Lue keskustelun säännöt.
raivostuttava teini
Väsynyt
02.05.2016 |
Olen ihan lopussa teinitytön kanssa. Eilen tilanne kärjistyi siihen että menetin hermot aivan totaalisesti ja uhkasin väkivallalla, raivosin ja kirosin. Megaluokan morkkis ja paha olo, siksi lähdin kirjoittamaan tänne. En kaipaa moralisointia tyyliin, olisit kasvattanut aiemmin ettei tarvitse mennä tähän pisteeseen.
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Nykyäänkin liittyy usein velvoitteisiin. Eilen piti siivota keittiö. Vetkutteli ja roikkui puhelimella aamusta eikä tapahtunut mitään. Lopulta aloitti työn kun isänsä komensi lujasti. Teki tahallaan huonosti, heitteli kipot tiskikoneeseen jne. Inttää loputtomiin. Puhuu aina kaikille perheenjäsenille epäasiallisesti jne
Alan olla neuvoton. Kokeiltu on: ystävällisesti rakkautta osoittaen, uhkailemalla, kiristämällä, lahjomalla, selkäsaunat sanomalehdellä (tiedän että on laissa kiellettyä) on viety jopa psykologille sen jälkeen kun tarttui pari vuotta sitten pelkääjän paikalta rattiin kun ei olisi halunnut lähteä ostamaan uutta takkia. Siellä sanottiin että on normaali iloinen, kohtelias ja yhteistyökykyinen lapsi.
Kahden nuoremman kanssa ei ole ollut ikinä tämän luokan ongelmia. Heidän kanssaan normaalia kiukuttelua joka menee todella helposti ohi.
Auttakaa :(
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko te oikeasti, että kaikki ihmisen käytös, elämässä menestyminen jne on vain vanhempien ansiota? Huonosti pärjääminen vanhempien syy ja hyvin pärjääminen vanhempien ansio?
Eikö ole jo tutkimuksissa yms. osoitettu, että kaikki lähtee sieltä kodista? Välittämisestä, läsnäolosta, jne...
Eli huonoista oloista lähtevä ei voi mitenkään pärjätä elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen sitä että miksi toiset lapsemme ovat helppoja, kaikki sujuu, normaalia pientä törmäilyä silloin tällöin? Me samat ihmiset nämä kuitenkin ollaan tähän asti kasvatettu. Rakastamme kaikkia lapsiamme tasavertaisesti. Täytyy hankkiutua sinne nuorisopsykiatrian hoitopiiriin, jos tälle löytyisi joku neurologinen syy.
Hyvin tavallinen tilanne, kun lapsella esiityy käytösongelmia. Se otsikoidaan lapsen syyksi ja keskitytään seurauksiin eli tämän hetkiseen käytökseen. Paljonko olette pohtineet mistä käytös voi johtua? Kiire, välinpitämättömyys, vanhempien keskinäiset välit, jne.
Ei tuollaiset ongelmat katoa kurilla, huutamalla, kiristämällä. Lapsi tarvitsee aikaa. Miten paljon hän on jäänyt nuorempien jalkoihin? Tuleeko useinkin sanottua miksi et ole niin kuin nuoremmat. Yritä edes asettua sen lapsen asemaan.
Laita jonnekin sisäoppilaitokseen, esim. Anna Tapion kouluun. Tai heivaa kotoa 16-vuotiaana jonkun amiksen soluasuntoon. Jää sitten aikaa niille nuoremmille sisaruksille. Jotkut ihmiset on itsekkäitä paskapäitä jo ihan nuoresta ja joillekin ei auta mikään. Teillä menee elämä pitkäksi aikaa piloille ja tuloksena nuori aikuinen joka toivoo että kuolisitte jotta saisi itse perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko te oikeasti, että kaikki ihmisen käytös, elämässä menestyminen jne on vain vanhempien ansiota? Huonosti pärjääminen vanhempien syy ja hyvin pärjääminen vanhempien ansio?
