Te, jotka olitte työelämässä jo 70-80-luvulla muistatteko näitä tai olivatko tuttuja yleensä?

Firmalla oli omia oppilaitoksia, työsuhdeasuntoja, lomapaikkoja, päiväkoti, lääkäriasema, omia ruokaloita, autonkuljettajia yms.

Vierailija kirjoitti:

Työhuoneissa sai tupakoida.

Tupakkahuoneita oli myös vielä ysärillä. Porukka meni yhteen huoneeseen polttelemaan ja mahtavat savut pelmahti vaan sieltä ulos.. kaapeista löytyy yhä niitä tuhkakuppeja ajalta jolloin missä vaan sai polttaa. vanhemmat naiset on kertoneet, että palaverit oli aika savuista aikaa..

Lankapuhelimet olivat käytössä. Jossain oli oma "puhelinkeskus" eli puhelu tuli ensin keskuksen tädille, joka sitten paineli nappuloita yhdistääkseen soiton tietyn henkilön lankapuhelimeen. Ja kun henkilö halusi soittaa vaikka ulkomaille, keskustäti soitti ensin, ilmoitti että puhelu tulee, yhdisti henkilön soittoon ja poistui linjoilta..

Meillä on edelleen puhelinkeskus. Kyllä jo 70- luvulla sai soittaa suoraan valinnalla ulkomaille.

Muistan että pankkiin lähetettiin postissa isoja nivaskoja printattuja tietoja, ja sitten ne mapitettiin arkistoon. Ei ollut siis tietokoneyhteyttä niihin tietoihin, vaan mentiin arkistoon ja selattiin mappia!

Junalippu oli pieni, paksuhko pahvinpala, johon konduktööri teki jollain rei'ttimen tapaisella vempaimella reiän. Bussiliput. Pankkiautomaatti meni tiettyyn aikaan illalla kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on edelleen puhelinkeskus. Kyllä jo 70- luvulla sai soittaa suoraan valinnalla ulkomaille.

Siinä paikassa missä olin, ei saanut. Piti tilata soitto keskustädiltä. Myöhemmin tämä muutettiin niin, että sai soittaa.

Muistan ap:n mainitsemat jutut 90-luvulta. Toimin sisälähettinä isohkossa firmassa.

virkamieslakko vaikutti 80- luvulla yliopistolla niin, että keskus oli kiinni. Ulkomaanpuhelut piti siellä ottaa keskuksen kautta. Olimme pulassa, kunnes joku neuvoi minullmiten se ulkomaanpuhelujen esto kierretään. Piti nsin pyörittää nolla, sitten ripeästi lyödä ne puhelimen katkaisinpainekkeet ( luurin alla olevat kaksi läpyskää ) alas kädellä ja atkaa numeron valintaa. Yleensä onnistui n neljännellä viidennellä kerralla, ajoitus oli tärkeää. Se toimi! Toisilta laitoksiltakin tuli opettajia soittamaan mun puhelimesta, kun sana taidostan levisi.

Se tupakanhaju! Olin kesätöissä 1980-luvulla nuorena (16-v!) eräässä lehtitalossa siivoojana. Joka ikinen työntekijä päätoimittajasta jakeluun poltti (paitsi tietysti minä) ja niitä tuhkakuppeja oli ihan joka paikassa. Niitä sitten tyhjenneltiin. Voin vieläkin haistaa sen hajun, mikä lähtee kasasta tupakantumppeja ja pahvimukeihin unohtuneista kylmistä kahvinjämistä.  

Vierailija kirjoitti:

virkamieslakko vaikutti 80- luvulla yliopistolla niin, että keskus oli kiinni. Ulkomaanpuhelut piti siellä ottaa keskuksen kautta. Olimme pulassa, kunnes joku neuvoi minullmiten se ulkomaanpuhelujen esto kierretään. Piti nsin pyörittää nolla, sitten ripeästi lyödä ne puhelimen katkaisinpainekkeet ( luurin alla olevat kaksi läpyskää ) alas kädellä ja atkaa numeron valintaa. Yleensä onnistui n neljännellä viidennellä kerralla, ajoitus oli tärkeää. Se toimi! Toisilta laitoksiltakin tuli opettajia soittamaan mun puhelimesta, kun sana taidostan levisi.

