Pienipalkkaisen ja toimeentulotuella elävän perheen vertailu elintasossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut sitä, että tuiden varassa ollessa tilanne ei tule millään tavalla kohenemaan koskaan. Tukia voidaan jopa pienentää. Töihin menemällä (vaikka se ei heti toisi suurta taloudellista nousua) mahdollistat sen, että etenet työurallasi ja pääset paremmin palkattuihin hommiin, jolloin elintasokin on huomattavasti parempi kuin tukien varassa.

Höpöhöpö. Pienipalkkainen duunari ei kuulu mihinkään urapolkuihin. Se tulee tekemään samalla tai lähes samalla palkalla töitä elämänsä loppuun asti. Kuinka naivi voi joku olla... Uskot varmaan puheet työvoimapulastakin?

Mun perhetuttu on automekaanikko ja on oikeasti aivan huippu siinä ja on saanu lisää palkkaa tietyin väliajoin, jos meinaa muualle lähteä. Tulot taitaa olla isommat kuin minulla, joka olen väitöskirjaa tekevä tutkija, että jos panostaa työhön ja kehittää itteään siinä niin kyllä sitä voi päästä paremmillekin palkoille, kun työvuosia kertyy.

T. 14

Voi vittu tätä vähä-älyisten palstaa. Täällä pitäisi aina muistaa laittaa joka viestiin tyyliin, poikkeuksia on, ettei joku oman elämänsä besserwisser pääse korjaamaan. Te olette niitä samoja idiootteja jotka kertovat anekdootteja, kiistäen luennoitsijan juuri perustellun lausunnon, jossakin luennolla samalla nolaten itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Eläkekertymä?

Pienipalkkaisesta työstä ei eläkettä kerry juuri takuueläkkeen määrää enempää.

Itse olen joutunut jäämään työkyyttömyyseläkkeelle tämän vuoden aikana.

Eläkekertymässä näkyy kaikki pätkätyöt joita olen tehnyt, ja opinnotkin. Nämä siis laskettiin mukaan eläkkeeseen, samoin arvioitu tuleva eläkekertymä (jonka siis saisin jos tekisin töitä normaaliin eläkeikään asti ja saisin sinne asti samaa palkkaa mitä sain viimeisestä työsuhteestani).

Palkka tässä viimeisessä työssäni (josta jouduin eläkkeelle jäämään) oli vähän alle 2800 €/kk, ja eläkeikään minulla olisi vielä 20 vuotta.

Eläkettä saan n. 1100 €/kk. Eipä paljon naurata  :(

Tästä opin sen, että jos työelämän alkupuoli on pätkä- ja silpputyötä, niin työuran loppu pitäisi olla isopalkkaisessa työssä ettei joudu ihan  sossutukien varassa eläkeikäänsä viettämään.

Vierailija kirjoitti:

Tulen saamaan isohkon perinnön (n. puoli miljoonaa). Enkä etene enää yhtään mihinkään, jos jotain työtä onnistuisinkin saamaan. Olen jo viisikymppinen. Teini on iltatähti. 

ap

Eli sinä halusit tulla lähinnä kertomaan, kuinka kiva teillä on nyt elää muiden rahoilla?

Vierailija kirjoitti:

Laskentaa värittää aina pienehköltä tuntuva perusosa.

Mutta esim. kaikki reseptilääkkeet maksetaa, lapsen lukiotarvikkeet, edullinen harrastus ja lomailuun on mahdollisuus tuetuilla lomilla ilman omavastuuta. Lisäksi välttämättömäksi katsottuja huonekaluja ja kodinkoneita vähintäänkin avustetaan, yleensä maksetaan kokonaan.

Perusosamme on (yh ja teini) 874 euroa. Tämä siis pitää jäädä kaikkien asumismenojen jälkeen (vuokra, sähkö, vesi, sauna ja kotivakuutus). Tästä maksan muita laskuja n. 50 euroa kuussa.

Olemme hoikkia naispuolisia, joten ruokakulut ovat vain n. 250 kuussa. Lisäksi on muistettava, että työssäkännistä on kuluja. Alle kahden tonnin minun ei missään tapauksessa kannattaisi mennä töihin. Mitä enemmän lapsia, sitä epäkannattavamaa. Tuttuni (kolmen lapsen yh) laskeskeli, että alle kolmen ja puolen tonnin ei eväänsä liikauta.