Eikö ole jo tutkimuksissa yms. osoitettu, että kaikki lähtee sieltä kodista? Välittämisestä, läsnäolosta, jne...
Eli huonoista oloista lähtevä ei voi mitenkään pärjätä elämässään?
Oikealla tuella ja avulla. Aikuisista se lähtee, jos koti ei pysty normaalia kehitystä tukemaa niin yhdenkin välittävän aikuisen (esim. opettaja) tuki voi muuttaa koko elämän suunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Niinpä, jos mun äiti olis istunut mun päällä kun 11-vuotiaana sain kiukkukohtauksen, niin siitä jäisi todellakin trauma. Jos 11-v saa kiukkukohtauksen, vaikkakin sellaisen missä sylkee/raapii/potkii, vanhemman tulee hoitaa se rauhallisesti ja turvallisesti, ei päällä istumalla. Ja miksi ap perustelee omaa toimintaansa edelleen tällä jos tyttö on nyt teini? Minusta kuulostaa että ap:tä häiritsee tytön yleinen murrosikä, esim tuo että asenne on tytöllä että pyörittelee silmiään, mikään ei kiinnosta jne. Teini-ikä voi olla sellaista. Ja jos lapsi näkee että oma äiti halveksuu hänen luonnollista itsenäistymisprosessiaan, varmasti tulee vielä hankalampi murrosikä.
Mutta tuo päällä istuminen. Niin oksettavaa ja järkyttävää, miten sokea voi äiti olla omalle vallankäytölleen tässä ketjussa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
No ei todellakaan saa. Meillä ei ole viikkorahakäytäntöä. Vaatteet hankitaan kun on tarpeen. Puhelin siityy joka ilta meidän makkariin klo.21 ja sen saa aamulla ennen kouluun lähtöä. Tähän siirryttiin puoli vuotta sitten kun surffaili kaiket yöt. On annettu siimaa ja saatu tilalle katteettomia lupauksia, josta sitten otetaan yhteen kun me aikuiset halutaan pitää sovituista asioista kiinni.
Koulussa on yrittänyt kyykyttää opettajia mutta ollaan saatu se pois juuri näillä puhelinsanktioilla.
Ok.
Lapsi käytttää noin ihan vaan pahuttaan? Teissä ei ole kasvatajina mitään vikaa?
Lastesuojeluilmoitus!
Että ottaa pattiin tällaiset puusilmäiset kommentit! Totta hitossa jokaisessa "kasvattajassa" on jotakin vikaa. Kukaan ei ole täydellinen!
Mutta onko se aina vanhemman syy jos lapsi kyykyttää opettajia? Onko todellakin? Onko lapsi vain pieni kopio viallisesta vanhemmasta?
Mene muualle siitä huutelemaan siitä täydellisen tietämättömyyden tuomalla varmuudella antamiasi kommenttejasi.
t. Tourette lapsen äiti
Tässä linkki tuolle lainaamallesi hermanniinalle ja muille "täydellisille" äideille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä että miksi toiset lapsemme ovat helppoja, kaikki sujuu, normaalia pientä törmäilyä silloin tällöin? Me samat ihmiset nämä kuitenkin ollaan tähän asti kasvatettu. Rakastamme kaikkia lapsiamme tasavertaisesti. Täytyy hankkiutua sinne nuorisopsykiatrian hoitopiiriin, jos tälle löytyisi joku neurologinen syy.
Sepä se ongelma onkin.
Kaikki lapset kun ei ole samalaisia niin ei heitä voi samalla tavalla rakastaa ja kasvattaa vaan nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan lapsensa ja rakastaa tätä hänen tavallaan, jopa epätasavertaisesti.