Hei, tuo oli tuttua! Tosin vähän toisesta yhteydestä. 70-luvulla äidilläni oli työsuhdeasunto, jossa päivystystapauksia varten puhelin työnantajalta, ja se oli kytketty työnantajan keskukseen. Kaukopuhelut piti tilata keskuksen kautta ja niistä velotettiin erikseen. Kaukopuhelujen eston pystyi kuitenkin kiertämään tuolla tavoin, ja noin me sukulaisille aina soiteltiin :)

Meillä oli toimistossa kokolattiamatto. Se + sisällä tupakointi on aika muhkea yhdistelmä aromeiltaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta muistatte, mitä ei enää ole?

Varma työpaikka. 

Oli selvää, että vähänkin kun opiskelee, saa oman alan töitä. 

Helsingissä ei tarvinnut olla edes koulutusta, kun pääsi sellaisiin töihin, mihin nykyään ei olisi mitään asiaa. Ilman 90-lamaa olisin jättänyt opiskelut, enkä olisi nyt akateeminen työtön 😑

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin yhdessä valtion virastossa talousosastolla, jossa mm. maksettiin laskuja. Uutuutena 80-luvulla tulivat tietokoneet. Ne eivät olleet henkilökohtaisia, vaan niitä oli 15 hengen porukkaa varten kaksi kappaletta omassa huoneessaan. Kun laskuaineisto oli käsin valmisteltu ja pomo allekirjoittanut kaiken, mentiin paperipinkan kanssa tietokoneen ääreen tallentamaan tiedot. Kun tuli valmista, avattiin puhelinsoitolla modeemiyhteys Tampereelle Valtion Tietokonekeskukseen Tampereelle, ja lähetettiin tiedot sinne käsiteltäväksi. Sieltä tuli päivittäin pääkirjanpitäjälle sitten rivikirjoittimella printattuja tuloslistoja kaikesta tallennetusta.

Rivi- ja matriisikirjoittimen rouskuttava ääni tuli sitten vähän myöhemmin tutuksi. Oi kun vielä joskus kuulisi! Ja ne tulostivat ketjulomakkeelle, jonka kääntöpuoli oli muuten mitä mainiointa piirustuspaperia: saattoi piirtää todella pitkiä kuvia ja jatkokertomuksia.

Huhuh, on ne asiat kehittynyt lyhyessä paljon. Aattele kuinka tehotonta ja jopa aivan turhaa iso osa työstä on 80-luvulla ollut. T. 1985syntynyt

Vierailija kirjoitti:

Huhuh, on ne asiat kehittynyt lyhyessä paljon. Aattele kuinka tehotonta ja jopa aivan turhaa iso osa työstä on 80-luvulla ollut. T. 1985syntynyt

Näinpä. Sitähän nuo toimisto-atk:n alkuajat olivat, että tehtiin samat hommat kahteen kertaan: Ensin kirjoitettiin tarvittavat kirjanpitotilinumerot siihen paperiselle laskulle käsin, sen jälkeen syötetiin tietokoneelle.

Tästä tuleekin mieleen yksi laite, jota käytin vielä 90-luvullakin, nimittäin laskukone, joka tulostaa laskujen tulokset paperiselle nauhalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei kait isommissa firmoissakaan ollut telexiä, koska sitä hoiti valtion omistama Lennätin Oy. Ja mitä tulee frankkeerauskoneeseen, niin se ei suinkaan laskenut mitään rahamäärää, vaan se oli postimaksukone ja monessa paikassa on edelleen käytössä.

