Lue keskustelun säännöt.
Miehiä on mahdoton yrittää iskeä :(
30.04.2016 |
Joko vaikutan liian tyrkyltä ja epätoivoiselta tai en osoita kiinnostustani tarpeeksi selvästi. Miehille ei kelpaa mikään. Paitsi silloin, kun itse saavat olla se aloitteentekijä (joka sekin on näemmä todella vaikeaa, koska useimmilta miehiltä puuttuu itseluottamus/rohkeus).
Jos nainen yrittää iskeä miestä ja näyttää selkeästi kiinnostuksensa, hän saa naureskelua tai sääliviä/paheksuvia katseita osakseen. Miehet perääntyvät eivätkä lämpene, koska ajattelevat, että nainen jakorasia. Ja sitten jos nainen yrittää hienovaraisesti vihjailla eleillä tai sanoilla, miehet eivät tajua tai alkavat syytellä "pelaamisesta" ja "naisten kieroilusta".
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että yrittää itseään tasokkaampaa miestä. Olen alkanut miettiä, että yritänkö oikeasti liian tasokasta miestä. Olen itse hieman alle 30-vuotias, korkeasti koulutettu, minulla on hyvä ura, olen kaunis ikäisekseni (pitkät hiukset, huolteltu, isot silmät ja huulet), harrastan paljon liikuntaa ja minulla on hyvä kroppa, teen hyvää ruokaa ja tykkään viettää aikaa kotona, enkä hillu baareissa. Mutta kuitenkin minulla on sosiaalinen elämä ja paljon kavereita. Katson telkkaria ja olen hölmönhauska.
Yleensä kiinnostun miehistä, jotka näyttävät hyviltä - mutta en sentään kiiltokuvapoikaa kaipaa. Kunhan pitää itsestään huolta samalla tavalla kuin minä. Joku korkeakoulututkinto (ei tarvi olla ylempi) ja työpaikka, edes vähän urheilua.
Vaadinko liikaa? Pitäisikö ottaa omasta mielestä ruma, tai mies joka ei urheile yhtään ja lihottaa itsensä tai amis, joka arvostelee koulutustani? Tuntuu siltä välillä, että muut ajattelevat, että vaadin...
Hmm... Luin tekstisi pariin kertaan ja en saanut sinusta ollenkaan hyvää kuvaa, päinvastoin. Ei varmasti siis ole muiden mielestä outoa, että olet yksin ja jopa halveksittu. Jo se, että puhut joistakin miehistä rumina, kertoo sinusta paljon. Ajatuksesi näkyvät varmasti silmistäsi ja eleistäsi. Ja kun nuolet hyvännäköisiä ja halveksut "rumia", niin näiden "rumien" miesten hyvännäköiset kaverit eivät sinua tomppelia hyvällä katso. Itsepä kuitenkin ongelmasi hoidat ja selvittelet, onnea matkaan.
Juuri niin palstatyyliä! Keskivertonaista paremman kuuloista henkilöä heti kritisoidaan. Oletko itse sitä mieltä, että maailmassa ei olisi rumia miehiä? Jos näin on, olet itse siis tutustunut avoimesti kaikkiin miehiin eikä sinulle ole väliä vaikka mies olisi 200 kg kyklooppi?
Mutta kirjoittaja on yksin silti, miksiköhän? :) Mitä luultavimmin voisin olla ystävä sille 200 kiloiselle kykloopillekin, enkä häntä rumaksi sanoisi ikinä. Ihan samalla tapaa kun voin olla ystävä 90 vuotiaalle naapurin sotaveteraanille. Eivät he ole huonoja ihmisiä, vaikka ehkä ulkonäkö ei kovin kiiltokuvamainen olekaan. En valitse ystäviäni ulkonäön mukaan, muut asiat ratkaisevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiselleko miehelle nainen saa tehdä iskuyrityksen ettei vaan yritä liian kovatasoista? Puliukoilleko?
Tällä palstalla vaikuttaa jo normaalipaino, tavalliset kasvot ja sosiaalinen miellyttävyys olevan liian korkeat kriteerit miehiä kohtaan, sillä varmuudellahan tuollainen mies on naista korkeatasoisempi.
No mun mielestä naisen EI edes kuulu tehdä ensimmäistä aloitetta. Se on miehen vastuulla, koska miehille naisen ulkonäkö on paaaaaljon kovempi juttu kuin toisinpäin. Naiset kykenevät tekemään miehen ulkonäön suhteen kompromisseja mikäli vain luonteet kohtaa hyvin. Siitä syystä pallo on ensin miehellä, ja nainen sitten päättää lähteekö jatkoon vai ei. Koska naisen ulkonäkö nyt vaan on saattaa olla deal breaker jo heti alkuun, niin miksipä nainen turhaan siis tyrkyttäisi itseään kymmenille miehille ennen kuin tärppää?? Naisen taas voi hurmata muillakin avuilla kuin pelkällä ulkonäöllä.
