Miehen ex alkanut soitella lapsen asioista minulle exän sijaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt soittaa ja kenelle? 

Pahoittelut sekavahkosta otsikosta, miehen ex soittelee lapsen asioista minulle miehen (lapsen isän sijaan).

Olet siis äitipuoli?!

Olen parisuhteessa lapsen isän kanssa.

AP

Eli äitpuoli vaikka kuinka yrittäisit selittää itsellesi jotain muuta.

Mikä pointtisi on? Jos nainen alkaa seurustella miehen kanssa jolla on lapsi, pitää naisen muuttua yhtäkkiä kokopäiväiseksi äitihahmoksi lapsille ja isän velvollisuudet loppuvat siihen paikkaan? Ei se noinkaan mene.

Isän velvollisuudet ei lopu mihinkään. Mutta ei aikuinen ihminen voi luistaa aikuisen velvollisuuksista. Tuollaisessa tilanteessahan kaikkien aikuisten on oltava samassa veneessä ja vastuussa niistä lapsista. 

Isä ei hakee tukea vanhmuuteensa kasvatukseen liittyvässä tilantessa niin kääntääkö ap tässä kohtaa selkänsä ja toteaa ettei kuulu mulle. Väistämättä jokaisella aikuiselle tulee tilanteita, joissa ei tiedä miten toimia.

Varsinkaan lapsi ei erottele aikuisia sen mukaan, että kuka  hänet on siittänyt ja synnyttänyt ja hakea sitä läheisyyttä, tukea ja turvaa läsnäolevalta aikuiselta niin aikooko ap tässä vaiheessa kääntää selkänsä sille lapselle että ei kuulu hänelle?

Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että lapset tuovat enemmän niitä velvollisuuksia ja vastuita vaikka mitää juriridisia velvollisuuksia ei ole. 

Se menee niin että vanhemmat hoitavat sen lapsensa itse, vanhempien uudet kumppanit ovat sitten vain extraa ja osallistuvat halunsa mukaan. Vaikka sitä exää kuinka ärsyttäisi niin se uusi nainen ei ole mikään piika jota voi käskyttää. Velvollisuudet kuuluvat vanhemmille, eivät muille. Vanhempien pitää olla sen verran läsnä että se lapsi saa sitä läheisyyttä, tukea ja turvaa tarvitessaan. Ei sitä voi ulkoistaa uusille kumppaneille.

Juurikin näin!

"Varsinkaan lapsi ei erottele aikuisia sen mukaan, että kuka  hänet on siittänyt ja synnyttänyt ja hakea sitä läheisyyttä, tukea ja turvaa läsnäolevalta aikuiselta..." Tämä on ihan täyttä puppua! Kyllä ne lapset nimenomaan kokevat biologiset vanhempansa läheisimmiksi ja lähes aina myös paremmiksi kuin uudet kumppanit, olivat ne omat vanhemmat vaikka mitä wt-roskasakkia. Tottakai poikkeuksia aina on, niillä ei tarvitse tulla pätemään. 

Fakta on, että eroperheen lapset ottaisivat mieluiten omien biologisten vanhempien muodostaman perheen ja uudet puolisot taas perheen ilman näitä toisen ja hänen exänsä lapsia. Kukaan ei saa, mitä pohjimmiltaan haluaisi, mutta kaikkien on silti kohdeltava toisiaan asiallisesti, myös niiden ex-liiton lapsien uusia kumppaneita! Toiseksi äidiksi tai isäksi ei tavitse alkaa, eikä lapsi kilpailijaa vanhemmilleen haluakaan. Riittää, että on turvallinen aikuinen silloin, kun on läsnä.

Mitä vastuuta miehen uusi kumppani edes voi ottaa? Selventäisittekö mammat että mitä siihen vastuuseen käytännössä kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä että nämä "aikuisen velvollisuudet", "samassa veneessä olemiset" ja muut vastaavat koskevat aina vain sitä miehen uutta puolisoa, harvemmin naisen uutta puolisoa. Kukaan ei oleta että naisen uusi puoliso on tietoinen naisen lapsen asioista sukkien väriä ja lastentarhan aikatauluja myöten.

