Pienipalkkaisen ja toimeentulotuella elävän perheen vertailu elintasossa
Laskentaa värittää aina pienehköltä tuntuva perusosa.
Mutta esim. kaikki reseptilääkkeet maksetaa, lapsen lukiotarvikkeet, edullinen harrastus ja lomailuun on mahdollisuus tuetuilla lomilla ilman omavastuuta. Lisäksi välttämättömäksi katsottuja huonekaluja ja kodinkoneita vähintäänkin avustetaan, yleensä maksetaan kokonaan.
Perusosamme on (yh ja teini) 874 euroa. Tämä siis pitää jäädä kaikkien asumismenojen jälkeen (vuokra, sähkö, vesi, sauna ja kotivakuutus). Tästä maksan muita laskuja n. 50 euroa kuussa.
Olemme hoikkia naispuolisia, joten ruokakulut ovat vain n. 250 kuussa. Lisäksi on muistettava, että työssäkännistä on kuluja. Alle kahden tonnin minun ei missään tapauksessa kannattaisi mennä töihin. Mitä enemmän lapsia, sitä epäkannattavamaa. Tuttuni (kolmen lapsen yh) laskeskeli, että alle kolmen ja puolen tonnin ei eväänsä liikauta.
Kommentit (46)
39: Aika jännä, miten sinä ensin puhut työstä eli "se on osa identiteettiä", mutta sitten kun kommenttiasi hieman kritisoidaan, niin alat puhuakin tyyliin "jokainen voi yrittää saada enemmän rahaa". Yht'äkkiä esität rahan, etkä työidentiteettiä, tärkeimpänä asiana.
Unohdat myös sen, että maailma ei pyöri, jos kaikki penat ja pirkot lähtevät niistä yksinkertaisista töistä. Joidenkin on vaan oltava hommissa, joissa itsensä kehittäminen ei ole ykkösjuttu. Niille on ihan turha tulla sanomaan, että yritäpäs nyt löytää identiteettisi siivoamisesta. Eipä silti, joku voi löytääkin, mutta korulauseet ovat silti usein äärettömän naiiveja.
Vierailija kirjoitti:
39: Aika jännä, miten sinä ensin puhut työstä eli "se on osa identiteettiä", mutta sitten kun kommenttiasi hieman kritisoidaan, niin alat puhuakin tyyliin "jokainen voi yrittää saada enemmän rahaa". Yht'äkkiä esität rahan, etkä työidentiteettiä, tärkeimpänä asiana.
Unohdat myös sen, että maailma ei pyöri, jos kaikki penat ja pirkot lähtevät niistä yksinkertaisista töistä. Joidenkin on vaan oltava hommissa, joissa itsensä kehittäminen ei ole ykkösjuttu. Niille on ihan turha tulla sanomaan, että yritäpäs nyt löytää identiteettisi siivoamisesta. Eipä silti, joku voi löytääkin, mutta korulauseet ovat silti usein äärettömän naiiveja.
Minulle työn mielekkyys on yksi tärkeimmistä asioista, kyllä. Tässä ketjussa keskustellaan kuitenkin toimeentulosta ja rahasta ja se tuntuu olevan ketjun pointti. Siksi tuon esille myös rahakysymyksen, koska se tuntuu olevan monelle se tärkein asia, minkä ymmärrän todella hyvin. Itselleni se ei ole se pointti ainakaan juuri nyt, mutta koska monelle on, mainitsen myös rahapuolen. Uskoisin, että yrityksen perustanut raksapena ei oikeastaan lähtenyt mihinkään pois rakennusalalta, koska edelleen työskentelee sillä rakennusalalla, vain ehkä itselleen mielekkäämmällä tavalla. Automekaanikkokin on edelleen automekaanikko ja olen muuten täysin varma, että se työ on hänelle ylpeyden aihe ja osa identiteettiä ja kokee hienoksi, kun arvostetaan.
