Miehen ex alkanut soitella lapsen asioista minulle exän sijaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi sinänsä kiukuttelemaan asiasta. Vaikka lapset eivät ole biologisesti ja juridisesti sinun, he asuvat kodissasi ja sinä olet aikuinen talossa. Aikuinen kantaa vastuuta lapsista, se on sekä moraalinen velvollisuus että kunnia. (Itse asiassa olisin aika otettu siitä, että exä luottaa sinuun noin!) MUTTA mieti nyt, millainen isä mies on lapsilleen, onko hän tullut jotenkin laiskemmaksi, vastuuttomammaksi? Vaikka sinäkin kantaisit vastuuta, hän ei saa vetäytyä lastenhoidosta! Tämä on aika tyypillinen kuvio, että äitipuoli jopa innostuu lastenhoidosta ja isä huokaisee helpotuksesta ja vetäytyy käytännössä pois lastensa elämästä. Isän pitää tajuta olevansa isä edelleenkin!

Mies hoitaa lasta hyvin, ei minun siihen tarvitse sotkeutua. Enkä aio sotkeutua, mies huolehtikoon jälkikasvustaan jatkossakin. En koe soittelua minkäännäköisenä kunnianosoituksena vaan kiusallisena. 

AP

OK, hyvä juttu!  Sitä vielä mietin, että teetkö itse lapsen kanssa mitään? Siis ajattelen tässä ihan lapsen etua. Vaikka on tärkeä pitää kiinni siitä, että isä pysyy isänä, ei lapselle varmaan ole hyvä, että hänen kodissaan asuu aikuinen, jolle hän itse on ihan kuin ilmaa? En väitä, että noin on teillä, mutta usein näissä keskusteluissa jumitutaan siihen, kenellä on velvollisuus, ikään kuin se lapsen kanssa eläminen olisi vain jokin karsea taakka. Lapsen olisi hyvä saada tuntea, että kaikki pitävät hänestä! Siitä soittamisesta sanoisin ihan nätisti exälle.

Tottakai olen arjessa mukana, leikitän lasta, teen ruokaa ja juttelen, mutta varsinaisesta hoitamisesta isä vastaa itse. Minulla ei ole mitään muksua vastaan, en vain halua sekaantua vanhempien hommiin, kasvatukseen ja päätöksentekoon koska koen että ne asiat eivät kuulu minulle.

AP

Mitä varsinaista hoitamista lapsessa on ja mitkä on vanhempien hommia?! :D 

Lapsi tunkee sukkapuikkoa pistorasiaan tai meinaa ulkona juosta auton alle, niin ei kuulu sulle? Lapsi ei uskalla puhua jostakin asiasta isälle niin ei kuulu sulle?

Jos olet yksi lapsen elämässä olevista aikuisista niin sinulla on vanhemman vastuu, koska et pysty mitenkään välttämään tilanteita joissa sinun kuuluu aikuisena puuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Kato ku tärkein ohjenuora on että "mulla on oikeus olla onnellinen!" Sitä olotilaa haetaan sitten vimmalla vaihtamalla, pettämällä yms niin että kohta on sekava verkko exiä ja nyxiä, lapsivapaita ja kaikkea muuta kummallista.

Voi olla, mutta miten tämä liittyy aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi sinänsä kiukuttelemaan asiasta. Vaikka lapset eivät ole biologisesti ja juridisesti sinun, he asuvat kodissasi ja sinä olet aikuinen talossa. Aikuinen kantaa vastuuta lapsista, se on sekä moraalinen velvollisuus että kunnia. (Itse asiassa olisin aika otettu siitä, että exä luottaa sinuun noin!) MUTTA mieti nyt, millainen isä mies on lapsilleen, onko hän tullut jotenkin laiskemmaksi, vastuuttomammaksi? Vaikka sinäkin kantaisit vastuuta, hän ei saa vetäytyä lastenhoidosta! Tämä on aika tyypillinen kuvio, että äitipuoli jopa innostuu lastenhoidosta ja isä huokaisee helpotuksesta ja vetäytyy käytännössä pois lastensa elämästä. Isän pitää tajuta olevansa isä edelleenkin!

Mies hoitaa lasta hyvin, ei minun siihen tarvitse sotkeutua. Enkä aio sotkeutua, mies huolehtikoon jälkikasvustaan jatkossakin. En koe soittelua minkäännäköisenä kunnianosoituksena vaan kiusallisena. 