En edes usko että olet itse toimeentulotuella elävä, koska kirjoituksestasi paistaa ilmiselvästi kuinka yrität vain esittää kuinka hyvään elintasoon tuilla pääsee ja muutenkin olet esittänyt esimerkissäsi kyllä esimerkin jossa olisi maksimoitu tukien käyttö.

Ensinnäkin, tuon toimeentulotuen lisäksi saatavat harkinnanvaraiset eivät muodosta niin isoa summaa mitä esität. Moni ei saa ikinä mitään harkinnanvaraista ja jokainen pyyntö katsotaan tapauskohtaisesti. Lisäksi valitettavasti näiden lisätukien saanti voi riippua valitettavasti paljon ihan kunnasta ja virkailijasta.

Esim. kunnasssa jossa on aika tiukka käytäntö näiden harkinnanvarasiten tukien kanssa toimitaan näin:

Kodinkoneisiin ei todellakaan tule mitään rahaa tai apua ellei kyse ole sitten tilanteesta jossa perheellä ei ole mahdollisuutta käyttää pyykkitupaa. Kaikki muut, tiskikoneen ja pesukoneet omaan kotiin pitää hankkia itse siitä perusosasta.

Lasten harrastuksista on olemassa ohjeistussummat joka on n. 250€/vuosi per lapsi. Sillä ei kateta mitään kalliita harratuksia eli kuukautta kohden tuon hyvin pieni summa. Lastensuojeluasiakkaille voidaan kustantaa kalliimpiakin mutta haluaisitko lastesi olevan lastensuojeluasikkaita jotta saisivat kalliita harrastuksia?

Reseptilääkkkeet kyllä korvataan ja sairaskulut julkisella puolella, mutta tästäkään ei välttämättä tule rahallista etua hirveäati perheelle, sillä esim. lastenhan terveyspalvelut ovat ilmaisia julkisella puolella (lukuunottamatta sairaalahoitoa) ja resptilääkkeet eivät hirveän kalliita ole. (esim. entibiootit) Eli jos ei ole hirveän sairaista yksilöistä kyse, niin ei tuo terveydenhoito julkisella puolella hirveäsi perustervelle ihmiselle kustanna vuodessa.

Mennään sitten siihen perusosaan. Hieman hymyilytti tuo esimerkkisi "olemme hoikkia ja pieniruokaisia" niin toivottavasti olette sitä myös jos saat palkkatuloa. Ei mikään estä myös silloin kuluttamasta samaa summaa ruokaan mitä kulutat nytkin. Totta kai jos ihminen on pieniruokainen, niin tuosta toimeentulotuesta jää enemmän kaikkeen ylimääräiseen. Näinhän se toimii myös palkansaajallakin. Mitä vähemmän menee ruokaan sitä enemmän jää muuhun.

Tuo, että joku tuttava yksinhuoltaja ei evääänsä liikuta alle kolmen ja puolentonnin on tietenkin hänen oma näkemys. Totuus on se että esim. kolmen lapsen yksinhuoltaja pääsee jo voitolle pelkillä kahdentonnin bruttotuloilla verrattuna toimeentulotuella elävään, joten ainakaan tuollaisia lukuja ei kannata esittää siinä mielessä että työnteko ei kannattaisi. (ja kyllä, siis työnteosta jää enemmän käteen vaikka on vähennetty työnteosta johtuvat lisäkulut kuten matkakulut ja päivähoitomaksut) (toki erilaisiin laskelmiin päädytään jos matkakulut ovat tähtitieteelliset mutta esim.pääkaupunkiseutulaiselle ne voivat olla vain 50€/kk)