Montako aloitusta "isäpuolet " on aiheesta palstalle tehnyt? 

Mieheni elää sitä samaa päivittäistä arkea lasteni kanssa. Auttaa läksyissä, kuskaa harrastuksiin, tukee minun vanhempana kasvatuksessa, jne...Hän ei ole koskaan kyseenalaistanut sitä millaisia velvollisuuksia meidän eläämään tulo on häneltä velvoittanut.

Edelleen vaikka vuorohoito on nostanut päätään niin jonkinlaiseksi standardiksi muodostunut joka toisen viikonlopun tapaamiset antavat ja äitien lähivanhemmuus ennemmän valinnan varaa sille isän uudelle puolisolle kuin esim äidin uudelle puolisolle, jotka on enemmän läsnä siinä lasten arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Minun eksälläni on uusi puoliso, ja minulle on aivan sama, miten nyksä toimii. Minulle riittää, että hän on lapsilleni ystävällinen.

En ymmärrä, mitä ihmettä te muut vaaditte nyksiltä?

Niinpä! Meillä myös miehen kanssa yhteneväiset käsitykset vastuusta hänen lastensa suhteen. Miehen lapset ovat aivan tasapainoisia ja viihtyvät meillä. Huvittavaa, että jonkun tuntemattoman perhekuviot voivat olla anonyymien palstailijoiden ongelma, kun ne eivät ole ongelma perheessäkään! :D

- nyksä

Vierailija kirjoitti:

Siis montako exää tässä nyt sotkee asioita, ei pysy perässä: miehen ex soittaa exän sijasta, ei saa mitään tolkkua?

Luetun ymmärrys hankalaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Eikö ap tehnyt selväksi että mies hoitaa lasta kunnolla? 

Riittääkö se silloin, jos lapsi sitä tunnesidettä yrittää luoda aikuiseen joka on läsnä hänen elämässään jos ei niille tunteilleen vastakaikua saa? Itsetunnon kehitykseen kun vaikuttaa kaikki kokemukset hyväksymiseksi tulemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Minun eksälläni on uusi puoliso, ja minulle on aivan sama, miten nyksä toimii. Minulle riittää, että hän on lapsilleni ystävällinen.

En ymmärrä, mitä ihmettä te muut vaaditte nyksiltä?

Niinpä! Meillä myös miehen kanssa yhteneväiset käsitykset vastuusta hänen lastensa suhteen. Miehen lapset ovat aivan tasapainoisia ja viihtyvät meillä. Huvittavaa, että jonkun tuntemattoman perhekuviot voivat olla anonyymien palstailijoiden ongelma, kun ne eivät ole ongelma perheessäkään! :D

- nyksä

Tämä on ihan ajanvietteenä käytettävä keskustepalsta, jossa testaan mielipidettäni muilla ilman sen suurempaa tunnesidettä ongelmaan. :D Huvittavaa miten itsekkäästi joku luulee, että jonkun tuntemattoman perhekuviot viesi yöunet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun miehelläni on pieniä lapsia, enkä minä ota mitään vastuuta niistä. En edes sitä tiedä, työntävätkö sukkapuikkoapistorasiaan, koska itse tuskin olen edes paikalla. Toki, jos näen asian, niin puutun. Niinhän puutun, vaikka kyse olisi tuntemattomasta lapsesta.

Isän aviovaimona en katso minulla olevan mitään velvollisuuksia tai vastuita lasten suhteen. Jos mies olisi halunnut lapsilleen äitipuolen, olisi pitänyt kosia toista naista. Ja tämän tein miehelle hyvin vahvasti selväksi het alkuun.

Herranjestas mistä tällaisia naisia sikiää ja miehiä jotka menevät naimisiin tällaisten tyhjäpäiden kanssa? No "oiketta olla onnellinen" taas haetaan lapsista välittämättä.

En ole tyhjäpää omille lapsilleni, jotka ovat jo teinejä. Mutta toista pikkulapsiaikaa en ala enää elämään.

