Lue keskustelun säännöt.
Te jotka kasvoitte alkoholistiperheessä
30.04.2016 |
Minkälainen on oma suhtautumisenne alkoholiin?
Tuli mieleen kun mietin tänään tätä kun itse olen absolutisti ja veljeni juopottelee joka viikonloppu (yleensä kavereiden luona) ja juo arki-iltaisin kotona töiden jälkeen 1-2 olutta. Minulla on 5-vuotias lapsi, veljeni lapset ovat 2- ja 3-vuotiaat ja 3kk vauva. Veljeni mielestä on hyvä näyttää kotona mallia että on ihan normaalia käyttää alkoholia. Oma mieheni juo kyllä saunaoluen lapsen nähden mutta enempää ei mieheni juo kotona. Käy kyllä pari kertaa vuodessa kavereiden kanssa baarissa.
Miten teillä muilla?
Kommentit (56)
Oma isäni rapajuoppo, 70v. Rähisee kapakoissa kun ei ole sairaalassa. Hän aloitti alkoholisoitumisen kun olin 10v, muuttui aina vaan ilkeämmäksi ja väkivaltaisemmaksi. Kaatuili ja oksenteli kesät mökillä. Äitini tajusi jättää hänet. Minussa hän tietenkin roikkuu. En käytä alkoa lainkaan. Opiskeluaikana se maistui, mutta siitä on jo 20 v. En halua lapsilleni samaa piinaa.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytin alkoa aika usein kun tapasin mieheni. Mies ei käytä, ja jäi minultakin pois lähes kokonaan lasten synnyttyä. Juhlissa otan sen pakollisen lasillisen, ja kerran kaksi vuodessa ystävien kanssa, ja jää aina siihen kahteen tai kolmeen annokseen. Lapset ei ole koskaan nähneet meitä humalassa, eivätkä tule koskaan näkemään.
Pahinta on mielestäni juuri tissuttelu ja sen aiheuttama sössöttäminen. Mun vanhemmat oli sellaisia. Säälittää lapset, kun heillä ei ole sellaista ihanaa elinvoimaista mummia. Äitini on minulle todella rakas ja rakastaa lapsenlapsiaan, mutta inhottaa katsella kun tölkki kädessä lasten kanssa touhuaa.
Vierailija kirjoitti:
Millaista se teidän lapsuudenkodeissanne sitten oli? Meillä otettiin, harva se ilta ja ihan päihdyttävästi. Hyväntahtoista oli aina. Jaanattiin maailman asioita ja sellaista. Koskaan ei vähääkään ahdistanut tai pelottanut. Itselleni alko ei ole mörkö myöskään, samalla lailla otan.
Muistan että isäni oli usein humalassa. Tuli kotiin yöllä, herätti meidät ja alkoi syytellä äitiä pettämisestä. Joka kerta samat jutut ja samat huudot. Naureskeli kun äiti itki ja pyysi edes jättämään lapset rauhaan. Meillä oli iso saksanpaimenkoira joka alkoi aina rähistä isälle jos isä kävi äidin kimppuun tai riehui muuten. Äiti oli hankkinut koiran omaksi turvakseen. Isä potki koiraa ja sulki sen keittiöön tai kylppäriin. Tämä minulle on jäänyt vahvimpana muistona. Myöhemmin äiti antoi koiran takaisin kasvattajalle.
Joulut ja muut sukujuhlat olivat yhtä painajaista. Koko suku oli humalassa. Serkkuni piti huolta meistä ja kerran lähdettiin naapuriin turvaan kun isoisäni alkoi riehua.
Äitini ja isäni erosivat kun olin 10v. Vuoden päästä äiti löysi uuden alkoholistin. Isäpuoli tosin on ollut nyt jo 12 vuotta raittiina, AA:n avulla, mutta alkoholi ja alkoholismi kuului lapsuuteeni ja nuoruuteeni.
Äitini on "sosiaalinen juoppo". Keksin itse tämän nimityksen kerran kun mainitsin äidilleni tästä. Äitini pystyy siis olemaan juomatta vuosia, mutta seurassa hän juopottelee ja silloin se karkaa käsistä. Äitini sanoi joskus että hänen juomisensa johtuu siitä että hän ajattelee että jos hän juo kaikki viinat pois kaapista, ei puolisolle jää niin paljon. Myönsi kyllä itsekin että tämä on vain itsensä huijaamista ja selittelyä.