Itellä auttoi psykoterapia ja mindfullness-meditaatio siihen, että osasin ruveta suhtautumaan lapsiini terveemmin. Riitely väheni ja teini rauhoittui silmissä. Ainakin meidän tapauksessa vika oli pitkälti minussa ja olemisen tavassani. Se vaikutti lapseen ja teki hänestä äärimmäisen hankalan. Onneksi sain apua ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Niinpä, jos mun äiti olis istunut mun päällä kun 11-vuotiaana sain kiukkukohtauksen, niin siitä jäisi todellakin trauma. Jos 11-v saa kiukkukohtauksen, vaikkakin sellaisen missä sylkee/raapii/potkii, vanhemman tulee hoitaa se rauhallisesti ja turvallisesti, ei päällä istumalla. Ja miksi ap perustelee omaa toimintaansa edelleen tällä jos tyttö on nyt teini? Minusta kuulostaa että ap:tä häiritsee tytön yleinen murrosikä, esim tuo että asenne on tytöllä että pyörittelee silmiään, mikään ei kiinnosta jne. Teini-ikä voi olla sellaista. Ja jos lapsi näkee että oma äiti halveksuu hänen luonnollista itsenäistymisprosessiaan, varmasti tulee vielä hankalampi murrosikä.
Mutta tuo päällä istuminen. Niin oksettavaa ja järkyttävää, miten sokea voi äiti olla omalle vallankäytölleen tässä ketjussa!
Kuten miten? Sanomalla "älä kulta kiltti tee tuollaista, muista että me rakastetaan sua!" jostain sivusta samalla kun lapsi huutaa ja karjuu, pahoinpitelee perheen lemmikkejä ja nuorempia sisaruksiaan, hakkaa omaa päätään seinään, rikkoo olkkarin ikkunat ja oman huoneensa oven sekä puolet talon astioista, satuttaa itsensä sirpaleisiin, tulee veitsen kanssa päälle ja huitoo sillä kaikkia jotka yrittävät lähelle... Mitä sinä siinä tilanteessa tekisit, oi ylivertainen äiti, joka et selvästikään ole koskaan edes etäältä nähnyt todellista raivokohtausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä että miksi toiset lapsemme ovat helppoja, kaikki sujuu, normaalia pientä törmäilyä silloin tällöin? Me samat ihmiset nämä kuitenkin ollaan tähän asti kasvatettu. Rakastamme kaikkia lapsiamme tasavertaisesti. Täytyy hankkiutua sinne nuorisopsykiatrian hoitopiiriin, jos tälle löytyisi joku neurologinen syy.
Vanhemmuus ei ole koskaan tasavertaisuutta. Lapset, kun on kaikki erilaisia joutuu väistämättä tilanteeseen, jossa tasavertaisuus ei toteudu. Joillekin lapsille vaan pitää antaa enemmän aikaa ja rakkautta kuin toiselle. Näet vain helpot lapset niiden vaaleapunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi näkemättä ja ihmettelet miksi tämä yksi on erilainen kuin muut ja vertaa häntä heihin. Reilua tätä lasta kohtaanko?
Auttamatta hänessä on oltava jokin rakenteellinen vika, kun hän ei käyttäydy niin kuin muut?! Miten koulu? Millaista palautetta sieltä tulee ja miten pärjää? Ikäntasonsa mukaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen on ollut välillä todella kovapäinen. Tai se alkoi 2v iässä. Sai mielettömiä raivareita. Ei siis normaalia uhmaa mitä on sitten ollut nuoremmilla tuossa vaiheessa vaan huusi ja tappeli jopa tunnin yhtäkkiä. Tekemällä teki riidan. meni pari kuukautta taistellessa ja sitten tajuttiin että nämä kohtaukset tuli aina 2 tuntia siitä kun lapsi söi pähkinöitä. Pähkinät jätettiin pois ruokavaliosta ja lapsi rauhoittui. Sen jälkeen on aina välillä tullut tuo sama ongelma takaisin. Lapsi on allergisoitunut jollekkin käytössä olevalle ruoka-aineelle ja kun pahis on löydetty ja poistettu ruokavaliosta lapsi on rauhoittunut. Vasta 8 v iässä oppi sanomaan että on allergiahuono olo ja ainakin kurkkukipua on silloin kun syö sopimatonta.
