Varokaa toimittajia FB:n suljetuissa keskusteluryhmissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on jostakin rikollisesta, niin kaikki tiedonhankintakeinot on suositeltavia, ainakin fb:iin soluttautuminen.

No kyseessähän oli Marie Kondon kehittämän Konmari- siivousmetodin ympärille syntynyt Suomen ryhmä. Vaatteiden pystyviikkaus ei tietääkseni ole laitonta... Mutta siis toimittaja liittyi suljettuun ryhmään keräämään aineistoa kolumniinsa ja julkaisi myös suoria lainauksia mitä suljetussa ryhmässä oli kirjoitettu. Mielestäni mautonta ja toimittajalta ammatillinen riman alitus. Ap

Tsiisus! Siis, ettäkö jotkut perustaa jonkun suljetun fb-siivousryhmän?!

😂😂😂

Mikä lainatuista kommenteista oli sinun, ap? :)

Siis siellä konmari-ryhmässä avaudutaan tuhansille ihmisille. Ei MeNaistenkaan kolumnilla sen enempää lukijoita ole. Facebookissa ollaan omalla nimellä ja naamalla, MeNaisien kolumnissa sentään anonyyminä.

Ei tuo toimittajan toiminta niin kauhean reilua ollut, mutta jos se kauhistuttaa, niin ehkä kannattaa itse miettiä, mitä somessa jakaa ja kenen kanssa.

Ja mitä konmariin tulee, se kaduttaa aika monia kunhan höyryt ovat haihtuneet päästä.

Osa naisista on jotenkin niin primitiivisiä, että siivouksestakin pitää tehdä uskonto tai filosofia.

Sitten itketään, kun joku näkee totuuden ja naureskelee sille, ettei keisarilla ole mitään vaatteita.

Ryhmäläisille naureskelu on jotenkin halpamaista. Mutta tämän nähtyäni tiedän karttaa kyseisen toimittajan tuotoksia.

Toimittajien työn luonteeseen kuuluu raportoida ilmiöistä. Kolumnista sai sen kuvan, että tämä "marittaminen" on todellakin haitallista joillekin yksillille - ei nyt ihan ehkä isis-tasoinen ongelma mutta ongelma kuitenkin. Mielestäni on hyvä, että ongelmallisia ilmiöitä tuodaan esille, jotta tietoisuus niistä leviää.

Joku asiaan vihkiytynyt voisi kertoa, että tosissaanko tyypit tuolla luulee, että siivoaminen johtaa johonkin taikajuttuihin? :D

Vierailija kirjoitti:

Ryhmäläisille naureskelu on jotenkin halpamaista. Mutta tämän nähtyäni tiedän karttaa kyseisen toimittajan tuotoksia.

Toimittajan lainaamat kommentit kuvasivat hyvin ryhmän ajatusmaailmaa.

Typeryyttä vastaan toimii vain nauru.

Ehkä pitäisi pikkuhiljaa tunnustaa etta facebookin suljetut ryhmät ei ole sama juttu kuin porukka ihmisiä juttelemassa jossain julkisella paikalla jostain asiasta. Pikemminkin se on joku suljettu tilaisuus, esim. aa-kerho jossa ihmiset voi kertoa aika henkilökohtaisiakin asioita ja vieläpä nimellä ja kuvalla.

Jos joku osallistujista ilmoittaisi että hei mä oon toimittaja ja laitan nää teidän juttunne tällaiseen humoristiseen artikkeliin jossa me naureskellaan teidän pikku kerhonne idealle ja osallistujien puheille niin voisi olla että toimittaja lentäisi aika äkkiä ovesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmäläisille naureskelu on jotenkin halpamaista. Mutta tämän nähtyäni tiedän karttaa kyseisen toimittajan tuotoksia.

Toimittajan lainaamat kommentit kuvasivat hyvin ryhmän ajatusmaailmaa.

Typeryyttä vastaan toimii vain nauru.

Vittuileppa pikkasen hölmöilevälle toimittajalle niin ketju katoaa maailmanennätysvauhtia, oli aihetta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmäläisille naureskelu on jotenkin halpamaista. Mutta tämän nähtyäni tiedän karttaa kyseisen toimittajan tuotoksia.