Se paljon sitten pitäisi jäädä työnteosta enemmän käteen kun tuilla eläen on taas aika subjektiivinen näkemys. Onhan se totta, että pienillä tuloilla ns. voitto palkkatuloista vs. tuet voi olla vain muutama satanen, mutta moni kyllä on valmis tämänkin takia töissä käymään, kun niillä satasilla saa sitten ostettua kaikkea mahdollista tarpeellista ja tarpeetonta mitä ei voisi ostaaa jos niitä ei ole käytössä. Samaa mieltä olen siitä, että pienipalkkaienn työ pitäisi kylläkin laittaa kannattavammaksi esim. verotusta keventämällä tai päivähoitomaksuja keventämällä pienituloisilta, sillä on monia perhetilanteita, joissa työnteosta käteen jää vain satanen, pari enemmän. Tai sitten voi jopa mennä miiinukselle, jolloin on tosin oikeutettu toimentulotukeen, mutta se nyt ei enää siinä vaiheessa paljon lohduta kun lopputulos on se, että työstä jää ehkä vain n. satanen enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mä tienaan noin 25 000 vuodessa eli olen pienipalkkainen, ollut useamman vuoden. Jäin 5 vuotta sitten 25-vuotiaana työttömäksi yhdeltä tehtaalta pienessä kaupungissa, sen aikaisia työkavereita on vieläkin työttömänä. Aluksihan saivat ansiosidonnaista ja hyvää koska tehtaalla meillä oli hyvät palkat. Mä lähdin siis heti tähän nykyiseen alipalkattuun työhöni kun muut ihmettelivät mitä järkeä ja itse eivät ainakaan lähtisi. Tulot ovat onneksi kasvaneet alusta kun on tullut edes jotain lisiä jne.

Näin jälkikäteen katsottuna olen tyytyväinen valintaani, on kuitenkin se vakituinen työ, säännöllinnen rytmi ja lomat. Vanhempien takauksella sain asuntolainankin ja maksan pientä yksiötäni pois, säästän niin et pääsen kerran vuodessa jonnakin ulkomailla jne.

Varsinkin yksi mua muutaman vuoden vanhempi nainen aina naukuu et kun ei oo rahaa mihinkään ja "hyvähän se sun on kun pääset taas talvella thaimaahankin, ei sossun tuista voi ees matkaan säästää ja kun ei työtön voi lähteekkään ilmoittamatta ja aina tulen asumaan vuokralla kun ei saa lainaa eikä vuokra-asuntoa viitsi ees tapetoida et sais mieleisensä jne jne".. Jatkuvaa valitusta ja rankutusta.

 

Jos pää kestää niin antaa mennä:D itse en mene sossuun missään olosuhteissa, keikkatöitä löytyy aina. Mut oon yrittäjäperheestä, oon oppinut et makaamalka ei tuu rahaa ja vanhemmat kuolis häpeään jos en tekis ihan mitä vaan duunia, vaan hengaisin himassa sossun rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut sitä, että tuiden varassa ollessa tilanne ei tule millään tavalla kohenemaan koskaan. Tukia voidaan jopa pienentää. Töihin menemällä (vaikka se ei heti toisi suurta taloudellista nousua) mahdollistat sen, että etenet työurallasi ja pääset paremmin palkattuihin hommiin, jolloin elintasokin on huomattavasti parempi kuin tukien varassa.

Höpöhöpö. Pienipalkkainen duunari ei kuulu mihinkään urapolkuihin. Se tulee tekemään samalla tai lähes samalla palkalla töitä elämänsä loppuun asti. Kuinka naivi voi joku olla... Uskot varmaan puheet työvoimapulastakin?

Mun perhetuttu on automekaanikko ja on oikeasti aivan huippu siinä ja on saanu lisää palkkaa tietyin väliajoin, jos meinaa muualle lähteä. Tulot taitaa olla isommat kuin minulla, joka olen väitöskirjaa tekevä tutkija, että jos panostaa työhön ja kehittää itteään siinä niin kyllä sitä voi päästä paremmillekin palkoille, kun työvuosia kertyy.

T. 14

Voi vittu tätä vähä-älyisten palstaa. Täällä pitäisi aina muistaa laittaa joka viestiin tyyliin, poikkeuksia on, ettei joku oman elämänsä besserwisser pääse korjaamaan. Te olette niitä samoja idiootteja jotka kertovat anekdootteja, kiistäen luennoitsijan juuri perustellun lausunnon, jossakin luennolla samalla nolaten itsensä. 