Kun lapsi syö sopivaa ruoaa elämä on helppoa ja lapsi tottelevainen (tai pientä alkavan murrosiän känkkäilyä mutta se ok). Kun lapsi syö vaikka vehnää, tiettyjä mausteita tai lisäaineita on elämä raskasta. Pienempien leikit pitää sotkea ohimennen. Kotityöt tehdään huonosti jos niitä edes tehdään, kitistään ja vongutaan. On kuin eläisi raastinraudan kanssa. Aina välillä koetetaan sopimattomaksi todettuja ruokia mutta hyvin äkkiä huomaa vieläkö ruoka-aine aiheuttaa ongelmia. Lapsi osaa nykyään itsekkin valita syömisiään tyyliin tänä aamuna en syö yhtään vehnäleipää kun meillä historian koe. Tietää itsekkin että kokeista tulee yleensä numeron huonompi arvosana jos on syönyt sopimatonta ruokaa kun olo on niin kurja eikä pysty kunnolla keskittymään.
Ennen kiviryöppyä allergioiden kuvittelusta välillä lapselta on otettu verikokeesta allergiatestit ja yllättäen niissä on näkynyt samat allergiat mitkä on kotona huomattu käytöksestä muutenkin. Toki testeissä ei katsottu kaikkia mausteita ja lisäaineita ja ne allergiat on ihan vaan testattu kokeilemalla välttöä ja altistusta.
Ap jos lapsen käytös ja olo on huonontuneet nyt lähiaikoina voisiko syynä olla myös siitepölyt ja ristireakointi esim. raaka porkkana, omena, päärynä...
Tsemppiä ap!
Laita kysymyksiä jos kiinnostaa tämä allergia mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Niinpä, jos mun äiti olis istunut mun päällä kun 11-vuotiaana sain kiukkukohtauksen, niin siitä jäisi todellakin trauma. Jos 11-v saa kiukkukohtauksen, vaikkakin sellaisen missä sylkee/raapii/potkii, vanhemman tulee hoitaa se rauhallisesti ja turvallisesti, ei päällä istumalla. Ja miksi ap perustelee omaa toimintaansa edelleen tällä jos tyttö on nyt teini? Minusta kuulostaa että ap:tä häiritsee tytön yleinen murrosikä, esim tuo että asenne on tytöllä että pyörittelee silmiään, mikään ei kiinnosta jne. Teini-ikä voi olla sellaista. Ja jos lapsi näkee että oma äiti halveksuu hänen luonnollista itsenäistymisprosessiaan, varmasti tulee vielä hankalampi murrosikä.
Mutta tuo päällä istuminen. Niin oksettavaa ja järkyttävää, miten sokea voi äiti olla omalle vallankäytölleen tässä ketjussa!
Kuten miten? Sanomalla "älä kulta kiltti tee tuollaista, muista että me rakastetaan sua!" jostain sivusta samalla kun lapsi huutaa ja karjuu, pahoinpitelee perheen lemmikkejä ja nuorempia sisaruksiaan, hakkaa omaa päätään seinään, rikkoo olkkarin ikkunat ja oman huoneensa oven sekä puolet talon astioista, satuttaa itsensä sirpaleisiin, tulee veitsen kanssa päälle ja huitoo sillä kaikkia jotka yrittävät lähelle... Mitä sinä siinä tilanteessa tekisit, oi ylivertainen äiti, joka et selvästikään ole koskaan edes etäältä nähnyt todellista raivokohtausta?
Huutaisin ihan jollekin muulle kun sille lapselle. Huutaisin neuvolat, yms sellaiset instansit, joilla on ammattitaitoa tälläiset asiat hoitaa. Rakkautta on myös antaa periksi ja toimittaa noin käyttäytyvä lapsi hoitoon jopa kodin ulkopuolelle! Eli kyllä hankkituisin lapsesta eroon, jos hän vaarantaa oman sekä muiden terveyden. Tukehdu sinä tuohon tekopyhään hurskahteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Niinpä, jos mun äiti olis istunut mun päällä kun 11-vuotiaana sain kiukkukohtauksen, niin siitä jäisi todellakin trauma. Jos 11-v saa kiukkukohtauksen, vaikkakin sellaisen missä sylkee/raapii/potkii, vanhemman tulee hoitaa se rauhallisesti ja turvallisesti, ei päällä istumalla. Ja miksi ap perustelee omaa toimintaansa edelleen tällä jos tyttö on nyt teini? Minusta kuulostaa että ap:tä häiritsee tytön yleinen murrosikä, esim tuo että asenne on tytöllä että pyörittelee silmiään, mikään ei kiinnosta jne. Teini-ikä voi olla sellaista. Ja jos lapsi näkee että oma äiti halveksuu hänen luonnollista itsenäistymisprosessiaan, varmasti tulee vielä hankalampi murrosikä.