Samaa mieltä. Olen erään köyhyyteen ja huono-osaisuuteen liittyvän suljetun ryhmän ylläpitäjä ja kieltämättä hirvittää tällaiset toimittajat, jotka liittyvät suljettuihin ryhmiin ja sitten kirjoittavat kolumnin hihittelystään ryhmäläisten kirjoituksille, vaikka suljetuissa ryhmissä nimenomaan on sääntönä, ettei ryhmässä kuultuja asioita levitetä ympäri kyliä.

Toimittaja oli kuullut, että jokin mättää mareissa. Siispä hän kirjautui ryhmään ottaakseen asioista selvää.

Ihan työtään teki.

Ei Panama-papereitakaan saatu pyytämällä tai yllättäen.

Edellä oli FB-linkki. Siellä kyseinen toimittaja kirjoittaa:

Kiitos kaikille kommentoijille! Ja pahoittelut heille, joille kolumni on aiheuttanut mielipahaa.

Mutta kyseessä on tosiaan kolumni – juttutyyppi, jonka on tarkoituskin herättää keskustelua ja ajatuksia. Kolumni eroaa tavallisesta lehtijutusta siten, että siinä toimittaja esittää oman henkilökohtaisen mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Kolumnissa on myös sallittua käyttää lehtijuttua laajemmin erilaisia tyylikeinoja kuten ironiaa, sarkasmia tai huumoria.

Missään tapauksessa tarkoitus ei kuitenkaan ollut loukata yksittäisiä ihmisiä, jotka avautuvat ryhmässä elämänsä kipupisteistä, vaan pohdiskella esimerkkien kautta, voiko maailmallakin huippusuosittu KonMari-aate aiheuttaa myös tyytymättömyyttä elämään.

Vaikka ryhmä on suljettu, siinä on miltei 8000 jäsentä ja kuka tahansa voi liittää siihen uusia jäseniä. Kolumnissa ei mainita kenenkään nimiä, eikä anneta ryhmäläisistä mitään muitakaan yksityiskohtaisia tietoja. Ulkopuoliset eivät voi tunnistaa, kenestä kommentoijista on kyse.

Kolumnin saama palaute kuitenkin osoittaa, että KonMari on sen verran suuri ja ihmisiä koskettava ilmiö, että siitä kannattaakin keskustella. Yst. Essi Myllyoja.

1) Ei haittaa, vaikka 8000 ihmistä tunnistaa? Ok.

2) Ei mainitse eikä pohdi sanallakaan sitä JSN:n linjausta, että tavallisten ihmisten yksityiset asiat eivät kuulu tiedotusvälineisiin, vaikka niitä julkaistaisiin facebook-yhteisöissä.

Vierailija kirjoitti:

Edellä oli FB-linkki. Siellä kyseinen toimittaja kirjoittaa:

Kiitos kaikille kommentoijille! Ja pahoittelut heille, joille kolumni on aiheuttanut mielipahaa.

Mutta kyseessä on tosiaan kolumni – juttutyyppi, jonka on tarkoituskin herättää keskustelua ja ajatuksia. Kolumni eroaa tavallisesta lehtijutusta siten, että siinä toimittaja esittää oman henkilökohtaisen mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Kolumnissa on myös sallittua käyttää lehtijuttua laajemmin erilaisia tyylikeinoja kuten ironiaa, sarkasmia tai huumoria.

Missään tapauksessa tarkoitus ei kuitenkaan ollut loukata yksittäisiä ihmisiä, jotka avautuvat ryhmässä elämänsä kipupisteistä, vaan pohdiskella esimerkkien kautta, voiko maailmallakin huippusuosittu KonMari-aate aiheuttaa myös tyytymättömyyttä elämään.

Vaikka ryhmä on suljettu, siinä on miltei 8000 jäsentä ja kuka tahansa voi liittää siihen uusia jäseniä. Kolumnissa ei mainita kenenkään nimiä, eikä anneta ryhmäläisistä mitään muitakaan yksityiskohtaisia tietoja. Ulkopuoliset eivät voi tunnistaa, kenestä kommentoijista on kyse.

Kolumnin saama palaute kuitenkin osoittaa, että KonMari on sen verran suuri ja ihmisiä koskettava ilmiö, että siitä kannattaakin keskustella. Yst. Essi Myllyoja.

