Te jotka kasvoitte alkoholistiperheessä

Olen myös absolutisti. Näin ihan liikaa asioita ja en itse halua olla alkoholin kanssa tekemisissä. Ei haittaa muiden normaalikäyttö.

Liikakäyttöä kohtaan ei löydy sympatiaa.

Minä olen joskus maistanut alkoholia, mutta en käytä sitä enkä ole siis koskaan käyttänyt. Eli abso olen. Toinen sisarukseni käyttää alkoholia, tosin harvoin ja kohtuullisia määriä. Tyyliin lasi viiniä ruuan kanssa, saunaolut. Nuorempana käytti useammin ja hänellä oli pari ylilyöntiä (joi liikaa ja sammui). Toinen sisarukseni ei käytä alkoholia enää, hänellä on ollut sen kanssa ongelmia ihan teinistä (juo liikaa ja alkaa riehua aggressiivisesti). Useampi vuosi sitten alkoi käydä a-klinikalla ja käytti antabusta. Hän ei koskaan ole kuitenkaan ollut mikään rapajuoppo vaan on aina esim. hoitanut työnsä ja raha-asiansa. Juominen on painottunut viikonlopuille ja lomille, pahimmillaan joi humalaan asti joka viikonloppu. Eli myös liian usein juominen on ollut hänellä ongelmana. Toivottavasti pysyttelisi nyt kuivilla, en jaksa enää yhtäkään alkoholin kanssa sähläävää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus maistanut alkoholia, mutta en käytä sitä enkä ole siis koskaan käyttänyt. Eli abso olen.

Ja tämä on siis ihan tietoinen valinta. Jo lapsena päätin, että kukaan ei saa kärsiä minun alkoholinkäytöstäni, etenkään kukaan lapsi. Aikuistuttani olen myös tajunnut sen, että minun olisi myös aika riskaabelia käyttää alkoholia, alkoholiongelmaisia kun on kummallakin puolella sukua, samoin yksi (entinen) huumeidenkäyttäjä.  Jo geeniperimän takia on parasta skipata alkoholi. 

Isä on alkoholisti, tosin tilanne ei ollut niin paha kun olin lapsi ja vanhemmat oli yhdessä.

Juon alkoholia yleensä kerran tai pari kuussa, en kuitenkaan tykkää olla ihan perseet olalla. Kohtuukäyttö on ihan fine, mutta tissuttelua tai monta kertaa viikossa kännäämistä en ymmärrä. Varsinkaan jos juo yksin kotona.

En käytä alkoholia lainkaan. N24

Otan lasillisen jos joku tarjoaa, itse en rahojani Alkoon kanna.Muut ottakoon,mutta juopuneiden kanssa en jaksa.Tuli sen verran hoidettua faijapuolta vuosikausia.Alkoholismi on pahin tietämäni sairaus.

Isä kuoli viiskymppisenä viinaan. Olen itsekin alkoholisti, nyt raittiina yli viisi vuotta. Sisareni käyttää myös liikaa, mutta ei ole alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joskus maistanut alkoholia, mutta en käytä sitä enkä ole siis koskaan käyttänyt. Eli abso olen.

Ja tämä on siis ihan tietoinen valinta. Jo lapsena päätin, että kukaan ei saa kärsiä minun alkoholinkäytöstäni, etenkään kukaan lapsi. Aikuistuttani olen myös tajunnut sen, että minun olisi myös aika riskaabelia käyttää alkoholia, alkoholiongelmaisia kun on kummallakin puolella sukua, samoin yksi (entinen) huumeidenkäyttäjä.  Jo geeniperimän takia on parasta skipata alkoholi. 

Ajattelen itsekin näin. Pidän itseäni alkoholistina, vaikka absolutisti olenkin, koska kuitenkin alkoholismi on geeneissä. Ja kun alkoholi tuhosi minun lapsuuteni, niin en halua että se tuhoaa myös lapseni lapsuuden.

Ap

Kohtuukäytön linjalla olen, humalassa olen harvoin, lasten edessä ei ikinä. Normaaliarkena voi kotona juoda pari annosta viikossa ruuan kanssa tai saunajuomana enkä yritä tehdä mitään mörköä asiasta kellekkään.

Alkoholismi se ongelma oli minun lapsuudessa, ei se viina itse mitään tehnyt. Sen takia en koe tarvetta olla juomatta kokonaan kun kuitenkin pidän eri oluiden maistelusta ja osaan kontroloida itseäni

Minusta tuli itsestänikin alkoholisti.

Oma suhtautuminen alkoholiin on lähinnä pelokas. Kun joku läheinen on humalassa, se tuntuu paljon ahdistavammalta ja ikävämmältä kuin mitä todellisuudessa onkaan, kiitos lapsuuden kokemusten.

