Naisten välinen etiketti?
Otsikkohan tämän asian jo tiivistikin, mutta kertokaas kokemuksianne ja havaintojanne näistä hienovaraisista vihjeistä, miten missäkin tilanteessa tulisi toimia. Onko joku ystävänne suuttunut tai loukkaantunut jostain, ettekä ole heti ymmärtäneet syytä?
Itse olen ainakin havainnut, että:
- onnellisuuttaan ei kannatta näyttää kuin todella läheisten ja hyvien ystävien kesken.
- kehut eivät aina ole oikeasti kehuja.
- kaikki pitää tehdä omituisessa symbioosissa yhteisissä illanvietoissa, jos naispuolisia kavereita on paikalla.
Kommentit (16)
Minun ystäväni hyväksyvät minut tällaisena kuin olen, ja minä hyväksyn heidät. Meidän ei tarvitse pelata mitään pelejä. Olemme aikuisia ihmisiä, jotka juttelevat asioista, eivät suutu ja loukkaannu.
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni hyväksyvät minut tällaisena kuin olen, ja minä hyväksyn heidät. Meidän ei tarvitse pelata mitään pelejä. Olemme aikuisia ihmisiä, jotka juttelevat asioista, eivät suutu ja loukkaannu.
Sama juttu. Olen kuitenkin joskus törmännyt naisiin, joilla on tapana ylitulkita ihan kaikkea. Jos esim olemme käyneet ravintolassa syömässä ja olen kysynyt aterian jälkeen, että oliko hänenkin annoksensa hyvä, toinen on tulkinnut asian siten, että pidän häntä lihavana. Ei siis järjen häivääkään näissä tulkinnoissa ja sen vuoksi tällaisten ihmisten seurassa on sekä vaikeaa että kiusallista olla, kun ei koskaan voi tietää, mitä uskaltaa sanoa tai tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni hyväksyvät minut tällaisena kuin olen, ja minä hyväksyn heidät. Meidän ei tarvitse pelata mitään pelejä. Olemme aikuisia ihmisiä, jotka juttelevat asioista, eivät suutu ja loukkaannu.
Sama juttu. Olen kuitenkin joskus törmännyt naisiin, joilla on tapana ylitulkita ihan kaikkea. Jos esim olemme käyneet ravintolassa syömässä ja olen kysynyt aterian jälkeen, että oliko hänenkin annoksensa hyvä, toinen on tulkinnut asian siten, että pidän häntä lihavana. Ei siis järjen häivääkään näissä tulkinnoissa ja sen vuoksi tällaisten ihmisten seurassa on sekä vaikeaa että kiusallista olla, kun ei koskaan voi tietää, mitä uskaltaa sanoa tai tehdä.
Jessus, ei tuollaisten kanssa kannata olla ollenkaan, niin ei arvitse sitten ihmetellä.
P.S. Tiesitkö, ettei aikaa ylipäätään ole pakko viettää eksklusiivisesti oman sukupuolen seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni hyväksyvät minut tällaisena kuin olen, ja minä hyväksyn heidät. Meidän ei tarvitse pelata mitään pelejä. Olemme aikuisia ihmisiä, jotka juttelevat asioista, eivät suutu ja loukkaannu.
Sama juttu. Olen kuitenkin joskus törmännyt naisiin, joilla on tapana ylitulkita ihan kaikkea. Jos esim olemme käyneet ravintolassa syömässä ja olen kysynyt aterian jälkeen, että oliko hänenkin annoksensa hyvä, toinen on tulkinnut asian siten, että pidän häntä lihavana. Ei siis järjen häivääkään näissä tulkinnoissa ja sen vuoksi tällaisten ihmisten seurassa on sekä vaikeaa että kiusallista olla, kun ei koskaan voi tietää, mitä uskaltaa sanoa tai tehdä.
Jessus, ei tuollaisten kanssa kannata olla ollenkaan, niin ei arvitse sitten ihmetellä.
P.S. Tiesitkö, ettei aikaa ylipäätään ole pakko viettää eksklusiivisesti oman sukupuolen seurassa?
Tiesin, mutta joskus on ollut tällaisia työkavereita. Olisi epäkohteliasta mennä yksin syömään, kun toinen kysyy seuraksi.
Aina pitää kehua, pitää kaverin uudesta kampauksesta tms taikka ei, jos muutos on huomattava tai se otetaan puheeksi.
Tyttökavereiden kesken nämä "kohteliaisuustykkäykset" esim. instagramissa. Kuvista on tykättävä tai tykkäämättömyys luetaan mökötyksenä tai että on kaverinsa mielestä ruma tai mitä ikinä.
Naiset puhuvat toisista pahaa ainakin jossain muodossa, ihan jokaisesta on pahaa sanottavaa jonkun seurassa. Päin naamaa harvemmin sanotaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää kehua, pitää kaverin uudesta kampauksesta tms taikka ei, jos muutos on huomattava tai se otetaan puheeksi.