AP

OK, hyvä juttu!  Sitä vielä mietin, että teetkö itse lapsen kanssa mitään? Siis ajattelen tässä ihan lapsen etua. Vaikka on tärkeä pitää kiinni siitä, että isä pysyy isänä, ei lapselle varmaan ole hyvä, että hänen kodissaan asuu aikuinen, jolle hän itse on ihan kuin ilmaa? En väitä, että noin on teillä, mutta usein näissä keskusteluissa jumitutaan siihen, kenellä on velvollisuus, ikään kuin se lapsen kanssa eläminen olisi vain jokin karsea taakka. Lapsen olisi hyvä saada tuntea, että kaikki pitävät hänestä! Siitä soittamisesta sanoisin ihan nätisti exälle.

Tottakai olen arjessa mukana, leikitän lasta, teen ruokaa ja juttelen, mutta varsinaisesta hoitamisesta isä vastaa itse. Minulla ei ole mitään muksua vastaan, en vain halua sekaantua vanhempien hommiin, kasvatukseen ja päätöksentekoon koska koen että ne asiat eivät kuulu minulle.

AP

Mitä varsinaista hoitamista lapsessa on ja mitkä on vanhempien hommia?! :D 

Lapsi tunkee sukkapuikkoa pistorasiaan tai meinaa ulkona juosta auton alle, niin ei kuulu sulle? Lapsi ei uskalla puhua jostakin asiasta isälle niin ei kuulu sulle?

Jos olet yksi lapsen elämässä olevista aikuisista niin sinulla on vanhemman vastuu, koska et pysty mitenkään välttämään tilanteita joissa sinun kuuluu aikuisena puuttua. 

Oletko tyhmä vai esitätkö vain? Estäisitkö sinä naapurin lasta juoksemasta auton alle? Oletko hänestä kasvatusvastuussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaisitko, ap, mistä asioista ex sulle soittelee? Minusta se on ihan olleellinen tieto, että osaan kommentoida.

t. nyksä

Ex saattaa soittaa minulle ja kysyä jotain lapseen liittyvää asiaa (tarha-asiaa tms. josta en tiedä mitään) ja minä äkistelen siinä että en kuule tiedä, soitapa lapsen isälle. Lisäksi soittelee siitä että minun pitää osata pukea lapsi oikein ulos, olenko huomannut että ulkona on vielä kylmä jne.Minä en hoida tuollaisia asioita, mies hoitaa. Ei minulla ole minkäänlaista käsitystä lasten pukemisesta tai tarha-asioista.

AP

Hän ilmeisesti olettaa, että sinä hoidat lapsen teillä ollessanne? Mitä, jos sanoisit vaikka exälle, että sinulla on omat menosi ja miehesi hoitaa lapsensa. Eikö hän todellakaan ymmärrä, jos suoraan pyydät häntä hoitamaan tällaiset asiat lapsen isän kanssa?

Ymmärrän sinua hyvin. En minäkään ole alkanut koskaan miksikään äitihahmoksi mieheni lapsille. Nyt, kun meillä on yhteisiäkin lapsia, teen toki ruoat samalla kaikille, mutta erikseen en miehen lapsia hyysää edelleenkään.

-nyksä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi sinänsä kiukuttelemaan asiasta. Vaikka lapset eivät ole biologisesti ja juridisesti sinun, he asuvat kodissasi ja sinä olet aikuinen talossa. Aikuinen kantaa vastuuta lapsista, se on sekä moraalinen velvollisuus että kunnia. (Itse asiassa olisin aika otettu siitä, että exä luottaa sinuun noin!) MUTTA mieti nyt, millainen isä mies on lapsilleen, onko hän tullut jotenkin laiskemmaksi, vastuuttomammaksi? Vaikka sinäkin kantaisit vastuuta, hän ei saa vetäytyä lastenhoidosta! Tämä on aika tyypillinen kuvio, että äitipuoli jopa innostuu lastenhoidosta ja isä huokaisee helpotuksesta ja vetäytyy käytännössä pois lastensa elämästä. Isän pitää tajuta olevansa isä edelleenkin!

Mies hoitaa lasta hyvin, ei minun siihen tarvitse sotkeutua. Enkä aio sotkeutua, mies huolehtikoon jälkikasvustaan jatkossakin. En koe soittelua minkäännäköisenä kunnianosoituksena vaan kiusallisena. 