Mutta tuo päällä istuminen. Niin oksettavaa ja järkyttävää, miten sokea voi äiti olla omalle vallankäytölleen tässä ketjussa!
Kuten miten? Sanomalla "älä kulta kiltti tee tuollaista, muista että me rakastetaan sua!" jostain sivusta samalla kun lapsi huutaa ja karjuu, pahoinpitelee perheen lemmikkejä ja nuorempia sisaruksiaan, hakkaa omaa päätään seinään, rikkoo olkkarin ikkunat ja oman huoneensa oven sekä puolet talon astioista, satuttaa itsensä sirpaleisiin, tulee veitsen kanssa päälle ja huitoo sillä kaikkia jotka yrittävät lähelle... Mitä sinä siinä tilanteessa tekisit, oi ylivertainen äiti, joka et selvästikään ole koskaan edes etäältä nähnyt todellista raivokohtausta?
Aivan. Täällä on nyt ihan perusasioista eri näkemyksiä.
Lapsen "kiukkukohtaus" VS "helvetillinen raivari".
Meidän Tourette lapsen elämä on ollut yhtä "kiukkukohtausta". Jos hän vauvana oli 5 min. itkemättä/raivoamatta, niin ihmettelimme mieheni kanssa. Hän ei tyyntynyt normaalilapsen tavoin. Sama on jatkunut nyt 10 vuotta. Ennen lääkitystä ja terapiaa lapsen oleminen vaihteli kiukkukohtauksesta infernaaliseen raivariin. Syy järjettömään raivariin saattoi olla se, että hän ei muistanut katsoa sen päivän Paavo Pesusientä.
Oikeasti, kun lapsi syytää suustaan kaikki mahdolliset solvaukset ja tappouhkaukset sekä repii sinua hiuksista ja yrittää potkia mahaan. Kyllä minäkin kiipesin lapseni päälle "istumaan" eli otin hänet tiukkaan otteeseen ja tarvittaessa pidin hänet allani, jotta hän ei pääse satuttamaan ketään.
Oikeasti, te ette tiedä millainen lapsen raivari voi pahimmillaan olla, jos ette ole oikeasti kokenut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Ilmeisesti sinä antaisit lapsesi sylkeä ja käydä päälle?
Minusta tuntuu että suurin osa täällä ei todellakaan tajua, millaista on oikeasti haastavan lapsen, saatikka teinin kanssa joka saattaa olla jo fyysisestikin vahvempi kuin sinä..
Tsemppiä ap! En tiedä tuota "päällä istumis tilannetta", mutta ei lapselta pidä kaikkea sietää. Itse kerroin lastensuojeluun suoraan, että olen käyttänyt teiniini pakkokeinoja mm. vienyt väkisin paikasta a paikkaan b, ja siellä oltiin samaa mieltä siitä että joskus ei muu auta, kun pitää turvata esim. se ettei KUKAAN LOUKKAANNU, vaikkapa pienemmät lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Niinpä, jos mun äiti olis istunut mun päällä kun 11-vuotiaana sain kiukkukohtauksen, niin siitä jäisi todellakin trauma. Jos 11-v saa kiukkukohtauksen, vaikkakin sellaisen missä sylkee/raapii/potkii, vanhemman tulee hoitaa se rauhallisesti ja turvallisesti, ei päällä istumalla. Ja miksi ap perustelee omaa toimintaansa edelleen tällä jos tyttö on nyt teini? Minusta kuulostaa että ap:tä häiritsee tytön yleinen murrosikä, esim tuo että asenne on tytöllä että pyörittelee silmiään, mikään ei kiinnosta jne. Teini-ikä voi olla sellaista. Ja jos lapsi näkee että oma äiti halveksuu hänen luonnollista itsenäistymisprosessiaan, varmasti tulee vielä hankalampi murrosikä.
