Tyttäreni ei suostu hakemaan lääkikseen, haluaa journalistiksi

Tyttösi voi olla niin fiksu, ettei halua ammattiin, joka on kuoleva, jossa tehdään eniten itsemurhia ja aiheutetaan eniten potilaiden kuolemia. Anna hänen tehdä valintansa ja virheensä.

Uudenlainen provo, siitä piste. 1/5.

Laita katsomaan sitä vitun myyntimiksua telkkarista, ja sano että ilmeisesti haluat olla samanlainen persaukinen koheltaja. Eiköhän tule järkiinsä.

Voisitko antaa tyttären elää omaa elämäänsä ja sinä keskittyä omaasi? Vaikka provohan tämäkin taas taitaa olla.

Mulla oli ihan samat vaihtoehdot vielä yläasteella. Lukiossa totesin, että lääkärin roolin ylläpitäminen olisi mulle liikaa, ja valitsin journalismin. Päivääkään en ole ollut työttömänä, ja nyt 20 vuotta myöhemmin olen edelleen innoissani työstäni.

Median tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, mutta hieno ammatti silti. Kilpailu on kovaa, mutta aina alalle uusia erittäin fiksuja nuoria naisia mahtuu.

Et sinä oikeastaan mitään voi tehdä. Voi olla, että tytär tajuaa sen joskus vielä itsekin. Tai sitten hän on juuri niin fiksu, että hänelle aukenee ura journalistina. Ei voi tietää.

Mutta sen vaan sanon, että "mutta kun siellä on töitä ja siellä voisit hoivata ihmisiä" on ehkä maailman surkein houkutusyritys ihmiselle, jota ei vaan yksinkertaisesti lääkärin tai hoivaajan ammatti kiinnosta.

Tyttösi päättää itse omasta elämästään. Et voi muuttaa sitä sinun mieleiseksi.

Koko ikänsähän tuo tyttö on kirjoitellut juu ja joitain kilpailujakin voittanut, mutta maailma on kova ja on pakko lähteä alalle josta saa töitä. Tänään tyttö myönsi että Suomessa ei ehkä riitä töitä, mutta haluaisi työskennellä ulkomailla. Sanokaa nyt, onko tässä mitään järkeä? Ilmeisesti pitäisi lähteä ihan Englantiin asti epäonnistumaan. Tulee kuitenkin äitiä ikävä, kun rahaa ei ole ja haaveet ei pitkälle kanna.

- Ap

Provohan tää on mutta jos olisikin totta niin... sinähän et lapsesi ammatista päätä. Ilmeisesti haluaisit vain sitä, että pääsisit tarvittaessa helpommin erikoissairaanhoitoon tai saisit reseptilääkkeitä  eli toisin sanoen vain hyväksikäyttäisit lastasi. Varmaan myös haaveilet rahan perään.  Jos ala ei kiinnosta, et voi pakottaa toista opiskelemaan sitä. Lapsesi päättää itse, mitä ammattia haluaa opiskella.

Mikäli tyttäresi on kovinkin fiksu, on varmasti tietoinen ketjuuntumisista ja sijoitusyhtiöiden yritysostoista ja intresseistä. Toisekseen, osa ihmisistä haluaa toteuttaa itseään. Tuottoa saa sijoittamallakin, kunhan sen handlaa. Ei lääkärin työ ole mikään onni ja autuus.

Yäk, en ihmettele ettei halua lääkäriksi! Ne on eri ihmiset, jotka tykkää punkteerata mätiä poskionteloista, laskea vettä polvista ja hoitaa jalkasilsaa ja kuristaa peräpukamia, kammottava työ. Pitäis maksaa moninkertaista palkkaa, että suostuisin moiseen paskaduuniin. Hyvä että joku haluaa siihen, mulle kiitos ei! Yhtä inhaa työtä kuin likakaivojen tyhjennys, molempia tarvitaan tietysti, mutta minusta ei olis kumpaankaan. Että annapa tyttäres päättää itse.