AP

OK, hyvä juttu!  Sitä vielä mietin, että teetkö itse lapsen kanssa mitään? Siis ajattelen tässä ihan lapsen etua. Vaikka on tärkeä pitää kiinni siitä, että isä pysyy isänä, ei lapselle varmaan ole hyvä, että hänen kodissaan asuu aikuinen, jolle hän itse on ihan kuin ilmaa? En väitä, että noin on teillä, mutta usein näissä keskusteluissa jumitutaan siihen, kenellä on velvollisuus, ikään kuin se lapsen kanssa eläminen olisi vain jokin karsea taakka. Lapsen olisi hyvä saada tuntea, että kaikki pitävät hänestä! Siitä soittamisesta sanoisin ihan nätisti exälle.

Tottakai olen arjessa mukana, leikitän lasta, teen ruokaa ja juttelen, mutta varsinaisesta hoitamisesta isä vastaa itse. Minulla ei ole mitään muksua vastaan, en vain halua sekaantua vanhempien hommiin, kasvatukseen ja päätöksentekoon koska koen että ne asiat eivät kuulu minulle.

AP

Mitä varsinaista hoitamista lapsessa on ja mitkä on vanhempien hommia?! :D 

Lapsi tunkee sukkapuikkoa pistorasiaan tai meinaa ulkona juosta auton alle, niin ei kuulu sulle? Lapsi ei uskalla puhua jostakin asiasta isälle niin ei kuulu sulle?

Jos olet yksi lapsen elämässä olevista aikuisista niin sinulla on vanhemman vastuu, koska et pysty mitenkään välttämään tilanteita joissa sinun kuuluu aikuisena puuttua. 

Aikuisen vastuu on aivan eri asia kun vanhemman vastuu. Ei sinullakaan koko naapuruston lapsista ole vanhemman vastuuta vaikka nämä kävisivätkin teillä joskus kylässä? Mutta jos taas teillä kylässä ollessaan tunkevat sukkapuikkoa pistorasiaan, sinulla on aikuisen ihmisen vastuu saattaa lapsi turvaan tilanteesta ja pyytää ne vanhemman vastuulla toimivat vanhemmat paikalle. Mikä tässä on aina niin vaikea ymmärtää?

Miksi rupeat äitipuoleksi jos et halua olla lasten asioiden kanssa missään tekemisissä? Olet ryhtynyt väärään hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi sinänsä kiukuttelemaan asiasta. Vaikka lapset eivät ole biologisesti ja juridisesti sinun, he asuvat kodissasi ja sinä olet aikuinen talossa. Aikuinen kantaa vastuuta lapsista, se on sekä moraalinen velvollisuus että kunnia. (Itse asiassa olisin aika otettu siitä, että exä luottaa sinuun noin!) MUTTA mieti nyt, millainen isä mies on lapsilleen, onko hän tullut jotenkin laiskemmaksi, vastuuttomammaksi? Vaikka sinäkin kantaisit vastuuta, hän ei saa vetäytyä lastenhoidosta! Tämä on aika tyypillinen kuvio, että äitipuoli jopa innostuu lastenhoidosta ja isä huokaisee helpotuksesta ja vetäytyy käytännössä pois lastensa elämästä. Isän pitää tajuta olevansa isä edelleenkin!

Mies hoitaa lasta hyvin, ei minun siihen tarvitse sotkeutua. Enkä aio sotkeutua, mies huolehtikoon jälkikasvustaan jatkossakin. En koe soittelua minkäännäköisenä kunnianosoituksena vaan kiusallisena. 

AP

OK, hyvä juttu!  Sitä vielä mietin, että teetkö itse lapsen kanssa mitään? Siis ajattelen tässä ihan lapsen etua. Vaikka on tärkeä pitää kiinni siitä, että isä pysyy isänä, ei lapselle varmaan ole hyvä, että hänen kodissaan asuu aikuinen, jolle hän itse on ihan kuin ilmaa? En väitä, että noin on teillä, mutta usein näissä keskusteluissa jumitutaan siihen, kenellä on velvollisuus, ikään kuin se lapsen kanssa eläminen olisi vain jokin karsea taakka. Lapsen olisi hyvä saada tuntea, että kaikki pitävät hänestä! Siitä soittamisesta sanoisin ihan nätisti exälle.

Tottakai olen arjessa mukana, leikitän lasta, teen ruokaa ja juttelen, mutta varsinaisesta hoitamisesta isä vastaa itse. Minulla ei ole mitään muksua vastaan, en vain halua sekaantua vanhempien hommiin, kasvatukseen ja päätöksentekoon koska koen että ne asiat eivät kuulu minulle.