Tyttökavereiden kesken nämä "kohteliaisuustykkäykset" esim. instagramissa. Kuvista on tykättävä tai tykkäämättömyys luetaan mökötyksenä tai että on kaverinsa mielestä ruma tai mitä ikinä.
Naiset puhuvat toisista pahaa ainakin jossain muodossa, ihan jokaisesta on pahaa sanottavaa jonkun seurassa. Päin naamaa harvemmin sanotaan mitään.
Sinulla on ikävä kaveripiiri.
Onneksi en elä tuollaisessa maailmassa.
Naiset ovat lähtökohtaisesti aika raskasta seuraa. Siksi minulla on lapsesta lähtien ollut pääasiassa miespuolisia kavereita. Toki niiden lisäksi muutama luottoystävätär. Hankalia ne kateellisuus/loukkaantumispelit, joita en koskaan opetellut leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää kehua, pitää kaverin uudesta kampauksesta tms taikka ei, jos muutos on huomattava tai se otetaan puheeksi.
Tyttökavereiden kesken nämä "kohteliaisuustykkäykset" esim. instagramissa. Kuvista on tykättävä tai tykkäämättömyys luetaan mökötyksenä tai että on kaverinsa mielestä ruma tai mitä ikinä.
Naiset puhuvat toisista pahaa ainakin jossain muodossa, ihan jokaisesta on pahaa sanottavaa jonkun seurassa. Päin naamaa harvemmin sanotaan mitään.
Sinulla on ikävä kaveripiiri.
Onneksi en elä tuollaisessa maailmassa.
Ehkä hieman joo. Nuoria onneksi ollaan, usea hankalimmista varmasti viisastuu vanhemmiten :)
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat lähtökohtaisesti aika raskasta seuraa. Siksi minulla on lapsesta lähtien ollut pääasiassa miespuolisia kavereita. Toki niiden lisäksi muutama luottoystävätär. Hankalia ne kateellisuus/loukkaantumispelit, joita en koskaan opetellut leikkimään.
En tunne yhtäkään naista, joka leikkisi jotain kateellisuus- ja loukkaantumispelejä. Ehkä ne ovat sinun päässäsi?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat lähtökohtaisesti aika raskasta seuraa. Siksi minulla on lapsesta lähtien ollut pääasiassa miespuolisia kavereita. Toki niiden lisäksi muutama luottoystävätär. Hankalia ne kateellisuus/loukkaantumispelit, joita en koskaan opetellut leikkimään.
Ehkä sun kannattaa mieluummin valita ystävät luonteen eikä sukupuolen perusteella. Kenenkään ei tarvitse roikkua mukana missään kateellisuus/loukkaantumispeleissä. Olen 50-vuotias, minulla on ystäviä molemmista sukupuolista, eikä ole koskaan tarvinnut pelata mitään pelejä kenenkään kanssa.
En tiedä onko etiketti mut pyysin kaverilta anteeks kun ostin täysin samanlaisen mekon kuin sillä on. :D ei sillä et sitä olis haitannu, mut ei olis ensimmäinen kerta, kun joku muija ragee matkimisesta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko etiketti mut pyysin kaverilta anteeks kun ostin täysin samanlaisen mekon kuin sillä on. :D ei sillä et sitä olis haitannu, mut ei olis ensimmäinen kerta, kun joku muija ragee matkimisesta.
Ja minun ystäväni pyysi anteeksi ja oli vaivautunut, kun ojensi kutsua omiin häihinsä. Olin juuri eronnut ja hän sanoi, ettei halunnut tuottaa minulle pahaa mieltä minulle hehkuttamalla parisuhdeonneaan. Höpsö, ihana ystävä! :D
Apua millaisia kaveripiirejä teillä on..!! Ehkä tää on tämä introvertin onni, mulla ei ole kovin laaja ystäväpiiri mutta ne kenen kanssa oon ystäviä, on ihmisiä joihin luotan oikeasti. Me aidosti välitetään toisistamme, kukaan ei oo kateellinen kun oikeasti iloitaan toistemme puolesta ja halutaan toisillemme vaan parasta :)
Toki ymmärrän nämä ei ystäviin kuuluvien kanssa tapahtuvat draamat, naisvaltaisella työpaikallani suurin osa on tosi mukavia ja toisiaan kunnioittavia mut mahtuuhan tänne niitä paskan puhujia ja ammattiloukkaantujia
Itseä ei saa kehua edes vahingossa ja omia saavutuksia pitää vähätellä. Toisaalta ei saa olla epävarmakaan, koska "huonoitsetuntoinen" ihminen on halveksittavinta, mitä voi olla.
Liikut oudoissa piireissä.