Jos tytärtäsi ei hoitola yhtään kiinnosta, ei sinne kannata edes yrittää pakottaa. Vaikka lääkäriä pidetäänkin arvostettuna ammattina, jotta sitä työtä oikeasti jaksaa pitää olla motiivina jokin muu kuin raha, arvostus tai äidin painostus. Ala yleensä henkisesti raskas ja vaatii omaa halua ja intohimoa, jotta sitä jaksaa. Tyttösi tulee tekemään monta kymmentä vuotta töitä, joten jos ohjaat hänet alalle, joka häntä ei oikeasti kiinnosta ja hän tekee vain erinäisten syiden vuoksi, tulee hänellä olemaan pitkät ja ikävät vuoden edessä. Joten minun ohjeeni on: anna hänen valita itse uransa ja tue häntä oli valinta mikä vain! Koska jos hän on yhtään järkevä, hän valitsee itse oman uransa huolimatta sinun mielipiteistä ja ainakin minä toivoisin äitini olevan tukena. Oma äitini ei ollut uravalintani tukena ja usein koitti usuttaa muihin töihin. Tämä vieläkin vaivaa meidän välejä ja emme opiskelemaan lähtöni jälkeen ole enää olleet niin läheisiä. Emmekä varmaan koskaan enää tule olemaan. 

Ja ihan huomautuksena, että itse hain lääkkikseen ja olen itse täällä nähnyt, että alalle täytyy todella haluta, että tätä jaksaa. 

Ap, älä painosta tytärtäsi. Hän tekee omat valintansa, ja sinun nalkuttamisesi vain ajaa hänet entistä varmemmin auringonlaskun alalle.

Sinänsä en minäkään ketään usuta tähän ammattiin. Olen YTM, pääaineenani tiedotusoppi, ja ollut valtakunnallisessa tiedotusvälineessä täyspäiväisenä toimittajana jo yli neljännesvuosisadan. Tykkään kyllä siitä, että saan sivistää itseäni ihan palkan edestä, mutta pakko myöntää, että homma on mennyt semmoiseksi tekniseksi näpertelyksi nykyään, että journalismille ja luovalle työlle jää ehkä 10% työajasta.

Ja työttömyysaste on tosiaan kovempi kuin väestöllä keskimäärin. 

Mutta ei tämä ammatti koskaan kokonaan häviä. Nettikin tarvitsee jonkun, joka tuottaa sinne sisältöjä. Kannattaa opetella koodaamaan ja kuvaamaan itse, myös liikkuvaa kuvaa, jos aikoo silti alalle.

ps. omille lapsilleni olen kyllä sanonut, että älkää vain ryhtykö samalle alalle kuin äiti (ja isä).

Fiksu tyttö ja kunnioitusta siitä, että uskaltaa vastustaa hullua äitimuoriaan.

Jos on tosi lahjakas esim. kirjoittamisessa ja lisäksi on kova palo noihin hommiin, niin miksei journalismi ole erittäin hyvä valinta. Siis jos on oikeasti poikkeuksellisen lahjakas juuri tuolla alalla, niin kyllä tulee pärjäämään tavalla tai toisella. Valitseehan joku kirjailijankin uran ja vielä menestyy siinä erittäin hyvin.

Lääkärin ura taas takaa varmuudella työpaikan ja lisäksi hyvän taloudellisen toimeentulon, vaikkei henkilö olisi mikään erityisen lahjakas vaan riittää että on sellainen perusfiksu ja pääsee lääkikseen sisään. Mutta jos ei nappaa ala pätkääkään, niin aika hankala valinta sitten kuitenkin?

Tämähän on niin perinteinen vanhempi-lapsi - asetelma, ettei mitään rajaa. Lähes kaikki vanhemmat haluavat että heidän lapsensa valitsevat varman ja hyvätuloisen uran eli lääkärin, lakimiehen tai vaikka DI:n uran, kaikki muu on haihattelua. Tällä periaatteella Sibeliuksenkin olisi pitänyt varmaan valita lääkärin ura tai Mick Jaggerin jatkaa niitä opintoja vaan siellä London School of Economicsissa ja unohtaa kaiken maailman bändihaihattelut!

Ajattelisin itsekin varmaan omien lasten kohdalla samalla tavalla jos lapsia olisi, toivottavasti tunnistaisin kuitenkin erityislahjakkuuden jos sellaista olisi jollekin muulle alalle.

Vai että hoitoala lääkiksessä..

Eikös sen tytön pitäisi hakea Amk-puolelle sh-linjalle, jos hoitoala on äidillä mielessä, että pääsee toteuttamaan ÄITINSÄ unelmia?

On niitä muitakin vähän työllistävämpiä aloja kuin lääkis. Ei kaikista ole niin ihmisläheiseen työhön.

0/5

Hoitoalalla on paljon sosiopaatteja. Esim Nykopp, Laamanen, Pantila ynnä muut kuoleman enkelit.

Töitä? 2010-luvulla? Ei mitään järkeä.