Mutta tuo päällä istuminen. Niin oksettavaa ja järkyttävää, miten sokea voi äiti olla omalle vallankäytölleen tässä ketjussa!
Kuten miten? Sanomalla "älä kulta kiltti tee tuollaista, muista että me rakastetaan sua!" jostain sivusta samalla kun lapsi huutaa ja karjuu, pahoinpitelee perheen lemmikkejä ja nuorempia sisaruksiaan, hakkaa omaa päätään seinään, rikkoo olkkarin ikkunat ja oman huoneensa oven sekä puolet talon astioista, satuttaa itsensä sirpaleisiin, tulee veitsen kanssa päälle ja huitoo sillä kaikkia jotka yrittävät lähelle... Mitä sinä siinä tilanteessa tekisit, oi ylivertainen äiti, joka et selvästikään ole koskaan edes etäältä nähnyt todellista raivokohtausta?
Aivan. Täällä on nyt ihan perusasioista eri näkemyksiä.
Lapsen "kiukkukohtaus" VS "helvetillinen raivari".
Meidän Tourette lapsen elämä on ollut yhtä "kiukkukohtausta". Jos hän vauvana oli 5 min. itkemättä/raivoamatta, niin ihmettelimme mieheni kanssa. Hän ei tyyntynyt normaalilapsen tavoin. Sama on jatkunut nyt 10 vuotta. Ennen lääkitystä ja terapiaa lapsen oleminen vaihteli kiukkukohtauksesta infernaaliseen raivariin. Syy järjettömään raivariin saattoi olla se, että hän ei muistanut katsoa sen päivän Paavo Pesusientä.
Oikeasti, kun lapsi syytää suustaan kaikki mahdolliset solvaukset ja tappouhkaukset sekä repii sinua hiuksista ja yrittää potkia mahaan. Kyllä minäkin kiipesin lapseni päälle "istumaan" eli otin hänet tiukkaan otteeseen ja tarvittaessa pidin hänet allani, jotta hän ei pääse satuttamaan ketään.
Oikeasti, te ette tiedä millainen lapsen raivari voi pahimmillaan olla, jos ette ole oikeasti kokenut sitä.
Oikeasti, jos sinä olet joutunut istumaan lapsesi päällä ei tee siitä yleisesti hyväksyttävää. Se, että sinun lapsen käytös on selitettävissä sairaidella niin yleisellä tasolla se on selitettävissä muutamalla % lapsista. Loppujen on haettava se muutos vanhmepina itsensä kautta. Sinun ei tarvitsella puolustella omia heikkouksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Niinpä, jos mun äiti olis istunut mun päällä kun 11-vuotiaana sain kiukkukohtauksen, niin siitä jäisi todellakin trauma. Jos 11-v saa kiukkukohtauksen, vaikkakin sellaisen missä sylkee/raapii/potkii, vanhemman tulee hoitaa se rauhallisesti ja turvallisesti, ei päällä istumalla. Ja miksi ap perustelee omaa toimintaansa edelleen tällä jos tyttö on nyt teini? Minusta kuulostaa että ap:tä häiritsee tytön yleinen murrosikä, esim tuo että asenne on tytöllä että pyörittelee silmiään, mikään ei kiinnosta jne. Teini-ikä voi olla sellaista. Ja jos lapsi näkee että oma äiti halveksuu hänen luonnollista itsenäistymisprosessiaan, varmasti tulee vielä hankalampi murrosikä.
Mutta tuo päällä istuminen. Niin oksettavaa ja järkyttävää, miten sokea voi äiti olla omalle vallankäytölleen tässä ketjussa!
