Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävä, 23, asuu edelleen kotona
02.05.2016 |
Olen 22-vuotias nainen ja seurustelen 23-vuotiaan miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta vuoden. Minua kuitenkin häiritsee, että tämä mies asuu edelleen vanhempiensa luona. Itse olen asunut omillani jo kauan.
Minusta tuntuu oudolta, kun menen käymään poikakaverini luona, niin menen samalla käymään hänen vanhempiensa luona. Olen jutellut poikakaverin kanssa siitä, että hän hankkisi oman kämpän, mutta hän ei näe sille mitään tarvetta, koska hänen vanhempansa asuvat lähellä poikaystäväni työpaikkaa.
Muutama päivä sitten poikaystävä alkoi puhumaan yhteenmuutosta. Olin lievästi sanottuna hämmentynyt. Vuoden seurustelun jälkeen on minusta hieman turhan aikaista muuttaa yhteen, enkä halua muuttaa yhteen miehen kanssa, joka ei ole päivääkään elänyt omillaan. Sanoin, että on ehkä hieman liian aikaista. Poikkis pahoitti tästä sitten mielensä ja on nyt pitänyt mykkäkoulua.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Yhteenmuutto on minulle vielä todella kaukainen asia, varsinkin kun poikaystävä edelleen asuu kotona. Onko teidän mielestä normaalia asua kotona vielä 23-vuotiaana?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Itse olin asunut omillani 1,5 vuotta, kun muutin avomieheni kanssa yhteen. Mies muutti lapsuudenkodista ja oli juurikin 23.
Mitään ongelmia ei ole ollut - minusta ei ole tullut äitiä, ei pyykinpesijää, ei siivoojaa. Puhuttiin asiasta miehen kanssa useasti, koska se huolestutti minuakin. Ja pitäähän yhteenmuutosta ja omista tuntemuksista - myös niistä negatiivisista - puhua ennen muuttoa.
Mies on luonteelta sellainen, että haluaa osata kotityöt ja haluaa osallistua. Tietää, etten halua paapoa häntä eikä se hänestäkään olisi reilua. Ja mies nyt oli jo kuitenkin sellainen, ettei äiti häntä paaponut (vaikka esim. vessan pesu olikin ihan mysteeri - näille kuitenkin naureskeltiin yhdessä).
Suosittelisin puhumaan miehesi kanssa siitä, miksi sinua huolestuttaa asia. Katso mitä vastaa. Jos ei suostu keskustelemaan vaan pitää vaan mykkäkoulua niin miettisin ehkä uudestaan, minkälaisen ihmisen kanssa aion elämäni jakaa.
Hienoa, että teillä ei ongelmia ole ilmennyt, vaikkei poikakaverisi olekaan omillaan asunut ennen yhteenmuuttoanne. Valitettavasti se ei monilla ole yhtä ongelmatonta. Itse en haluaisi ottaa sitä riskiä, että hyvä suhde menisi pilalle siinä vaiheessa, kun muutetaan yhteen.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia on. Useimmat ihmiset asuvat kotona.
Mun 22v poika asuu kotona ja haluaisin että muuttaisi omilleen, mutta töitä ei ole niin milläs maksat asunnon. Kertoi että moni kaveri on muuttanut takaisin kotiin juurikin työttömyyden vuoksi . Pk-seudulla asutaan eli vuokrat on älyttömät
Alue: Aihe vapaa
Itse olin asunut omillani 1,5 vuotta, kun muutin avomieheni kanssa yhteen. Mies muutti lapsuudenkodista ja oli juurikin 23.
Mitään ongelmia ei ole ollut - minusta ei ole tullut äitiä, ei pyykinpesijää, ei siivoojaa. Puhuttiin asiasta miehen kanssa useasti, koska se huolestutti minuakin. Ja pitäähän yhteenmuutosta ja omista tuntemuksista - myös niistä negatiivisista - puhua ennen muuttoa.
Mies on luonteelta sellainen, että haluaa osata kotityöt ja haluaa osallistua. Tietää, etten halua paapoa häntä eikä se hänestäkään olisi reilua. Ja mies nyt oli jo kuitenkin sellainen, ettei äiti häntä paaponut (vaikka esim. vessan pesu olikin ihan mysteeri - näille kuitenkin naureskeltiin yhdessä).
Suosittelisin puhumaan miehesi kanssa siitä, miksi sinua huolestuttaa asia. Katso mitä vastaa. Jos ei suostu keskustelemaan vaan pitää vaan mykkäkoulua niin miettisin ehkä uudestaan, minkälaisen ihmisen kanssa aion elämäni jakaa.