Kyllä, minulla on oikeus valita se, miten minä elän. Ja minulla on oikeus olla onnellinen. En suostu elämään sellaista elämää, että hoidan ja viihdytän miehen lapsia hampaat irvessä. Hymyilen päälle ja itken sisäänpäin.

Ja jos kysyt, miksi valitsin perheellisen miehen? Niin vastaus on se, että rakastamme toisiamme, nautimme toistemme seurasta ja voi luoja mitä seksiä meillä on... Olemme hyvin samantyyppisiä ihmisiä. Siksi tämä toimiikin.

VMP!!! Mene hoitoon, katso peiliin, mitänäitänyton...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Eikö ap tehnyt selväksi että mies hoitaa lasta kunnolla? 

Riittääkö se silloin, jos lapsi sitä tunnesidettä yrittää luoda aikuiseen joka on läsnä hänen elämässään jos ei niille tunteilleen vastakaikua saa? Itsetunnon kehitykseen kun vaikuttaa kaikki kokemukset hyväksymiseksi tulemisesta.

Silloin riittää se normaaliaikuisen käytös lasta kohtaan. Ei se sitä tarkoita että jos lapsi tulee juttelemaan niin hänet ohjataan suoraan vanhempiensa puheille vastaamatta sanaakaan, vaikka ei erityisesti "äitipuoleksi" tai uudeksi vanhemmaksi lapselle olekaan alkanut. Kuvittelisin, että myös minun kummityttöni tietää minun hyväksyvän hänet ja välittävän hänestä vaikken hänelle äitipuoli olekaan. Maailma ei ole niin mustavalkoinen että on vain kaksi ääripäätä olemassa eikä mitään siinä välissä. Hämmästyttävää että näin ajattelevat ihmiset vielä kutsuvat muita kypsymättömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Minun eksälläni on uusi puoliso, ja minulle on aivan sama, miten nyksä toimii. Minulle riittää, että hän on lapsilleni ystävällinen.

En ymmärrä, mitä ihmettä te muut vaaditte nyksiltä?

Niinpä! Meillä myös miehen kanssa yhteneväiset käsitykset vastuusta hänen lastensa suhteen. Miehen lapset ovat aivan tasapainoisia ja viihtyvät meillä. Huvittavaa, että jonkun tuntemattoman perhekuviot voivat olla anonyymien palstailijoiden ongelma, kun ne eivät ole ongelma perheessäkään! :D

- nyksä

Vaihtakaa numeroita. Löysitte palstalta sielunkumppanin, suloista<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Eikö ap tehnyt selväksi että mies hoitaa lasta kunnolla? 

Riittääkö se silloin, jos lapsi sitä tunnesidettä yrittää luoda aikuiseen joka on läsnä hänen elämässään jos ei niille tunteilleen vastakaikua saa? Itsetunnon kehitykseen kun vaikuttaa kaikki kokemukset hyväksymiseksi tulemisesta.

Silloin riittää se normaaliaikuisen käytös lasta kohtaan. Ei se sitä tarkoita että jos lapsi tulee juttelemaan niin hänet ohjataan suoraan vanhempiensa puheille vastaamatta sanaakaan, vaikka ei erityisesti "äitipuoleksi" tai uudeksi vanhemmaksi lapselle olekaan alkanut. Kuvittelisin, että myös minun kummityttöni tietää minun hyväksyvän hänet ja välittävän hänestä vaikken hänelle äitipuoli olekaan. Maailma ei ole niin mustavalkoinen että on vain kaksi ääripäätä olemassa eikä mitään siinä välissä. Hämmästyttävää että näin ajattelevat ihmiset vielä kutsuvat muita kypsymättömiksi.

Näinpä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Eikö ap tehnyt selväksi että mies hoitaa lasta kunnolla? 

Riittääkö se silloin, jos lapsi sitä tunnesidettä yrittää luoda aikuiseen joka on läsnä hänen elämässään jos ei niille tunteilleen vastakaikua saa? Itsetunnon kehitykseen kun vaikuttaa kaikki kokemukset hyväksymiseksi tulemisesta.