Kuten miten? Sanomalla "älä kulta kiltti tee tuollaista, muista että me rakastetaan sua!" jostain sivusta samalla kun lapsi huutaa ja karjuu, pahoinpitelee perheen lemmikkejä ja nuorempia sisaruksiaan, hakkaa omaa päätään seinään, rikkoo olkkarin ikkunat ja oman huoneensa oven sekä puolet talon astioista, satuttaa itsensä sirpaleisiin, tulee veitsen kanssa päälle ja huitoo sillä kaikkia jotka yrittävät lähelle... Mitä sinä siinä tilanteessa tekisit, oi ylivertainen äiti, joka et selvästikään ole koskaan edes etäältä nähnyt todellista raivokohtausta?
Aivan. Täällä on nyt ihan perusasioista eri näkemyksiä.
Lapsen "kiukkukohtaus" VS "helvetillinen raivari".
Meidän Tourette lapsen elämä on ollut yhtä "kiukkukohtausta". Jos hän vauvana oli 5 min. itkemättä/raivoamatta, niin ihmettelimme mieheni kanssa. Hän ei tyyntynyt normaalilapsen tavoin. Sama on jatkunut nyt 10 vuotta. Ennen lääkitystä ja terapiaa lapsen oleminen vaihteli kiukkukohtauksesta infernaaliseen raivariin. Syy järjettömään raivariin saattoi olla se, että hän ei muistanut katsoa sen päivän Paavo Pesusientä.
Oikeasti, kun lapsi syytää suustaan kaikki mahdolliset solvaukset ja tappouhkaukset sekä repii sinua hiuksista ja yrittää potkia mahaan. Kyllä minäkin kiipesin lapseni päälle "istumaan" eli otin hänet tiukkaan otteeseen ja tarvittaessa pidin hänet allani, jotta hän ei pääse satuttamaan ketään.
Oikeasti, te ette tiedä millainen lapsen raivari voi pahimmillaan olla, jos ette ole oikeasti kokenut sitä.
Voimia sinulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Niinpä, jos mun äiti olis istunut mun päällä kun 11-vuotiaana sain kiukkukohtauksen, niin siitä jäisi todellakin trauma. Jos 11-v saa kiukkukohtauksen, vaikkakin sellaisen missä sylkee/raapii/potkii, vanhemman tulee hoitaa se rauhallisesti ja turvallisesti, ei päällä istumalla. Ja miksi ap perustelee omaa toimintaansa edelleen tällä jos tyttö on nyt teini? Minusta kuulostaa että ap:tä häiritsee tytön yleinen murrosikä, esim tuo että asenne on tytöllä että pyörittelee silmiään, mikään ei kiinnosta jne. Teini-ikä voi olla sellaista. Ja jos lapsi näkee että oma äiti halveksuu hänen luonnollista itsenäistymisprosessiaan, varmasti tulee vielä hankalampi murrosikä.
Mutta tuo päällä istuminen. Niin oksettavaa ja järkyttävää, miten sokea voi äiti olla omalle vallankäytölleen tässä ketjussa!
Kuten miten? Sanomalla "älä kulta kiltti tee tuollaista, muista että me rakastetaan sua!" jostain sivusta samalla kun lapsi huutaa ja karjuu, pahoinpitelee perheen lemmikkejä ja nuorempia sisaruksiaan, hakkaa omaa päätään seinään, rikkoo olkkarin ikkunat ja oman huoneensa oven sekä puolet talon astioista, satuttaa itsensä sirpaleisiin, tulee veitsen kanssa päälle ja huitoo sillä kaikkia jotka yrittävät lähelle... Mitä sinä siinä tilanteessa tekisit, oi ylivertainen äiti, joka et selvästikään ole koskaan edes etäältä nähnyt todellista raivokohtausta?
