Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naapurissa kotiäiti, joka ei koskaan ulkoile lasten kanssa - mitä ihmettä he tekevät tuolla kämpässä koko pitkän päivän?!
04.05.2016 |
Naapurissa asuu perhe, jossa tismalleen saman ikäiset kaksi lasta kuin meilläkin (1,5v ja 4v). He eivät IKINÄ ulkoile. Perheen koiraa tulee surku, mutta kaikkein eniten säälittää lapset! Tälläkin viikolla on ollut huikean upeita kesäkelejä, me ollaan lasten kanssa ulkona aamupäivällä, iltapäivällä ja taas uudelleen illalla, kun mies tulee kotiin.
Ei tulisi mieleenkään käkkiä koko päivää sisällä saati katsella seinille hyppiviä, tylsistyneitä lapsia. Vaikka olisi kuinka rauhallisia lapsia, niin jokaikinen lapsi kaipaa raitista ulkoilmaa, reippailua, aktiviteetteja pihalla / metsässä / rannalla / puistoissa ja tässä on aivan tuota kaikkea max 100 metrin säteellä!
Viime kesänä kysyin naapurin rouvalta kerran, että koska he yleensä ulkoilevat, kun emme ole onnistuneet heitä koskaan bongaamaan. Tiesin, ettei koskaan, sillä näen usein kun hän tuuppaa koiran takapihalle ja hätistää lapset ovelta pois. Auto ei myöskään poistu pihasta, eikä heitä koskaan näy pihalla. Hän mumisi, että nooooo vaihtelee... ja kun ehdotin, että josko joskus tehtäisiin pihalle leikkitreffit niin meni tosi kiusaantuneeksi ja vaikeaksi. Kerran sen jälkeen ehdotin että tulkaa hiekkalaatikolle, niin sanoi "joo tullaan" mutteivät koskaan ilmestyneet. Sen jälkeen en ole enää viitsinyt edes yrittää.
Jäi vain mietityttämään, mitä ihmettä he tekevät koko armaan päivän pienessä asunnossaan...?! Ja mistä syystä joku ei ulkoile lapsen kanssa koskaan?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyttäätkö sinä siis heitä 24/7? Muutenhan et voisi mitenkään sanoa missä käyvät ja milloin, tai etteivät koskaan käy missään. Hakeudu hoitoon ja kerro että kyyläät vieraita ihmisiä tauotta, niin sinua autetaan. Käsistätkö edes että sinä se sairas olet, ei naapurisi. Hanki myös elämä.
Ensinnäkin, minä en ole ketään solvannut sairaaksi. Ei kuulu tapoihin. Toiseksi, en "kyttää" yhtään ketään, mutta jos asuu seinän toisella puolen pienessä rivitaloyhtiössä, niin sitä vähän niinkuin väkisinkin tietää milloin toiset ovat kotona taikka poissa kotoa. Ihan kyttäämättäkin.
Mutta kiitos sinulle huolenpidostasi, aivan varmasti haen apua jos kuvailemiasi oireita alkaa ilmestyä.
Eli rivarissa asutte, joten monesti niissä pääsee etu- ja takapihoille eri ovista. Eli jos olette omalla takapihalla ja naapuri lähtee etuovesta, niin mistä voit tietää ovatko he sisällä vai ulkona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan välttelee sinua. Varo vaan kohta ovellasi saattaa olla poliisit ja valkotakkiset!
Meidän perheessäkään kukaan ei käy ulkona paitsi isäntä töissä ja illalla vie roskat. Lapsilla aika kuluu pelatessa ja minulla täällä palstalla tai jossain muussa vastaavassa. Kesällä saatamme käydä kauppareissun yhteydessä jossain puistossa. Ensi syksynä vanhempi lapsi lähtee eskariin, niin silloin hän joutuu ulkoilemaan.
Pelaavat varmasti iPadeillä sisällä, makaavat tv:n edessä ja käyvät välillä jääkaapilla. Kerrassaan surkea äiti tuollainen, joka ei vie lapsia ulos ja anna liikkua. Onneksi teillä osataan tämäkin asia hoitaa noin mahtavasti että jopa kolme kertaa käytte ulkona!
Tämänhän sinä halusit kuulla, vai kuinka?
Oletko aloittaja epävarma omasta elämäntavastasi, kun täytyy puuttua muiden tapoihin? Eikä sinun tyylisi olekaan ainoa oikea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan taloyhtiön pihalla olemista. Parvekkeet täynnä kyttääjiä.