AP

Minulla oli vähän samanlainen tilanne ja ratkaisin asian niin, että en vastannut miehen exälle mitään (taisin pari kertaa sanoa että "pyydän miestä soittamaan sinulle takaisin kun on kotona seuraavan kerran tai voin välittää hänelle viestin, hänelle sinulla itse asiassa olikin varmaan asiaa"), vaan pyysin miestä soittamaan tälle aina takaisin. Käyttäydyin lasta kohtaa kuten normaalistikin esim. sukulaislapsia kohtaan, mutta mielestäni vastuu viime kädessä lapsen asioista kuuluu tämän vanhemmille. Tosin meidän kohdalla taisi olla vähän eri tilanne kun lapsi ei käynyt kylässä kuin muutaman kerran vuodessa.

Taidan tehdä näin. En vastaa ja pyydän miestä soittamaan exälleen.  Kiitos.

AP

Jos ei mene exälle sanomallakaan perille, että mies hoitaa lapseen liittyvät asiat, en vastaisi enää puhelimeen ollenkaan. Luulisi viimeistään siinä vaiheessa lähestyvän lapsen isää.

-nyksä

Minun miehelläni on pieniä lapsia, enkä minä ota mitään vastuuta niistä. En edes sitä tiedä, työntävätkö sukkapuikkoapistorasiaan, koska itse tuskin olen edes paikalla. Toki, jos näen asian, niin puutun. Niinhän puutun, vaikka kyse olisi tuntemattomasta lapsesta.

Isän aviovaimona en katso minulla olevan mitään velvollisuuksia tai vastuita lasten suhteen. Jos mies olisi halunnut lapsilleen äitipuolen, olisi pitänyt kosia toista naista. Ja tämän tein miehelle hyvin vahvasti selväksi het alkuun.

Onneksi lapseni on jo iso ja pärjää, kauheaa jos exälle olisi tullut tuollainen nyksä, jolle lapsi on vain joku välttämätön paha. Miten voit olla tietämättä mitään päiväkoti-ikäisen lapsen pukeutumisesta tms.? Hae joku lapseton.

t. exä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi sinänsä kiukuttelemaan asiasta. Vaikka lapset eivät ole biologisesti ja juridisesti sinun, he asuvat kodissasi ja sinä olet aikuinen talossa. Aikuinen kantaa vastuuta lapsista, se on sekä moraalinen velvollisuus että kunnia. (Itse asiassa olisin aika otettu siitä, että exä luottaa sinuun noin!) MUTTA mieti nyt, millainen isä mies on lapsilleen, onko hän tullut jotenkin laiskemmaksi, vastuuttomammaksi? Vaikka sinäkin kantaisit vastuuta, hän ei saa vetäytyä lastenhoidosta! Tämä on aika tyypillinen kuvio, että äitipuoli jopa innostuu lastenhoidosta ja isä huokaisee helpotuksesta ja vetäytyy käytännössä pois lastensa elämästä. Isän pitää tajuta olevansa isä edelleenkin!

Mies hoitaa lasta hyvin, ei minun siihen tarvitse sotkeutua. Enkä aio sotkeutua, mies huolehtikoon jälkikasvustaan jatkossakin. En koe soittelua minkäännäköisenä kunnianosoituksena vaan kiusallisena. 

AP

OK, hyvä juttu!  Sitä vielä mietin, että teetkö itse lapsen kanssa mitään? Siis ajattelen tässä ihan lapsen etua. Vaikka on tärkeä pitää kiinni siitä, että isä pysyy isänä, ei lapselle varmaan ole hyvä, että hänen kodissaan asuu aikuinen, jolle hän itse on ihan kuin ilmaa? En väitä, että noin on teillä, mutta usein näissä keskusteluissa jumitutaan siihen, kenellä on velvollisuus, ikään kuin se lapsen kanssa eläminen olisi vain jokin karsea taakka. Lapsen olisi hyvä saada tuntea, että kaikki pitävät hänestä! Siitä soittamisesta sanoisin ihan nätisti exälle.

Tottakai olen arjessa mukana, leikitän lasta, teen ruokaa ja juttelen, mutta varsinaisesta hoitamisesta isä vastaa itse. Minulla ei ole mitään muksua vastaan, en vain halua sekaantua vanhempien hommiin, kasvatukseen ja päätöksentekoon koska koen että ne asiat eivät kuulu minulle.