Melkoista selittelyä. Kuten aiemissakin vastaavissa topikeissa laitan nyt jauhot suuhun sinunlaisille ja pisteen tälle keskustelulle mainitsemalla taas sen saman illan parhaan perusteen, ja sehän kuuluu näin:
Naisilla on tunnetusti enemmän vaatimuksia kumppania (miestä) kohtaan kuin mitä miehillä on naisia kohtaan, ja on paljon todennäköisempää että nainen löytää sen kriteerejään vastaavan miehen jos nainen itse valikoi miehen jota lähestyä kuin jos nainen vaan odottaa miehen lähestyvän ja toivoo vielä että sitten kun se lähestyjä tulee niin se olisi vielä se unelmien mies.
Terveisin mies.
Näyttää viestin numero 56 kirjoittaja olevan oikeassa, koska kukaan nainen ei ole vieläkään keksinyt mitä vastata tähän viestiin :) Keskustelu lienee sius tullut tiensä päähän tämän asian osalta.
Miksi te kuvittelette, että täällä naiset jaksaisivat taistella tuulimyllyjä vastaan? Yleisesti ottaen normaaleilla miehillä on saman verran vaatimuksia mitä naisilla. Mutta sehän ei palstan provoille kelpaa, koska ette oman epätoivoisuuden näkövinkkelin seurauksena käsitä. Teille naiselle ainoa kriteeri on pulssi, 99 % miehillä on enemmän vaateita.
Väärin, liukuvoiteet on keksitty eli ei sitä pulssiakaan enää tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että yrittää itseään tasokkaampaa miestä. Olen alkanut miettiä, että yritänkö oikeasti liian tasokasta miestä. Olen itse hieman alle 30-vuotias, korkeasti koulutettu, minulla on hyvä ura, olen kaunis ikäisekseni (pitkät hiukset, huolteltu, isot silmät ja huulet), harrastan paljon liikuntaa ja minulla on hyvä kroppa, teen hyvää ruokaa ja tykkään viettää aikaa kotona, enkä hillu baareissa. Mutta kuitenkin minulla on sosiaalinen elämä ja paljon kavereita. Katson telkkaria ja olen hölmönhauska.
Yleensä kiinnostun miehistä, jotka näyttävät hyviltä - mutta en sentään kiiltokuvapoikaa kaipaa. Kunhan pitää itsestään huolta samalla tavalla kuin minä. Joku korkeakoulututkinto (ei tarvi olla ylempi) ja työpaikka, edes vähän urheilua.
Vaadinko liikaa? Pitäisikö ottaa omasta mielestä ruma, tai mies joka ei urheile yhtään ja lihottaa itsensä tai amis, joka arvostelee koulutustani? Tuntuu siltä välillä, että muut ajattelevat, että vaadin...
Hmm... Luin tekstisi pariin kertaan ja en saanut sinusta ollenkaan hyvää kuvaa, päinvastoin. Ei varmasti siis ole muiden mielestä outoa, että olet yksin ja jopa halveksittu. Jo se, että puhut joistakin miehistä rumina, kertoo sinusta paljon. Ajatuksesi näkyvät varmasti silmistäsi ja eleistäsi. Ja kun nuolet hyvännäköisiä ja halveksut "rumia", niin näiden "rumien" miesten hyvännäköiset kaverit eivät sinua tomppelia hyvällä katso. Itsepä kuitenkin ongelmasi hoidat ja selvittelet, onnea matkaan.
Juuri niin palstatyyliä! Keskivertonaista paremman kuuloista henkilöä heti kritisoidaan. Oletko itse sitä mieltä, että maailmassa ei olisi rumia miehiä? Jos näin on, olet itse siis tutustunut avoimesti kaikkiin miehiin eikä sinulle ole väliä vaikka mies olisi 200 kg kyklooppi?
Mutta kirjoittaja on yksin silti, miksiköhän? :) Mitä luultavimmin voisin olla ystävä sille 200 kiloiselle kykloopillekin, enkä häntä rumaksi sanoisi ikinä. Ihan samalla tapaa kun voin olla ystävä 90 vuotiaalle naapurin sotaveteraanille. Eivät he ole huonoja ihmisiä, vaikka ehkä ulkonäkö ei kovin kiiltokuvamainen olekaan. En valitse ystäviäni ulkonäön mukaan, muut asiat ratkaisevat.