Mietit naapurien ulkoilua, mutta siinä sivussa täytyy mainita että omat lapsesihan ulkoilevat kolme kertaa päivässä, käytte rannalla, metsässä ja puistoissa ja miten et ikinä voisi pitää omia lapsiasi vankina neljän seinän sisällä. Ai että mitä itsekorostusta taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä naapuriasi ahdistaa, kun selvästihän hän tietää, että kyttäät ja ehkä hän ei halua kommunikoida kanssasi hiekkalaatikolla. Siihen en kyllä puutu, että onko siellä sitten jotain väsymystä tai masennusta, todennäköisesti, mutta eipä siihen auta se, että hän joutuu nyt pakoilemaan sinua :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koskaan ollut pihalla lapsen kanssa. Joinakin päivinä käytiin kävelyllä.
Oletkohan minun naapurini? No en tiedä, kun ei asuta rivitalossa mutta meidän naapuriäiti on tuollainen järkyttävä kyylä joka tietää kaikkien asiat ja aina kohdatessa pysäyttää ja alkaa höpöttämään niin ettei suunvuoroa saa. Pari kertaa hiekkalaatikon reunalla olen kuunnellut häneltä naapurien juorut: milloin kävi yläkerran isäntä keskellä päivää kotona, milloin joku porasi jotain... en jaksa tuollaista, joten suosiolla käyn eri aikaan ulkona ja välttelen kohtaamisia tämän rouvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin omasta näppiksestäni kymmenen vuotta sitten.
Mä ulkoilin paljon lasten kanssa tuossa yleisellä leikkipihalla, niin kyllähän siinä näkee mitä muut tekee vaikkei tarkoituksella kyttääkään. Välillä käytiin lähipuistoissa.
Alkuun mä luulinkin, että seinänaapuri käy töissä. Miehensä satunnaisesti iltaisin ulkoilutti lapsia, joten hän sitten kertoi, että pakko tuoda nää ulos, kun menevät pitkin seiniä. Samasta syystä me ulkoillaan koko ajan, että esikoinen saa tarpeeksi raitista ilmaa ja liikkumista, muuten se on mahdoton menijä. Sato tai paistoi. Siinä sitten selvisi, että rouva onkin kotiäiti..
Joten sen jälkeen mä viikottain pimpottelin ohikulkeissani ja pyysin ulos, piknikille tms. Pikku hiljaa tuo lähti.
Ei ollut masentunut tms. oli vaan niin pirun koukussa yhteen Vauva.fi ryhmään (ei AV!), ettei malttanut lähteä ulos. Kiitteli mua myöhemmin, että sain hänet vieroitettua.
Ihan kiva tyyppi nykyään ollaan ihan ystäviäkin.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan taloyhtiön pihalla olemista. Parvekkeet täynnä kyttääjiä.
Tai sitten pihalla norkoilevat eläkeläiset tuijottelevat asuntoihin ja päivittelevät kuka missäkin asuu ja mitä tekee työkseen vai tekeekö. Inhottaa vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ulkoilin tosi vähän lasten kanssa, kun olivat pieniä. En vaan ole yhtään ulkoiluihminen ja lapsetkaan ei koskaan ulos vaatineet, kun olivat tottuneet melko vähäiseen ulkoiluun. Tai vähäiseen ainakin ap:n mittapuulla. Ei tulisi mieleenkään kolmea kertaa päivässä raahautua pihalle. Paitsi kesällä, kun voi vain istua eikä tarvi ensin pukea hirveästi.
Sama meillä, tosin vaan talvisin. Meidän pihalla ei vaan ole mitään tekemistä talvella, joten ei viitsitä tönöttää siinä naapurintätien iloksi. Kesällä taas ollaan pihalla aamusta iltaan.
Jos itse olet niin paljon ulkona niin mistä tiet mitä he sillä välin tekee? Jos vaikka sinä menet ihan eri suuntaanm kuin he. Ja uskon ettei tulleet esim sinne hiekkalaatikolle kun kaikkia ei kiinnosta kanssakäyminen ylipäätänsä tai outojen/rasittavien ihmisten kanssa. Itsekkään en tykkää kun yksi naapuri minua jatkuvasti pyytää luokseen jne koska ei vain ole sellainen ihminen kenen kanssa viihdyn.
