

Jokaisessa perheessä riitti yksi televisio ja yksi puhelin. Tietokoneita oli vain harvoilla nörteillä, kännyköinä joillain - erityisesti kuljetuslan ihmisillä - saattoi olla la-puhelin. Ei ollut subjektiivista päivähoitoa vaan kotona vauvaa hoitava äiti hoiti myös isommat lapsensakin kotona. Pihoilla ja leikkipuistoissa riitti kavereita, koska vain työssäkäyvien ja opiskelijoiden lapset olivat päiväkodissa. Vanhemmat osasivat ihan itsekin tarjota lapsilleen virikkeitä. 

80-luku oli aika hyvää aikaa. Keskeisintä siinä oli mielestäni luottamus tulevaisuuteen. Nyt, kun tuo luottamus on kadonnut, elämä on muuttunut toisenlaiseksi. Niillä, joilla edelleenkin on luottamusta tulevaisuuteen, on pääasiassa elämä hyvää ja huoletonta nytkin. 

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ihmeessä haikailette takaisin aikaan, jolloin arki oli vaikeampaa ja tekemistäkin oli vähemmän?

Sehän on ihan tyypillinen merkki ikääntymisestä, kun alkaa haikailla lapsuuteen tai nuoruuteen ja muistella, kuinka kaikki oli ennen paremmin. Nykynuoret sitä ja tätä -hämmästely kuuluu samaan vaiheeseen. Aika kultaa muistot. Aika harva varmaan oikeasti olisi tyytyväinen, jos käytettävissä olisi vain joku pikkusiwa virastoaukioloajoilla.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ihmeessä haikailette takaisin aikaan, jolloin arki oli vaikeampaa ja tekemistäkin oli vähemmän?

Millä tavalla arki on ollut '70 tai '80 luvuilla vaikeampaa? Tv:tä on katsottu vähemmän, eikä eineksiä ole saanut samalla tavalla kaupasta. Kun vertaa kuitenkin palvelutiskien olemassaoloon, silloin sai lihat ja leikkeleet lihatiskiltä ja kalat kalatiskiltä leikattuna sellaisiksi kuin halusi.

Meillä ostokset on edelleen samankaltaisia. Lihaa ostetaan, mutta nyt on valittava pakatuista lihapaloista ja usein ei ole sellaisia lihanosia joita haluaa. Kala tulee pari päivää myöhemmin. Leivät eivät ole tuoreita ellei itse leivo. Jauhoja saa edelleen kaupasta ja jo aikanaan joturtteja oli hyvä valikoima.

Minusta kaikkien kaupan palvelujen häviäminen on heikentänyt todellista tarjontaa. Sitä on korvattu erilaisilla teollisilla valmispakkauksilla ja vaihtoehtoisilla pienillä vivahde-eroilla maitojen ja muiden perusainesten aromeissa. Ei kuitenkaan huomata sitä, että oikeista lihanpaloista lihamestarin kanssa valitsemalla saa juuri omaan ruokaan parhaan makuisen palan.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin lapsi niin hiihdin kouluun kesät talvet ja mennen tullen oli ylämäkeä.

Ja jokaisella koulumatkalla sudet meinasivat käydä kimppuun joten sukset piti polttaa etteivät käy kimppuun.

Sitten kotona piti tehdä kotityöt ja hoitaa pikkusisarukset. Sitten piti veistää uudet sukset yöllä pimeässä tylsällä puukolla.

Tämä oli jokapäiväistä.

En todellakaan haikaile takaisin 70-80 lukuja vaikka elämä silloin (lapsena) helpommalta vaikuttikin. Ulkomaan matkailu oli perseestä kun jo eurooppaan mennessä piti olla passit joka maahan. Muutenkin maa oli jonkinmoinen henkinen puolikommunismi jossa viralliset liturgiat ihailivat naapurimaata mutta suuri osa kansasta olisi mielellään ottanut maan kainaloonsa ja siirtänyt sen 1000 km länteenpäin jotta olisi päästy eroon ikävästä naapurista.

Osa kansasta fanitti täysillä sosialismin ihmeitä autovalinnoista ja lomakohteista lähtien. Sitä oppi jo kakarana olemaan kyselemättä kaikkea mitä mieleen tulee jos esim. kaverin isovanhemmat sattuivat kuulumaan tähän porukkaan.

Kaikkea säänneltiin. Kauppojen aukioloista lähtien. Kavereille (okei, meille kanssa) tuotiin elektroniikkaa ulkomailta kun suomesta ei saanut tai jos sai niin hinnat oli moninkertaiset. jne.

Juu juu kaikki oli silloin paremmin. Mullakin oli vaan kaksi lelua, toinen oli rikki ja toinen oli patterin välissä jumissa. Kyllä s*na oli kaikki niin paljon mukavampaa. Naapurista kuului kirkumista ja kolinaa joka perjantai, mutta sehän nyt vaan oli suotavaa että mies pahaa akkaansa kurittaa. Oman ja viereisen kaupunginosan teinipojat toisiaan rökitti, mutta, pojat nyt vaan on poikia ja kyllähän sitä pitää puolustautumaan oppia.