Ap
Lisäyksenä vielä että isoisäni on siis äitini isä, eli alkoholismia on molemmin puolin sukua. Äidilläni oli 13-19-vuotiaana iso alkoholiongelma, hän oli välillä pois koulusta juomisen takia ja hänen vanhempansa hyväksyivät juomisen. Äitinikin hyväksyi veljeni juomisen vaikka veljeni oli 12-vuotiaana vatsahuuhtelussa viinan takia. Itse olen käyttänyt alkoholia ensimmäisen kerran 18-vuotiaana, kun kaverit houkuttelivat baariin. Join jonkun tuoremehupaukun ja se viina oli pahaa. Olen tosin ollut jo lapsena humalassa kun isäni juotti salaa.
Ap
Meillä on alkoholisteja sekä isän että äidin suvussa, joten alttius on voimakas - ja olenkin alkoholisti. Saan pidettyä sairauteni jollain lailla kurissa: lasten (ovat jo nuoria aikuisia, osa asuu omillaan) edessä en juo juuri koskaan, ja arkena en juo edes yhtä annosta.
Viikonloppuisin ja lomilla siltten mopo karkaa helposti käsistä, ja juomiseni on yleensä aina humalahakuista. Olisin varmaan ihan rappiolla ilman raitista miestä ja työtä, joka edellyttää erittäin skarppia otetta. Täysraittius on minulle oikeastaan ainoa vaihtoehto. Siihen pitäisi pyrkiä ennen eläköitymistä, sillä en uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, kun työ ei enää pakota olemaan selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasillisen viiniä saatan ottaa ruuan kanssa, jos ollaan jossain syömässä tai lasillisen kuohuvaa, jos juhlissa tarjotaan. Näitä tapahtuu ehkä kerran pari vuodessa, kotona ei juoda, bisset ja siiderit jää kauppaan eikä baareissa käydä. Lähes täysin raitista elämää eletään.
En ymmärrä aikuisia lapsia, jotka jäoättäv alkoholisti- tai dementiavanhemmat.Kylmäsydämisiä narsisteja.Eiväthän jätä muutelkaan sairaita.En ole alkkis, mutta ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltaja perheestä olen, äitini on rapajuoppo vieläkin. Veljeni kulkee samaa polkua äitini kanssa yhdessä.
Välit laitoin poikki kymmenen vuotta sitten, asiallisissa puheväleissä ollaan kyllä puhelimen kautta mutta ei nähdä.
Paljon join viinaa viime vuoteen asti, valitsin puolisoksi alkoholistin joka mahdollisti myös oman juomiseni. Puoliso raitistui viime vuonna, nyt itse juon 1-2 kertaa vuodessa lasin kaksi viiniä. Mun juomisen tekosyy oli muiden juominen, lopettaminen oli helppoa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aikuisia lapsia, jotka jäoättäv alkoholisti- tai dementiavanhemmat.Kylmäsydämisiä narsisteja.Eiväthän jätä muutelkaan sairaita.En ole alkkis, mutta ihmettelen.
Sulla ei taida olla kokemusta asiasta? Et tiedä kuinka syvälle se sairaus vetää myös ne terveet, siinä on pakko suojella itseään ja omia lapsiaan. Hyssyttely ei paranna alkoholistia, eikä siitä parane jos ei hän sitä itse halua. Mun mielestä on väärin hiljaa hyväksyä asia ja osaltaan mahdollistaa se juominen.
Itse meinasin lipua samaan mustaan aukkoon, onneksi oli voimia lähteä pois kun oli sivusta seurannut ja toivonut muutosta toista kymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Absolutisti. Isä alkoholisti (kuoli maksakirroosiin). Äiti juo joskus, harvoin humalaan, tosin ne muutamat kerrat olen kiittänyt onneani, että kukaan ulkopuolinen ei ole ollut näkemässä. Veli alaikäisenä joi bileissä niin, että kotona oksensi lattiat ja seinät, sai siivota ne krapulassa, ei sen koommin ole juonut semmoiseen kuntoon itseään.
Yleisestikin ottaen välttelen humalaisia, enkä oikeastaan voi sietää humalassa olevia. Enkä muutenkaan ymmärrä mikä siinä on niin kivaa. Opiskeluaikoina kävin jonkun kerran baareissa kaverien seurana, mutta join vain limsaa. Ekä voi sietää humalaisen tai alkoholin hajua.