Kaverillekkin yksi naapuri valitti koirasta kun raukkaa ei ikinä näy pihoilla jne... No ei kai kun koira kävi treeneissä ja lähinnä joissain metsissä eikä kiertänyt pikku kerrostaloa ympäri! Ja tämäkin naapuri oli eläkeläinen joka vastaavasti kuin ap "aina kotona" mutta eipä hänkään kaikkea nähnyt. Ja kuten alussa totesin jos ap oikeasti käy sen kolmekin kertaa ulkona niin niiden reissujen kestoista tietämättäkin voin sanoa että mitä jos tulee/menee kun ap ulkona? Vai pysytkö ap aina kyttäysasemissa naapurin ovelle?
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin omasta näppiksestäni kymmenen vuotta sitten.
Mä ulkoilin paljon lasten kanssa tuossa yleisellä leikkipihalla, niin kyllähän siinä näkee mitä muut tekee vaikkei tarkoituksella kyttääkään. Välillä käytiin lähipuistoissa.
Alkuun mä luulinkin, että seinänaapuri käy töissä. Miehensä satunnaisesti iltaisin ulkoilutti lapsia, joten hän sitten kertoi, että pakko tuoda nää ulos, kun menevät pitkin seiniä. Samasta syystä me ulkoillaan koko ajan, että esikoinen saa tarpeeksi raitista ilmaa ja liikkumista, muuten se on mahdoton menijä. Sato tai paistoi. Siinä sitten selvisi, että rouva onkin kotiäiti..
Joten sen jälkeen mä viikottain pimpottelin ohikulkeissani ja pyysin ulos, piknikille tms. Pikku hiljaa tuo lähti.
Ei ollut masentunut tms. oli vaan niin pirun koukussa yhteen Vauva.fi ryhmään (ei AV!), ettei malttanut lähteä ulos. Kiitteli mua myöhemmin, että sain hänet vieroitettua.
Ihan kiva tyyppi nykyään ollaan ihan ystäviäkin.
Kuulostat helvetin rasittavalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyttäätkö sinä siis heitä 24/7? Muutenhan et voisi mitenkään sanoa missä käyvät ja milloin, tai etteivät koskaan käy missään. Hakeudu hoitoon ja kerro että kyyläät vieraita ihmisiä tauotta, niin sinua autetaan. Käsistätkö edes että sinä se sairas olet, ei naapurisi. Hanki myös elämä.
Ensinnäkin, minä en ole ketään solvannut sairaaksi. Ei kuulu tapoihin. Toiseksi, en "kyttää" yhtään ketään, mutta jos asuu seinän toisella puolen pienessä rivitaloyhtiössä, niin sitä vähän niinkuin väkisinkin tietää milloin toiset ovat kotona taikka poissa kotoa. Ihan kyttäämättäkin.
Mutta kiitos sinulle huolenpidostasi, aivan varmasti haen apua jos kuvailemiasi oireita alkaa ilmestyä.
Mä en tiedä milloin ja kuinka paljon toi meidän naapuri lastaan ulkoiluttaa. Asutaan paritalossa, pihat pienet. Mä työskentelen kotoa käsin, joten sun logiikkas mukaan mun pitäis tasan tarkkaan tietää heidän rytminsä ja tekemisensä. En tiedä, kumma kyllä. Ehkä siksi, ettei mua kiinnosta.
Meidän talossa asuu paljon lapsiperheitä ja minä olen tehnyt listan kaikista lapsista ja heidän ulkoiluajoistaan. Laitan ne jossain vaiheessa excel taulukkoon, niin saan tarpeen tullen heti jonkun lapsen ulkoiluajat esim kuukausi tai viikkotasolla. Joskus jos jokin lapsi ei ole ollut tarpeeksi ulkona, käyn salaa kuuntelemassa oven takana onko jokin hätänä.
Äiti palstailee koko päivän täällä. t. lapset
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin, minä en ole ketään solvannut sairaaksi. Ei kuulu tapoihin. Toiseksi, en "kyttää" yhtään ketään, mutta jos asuu seinän toisella puolen pienessä rivitaloyhtiössä, niin sitä vähän niinkuin väkisinkin tietää milloin toiset ovat kotona taikka poissa kotoa. Ihan kyttäämättäkin.
Mutta kiitos sinulle huolenpidostasi, aivan varmasti haen apua jos kuvailemiasi oireita alkaa ilmestyä.