Viittasin parisuhteisiin, en ystävyyteen.
On muuten todella hienoa, että maailmassa on naisia, jotka ovat avoimia parisuhteeseen myös 200 kg kyklooppien kanssa ja pitävät tällaisia miehiä myös komeina. High five sinulle! Kyllä kaikilla miehillä on siis ottajia, älkää miehet lannistuko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että yrittää itseään tasokkaampaa miestä. Olen alkanut miettiä, että yritänkö oikeasti liian tasokasta miestä. Olen itse hieman alle 30-vuotias, korkeasti koulutettu, minulla on hyvä ura, olen kaunis ikäisekseni (pitkät hiukset, huolteltu, isot silmät ja huulet), harrastan paljon liikuntaa ja minulla on hyvä kroppa, teen hyvää ruokaa ja tykkään viettää aikaa kotona, enkä hillu baareissa. Mutta kuitenkin minulla on sosiaalinen elämä ja paljon kavereita. Katson telkkaria ja olen hölmönhauska.
Yleensä kiinnostun miehistä, jotka näyttävät hyviltä - mutta en sentään kiiltokuvapoikaa kaipaa. Kunhan pitää itsestään huolta samalla tavalla kuin minä. Joku korkeakoulututkinto (ei tarvi olla ylempi) ja työpaikka, edes vähän urheilua.
Vaadinko liikaa? Pitäisikö ottaa omasta mielestä ruma, tai mies joka ei urheile yhtään ja lihottaa itsensä tai amis, joka arvostelee koulutustani? Tuntuu siltä välillä, että muut ajattelevat, että vaadin...
Hmm... Luin tekstisi pariin kertaan ja en saanut sinusta ollenkaan hyvää kuvaa, päinvastoin. Ei varmasti siis ole muiden mielestä outoa, että olet yksin ja jopa halveksittu. Jo se, että puhut joistakin miehistä rumina, kertoo sinusta paljon. Ajatuksesi näkyvät varmasti silmistäsi ja eleistäsi. Ja kun nuolet hyvännäköisiä ja halveksut "rumia", niin näiden "rumien" miesten hyvännäköiset kaverit eivät sinua tomppelia hyvällä katso. Itsepä kuitenkin ongelmasi hoidat ja selvittelet, onnea matkaan.
Juuri niin palstatyyliä! Keskivertonaista paremman kuuloista henkilöä heti kritisoidaan. Oletko itse sitä mieltä, että maailmassa ei olisi rumia miehiä? Jos näin on, olet itse siis tutustunut avoimesti kaikkiin miehiin eikä sinulle ole väliä vaikka mies olisi 200 kg kyklooppi?
Mutta kirjoittaja on yksin silti, miksiköhän? :) Mitä luultavimmin voisin olla ystävä sille 200 kiloiselle kykloopillekin, enkä häntä rumaksi sanoisi ikinä. Ihan samalla tapaa kun voin olla ystävä 90 vuotiaalle naapurin sotaveteraanille. Eivät he ole huonoja ihmisiä, vaikka ehkä ulkonäkö ei kovin kiiltokuvamainen olekaan. En valitse ystäviäni ulkonäön mukaan, muut asiat ratkaisevat.
Viittasin parisuhteisiin, en ystävyyteen.
On muuten todella hienoa, että maailmassa on naisia, jotka ovat avoimia parisuhteeseen myös 200 kg kyklooppien kanssa ja pitävät tällaisia miehiä myös komeina. High five sinulle! Kyllä kaikilla miehillä on siis ottajia, älkää miehet lannistuko.
Arvasin vastauksesi. :D En voisi olla parisuhteessa, jossa toinen ei ole ystäväni. Mikä parisuhde se sellainen olisi? Olen tutustunut mm. työni kautta useaan mieheen, jotka eivät sinun mielestäsi olisi hyvännäköisiä millään tavoin. He ovat saattaneet saada myös siipeensä sinun kaltaisten ihmisten takia ja ovat aika varovaisia ystävystymään. Kun olen heihin tutustunut, on heistä löytynyt hyvin lämpimiä, aitoja ja upeita ihmisiä, joilla asiat ja arvot ovat kunnossa.
