En jaksa enää ja en voi tappaa itseäni vauvan takia :(
Oon kirjotellut tännekin monesti. Miten lapseni isä hakkasi ja petti mua ja jätti meidät. Miten yksinäistä mulla on. Miten mua masentaa yksin vauvan kanssa. Pilasin mun vauvan elämän kun sillä ei ole isää -ajatukset pyörivät kaiken aikaa päässä.
Lapseni mamma on ollut mulle kuitenkin tärkeä ja eilen sain kuulla että on exäni eli poikansa kanssa hyvissä väleissä ja poika asuu hänen luonaan satunnaisesti. Siis se ihminen melkein tappo mut ja jätti lapsensa ja hänen äiti vaan taputtelee päätä että ei haittaa.
Tuntuu että meni loppu luottamus kaikkiin kokonaan :( Vuosi sitten olin niin onnellinen. Nyt yritän nähdä vauvan kavereita ja käydä kerhoissa ja tehdä juttuja mutta samalla olen vain niin yksinäinen surullinen ja katkera. Mun lapsen elämä on pilalla enkä itsekään haluaisin elää enää :( Mutta jos tapan itseni niin sitten mun lapsi olisi ihan orpo enkä voi tehdä niin. Millon tää kärsimys loppuu ja miksi mulle kävi näin?
Mulla oli just perhe ja tulevaisuus. Nyt mulla on ahdistus ja ei mitään odotuksia elämälle
Kommentit (76)
En halua että lapseni on tekemissä sellaisen ihmisen kanssa joka hyväksyy hirveydet mitä ex tehnyt. Ex ei edes kadu. Ei halua tavata lastaan ja tiesi että kaikki menevät hänen puolelleen. Sanonko lapselleni sitten isompana joo sun rakkalle mammalle on ihan ok että sun isä ei halua nähdä sinua ja hakkasi äidin ja aiheutti ikuiset traumat ja masennuksen?
Jos mä olisin hylännyt vauvan ja hakannu exäni ja vaan ryyppäisin ja etsisin baareista miehiä ilman mitään katumusta tai omatunto ei kolkuttaisi niin mun suku ei haluaisi olla missään tekemisissä, en voi ymmärtää että oma äiti kannustaa poikaa olemaan tuollainen. Tottakai ihminen tekee hirveyksiä kun ei ole seuraamuksia vaan otetaan avosylin vastaan. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet vain masentunut. Lääkäriin ja lääkkeet kehiin.
Lääkkeillähän kaikki ongelmat korjaantuu, tai ehkä ei.
Ap, kerro milloin ja miten se eksäsi hakkasi sinut. Asiaa kysytty jo aikaisemmin, enkä huomannut, että olisit vastannut.
Vierailija kirjoitti:
En halua että lapseni on tekemissä sellaisen ihmisen kanssa joka hyväksyy hirveydet mitä ex tehnyt. Ex ei edes kadu. Ei halua tavata lastaan ja tiesi että kaikki menevät hänen puolelleen. Sanonko lapselleni sitten isompana joo sun rakkalle mammalle on ihan ok että sun isä ei halua nähdä sinua ja hakkasi äidin ja aiheutti ikuiset traumat ja masennuksen?
Jos mä olisin hylännyt vauvan ja hakannu exäni ja vaan ryyppäisin ja etsisin baareista miehiä ilman mitään katumusta tai omatunto ei kolkuttaisi niin mun suku ei haluaisi olla missään tekemisissä, en voi ymmärtää että oma äiti kannustaa poikaa olemaan tuollainen. Tottakai ihminen tekee hirveyksiä kun ei ole seuraamuksia vaan otetaan avosylin vastaan. -Ap
Suosittelen hankkimaan ensin sitä apua ja miettimään noita asioita vasta sitten kun akuutein tilanne on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerro milloin ja miten se eksäsi hakkasi sinut. Asiaa kysytty jo aikaisemmin, enkä huomannut, että olisit vastannut.
Mitä tuolla on merkitystä?
Ap, jos vertaistukea juuri haluat, niin voit tehdä uuden s-postiosoitteen, niin laitan sinulle viestiä sitä kautta!
T. Tuo alunperin viesti 30
Kirjoittelitko tänne joskus aikaisemminkin yksinäisyydestä pienen lapsen kanssa? Oletko Satakunnasta? Jos olet tämä henkilö niin usein olen miettinyt mitä sinulle kuuluu nykyään...