Yksittäisesimerkistä huolimatta uskon siihen, että ei ole mahdotonta päästä eteenpäin, esim. siivoojasta tietyn siivoustiimin vetäjäksi (pahoittelut jos termit menee väärin), tarjoilijasta vuoropäälliköksi jne. Pointtini oli ainoastaan, että se voi olla mahdollista, mutta jos ei kokeile niin koskaan ei tiedä, olisiko se mahdollista vai ei. Kokeilematta ei ainakaan ole mahdollista.  ihmisellä on vain yksi elämä ja kannatan sitä, että yrittää edetä, näytti se todennäköiseltä tai ei. Se ainoastaan oli pointtini. Enkä muuten tee tuota, mulle on kyllä joskus tehty tuota kuvailemaasi juttua. Minusta sekin on ok, jos haluaa esittää kuvailemassasi tilanteessa vastaavanlaisen pointin. Siitähän syntyy vain keskustelua. Minusta pointtien heittelijät eivät ole nolanneet itseään. Mukavaa, että on osallistumista ja mielipiteitä.

Minä valitsin toisin ja tein useampia vuosia 30h/vko pienipalkkaista työtä viiden lapsen yksinhuoltajana, vaikka toimeentulotukea olisin saanut enemmän. Täysiä työtunteja ei ollut mahdollista saada. Valitsin mieluummin näin kuin sen, että olisin joutunut tilittämään kaikki tuloni, menoni, laskuni, tekemiseni jollekin ulkopuoliselle, joka tuntui ajatuksenakin nöyryyttävältä, enkä siksi hakenut tukea myöskään palkkani päälle, vaikka siihenkin olisin varmaan ollut oikeutettu.

Penniä venyttämällä pärjäsimme välillä huonommin, välillä paremmin, mutta loppuviimeksi kiitos seisoi. Nimittäin tuon työn ansiosta lopulta sain uusia töitä, aluksi pätkiä ja alaa hakien, vähän iltaopiskeluja lisäksi kun lapset olivat vanhempia ja nyt, näinkin heikossa yleisessä työtilanteessa olen saanut unelmien työpaikan ja vielä vakituisen, hyvällä palkalla ja eduilla, etenemismahdollisuuksilla ja nykyään lapsista enää kolme asuu kotona. En ikinä olisi päätynyt tähän tilanteeseen, jos en olisi tuota osa-aikaista työtä tehnyt, joten pidän todella lyhytnäköisenä työn kannattavuuden laskemista pelkästään sen hetkisen tilanteen mukaan ainostaan rahalliseen hyötyyn perustuen.

Kyllä toi lääkärilaskujen, hammaslääkärin, lääkkeiden, sähkön ja vakuutuksen maksaminen on aika iso etu. Koko se 485€ jää käyttöön. Itselläni jää vuokran jälkeen 400€, siitä siis vielä sähkölaskut ja muut. Nimim. Hampaasta irtosi paikka ja laskua odotellessa

Vierailija kirjoitti:

Minä valitsin toisin ja tein useampia vuosia 30h/vko pienipalkkaista työtä viiden lapsen yksinhuoltajana, vaikka toimeentulotukea olisin saanut enemmän. Täysiä työtunteja ei ollut mahdollista saada. Valitsin mieluummin näin kuin sen, että olisin joutunut tilittämään kaikki tuloni, menoni, laskuni, tekemiseni jollekin ulkopuoliselle, joka tuntui ajatuksenakin nöyryyttävältä, enkä siksi hakenut tukea myöskään palkkani päälle, vaikka siihenkin olisin varmaan ollut oikeutettu.

Penniä venyttämällä pärjäsimme välillä huonommin, välillä paremmin, mutta loppuviimeksi kiitos seisoi. Nimittäin tuon työn ansiosta lopulta sain uusia töitä, aluksi pätkiä ja alaa hakien, vähän iltaopiskeluja lisäksi kun lapset olivat vanhempia ja nyt, näinkin heikossa yleisessä työtilanteessa olen saanut unelmien työpaikan ja vielä vakituisen, hyvällä palkalla ja eduilla, etenemismahdollisuuksilla ja nykyään lapsista enää kolme asuu kotona. En ikinä olisi päätynyt tähän tilanteeseen, jos en olisi tuota osa-aikaista työtä tehnyt, joten pidän todella lyhytnäköisenä työn kannattavuuden laskemista pelkästään sen hetkisen tilanteen mukaan ainostaan rahalliseen hyötyyn perustuen.