Jos et siis osaa olla erilaisten ihmisten kanssa, niin älä yritä paikata huonoa itsetuntoasi ja vajavaisuuksiasi itserakkaudella ja ku*ipäisyydellä. Se tie ei vie pitkälle. Mahdollinen ulkoinen kauneutesi on vain pintaa, ystävyydessä mennään syvemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että yrittää itseään tasokkaampaa miestä. Olen alkanut miettiä, että yritänkö oikeasti liian tasokasta miestä. Olen itse hieman alle 30-vuotias, korkeasti koulutettu, minulla on hyvä ura, olen kaunis ikäisekseni (pitkät hiukset, huolteltu, isot silmät ja huulet), harrastan paljon liikuntaa ja minulla on hyvä kroppa, teen hyvää ruokaa ja tykkään viettää aikaa kotona, enkä hillu baareissa. Mutta kuitenkin minulla on sosiaalinen elämä ja paljon kavereita. Katson telkkaria ja olen hölmönhauska.
Yleensä kiinnostun miehistä, jotka näyttävät hyviltä - mutta en sentään kiiltokuvapoikaa kaipaa. Kunhan pitää itsestään huolta samalla tavalla kuin minä. Joku korkeakoulututkinto (ei tarvi olla ylempi) ja työpaikka, edes vähän urheilua.
Vaadinko liikaa? Pitäisikö ottaa omasta mielestä ruma, tai mies joka ei urheile yhtään ja lihottaa itsensä tai amis, joka arvostelee koulutustani? Tuntuu siltä välillä, että muut ajattelevat, että vaadin...
Hmm... Luin tekstisi pariin kertaan ja en saanut sinusta ollenkaan hyvää kuvaa, päinvastoin. Ei varmasti siis ole muiden mielestä outoa, että olet yksin ja jopa halveksittu. Jo se, että puhut joistakin miehistä rumina, kertoo sinusta paljon. Ajatuksesi näkyvät varmasti silmistäsi ja eleistäsi. Ja kun nuolet hyvännäköisiä ja halveksut "rumia", niin näiden "rumien" miesten hyvännäköiset kaverit eivät sinua tomppelia hyvällä katso. Itsepä kuitenkin ongelmasi hoidat ja selvittelet, onnea matkaan.
Juuri niin palstatyyliä! Keskivertonaista paremman kuuloista henkilöä heti kritisoidaan. Oletko itse sitä mieltä, että maailmassa ei olisi rumia miehiä? Jos näin on, olet itse siis tutustunut avoimesti kaikkiin miehiin eikä sinulle ole väliä vaikka mies olisi 200 kg kyklooppi?
Mutta kirjoittaja on yksin silti, miksiköhän? :) Mitä luultavimmin voisin olla ystävä sille 200 kiloiselle kykloopillekin, enkä häntä rumaksi sanoisi ikinä. Ihan samalla tapaa kun voin olla ystävä 90 vuotiaalle naapurin sotaveteraanille. Eivät he ole huonoja ihmisiä, vaikka ehkä ulkonäkö ei kovin kiiltokuvamainen olekaan. En valitse ystäviäni ulkonäön mukaan, muut asiat ratkaisevat.
Viittasin parisuhteisiin, en ystävyyteen.
On muuten todella hienoa, että maailmassa on naisia, jotka ovat avoimia parisuhteeseen myös 200 kg kyklooppien kanssa ja pitävät tällaisia miehiä myös komeina. High five sinulle! Kyllä kaikilla miehillä on siis ottajia, älkää miehet lannistuko.
Arvasin vastauksesi. :D En voisi olla parisuhteessa, jossa toinen ei ole ystäväni. Mikä parisuhde se sellainen olisi? Olen tutustunut mm. työni kautta useaan mieheen, jotka eivät sinun mielestäsi olisi hyvännäköisiä millään tavoin. He ovat saattaneet saada myös siipeensä sinun kaltaisten ihmisten takia ja ovat aika varovaisia ystävystymään. Kun olen heihin tutustunut, on heistä löytynyt hyvin lämpimiä, aitoja ja upeita ihmisiä, joilla asiat ja arvot ovat kunnossa.
Jos et siis osaa olla erilaisten ihmisten kanssa, niin älä yritä paikata huonoa itsetuntoasi ja vajavaisuuksiasi itserakkaudella ja ku*ipäisyydellä. Se tie ei vie pitkälle. Mahdollinen ulkoinen kauneutesi on vain pintaa, ystävyydessä mennään syvemmälle.
Meille kaikille tuli jo selväksi, että sinä (ja arvatenkin muu osa naisista) on sellaisia, että teille ei ole miehen ulkonäöllä mitään merkitystä parisuhteissa. Kuten sanoin, erittäin hieno homma!
PS. Joudun taas toistamaan itseäni: en edelleenkään ole missään vaiheessa väittänyt olevani kaunis, älä jaksa sekoittaa minua siihen itsestään kertoneeseen naiseen.
Olet väärässä, miehen ulkonäöllä on osalle naisista erittäin iso merkitys.