Laihdun liikkumalla, en ruokavaliolla!
Kirjoitin tämän toiseen viestiketjuun, mutta ajattelin tehdä kuitenkin tästä oman aloituksen.
Taustaa siis sen verran että painoa minulla on ylimääräistä joku 20 kg, jota en ole onnistunut laihduttamaan koska en jaksa kituuttaa. Ja kontrolloida ja rajoittaa syömisiäni. Aina jossain vaiheessa repsahdin ja palaan entiseen.
Mulla sama tarina, mutta nyt panonpudotus tuntuu vihdoin onnistuvan. Rupesin nimittäin liikkumaan, muutama krt viikossa teen pitkän pyörälenkin ja/tai käyn kävely/hölkkälenkillä. Nuo lenkit kuluttaa 500 - 1500 kcal puhelinsovelluksen mukaan. Sen ansiosta voin syödä vapaammin, esim vappuaattona kahden munkin jälkeen (normiruokian päälle) kalorit oli edelleen miinuksella. Eilen paistoin pannareita eikä tarvinnut niistä itse kieltäytyä kun olin käynyt aamulla lenkillä. Tämä on poistanut syömisestä jonkin ankeuden, että pitäisi rajoittaa kontrolloida. Toki tarvii, esim seitsemää munkkia ei voi syödä, mutta eitarvikaan kun liikunnasta on saanut sen hyvän olon jota nyt ei tartte syömällä hakea.
Joskus menee överiksi. Esim tässä muutama pv sitten, sorruin lohtusyömiseen, mätin kaikenlaista menemään koko päivän. Seuraavana aamuna (sunnuntai) jostain syystä heräsin aikaisin ja katoin että kaunis aurinkoinen aamu...lähdin polkemaan (syömättä, kun olin siitä edellisestä päivästä vielä täynnä) sen kummemmin suunnittelematta, ajatuksella vauhti ja matka sellaiset kun kivalta tuntuu. Poljin idyllisissä maalaismaisemissa lintujen aamukonsertissa, oli tyyntä ja aurinkoista. Teki niin hyvää sekä mielelle että keholle. 50 km hujahti.
Se edellisen päivän mättö myös nollautui tavallaan. Muuttui tavallaan tankkaukseksi tuota lenkkiä varten :D Normaalisti kuvio olisi jatkunut niin, että seuraavana aamuna olisi ollut huono fiilis ja syömisetkin olisi todennäköisesti jatkuneet huonoina. Nyt sitten lenkin jälkeen painonpudotus- ja kunnonkohotusprojekti jatkui kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Ja kyllä ihmettelen näitä jotka väittää ettei liikunnalla ole juuri merkitystä painonpudotuksessa!
Kommentit (44)
Mä olen vakuuttunut, että mulla on sama "ongelma". Tietysti jonkin verran voin laihtua syömällä vähemmän tai eri tavoin. Mutta uskon vahvasti siihen, että elimistöni on niin laiskistunut, ettei se vaan kuluta itsestään mitenkään merkittävästi. Ehkä, jos joutuisin keskitysleirille, voisin laihtua vähemmällä syömisellä...
Mutta kun alan liikkua, niin kilot lähtevät hetkessä. Eikä minun edes tarvitse harrastaa mitenkään erityisen paljon liikuntaa, kun se jo näkyy. Pari kertaa viikossa hikijumppa ja syön samalla tavalla kuin ennenkin, mutta paino senkun putoaa.
Minulla on aineenvaihdunnallisia ongelmia, joten pelkkä syömisen muuttaminen ei sitä mobilisoi. Mutta kun käyn vaikkapa juoksemassa, niin koneisto ikään kuin käynnistyy. Jos käytäntö on moneen kertaan tämän osoittanut, niin miksi uskoisin ketään, joka väittää toisin.
Samaistun täysin aphen. Laihduin 2013 keväällä pelkällä liikunnalla enkä ole lihonut takaisin.
Samaa mieltä, liikunta on todella aliarvostettua laihduttamisessa. Turha tuijottaa pelkkiä kulutettuja ja syötyjä kaloreita, miettikää nyt kaikkia välillisiä vaikutuksia. Aktiivisuuden ja sitä myötä peruskulutuksen lisääntyminen jne.
Ja jos käyt vaikka 200 kcal kuluttavalla kävelylenkillä sen sijaan että olisit löhönnyt sohvalla ja syönyt 500 kcal suklaata. Ero on jo 700 kcal! Kävelyltä tulet reippaalla ja iloisella mielellä eikä tuu mieleen syödä herkkuja. Sen sijaan 500 kcal suklaata syötyäsi masentaa jo valmiiksi joten ajattelet että sama vetäistä loputkin suklaat. Toiset 500 kcal. Ero on tässä vaiheessa jo 1200 kcal!
Komppaan tätä ketjua, tuntuu että mulla liikunta nimenomaan vähentää ruokahalua, joku mainitsikin että leptiinien kautta, tietääkö kukaan tästä tarkemmin? Ja olen kans pystynyt laihtumaan nimenomaan liikunnalla enkä koskaan ruokia tarkkailemalla, päinvastoin...
Sikäli huvittavaa että tänne tullaan neuvomaan että "kukaan ei laihdu liikunnalla" (tai ainakin saivartelemaan siitä) kun käsittääkseni tuo leptiinihomma on vähintään yhtä tieteellisesti todistettu kuin kalorivajeteoria.
Ei ole joidenkin ihmisten ylimielisyydellä - tai saivartelevaisuudella - rajaa.