1) Ei haittaa, vaikka 8000 ihmistä tunnistaa? Ok.

2) Ei mainitse eikä pohdi sanallakaan sitä JSN:n linjausta, että tavallisten ihmisten yksityiset asiat eivät kuulu tiedotusvälineisiin, vaikka niitä julkaistaisiin facebook-yhteisöissä.

Ulkopuoliset eivät voi tunnistaa? yksinkertaisella tekstihaulla löytää kommenttitekstin avulla nimen ja kuvan ja ryhmäänhän on helppo liitttyä.

Pitäisikö suljettuihin ryhmiin olla rajattu jäsenmäärä? Mitä hyötyä on suljetusta ryhmästä, jossa on kaupungin verran väkeä? Ihmiset eivät selvästikään ymmärrä, että ryhmässä jaettu tieto leviää aika suurelle alueelle.

Voitko linkata tähän linjaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä oli FB-linkki. Siellä kyseinen toimittaja kirjoittaa:

Kiitos kaikille kommentoijille! Ja pahoittelut heille, joille kolumni on aiheuttanut mielipahaa.

Mutta kyseessä on tosiaan kolumni – juttutyyppi, jonka on tarkoituskin herättää keskustelua ja ajatuksia. Kolumni eroaa tavallisesta lehtijutusta siten, että siinä toimittaja esittää oman henkilökohtaisen mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Kolumnissa on myös sallittua käyttää lehtijuttua laajemmin erilaisia tyylikeinoja kuten ironiaa, sarkasmia tai huumoria.

Missään tapauksessa tarkoitus ei kuitenkaan ollut loukata yksittäisiä ihmisiä, jotka avautuvat ryhmässä elämänsä kipupisteistä, vaan pohdiskella esimerkkien kautta, voiko maailmallakin huippusuosittu KonMari-aate aiheuttaa myös tyytymättömyyttä elämään.

Vaikka ryhmä on suljettu, siinä on miltei 8000 jäsentä ja kuka tahansa voi liittää siihen uusia jäseniä. Kolumnissa ei mainita kenenkään nimiä, eikä anneta ryhmäläisistä mitään muitakaan yksityiskohtaisia tietoja. Ulkopuoliset eivät voi tunnistaa, kenestä kommentoijista on kyse.

Kolumnin saama palaute kuitenkin osoittaa, että KonMari on sen verran suuri ja ihmisiä koskettava ilmiö, että siitä kannattaakin keskustella. Yst. Essi Myllyoja.

1) Ei haittaa, vaikka 8000 ihmistä tunnistaa? Ok.

2) Ei mainitse eikä pohdi sanallakaan sitä JSN:n linjausta, että tavallisten ihmisten yksityiset asiat eivät kuulu tiedotusvälineisiin, vaikka niitä julkaistaisiin facebook-yhteisöissä.

Ulkopuoliset eivät voi tunnistaa? yksinkertaisella tekstihaulla löytää kommenttitekstin avulla nimen ja kuvan ja ryhmäänhän on helppo liitttyä.

Voitko linkata JSN:n linjaukseen? Ja öö, nuo ihmisethän ovat jo asiansa paljastaneet niille 8000: lle joten mitä väliä jos ne tunnistavat?

Julkisen sanan neuvosto on kyllä linjannut ihan päinvastaista. Se on antanut vapauttavan HBL:lle joka oli raportoinut 1700 ihmisen suljetun ryhmän asioita. Noin suurta ryhmää ei mitenkään voi pitää "suljettuna". Tässä siivoussakissa on jengiä viisinkertaisesti.

Voi haistakaa pasha idarit. Ei ole olemassa juridisesti suljettuja ryhmiä. Jos vaikka viisi keskustelee ryhmässä..ylipäänsä julkisesti...se on juridisesti asian tuomista yleisön saataville. Totta vitussa mielenkiintoisia asioita ja aiheita haetaan ja käytetään. Ja jos nimiä ei julkaista kuten tietty ei julkaista niin everything ok. Pitäs vajakkien jo tajuta ettei voi vinkua julkisesti netissä ellei tajua että se on aina julkista vaikka ryhmä oiskin teidän mielestä salainen. Esimerkki...julistatte takapihanne itsenäiseksi valtioksi. Siitä vaan mut virallisesti se on silti suomea.