Naapurissa kotiäiti, joka ei koskaan ulkoile lasten kanssa - mitä ihmettä he tekevät tuolla kämpässä koko pitkän päivän?!
Naapurissa asuu perhe, jossa tismalleen saman ikäiset kaksi lasta kuin meilläkin (1,5v ja 4v). He eivät IKINÄ ulkoile. Perheen koiraa tulee surku, mutta kaikkein eniten säälittää lapset! Tälläkin viikolla on ollut huikean upeita kesäkelejä, me ollaan lasten kanssa ulkona aamupäivällä, iltapäivällä ja taas uudelleen illalla, kun mies tulee kotiin.
Ei tulisi mieleenkään käkkiä koko päivää sisällä saati katsella seinille hyppiviä, tylsistyneitä lapsia. Vaikka olisi kuinka rauhallisia lapsia, niin jokaikinen lapsi kaipaa raitista ulkoilmaa, reippailua, aktiviteetteja pihalla / metsässä / rannalla / puistoissa ja tässä on aivan tuota kaikkea max 100 metrin säteellä!
Viime kesänä kysyin naapurin rouvalta kerran, että koska he yleensä ulkoilevat, kun emme ole onnistuneet heitä koskaan bongaamaan. Tiesin, ettei koskaan, sillä näen usein kun hän tuuppaa koiran takapihalle ja hätistää lapset ovelta pois. Auto ei myöskään poistu pihasta, eikä heitä koskaan näy pihalla. Hän mumisi, että nooooo vaihtelee... ja kun ehdotin, että josko joskus tehtäisiin pihalle leikkitreffit niin meni tosi kiusaantuneeksi ja vaikeaksi. Kerran sen jälkeen ehdotin että tulkaa hiekkalaatikolle, niin sanoi "joo tullaan" mutteivät koskaan ilmestyneet. Sen jälkeen en ole enää viitsinyt edes yrittää.
Jäi vain mietityttämään, mitä ihmettä he tekevät koko armaan päivän pienessä asunnossaan...?! Ja mistä syystä joku ei ulkoile lapsen kanssa koskaan?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan masentunut?
Öh, no silloinhan juuri tulisi lähteä kipinkapin ulos! Saisi myös hetken itselleen, kun lapset touhuavat omiaan <3
Kyttäätkö sinä siis heitä 24/7? Muutenhan et voisi mitenkään sanoa missä käyvät ja milloin, tai etteivät koskaan käy missään. Hakeudu hoitoon ja kerro että kyyläät vieraita ihmisiä tauotta, niin sinua autetaan. Käsistätkö edes että sinä se sairas olet, ei naapurisi. Hanki myös elämä.
Mäkin ulkoilin tosi vähän lasten kanssa, kun olivat pieniä. En vaan ole yhtään ulkoiluihminen ja lapsetkaan ei koskaan ulos vaatineet, kun olivat tottuneet melko vähäiseen ulkoiluun. Tai vähäiseen ainakin ap:n mittapuulla. Ei tulisi mieleenkään kolmea kertaa päivässä raahautua pihalle. Paitsi kesällä, kun voi vain istua eikä tarvi ensin pukea hirveästi.
No sinähän et voi tietää, mitä tuossa on taustalla (esim fyysinen tai psyykkinen sairaus). Mutta toisaalta, luulisi että sellaisessa tilanteessa vanhemmat hakisivat apua esim perhetyöstä tai palkkaisivat hoitajan ulkoiluttamaan lapsia. Toki joillain on kyse vaan laiskuudesta, ei vaan jaksa lähteä sinne ulos.
Vampyyrejä ne on. Ihan varmasti. Testaa peilin kanssa, näkyykö niiden kuvajainen peilistä. Muista ottaa valkosipulia taskuun, kun lähestyt niitä.