Silloin riittää se normaaliaikuisen käytös lasta kohtaan. Ei se sitä tarkoita että jos lapsi tulee juttelemaan niin hänet ohjataan suoraan vanhempiensa puheille vastaamatta sanaakaan, vaikka ei erityisesti "äitipuoleksi" tai uudeksi vanhemmaksi lapselle olekaan alkanut. Kuvittelisin, että myös minun kummityttöni tietää minun hyväksyvän hänet ja välittävän hänestä vaikken hänelle äitipuoli olekaan. Maailma ei ole niin mustavalkoinen että on vain kaksi ääripäätä olemassa eikä mitään siinä välissä. Hämmästyttävää että näin ajattelevat ihmiset vielä kutsuvat muita kypsymättömiksi.

Kysymyksen esittäminen ei auttamatta tarkoita, että asioista ajatellaan mustavalkoisesti. Niihin harmaisiin sävyihin ei oikein voi mennä kuin ei esim. tunne aloittajaa. Silloin joutuu niitä ääripäitä kärjistämään provokaation avulla, että sitä keskustelua syntyy.

En usko minäkään, kun tuo lapsi kätensä ap kaulaan kietoo ja sanoo rakastavansa tätä vain hiljaisena kääntää selkänsä sanomatta mitään. Mutta lapsilla on vaan joku ihme vaisto, että he huomaavat onko joku aidosti läsnä ja kiinnostunut heidän asioistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Eikö ap tehnyt selväksi että mies hoitaa lasta kunnolla? 

Riittääkö se silloin, jos lapsi sitä tunnesidettä yrittää luoda aikuiseen joka on läsnä hänen elämässään jos ei niille tunteilleen vastakaikua saa? Itsetunnon kehitykseen kun vaikuttaa kaikki kokemukset hyväksymiseksi tulemisesta.

Silloin riittää se normaaliaikuisen käytös lasta kohtaan. Ei se sitä tarkoita että jos lapsi tulee juttelemaan niin hänet ohjataan suoraan vanhempiensa puheille vastaamatta sanaakaan, vaikka ei erityisesti "äitipuoleksi" tai uudeksi vanhemmaksi lapselle olekaan alkanut. Kuvittelisin, että myös minun kummityttöni tietää minun hyväksyvän hänet ja välittävän hänestä vaikken hänelle äitipuoli olekaan. Maailma ei ole niin mustavalkoinen että on vain kaksi ääripäätä olemassa eikä mitään siinä välissä. Hämmästyttävää että näin ajattelevat ihmiset vielä kutsuvat muita kypsymättömiksi.

Kysymyksen esittäminen ei auttamatta tarkoita, että asioista ajatellaan mustavalkoisesti. Niihin harmaisiin sävyihin ei oikein voi mennä kuin ei esim. tunne aloittajaa. Silloin joutuu niitä ääripäitä kärjistämään provokaation avulla, että sitä keskustelua syntyy.

En usko minäkään, kun tuo lapsi kätensä ap kaulaan kietoo ja sanoo rakastavansa tätä vain hiljaisena kääntää selkänsä sanomatta mitään. Mutta lapsilla on vaan joku ihme vaisto, että he huomaavat onko joku aidosti läsnä ja kiinnostunut heidän asioistaan. 

Eli jos et suostu ottamaan lapsesta kasvatusvastuuta et ole aidosti läsnä ja kiinnostunut lapsen asioista? Miksi se ei riitä että vanhemmat kasvattavat lapsen itse ja vanhempien puolisot ovat sitten sitä extraa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä vastuuta miehen uusi kumppani edes voi ottaa? Selventäisittekö mammat että mitä siihen vastuuseen käytännössä kuuluu?

Vanhemman velvollisuudet ilmaistaan lapsen oikeuksien kautta niin eikö tätä samaa voisi solveltaan muihinkin aikuisiin esim. valvonta ja huolenpito, että lapsella on turvallinen olo tämän aikuisen ollessa läsnä.

Ei pitäisi olle kenellekään liian raskas ponnistus, että tästä pitää itsensä irtisanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun miehelläni on pieniä lapsia, enkä minä ota mitään vastuuta niistä. En edes sitä tiedä, työntävätkö sukkapuikkoapistorasiaan, koska itse tuskin olen edes paikalla. Toki, jos näen asian, niin puutun. Niinhän puutun, vaikka kyse olisi tuntemattomasta lapsesta.