AP

Sitähän se vanhemmuus ja lapsuus pääasiassa on ihan tavallista arkea ja sinä isän puolisona olet osa sitä arkea, etkä oikein voi ottaa tuota asennetta, että ei kuulu sinulle jos miehen kanssa meinaat tulevaisuuttasi viettää.  Lapsi on ilmeisti vielä pieni, mutta kasvaessaan voi hakea esim. noloissa kasvuun ja kehitykseen liittyvissa asioissa hakea sitä turvaa sinulta kun vanhemmalleen ei kehtaa tai suojallekseen vanhempiaa hakee tekemissään virheissään tukea sinulta niin ei silloin voi palvon mennä sanomaan, että ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaisitko, ap, mistä asioista ex sulle soittelee? Minusta se on ihan olleellinen tieto, että osaan kommentoida.

t. nyksä

Ex saattaa soittaa minulle ja kysyä jotain lapseen liittyvää asiaa (tarha-asiaa tms. josta en tiedä mitään) ja minä äkistelen siinä että en kuule tiedä, soitapa lapsen isälle. Lisäksi soittelee siitä että minun pitää osata pukea lapsi oikein ulos, olenko huomannut että ulkona on vielä kylmä jne.Minä en hoida tuollaisia asioita, mies hoitaa. Ei minulla ole minkäänlaista käsitystä lasten pukemisesta tai tarha-asioista.

AP

Hän ilmeisesti olettaa, että sinä hoidat lapsen teillä ollessanne? Mitä, jos sanoisit vaikka exälle, että sinulla on omat menosi ja miehesi hoitaa lapsensa. Eikö hän todellakaan ymmärrä, jos suoraan pyydät häntä hoitamaan tällaiset asiat lapsen isän kanssa?

Ymmärrän sinua hyvin. En minäkään ole alkanut koskaan miksikään äitihahmoksi mieheni lapsille. Nyt, kun meillä on yhteisiäkin lapsia, teen toki ruoat samalla kaikille, mutta erikseen en miehen lapsia hyysää edelleenkään.

-nyksä

Ilmeisesti hän olettaa näin. Olen sanonut että soittaa lapsen isälle, hän tietää lapsen asiat, mutta ilmeisesti pitäisi olla suorempi. En kuitenkaan halua aiheuttaa mitään kränää.

AP

Vierailija kirjoitti:

Miksi rupeat äitipuoleksi jos et halua olla lasten asioiden kanssa missään tekemisissä? Olet ryhtynyt väärään hommaan.

Minä en ole ainakaan koskaan "ryhtynyt äitipuoleksi", eikä minua kukaan äitipuoleksi kutsukaan. Olen "ryhtynyt mieheni vaimoksi ja lastemme äidiksi". Miehen lapsille olen toinen aikuinen isänsä perheessä.

- nyksä

Vierailija kirjoitti:

Miksi rupeat äitipuoleksi jos et halua olla lasten asioiden kanssa missään tekemisissä? Olet ryhtynyt väärään hommaan.

En minä ole miksikään äitipuoleksi alkanutkaan, vaan seurustelen miehen kanssa jolla on lapsi. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt soittaa ja kenelle? 

Pahoittelut sekavahkosta otsikosta, miehen ex soittelee lapsen asioista minulle miehen (lapsen isän sijaan).

Olet siis äitipuoli?!

Olen parisuhteessa lapsen isän kanssa.

AP

Eli äitpuoli vaikka kuinka yrittäisit selittää itsellesi jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi sinänsä kiukuttelemaan asiasta. Vaikka lapset eivät ole biologisesti ja juridisesti sinun, he asuvat kodissasi ja sinä olet aikuinen talossa. Aikuinen kantaa vastuuta lapsista, se on sekä moraalinen velvollisuus että kunnia. (Itse asiassa olisin aika otettu siitä, että exä luottaa sinuun noin!) MUTTA mieti nyt, millainen isä mies on lapsilleen, onko hän tullut jotenkin laiskemmaksi, vastuuttomammaksi? Vaikka sinäkin kantaisit vastuuta, hän ei saa vetäytyä lastenhoidosta! Tämä on aika tyypillinen kuvio, että äitipuoli jopa innostuu lastenhoidosta ja isä huokaisee helpotuksesta ja vetäytyy käytännössä pois lastensa elämästä. Isän pitää tajuta olevansa isä edelleenkin!