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerro milloin ja miten se eksäsi hakkasi sinut. Asiaa kysytty jo aikaisemmin, enkä huomannut, että olisit vastannut.
Haluatko päivämäärät ja kellonajat? Miten nyt yleensä ihmistä hakataan..
Kiitos muille ja teenpä sen sähköpostin. Olisi ihana jutella.
juu olen kirjottanu tänne ennenkin ja sama ihminen kyllä kyseessä
Valitettavasti sun on vain hyväksyttävä se, että exäsi äiti on exäsi äiti ja hyväksyy lapsensa kaikkine vikoineen. Koska se on asia, jolle sinä et voi mitään. Todennäköisesti exäsi äiti tietää, ettei voi pojalleen mitään. Et voi velvoittaa exäsi äitiä katkaisemaan välejään poikaansa vain, koska sinun mielestä hänen pitäisi. Mitä tulee lapsesi isänäitiin, on sinun päätettävissäsi haluatko lapsellasi olevan suhdetta tähän vai ei. Jos et pysty, niin et pysty.
Suomessa on paljon yksinhuoltajia, joiden lapsilla on ihan ok elämä. Pilaat lapsesi elämän ainoastaan, jos päätät rypeä tuossa itsesäälissäsi vuodesta toiseen. Jos asia on tuore, niin ei se heti unohdu. Ensimmäinen askel on hyväksyä, että paskoja asioita on tapahtunut eikä asiat menneet niin kuin olisit halunnut. Sen jälkeen voit miettiä, mitä haluat tulevalta ja mitä olet valmis tekemään asioiden eteen. Voit ainoastaan vaikuttaa omiin tekoihisi ja valintoihisi. Tahdonvoima on yllättävän vahva voima, jos haluaa selviytyä. Olet niin syvällä katkeruudessasi, ettet näe tai kuule mitään muuta. Ota pää pois peffastasi ja keskity olennaiseen ruikuttamisen sijaan.
Miksi et anna lastasi huostaan, jos et jaksa?
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerro milloin ja miten se eksäsi hakkasi sinut. Asiaa kysytty jo aikaisemmin, enkä huomannut, että olisit vastannut.
Haluatko päivämäärät ja kellonajat? Miten nyt yleensä ihmistä hakataan..
Kiitos muille ja teenpä sen sähköpostin. Olisi ihana jutella.
juu olen kirjottanu tänne ennenkin ja sama ihminen kyllä kyseessä
Laita tähän sitten s-postisi :)
Olisi mukava jutella!
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sun on vain hyväksyttävä se, että exäsi äiti on exäsi äiti ja hyväksyy lapsensa kaikkine vikoineen. Koska se on asia, jolle sinä et voi mitään. Todennäköisesti exäsi äiti tietää, ettei voi pojalleen mitään. Et voi velvoittaa exäsi äitiä katkaisemaan välejään poikaansa vain, koska sinun mielestä hänen pitäisi. Mitä tulee lapsesi isänäitiin, on sinun päätettävissäsi haluatko lapsellasi olevan suhdetta tähän vai ei. Jos et pysty, niin et pysty.
Suomessa on paljon yksinhuoltajia, joiden lapsilla on ihan ok elämä. Pilaat lapsesi elämän ainoastaan, jos päätät rypeä tuossa itsesäälissäsi vuodesta toiseen. Jos asia on tuore, niin ei se heti unohdu. Ensimmäinen askel on hyväksyä, että paskoja asioita on tapahtunut eikä asiat menneet niin kuin olisit halunnut. Sen jälkeen voit miettiä, mitä haluat tulevalta ja mitä olet valmis tekemään asioiden eteen. Voit ainoastaan vaikuttaa omiin tekoihisi ja valintoihisi. Tahdonvoima on yllättävän vahva voima, jos haluaa selviytyä. Olet niin syvällä katkeruudessasi, ettet näe tai kuule mitään muuta. Ota pää pois peffastasi ja keskity olennaiseen ruikuttamisen sijaan.
Juuh. Näinhän se on, että tahdonvoimalla selviää. Mutta kyllä se vaatii myös tukea muualta. Ei ihmisiltä voi olettaa ihan mitä vaan.
Kaunis ajatus kyllä, että voi vaan päättää jättää ongelmat sivuun selviytymisen vuoksi. Mutta huomaa kirjoituksestasi, että et välttämättä ole samassa tilanteessa ollut kuin ap. Kun arki lapsen kanssa on jo raskasta, plus siihen päälle nuo muut taakat, niin ei ole heikkoutta ihmiseltä että tuntuu että romahtaa.