Isän aviovaimona en katso minulla olevan mitään velvollisuuksia tai vastuita lasten suhteen. Jos mies olisi halunnut lapsilleen äitipuolen, olisi pitänyt kosia toista naista. Ja tämän tein miehelle hyvin vahvasti selväksi het alkuun.

Herranjestas mistä tällaisia naisia sikiää ja miehiä jotka menevät naimisiin tällaisten tyhjäpäiden kanssa? No "oiketta olla onnellinen" taas haetaan lapsista välittämättä.

En ole tyhjäpää omille lapsilleni, jotka ovat jo teinejä. Mutta toista pikkulapsiaikaa en ala enää elämään.

Kyllä, minulla on oikeus valita se, miten minä elän. Ja minulla on oikeus olla onnellinen. En suostu elämään sellaista elämää, että hoidan ja viihdytän miehen lapsia hampaat irvessä. Hymyilen päälle ja itken sisäänpäin.

Ja jos kysyt, miksi valitsin perheellisen miehen? Niin vastaus on se, että rakastamme toisiamme, nautimme toistemme seurasta ja voi luoja mitä seksiä meillä on... Olemme hyvin samantyyppisiä ihmisiä. Siksi tämä toimiikin.

VMP!!! Mene hoitoon, katso peiliin, mitänäitänyton...

MITEN se sinua haittaa, jos ylläoleva kirjoittaja on lastesi äitipuoli?

Me ei varmaan oltais miehen kans enää yhdessä jos itselläni olisi ollut tuollainen "ei kuulu mulle" asenne. En minäkään pidä itseäni minään äitipuolena. En yritä enkä halua olla äiti mutta eihän meidän elämästä mitään ois tullu jos en ottais kasvatusvastuuta lapsesta. Jo pelkästään miehen vuorotyö aiheutti sen että minä olin enemmän lapsen kanssa ja kuskasin ja hain hoidosta. Mutta lastenhoitajana näen sitäkin kun toista ei tosiaan kiinnosta toisen lapset. Lapset on pitkää päivää hoidossa vaikka isän uusi puoliso on kotona. Mutta kun ei kuulu mulle! Jokainen tyylillään mut pitäis niitä lapsiakin ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vastuuta miehen uusi kumppani edes voi ottaa? Selventäisittekö mammat että mitä siihen vastuuseen käytännössä kuuluu?

Vanhemman velvollisuudet ilmaistaan lapsen oikeuksien kautta niin eikö tätä samaa voisi solveltaan muihinkin aikuisiin esim. valvonta ja huolenpito, että lapsella on turvallinen olo tämän aikuisen ollessa läsnä.

Ei pitäisi olle kenellekään liian raskas ponnistus, että tästä pitää itsensä irtisanoa.

Ei silti voi vaatia että vanhemman uusi puoliso alkaa kasvattamaan tai olemaan vetovastuussa lapsesta. Nuo asiat kuuluvat vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme, jos lapset voivat huonosti nykyisin.

Kun nämä nyksät ja exät hakevat vain sitä teinirakkautta yhä uudelleen ja uudelleen; kukaan ei ehdi ja halua hoitaa ikäviä velvollisuuksia onnen tavoittelun ohessa.

Sorry, Ap ja muutama muu "miehensä nyksä", mutta vaikutatte todella kypsymättömiltä ja itsekeskeisiltä teinimorsiamilta.

Eikö ap tehnyt selväksi että mies hoitaa lasta kunnolla? 

Riittääkö se silloin, jos lapsi sitä tunnesidettä yrittää luoda aikuiseen joka on läsnä hänen elämässään jos ei niille tunteilleen vastakaikua saa? Itsetunnon kehitykseen kun vaikuttaa kaikki kokemukset hyväksymiseksi tulemisesta.