Tuli mieleen perussuomalainen (en tarkoita puoluetta) ahdistuneisuus: ulkona voi olla valon ja raittiin ilman lisäksi vieraita ihmisiä, jotka saattavat tervehtiä tai jopa puhutella! Ja niille pitää vastata! Lapset saattavat kompastua ja heidän vaatteensa rähjääntyä jos he innostuvat vaikka juoksemaan ja hyppimään. Aurinkoallergia? Kirjosiepot ja rastaat käyttäytyvät uhkaavasti?
Jos lapset olisivat vähän isompia, olisin ehdottanut, että sekä äiti että lapset roikkuvat erilaisilla koneilla tai telkkarin edessä kaiket päivät. Mutta voihan puolitoistavuotiaankin parkkeerata telkkarin eteen, 4-vuotias pelailee, äiti retkotttaa sohvassa tabletti mahan päällä ja palstailee?
Jos heidän päivärytmi vaihtelee? Heillä on joku erityistukea tarvitseva kotona? Hän ei tykkää sinusta ja yrittää vältellä seuraasi? Hän on masentunut ja arkiaskareet sujuvat juuri ja juuri?
Tee LS-ilmo, lapset varmasti kärsivät tilanteesta. Tärkeää että perhe saa apua.
Ehkei vain pidä sinusta ja yrittää ulkoilla eri aikaan?
Varmasti ulkoilevat jossain ihan muualla, jos pihassa kimppuun käy heti joku yliaktiivinen muija! Ehkä eivät vaan halua olla kanssasi missään tekemisissä. Oletko tullut ajatelleeksi sitä?
Äidillä on some ja lapsilla padit.
Mä en ikinä mene pihalle, kun naapuri on siellä. En jaksa sitä turhanpäiväistä small talkia.
Meiltäkin naapuri uteli että emmekö käy lasten kans ulkona koskaan kun ei ole meitä nähnyt pihalla. Kyllä käymme mutta emme kotipihalla vaan kävelemme metsään ulkoilemaan. Neljän vuoden aikana olemme varmaan kerran kaks oltu taloyhtiömme leikkipaikalla
Miksi tässäkin piti tuoda kuin väen vängällä esiin kuinka paljon sinä ulkoilet lastesi kanssa? Ehkä naapurisi on ajatellut ettei vanhemmuutta tarvitse suorittaa ja että koska ulkoilu ei ole heidän kuppinsa teetä luontevasti aina, niin ei tarvitse tehdä vain koska "täytyy". Miten sinä voit tietää milloin he käyvät ulkona ellet vahdi heitä 24/7? Juuri tällaisen takia hiekkalaatikon reunoilla ahdistaa viettää aikaa: siellä on näin erinomaisia äitejä kuin ap näyttämässä mallia.
Tunnen suurta vastenmielisyyttä ap:n ajattelutapaa kohtaan. Keskity hyvä ihminen omaan elämääsi, ja jätä toiset rauhaan. Jos ei ole oikeita huolia naapurin lapsesta, niin anna kunkin talon elää tavallaan.
Mitäpä jos pitäisit huolta ihan omista ulkoiluistasi, etkä kyttäisi naapureitasi. Ei minuakaan huvittaisi ulkoilla taloyhtiön pihalla, jos siellä olisi kaltaisiasi kerrostalokyyliä paikalla. Hyi.
Asutteko omakotitaloissa, rivarissa, paritalossa, kerrostalossa? Oletko ottanut huomioon, että pääseekö toista kautta ulos ilman, että pääset kyttäämään?
Pakko sanoa entisenä kerrostaloasujana, että juttelin ensimmäistä kertaa samassa kerroksessa asuvan naapurin kanssa poismuuttopäivänä ja näin tapahtui kahdessa asunnossa. Molemmissa asuin n. 2vuotta ja suurimmaksi osaksi vietin päivät muualla kuin kotona. Nyt asutaan omakotitalossa ja meidän takapiha on niin pimennossa naapureilta että varmaan miettivät ulkoillaanko koskaan vaikka ollaan oltu aamusta iltaan ulkoilemassa.
Onkohan masentunut?