Mitäs jos hommaisit uuden äijän ?
Hei, ei lapsesi elämä ole pilalla. Minulla on serkku, joka ei tiedä kuka hänen isänsä on, on kasvanut kahdestaan tätini kanssa. Nyt hän on naimisissa, kolme fiksua lasta, suurehkon firman keskijohtoon kuuluu, asunut ulkomailla... Ja lämpimät välit on äitinsä kanssa. Ei isätön elämä automaattisesti mitään paskaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain masentunut. Lääkäriin ja lääkkeet kehiin.
VAIN?
Mielestäni hän on traumatisoitunut ja syystäkin. Lääkepilleri ei korjaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeistä oikea löytyy kokeilemalla. Ihmiset ovat yksilöllisiä, mikä auttaa toisella, ei tehoa välttämättä sinulla. Etsi netistä tietoa ja pyydä lääkäriltä kokeiluun mielialaan vaikuttavia lääkkeitä. Ja muista, alku näitten lääkkeitten kanssa on kamala, mutta se kestää vain n. kuukauden, kunnes hyvät vaikutukset tulevat esiin.
On se hyvä kun ihmisiä voi yrittää tappaa, heitä voi pieksää, vaikka raiskata ja kiduttaa. Saa pettää ja saa valehdella ja tehdä mitä vaan, koska uhri on VAIN masentunut ja voi pillereitä ostamalla parantua siitä SAIRAUDESTAAN.
Ap on juuttunut eksäänsä eikä yritä nähdä elämää ilman miestä tai kostoa miehelle. Ei ole irrottautunut menneestä. Lääkäriin ja äkkiä.
Mä olen itse ollut se mamma tässä tilanteessa. Lapseni ei tosin hakannut, mutta hylkäsi perheensä petettyään puolisoaan todella törkeästi. Kyyneleet tulivat nytkin silmiin, kun luin ap:n tilanteesta. Tunnistan tämän hylätyn tuskan ja sen kaamean epäoikeudenmukaisuuden tunteen. Itse en missään vaiheessa esittänyt hyväksyväni lapseni tekoa millään lailla, ja yritin tukea ex-puolisoa niin hyvin ja rakentavasti kuin pystyin.
Silti en voinut enkä voi hylätä omaa lastani. Minusta lapsi on todella suuressa hädässä tehtyään jotain niin kammottavaa, ja silloin pyrin auttamaan niin paljon kuin vain voin. Yöunet menivät vuosiksi, koska pelkäsin lapseni puolesta niin paljon. Surin myös valtavasti, että olen kasvattanut ihmisen, joka hylkää lapsensa ja pettää puolisoaan. Suru ja pelko on edelleen mukana joka päivä.
Lapseni ex-puoliso on nykyään jo jaloillaan ja pystyy elämään hyvää elämää, ja lapsenlapseni on ihana. Toivon, ap, että haet apua, etkä anna eksän kuvottavien temppujen määritellä itseäsi.
Et todellakaan ole pilannut lapsesi elämää! Unohdat nyt tuollaiset ajatukset kokonaan! Olet päinvastoin pelastanut lapsesi, hänen ei tarvitse nähdä kun isä hakkaa äitiä yms. Se voisi pilata hänen elämänsä, eli ihan oikein ettei isä ole enää kuvioissa. Pidä huoli itsestäsi, olet lapsesi tärkein asia maailmassa.
Tee teille molemmille palvelus ja hae uudelleen apua, terapiaa ja ehkä uudet lääkkeet. Neuvolan kautta vaikka.
Älä syytä itseäsi, olet vain ihminen. Nyt on raskasta ja pimeää, mutta usko pois, kyllä tämä elämä on niin ihmeellinen juttu ja lahja, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Ei vaikka nyt tuntuisi, että kaikki on ohi.
Ei ole.
Rakkautta ja valoa sinun ja lapsesi elämään!
Kyllä elämä voittaa lopulta!
AP, ymmärän sua noissa itsemurha-ajatuksissa. Sama täällä, ahdistaa eikä toivoa ole paremmasta. Olen myös yksinäinen. Jotenkin selviän päivästä toiseen.
Masentuneena koko maailmankuva vääristyy eikä sitä huomaa ennenkuin alkaa taas voida paremmin. Joten, hanki apua, kuten moni on jo kertonut.