Huutaisin ihan jollekin muulle kun sille lapselle. Huutaisin neuvolat, yms sellaiset instansit, joilla on ammattitaitoa tälläiset asiat hoitaa. Rakkautta on myös antaa periksi ja toimittaa noin käyttäytyvä lapsi hoitoon jopa kodin ulkopuolelle! Eli kyllä hankkituisin lapsesta eroon, jos hän vaarantaa oman sekä muiden terveyden. Tukehdu sinä tuohon tekopyhään hurskahteluun.
Mitvit? Hankkiutuisit ennemmin lapsesta eroon, kuin pitäisit häntä aloillaan pahimman raivon laantumiseen saakka? No tässäpä meillä oikein kasvatuksen ammattilainen. Sysäät ilmeisesti kaikki ongelmasi muiden ratkottavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Niinpä, jos mun äiti olis istunut mun päällä kun 11-vuotiaana sain kiukkukohtauksen, niin siitä jäisi todellakin trauma. Jos 11-v saa kiukkukohtauksen, vaikkakin sellaisen missä sylkee/raapii/potkii, vanhemman tulee hoitaa se rauhallisesti ja turvallisesti, ei päällä istumalla. Ja miksi ap perustelee omaa toimintaansa edelleen tällä jos tyttö on nyt teini? Minusta kuulostaa että ap:tä häiritsee tytön yleinen murrosikä, esim tuo että asenne on tytöllä että pyörittelee silmiään, mikään ei kiinnosta jne. Teini-ikä voi olla sellaista. Ja jos lapsi näkee että oma äiti halveksuu hänen luonnollista itsenäistymisprosessiaan, varmasti tulee vielä hankalampi murrosikä.
Mutta tuo päällä istuminen. Niin oksettavaa ja järkyttävää, miten sokea voi äiti olla omalle vallankäytölleen tässä ketjussa!
Kuten miten? Sanomalla "älä kulta kiltti tee tuollaista, muista että me rakastetaan sua!" jostain sivusta samalla kun lapsi huutaa ja karjuu, pahoinpitelee perheen lemmikkejä ja nuorempia sisaruksiaan, hakkaa omaa päätään seinään, rikkoo olkkarin ikkunat ja oman huoneensa oven sekä puolet talon astioista, satuttaa itsensä sirpaleisiin, tulee veitsen kanssa päälle ja huitoo sillä kaikkia jotka yrittävät lähelle... Mitä sinä siinä tilanteessa tekisit, oi ylivertainen äiti, joka et selvästikään ole koskaan edes etäältä nähnyt todellista raivokohtausta?
Huutaisin ihan jollekin muulle kun sille lapselle. Huutaisin neuvolat, yms sellaiset instansit, joilla on ammattitaitoa tälläiset asiat hoitaa. Rakkautta on myös antaa periksi ja toimittaa noin käyttäytyvä lapsi hoitoon jopa kodin ulkopuolelle! Eli kyllä hankkituisin lapsesta eroon, jos hän vaarantaa oman sekä muiden terveyden. Tukehdu sinä tuohon tekopyhään hurskahteluun.
Eihän tässä huutamisesta ollut puhe vaan päällä istumisesta.
Et vastannut kysymykseen, että mitä mitä sinä tekisit siinä tilanteessa, kun tuollainen kuvailemani kaltainen raivari on päällä.
Mutta okei, jälkikäteen lähettäisit lapsen pois kotoa. Eli hänet otettaisiin huostaan ja pistettäisiin sijaisperheeseen tai koulukotiin. Miten sinä luulet aikuisten noissa paikoissa taltuttavan lasten väkivaltaiset raivarit, jos ei päällä istumalla ja kiinnipitämällä? Tunnen sekä sijaisperhevanhempia että koulukodissa töissä olevia tyyppejä, ja niiden jutut on juuri tuollaisia, että milloin joutui istumaan raivoavan kuusivuotiaan päällä tuntikausia, milloin taas kaksi raavasta miestä joutui taltuttamaan aseen kanssa riehuvan teinin niin, että heittivät maahan ja toinen istui jalkojen päällä ja toinen piti koko painollaan käsistä kiinni...
Milloin sinun lapsesi oli pieniä? 90-luvulla?