Sitäpaitsi pelkkä alkoholin haju (tosin teollisuusvahvuiset, olen työssä labrassa, jossa käsitellään jopa 96% (ja yli) alkoholeja) saa voimaan pahoin. Työterveyslääkärin mukaan kyse on etanoliallergiasta, eikä minun tarvitse töissä käsitellä vahvempaa kuin perus 70% pyötien ja välineiden desinfioimiseen tarkoitettua alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aikuisia lapsia, jotka jäoättäv alkoholisti- tai dementiavanhemmat.Kylmäsydämisiä narsisteja.Eiväthän jätä muutelkaan sairaita.En ole alkkis, mutta ihmettelen.
Alkoholismi on toki sairaus mutta kenenkään ei tarvitse pilata omaa elämäänsä hyysäämällä alkoholistivanhempiaan. Jos nyt verrataan esimerkiksi syöpään sairastunutta ja alkoholistia niin se syöpään sairastunut todennäköisesti ei riehu kännipäissään ja hauku niitä huolissaan olevia aikuisia lapsiaan ja hoe kuinka ei olisi pitänyt hankkia lapsia ollenkaan kun ovat niin perseestä. Otan esimerkiksi oman äitini jota olen koittanut saada hakemaan itselleen apua vuosikausia, mutta ei. Sen sijaan saan lähes joka viikonloppu känniavautumisviestejä siitä kuinka olen kaikella tapaa vääränlainen ja paska lapsi. En aio pilata omaa elämääni sillä että joka viikonloppu itken äitini sanomisia ja tunnen itseni täydeksi luuseriksi. Alkoholistit niitä narsisteja on. Niin kauan tullaan toimeen kun ylistetään ja hyväksytään juominen, mutta auta armias jos koitat saada ihmiselle apua etkä halua juomista katsella niin helvetti on irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistiksi tulin. Välillä pitkiä aikoja ilman (tai siis mulle on pitkä aika 42 päivää...) mutta sitten otan... Olen hyvässä ammatissa ja en ns. doku, mutta silti alkoa en kokonaan ole voinut jättää... :( Pitäisi kyllä.
Omaan alkoholinkäyttööni äitini alkoholismi ei juurikaan ole vaikuttanut. En ryypiskele kotona tai muutenkaan juo "huvikseen", vaan ainoastaan kun lähden viihteelle. Silloinkin tulee (yleensä) otettua kohtuudella, mutta voin myös hyvin olla ottamatta ollenkaan. Juon alkoholia vain koska se tekee musta sosiaalisemman ja avoimemman yöelämässä hilluessa, mikä näin muuten introverttina sinkkuna on tarpeen. Äitini alkoholismi on vaikuttanut pikemminkin siihen, miten suhtaudun alkoholisteihin / juoppoihin. En voi sietää, eikä multa heru yhtään empatiaa. Että jos joku tuntematon humalainen tulee päiväsaikaan mulle jotain selittämään, niin saa kyllä kuulla mitä mieltä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen huomannut että alkoholistien aikuiset lapset ovat joko alkoholisteja tai absolutisteja, en välimuotoja juuri tunne. Absolutistien aikuiset lapset taas usein kohtuu käyttäjiä.
mistähän tämä johtuu?
En kiinnitä alkoholin käyttööni huomiota, käytän sitä niin vähän. Muutama lasi viiniä viikossa, ehkä. En koskaan juo muutamaa lasillista enempää, koska tulen humalaan helposti ja alan voida huonosti. Ylilyöntejä on siis helppo välttää.
Isäni oli alkoholisti. Oli sitä jo ennen minun syntymääni. Joi vähintään kerran viikossa runsaasti, lääkkeiden kanssa. Oli humalassa väkivaltainen ja aggressiivinen - myös meitä lapsia kohtaan. Isällä oli ajoittain myös aistiharhoja. Pahoinpiteli joskus myös selvinpäin, mutta lähinnä päissään. Selvinpäin kohteli muuten inhottavasti: haukkui, vähätteli, raivosi ja huusi, teki tahallaan kiusaa. Jäi kipeitä muistoja, traumoja. Käyn terapiassa.
En käytä lainkaan alkoholia, eikä myöskään mieheni. Muiden juominen on ihan ok, jos juo kohtuudella. Välttelen kuitenkin juhlia ja tapahtumia, joissa tiedän ihmisten olevan humalassa.
N21