Upea esimerkki. Onnittelut sinulle pitkäjänteisyydestä ja siitä, että näit vaivaa tulevaisuutesi eteen ja yritit parhaasi. Juuri tuota itsekin hain omassa kommentissani, kun mainitsin hyvin pärjäävästä perhetutusta, joka on automekaanikko, mutta sinä sanoit sen seikkaperäisemmin ja vaikuttavammin. Mukava oli lukea tämä juttusi, arvostan sitä, miten olet asiasi järjestänyt ja tehnyt töitä tulevaisuuden eteen. Menestystä nykyisessä työssäsi!

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä työ on muutakin kuin palkka, vaikka sekin on tärkeä osa sitä. Se on osa mun identiteettiä, osa itsensä kehittämistä ja osa omaa olemassaoloa, joten silläkin tavalla työ on mielekästä ja tärkeää, vaikka periaatteessa elettäis hyvin miehenkin tuloilla. En näe sitä kuitenkaan vaihtoehtona, koska työurani on osa minua. 

Helppohan se on jostakin vähintään keskinkertaisesti palkatusta työstä, jossa saa käyttää aivoja ja luovuutta huudella tuollaista. Mee puhumaan jonkun tiskarin tai raksapenan "työurasta" niin ne lyö sua. Näissä viesteissä sitä aina tajuaa kuinka omassa kuplassa osa porukkaa elää ja on kiitollinen, että on tehnyt joskus jotain paskaduunia. Jonka jälkeen vasta edennyt näihin "identiteettiä rakentaviin" töihin.

Noin se varmasti on. Ja kun rupeat tosiaan pää hiessä tekemä töitä- tänä päivänä usein vielä surkeilla työehdoilla-, stressaannut ja koska tukia ei enää ole, saat todella köyhäillä. MItä enemmän ansaitset, sen enemmän rasitut ja sen enemmän veroprosenttisi nousee- ja käteesi jää aina se sama vähäinen summa millä tuskin pärjää. Oikeasti on niin, että Suomessapitää saada tosi isoa palkkaa, että työssä on mitään järkeä. Mutta, miksi hikoile joka pennin itse kasaan- vaikka välillä voimia eri jääkään muuhun- on se, etten halua jonkun kelan tai sossun kyyläävän mun elämääni. Mun tekemiseni eivät todellakaan kuulu viranomaisille, ajatuskin on ihan hirveä, että joku kontrolloisi jatkuvasti elämääni. Siksi teen mieluummin paljon töitä, vaikka käytännössä tosiaan en tienaa juuri enempää kuin täysin tukin varassa elävät tuttuni. Kun saan jostain vähän ylimääräistä- voin tehdä sillä mitä lystään. Kun tuttuni saavat ylimääräistä, alkaa paperisota ja vähennykset jne. Töitä kannattaa tehdä ensisijaisestisiksi, että voit itse päättää elämästäsi.

28 tuo on hyvä pointti mutta harvalla on edes oikeasti vara valita työt tai työttömyys asian väliltä. Aika teoreettisia siis ovat nämä luvut ja spekulaatiot.

Harvoin ainakaan yksinhuoltajien kannattaa ottaa pieni palkkaista työtä vastaan. Lapsiperheet pärjäävät aina, mutta yksinäiset, sairaat ja vanhukset ajetaan Suomessa tosi ahtaalle.

Vierailija kirjoitti:

Eläkekertymä?

Huvittavaa tuo eläkekertymään vetomainen. Pieni- ja keskipalkkainen saa saman verran tukia kuin sellainen joka ei ole tehnyt päivääkään töitä.  Asumistuki nostaa minimieläkeläisen tulot samalla tasolle kuin ikänsä pienipalkkaisessa työssä raatanut.

Työmuurahaisilla on loputon määrä tälläisiä paskoja argumentteja joita heille on syötetty. Jokainenen vähän asioita tutkinut ja tietää ne hölynpölyksi.