Silloin riittää se normaaliaikuisen käytös lasta kohtaan. Ei se sitä tarkoita että jos lapsi tulee juttelemaan niin hänet ohjataan suoraan vanhempiensa puheille vastaamatta sanaakaan, vaikka ei erityisesti "äitipuoleksi" tai uudeksi vanhemmaksi lapselle olekaan alkanut. Kuvittelisin, että myös minun kummityttöni tietää minun hyväksyvän hänet ja välittävän hänestä vaikken hänelle äitipuoli olekaan. Maailma ei ole niin mustavalkoinen että on vain kaksi ääripäätä olemassa eikä mitään siinä välissä. Hämmästyttävää että näin ajattelevat ihmiset vielä kutsuvat muita kypsymättömiksi.

Kysymyksen esittäminen ei auttamatta tarkoita, että asioista ajatellaan mustavalkoisesti. Niihin harmaisiin sävyihin ei oikein voi mennä kuin ei esim. tunne aloittajaa. Silloin joutuu niitä ääripäitä kärjistämään provokaation avulla, että sitä keskustelua syntyy.

En usko minäkään, kun tuo lapsi kätensä ap kaulaan kietoo ja sanoo rakastavansa tätä vain hiljaisena kääntää selkänsä sanomatta mitään. Mutta lapsilla on vaan joku ihme vaisto, että he huomaavat onko joku aidosti läsnä ja kiinnostunut heidän asioistaan. 

Eli jos et suostu ottamaan lapsesta kasvatusvastuuta et ole aidosti läsnä ja kiinnostunut lapsen asioista? Miksi se ei riitä että vanhemmat kasvattavat lapsen itse ja vanhempien puolisot ovat sitten sitä extraa?

Mitä se kasvattaminen sitten on ellei läsnäoloa ja kiinnostusta lapsen asioista. Kasvatustahan on kaikki mikä vaikuttaa siihen lapseen. Vuoravaikutus on aina kasvatusta. Myös lapsi vaikuttaa jollakin tavalla aloittajaan ja hänkin kasvaa ja aloitttajalta saadulla palautteella on puolestaan vaikutusta siihen, kuinka lapsi toimii.

Kasvatus on ihan jotain muuta kuin sääntöjen luomista, oikea ja väärän opettamista, ja rankaisemista.

Vierailija kirjoitti:

Me ei varmaan oltais miehen kans enää yhdessä jos itselläni olisi ollut tuollainen "ei kuulu mulle" asenne. En minäkään pidä itseäni minään äitipuolena. En yritä enkä halua olla äiti mutta eihän meidän elämästä mitään ois tullu jos en ottais kasvatusvastuuta lapsesta. Jo pelkästään miehen vuorotyö aiheutti sen että minä olin enemmän lapsen kanssa ja kuskasin ja hain hoidosta. Mutta lastenhoitajana näen sitäkin kun toista ei tosiaan kiinnosta toisen lapset. Lapset on pitkää päivää hoidossa vaikka isän uusi puoliso on kotona. Mutta kun ei kuulu mulle! Jokainen tyylillään mut pitäis niitä lapsiakin ajatella.

SINÄ teit näin, koska se sopi sinulle ja miehellesi. Meille miehen lapset tulevat isäänsä tapaamaan, joten tulevat vain silloin, kun isä on paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Me ei varmaan oltais miehen kans enää yhdessä jos itselläni olisi ollut tuollainen "ei kuulu mulle" asenne. En minäkään pidä itseäni minään äitipuolena. En yritä enkä halua olla äiti mutta eihän meidän elämästä mitään ois tullu jos en ottais kasvatusvastuuta lapsesta. Jo pelkästään miehen vuorotyö aiheutti sen että minä olin enemmän lapsen kanssa ja kuskasin ja hain hoidosta. Mutta lastenhoitajana näen sitäkin kun toista ei tosiaan kiinnosta toisen lapset. Lapset on pitkää päivää hoidossa vaikka isän uusi puoliso on kotona. Mutta kun ei kuulu mulle! Jokainen tyylillään mut pitäis niitä lapsiakin ajatella.

Noinhan ne ihkaoikeatkin vanhemmat tekevät, mikä siis on erona tässä tapauksessa?