Pyöriikö yhteiskunta niin, että yksinkertaisimmissa töissä olevat eivät tee niitä yksinkertaisia töitä, koska tukien avulla saa saman summan? En kritisoi tuotakaan toimitamallia, mutta vastineeksi kysymykseesi. Yleisesti otten yhteiskunta pyörii varmaan parhaiten, jos kaikki yrittävät parhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toi lääkärilaskujen, hammaslääkärin, lääkkeiden, sähkön ja vakuutuksen maksaminen on aika iso etu. Koko se 485€ jää käyttöön. Itselläni jää vuokran jälkeen 400€, siitä siis vielä sähkölaskut ja muut. Nimim. Hampaasta irtosi paikka ja laskua odotellessa
Miksi et hae toimeentulotukea?
Vierailija kirjoitti:
39: Niille on ihan turha tulla sanomaan, että yritäpäs nyt löytää identiteettisi siivoamisesta. Eipä silti, joku voi löytääkin, mutta korulauseet ovat silti usein äärettömän naiiveja.
Mutta jokainenhan päättää peruskoulun jälkeen alansa: lukioon vai ammattikouluun ja niiden jälkeen AMK:hon tai yliopistoon. Opintotuki ja opintolaina mahdollistaa sen, että se on oma valinta. Ei kai kukaan valitse kouluttautua alalle, josta ei saa jotain fiilistä oli se sitten siivousalalle kouluttautuminen tai insinööri AMK tai vaikka oikeustieteet. Aika ilkeää sanoa, ettei valitsemastaan alasta vois saada irti henkisiäkin juttuja, jos sen on itse kerran valinnut, vaikka oliskin duunariammatti. Jos taas tarkoitat tilannetta, jossa kemisti on töissä siivoojana, koska ei ole oman alan töitä niin hänenhän nyt ei ainakaan kannata lopettaa sitä siivoustyötä, koska paremman vaikutuksen tekee kemistin tuleviin työnantajiin, että ei ole ollut pitkäaikaistyötön. Jokainen kouluttautumisala on kuitenkin valinta. Miksi valinnan tehnyt ihminen ei haluis juuri sille alalle? Ja jos on työssä, joka ei vastaa koulutusta, niin kai silloin varsinkin yrittää pysyä kiinni työssä ja osoittaa ahkeruutta löytääkseen identiteettinsä myöhemmin siitä omaa koulutusta vastaavasta työstä.
Vierailija kirjoitti:
28 tuo on hyvä pointti mutta harvalla on edes oikeasti vara valita työt tai työttömyys asian väliltä. Aika teoreettisia siis ovat nämä luvut ja spekulaatiot.
Aloituksessahan puhutaan nimenomaan valinnasta, että alle sen ja sen palkan ei lähdetä töihin. Muutenkin näissä viime aikoina olleissa laskelmissa aina sanotaan kuinka on laskettu, että alle sen ja sen summan ei kannata lähteä töihin, koska sosiaaliturva on niin hyvä ja annetaan ymmärtää, että työttömät eivät ole valmiita ottamaan työpaikkaa vastaan, jos palkka ei ole yli sen mainitun rajan.
Onko sitten tarkoituksena jälleen vain mustamaalata työttömiä ja muokata yleistä asennetta suopeaksi sosiaaliturvan leikkauksille. Asiahan on ihan eri, jos työtön oikeasti on valmis menemään myös niihin pienipalkkaisiin töihin, jos vain jonnekin töihin pääsisi ja näitä on varmasti myös paljon työttömien joukossa. Kun niihin pienipalkkaisiinkaan töihin ei niin vain mennä, itsekin aikanaan sain tuon pienipalkkaisen osa-aikatyön yli 70 hakijan joukosta, eikä silloin työttömyysluvut olleet niin korkeita kuin nyt. Ei silloin puhuta enää omasta valinnasta olla ottamatta pienipalkkaista työtä vastaan.
T. 28
Ei se eläkekertymäkään mikään huikea ole tavan duunissa. 400-500€/20v. Siinäpä se kannustin.