- merkinnät cv:ssä

- eläkekertymä

- urapolku

Näiden voimalla he sitten tekevät sielua syövää minimimapalkkaduunia, lopulta koko elämänsä. Viikonlopun odottaminen alkaa jo tiistaina, sillä ylihuomisen jälkeeon on onneksi jo perjantai ja voi elää pari päivää.

Pienipalkkainen yrittäjäperhe ei saa sitä erotustakaan sossusta. Muita töitä ei ole löytynyt. Tullaan toimeen ihan ok, mutta kyllähän se tuntuu ikävältä, että toimeentulotukiasiakkaat valittavat, kun mihinkään ei ole varaa, vaikka saavat elämiseen mitään tekemättä enemmän kuin me.

No, Sipilähän on onneksi tekemässä loisimisesta lopun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut sitä, että tuiden varassa ollessa tilanne ei tule millään tavalla kohenemaan koskaan. Tukia voidaan jopa pienentää. Töihin menemällä (vaikka se ei heti toisi suurta taloudellista nousua) mahdollistat sen, että etenet työurallasi ja pääset paremmin palkattuihin hommiin, jolloin elintasokin on huomattavasti parempi kuin tukien varassa.

Höpöhöpö. Pienipalkkainen duunari ei kuulu mihinkään urapolkuihin. Se tulee tekemään samalla tai lähes samalla palkalla töitä elämänsä loppuun asti. Kuinka naivi voi joku olla... Uskot varmaan puheet työvoimapulastakin?

Ainut eteneminen on tupokorotus silloin tällöin ja sekään ei näy viivan alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä työ on muutakin kuin palkka, vaikka sekin on tärkeä osa sitä. Se on osa mun identiteettiä, osa itsensä kehittämistä ja osa omaa olemassaoloa, joten silläkin tavalla työ on mielekästä ja tärkeää, vaikka periaatteessa elettäis hyvin miehenkin tuloilla. En näe sitä kuitenkaan vaihtoehtona, koska työurani on osa minua. 

Helppohan se on jostakin vähintään keskinkertaisesti palkatusta työstä, jossa saa käyttää aivoja ja luovuutta huudella tuollaista. Mee puhumaan jonkun tiskarin tai raksapenan "työurasta" niin ne lyö sua. Näissä viesteissä sitä aina tajuaa kuinka omassa kuplassa osa porukkaa elää ja on kiitollinen, että on tehnyt joskus jotain paskaduunia. Jonka jälkeen vasta edennyt näihin "identiteettiä rakentaviin" töihin.

Tarkoitukseni ei ole loukata raksapenaa tai tiskaria ja toivon, että he eivät lyö, edes virtuaalisesti. Arvostan kaikkia ammatteja ja siihen arvostukseen kuuluu myös se, että oletan kaikille potentiaalin yrittää vielä lisää, jos itse haluavat. Yksi raksapena perusti kahden muun raksapenan kanssa yrityksen kokemuksen kartuttua ja nyt tienaavat huimasti enemmän kuin minä ja rakentavat taloja myyntiin. Niille vuosituloille en taatusti tule koskaan pääsemään. Tämä on tietysti yksittäisesimerkki, mutta esimerkki silti siitä, että kenellekään ei koskaan pitäisi sanoa, että ei ole potentiaalia enempään, vaan aina voi yrittää. Tiskari, jos on ravintola-alasta kiinnostunut, ehkä jossain vaiheessa opiskelee sitä työn ohelle lisää ym. Mutta vain jos itse haluavat. Minulla ei silti ole sydäntä sanoa kenestäkään, että "ei, sinä et koskaan voi edetä mihinkään". Pikemminkin haluan kannustaa yrittämään. Niin, ja olen työskennellyt siivoojana, henkilökohtaisena avustaja ja laitosapulaisena ja jakanut mainoslehtiä kesäisin ja opintojen ohella.

Jos sillä palkalla joka on puolison ansiosidonnaista useilla sadoilla alhaisempaa maksaa juuri ja juuri vuokran niin onhan se jotain... palkat on ok mutta asuminen kallista Suomessa.