Olen ottanut itsekin nuorempana, mutta minulle oma ottaminen ei ole koskaan ollut ongelma. Hyvin voin olla juomattakin, vaikka loppuikäni.

Yksikään sisareni ei ole alkoholisti, mutta viihdymme paremmin raittiissa seurassa kuin edes pienessä sievässä olevien. Jotenkin nousee aina mieleen se, miten juominen tästä vielä jatkuu ja mitä siitä sitten seuraa...

Juon muutaman lasin punaviiniä vuodessa, siis ehkä viisi lasillista. Joskus otan olutta saunaan, noin 5-10 pulloa vuodessa.

Musta tuli alkoholisti. 

Minä olen myös itsekin alkoholisti. Juon joka viikonloppu. Viikolla pystyn olemaan juomatta, mutta pe ja la juon aina. Työt hoidan hyvin. Olen työnarkomaani ja viikot paneudun töihin. Viikonloppuisin täytyy mukamas relata, mutta totuus n, etten voi olla ilman viiniä!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös itsekin alkoholisti. Juon joka viikonloppu. Viikolla pystyn olemaan juomatta, mutta pe ja la juon aina. Työt hoidan hyvin. Olen työnarkomaani ja viikot paneudun töihin. Viikonloppuisin täytyy mukamas relata, mutta totuus n, etten voi olla ilman viiniä!

Minäkin olen työnarkomaani ja isäni on myös. Isäni "motto" olikin että "Raskas työ vaatii raskaat huvit" ja hänen piti aina töiden jälkeen nollata ja viikonloput oli ihan kännissä. Töissä oli "selvin päin" mutta varmasti krapulassa.

Ap

Nuorena vihasin alkoholia. 19-vuotiaana join ensimmäiden kerran, ja muutaman vuoden kuluttua olin alkoholisti. Nykyäänkin siis. Ehkä joskus raitistun. Isäni on 58-vuotias, rappiojuoppo, toistaiseksi hengissä... Toivon että en koe samaa kohtaloa.

En tarvitse alkoholia normaalissa elämässä lainkaan. Vai mikä olisi parempi sana... "Henkilökohtaisessa maailmassani". Minulla on jopa periaate, etten koskaan avaa pulloa yksin. En hae alkoholista mitään "oloja".

Olin käytännössä absolutisti parikymppiseksi, mutta opiskelijana aloin juoda bileissä kohtuullisesti. En ole kuitenkaan koskaan juonut itseäni sammuksiin. Varmaan hyvät geenit siinä mielessä, uppoaa paljon.

Kaverin kanssa voin käydä yhdellä tai parilla.

Mutta muuten tosiaan en käytä alkoholia, ei tee edes erityisemmin mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös itsekin alkoholisti. Juon joka viikonloppu. Viikolla pystyn olemaan juomatta, mutta pe ja la juon aina. Työt hoidan hyvin. Olen työnarkomaani ja viikot paneudun töihin. Viikonloppuisin täytyy mukamas relata, mutta totuus n, etten voi olla ilman viiniä!

Minäkin olen työnarkomaani ja isäni on myös. Isäni "motto" olikin että "Raskas työ vaatii raskaat huvit" ja hänen piti aina töiden jälkeen nollata ja viikonloput oli ihan kännissä. Töissä oli "selvin päin" mutta varmasti krapulassa.

Ap

Minä en ole koskaan töissä krapulassa, koska en juo enää sunnuntaina enkä siis arki-iltoina, mutta kuten sanoin pe ja la en voi olla ilman viiniä.

Millaista se teidän lapsuudenkodeissanne sitten oli? Meillä otettiin, harva se ilta ja ihan päihdyttävästi. Hyväntahtoista oli aina. Jaanattiin maailman asioita ja sellaista. Koskaan ei vähääkään ahdistanut tai pelottanut. Itselleni alko ei ole mörkö myöskään, samalla lailla otan.

Vierailija kirjoitti:

Millaista se teidän lapsuudenkodeissanne sitten oli? Meillä otettiin, harva se ilta ja ihan päihdyttävästi. Hyväntahtoista oli aina. Jaanattiin maailman asioita ja sellaista. Koskaan ei vähääkään ahdistanut tai pelottanut. Itselleni alko ei ole mörkö myöskään, samalla lailla otan.

Sama minulla. Olen siis yksi näistä alkoholisteista, joka juon itsekin joka viikonloppu, mutta myöskään minulle ei jäänyt ahdistavana mieleen lapsuuden isän alkoholismi ja äidinkin suurkulutus, jonka vasta myöhemmin edes tajusin, koska meillä ei koskaan riidelty, vaan vanhemmat piti kotona pippaloita, joissa tanssittiin ja naurettiin ja laulettiin (muusikkoisä).