Mies hoitaa lasta hyvin, ei minun siihen tarvitse sotkeutua. Enkä aio sotkeutua, mies huolehtikoon jälkikasvustaan jatkossakin. En koe soittelua minkäännäköisenä kunnianosoituksena vaan kiusallisena. 

AP

OK, hyvä juttu!  Sitä vielä mietin, että teetkö itse lapsen kanssa mitään? Siis ajattelen tässä ihan lapsen etua. Vaikka on tärkeä pitää kiinni siitä, että isä pysyy isänä, ei lapselle varmaan ole hyvä, että hänen kodissaan asuu aikuinen, jolle hän itse on ihan kuin ilmaa? En väitä, että noin on teillä, mutta usein näissä keskusteluissa jumitutaan siihen, kenellä on velvollisuus, ikään kuin se lapsen kanssa eläminen olisi vain jokin karsea taakka. Lapsen olisi hyvä saada tuntea, että kaikki pitävät hänestä! Siitä soittamisesta sanoisin ihan nätisti exälle.

Tottakai olen arjessa mukana, leikitän lasta, teen ruokaa ja juttelen, mutta varsinaisesta hoitamisesta isä vastaa itse. Minulla ei ole mitään muksua vastaan, en vain halua sekaantua vanhempien hommiin, kasvatukseen ja päätöksentekoon koska koen että ne asiat eivät kuulu minulle.

AP

Sitähän se vanhemmuus ja lapsuus pääasiassa on ihan tavallista arkea ja sinä isän puolisona olet osa sitä arkea, etkä oikein voi ottaa tuota asennetta, että ei kuulu sinulle jos miehen kanssa meinaat tulevaisuuttasi viettää.  Lapsi on ilmeisti vielä pieni, mutta kasvaessaan voi hakea esim. noloissa kasvuun ja kehitykseen liittyvissa asioissa hakea sitä turvaa sinulta kun vanhemmalleen ei kehtaa tai suojallekseen vanhempiaa hakee tekemissään virheissään tukea sinulta niin ei silloin voi palvon mennä sanomaan, että ei kiinnosta.

Olen osa arkea juu, mutta en ole kasvatus- tai muussakaan vastuussa siitä lapsesta. Vanhemmat ovat. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rupeat äitipuoleksi jos et halua olla lasten asioiden kanssa missään tekemisissä? Olet ryhtynyt väärään hommaan.

En minä ole miksikään äitipuoleksi alkanutkaan, vaan seurustelen miehen kanssa jolla on lapsi. 

AP

Isän puoliso = äitipuoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt soittaa ja kenelle? 

Pahoittelut sekavahkosta otsikosta, miehen ex soittelee lapsen asioista minulle miehen (lapsen isän sijaan).

Olet siis äitipuoli?!

Olen parisuhteessa lapsen isän kanssa.

AP

Eli äitpuoli vaikka kuinka yrittäisit selittää itsellesi jotain muuta.

Mikä pointtisi on? Jos nainen alkaa seurustella miehen kanssa jolla on lapsi, pitää naisen muuttua yhtäkkiä kokopäiväiseksi äitihahmoksi lapsille ja isän velvollisuudet loppuvat siihen paikkaan? Ei se noinkaan mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi rupeat äitipuoleksi jos et halua olla lasten asioiden kanssa missään tekemisissä? Olet ryhtynyt väärään hommaan.

En minä ole miksikään äitipuoleksi alkanutkaan, vaan seurustelen miehen kanssa jolla on lapsi. 

AP

Äitipuolen rooli tulee sinulle väistämättä ja sen olet ottanut ,vaikka kuinka yrittäisit puhua mustaa takaisin valkoiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi rupeat äitipuoleksi jos et halua olla lasten asioiden kanssa missään tekemisissä? Olet ryhtynyt väärään hommaan.

Juuri näin. Olen itse nyksä ja todellakin olen osa miehen lasten elämää. Totta kai vanhemmat loppukädessä on vastuussa ja päättää, mutta kyllä me ollaan ihan kokonainen oikea perhe ja keskustellaan asioista yhdessä ja päätetään asioista yhdessä.

Mun mielestä on itsestäänselvää, että kun aloitetaan suhde perheellisen kanssa, niin aloitetaan suhde sen perheen kanssa ja tullaan osaksi sitä perhettä.

Enkä mäkään ole mikääm äitipuoli vaan tasavertainen aikuinen mieheni kanssa.