Telex oli ihan yleinen firmoissa ja sen käyttöön piti firmassa jollain olla koulutus, telex-sanomat liikkuivat puhelinkaapeleita pitkin. Lennätinlaitos oli vain operaattori.

Kaikilla päällikkötason henkilöillä (yleensö miehet) oli sihteeri (yleensä nainen). Päälliköt eivät kirjoittaneet koskaan kirjoituskoneella mitään vaan sihteeri kirjoitti. Joskus käytetiin sanelukonetta apuna, pomo puhui pieneen nauhuriiin jota piti kädessä ja kun oli valmis, kasetti siirrettiin sihteerin isompaan koneeseen jossa hän kuulokkeilla kuunteli mitä piti kirjoittaa.

Vientiyrityksissä toimi usein matkatoimisto ja monessa isossa firmassa oli jonkinlainen henkilöstökassa josta sai "kottia" eli palkkaa ennakkoon äkilllisiä menoja varten. Ei tarvinnut pikavippejä siihen aikaan. Moneen firmaan tuli kanssa pankkiauto kerran viikossa jossa sai nostaa rahaa tililtä ja maksaa laskuja.

Muistatteko sen että tupakkaa sai polttaa ihan kaikkialla toimistossa? Jos ei polttanut oli tosi niuho.

Paljon oli tuttua näissä edellisissä :) mutta vielä tuli mieleen kun pankkilakon aikana piti hakea palkka käteisenä työpaikan päärakennuksesta. Taisi olla 80-luvun loppua tai ihan 90-luvun alkua. Samoihin aikoihin yhdessä valtion virasto -työpaikassani oli kesäaika ja jouluostosvapaa.

Vierailija kirjoitti:

Leimattava kellokortti, sellainen pahviläpyskä. 

Meillä käytössä vielä tällä vuosikymmenellä.

Pistäkää lisää, nämä on hauskoja näin nuoremmalle

Elannossa kesätöissä Pullapuodissa. Palkka maksettiin talletuskirjalle, johon myymäläpäällikkö kirjasi ne käsin aina palkkapäivänä. Jäsenyys oli pakollinen. Jos ei suostunut olemaan jäsen (ent. S-ketju), ei ollut asiaa töihin. Kunnon kommarimeininkiä ;D

Kesätöissä myös yhdistämässä ulkomaan- ja vastapuheluita. Silloin saattoi soittaa Telen (telepalvelu) kautta siten, että vastaanottaja maksoi laskun. Vastaanottajalle soitettiin hyväksyykö hän maksun ja sitten puhelu yhdistettiin. Tuurasin joskus numerotiedustelua. Siellä numerot katsottiin puhelinluettelosta kömpelön tietokoneen lisäksi. Oli työkavereiden kanssa kilpailuja keneltä kysyttiin pisintä/hassuinta/oudointa juttua. Kerran sen voitti vanhempi nainen, jolta kysyttiin numeroa äteritsiin. Se oli ravintola, jonka koko nimi oli Äteritsiputeritsipuolilautatsi-baari.

Jos oli bilettämässä työpäivää edeltävänä iltana, tilattiin herätys puhelinpalvelusta varmuuden vuoksi.. lankapuhelimeen tietysti!

 

Nämä 1985 ja 1987.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhuh, on ne asiat kehittynyt lyhyessä paljon. Aattele kuinka tehotonta ja jopa aivan turhaa iso osa työstä on 80-luvulla ollut. T. 1985syntynyt

Näinpä. Sitähän nuo toimisto-atk:n alkuajat olivat, että tehtiin samat hommat kahteen kertaan: Ensin kirjoitettiin tarvittavat kirjanpitotilinumerot siihen paperiselle laskulle käsin, sen jälkeen syötetiin tietokoneelle.

Tästä tuleekin mieleen yksi laite, jota käytin vielä 90-luvullakin, nimittäin laskukone, joka tulostaa laskujen tulokset paperiselle nauhalle.

Mä käytän laskukonetta vieläkin, voittaa taskulaskimen mennen tullen.

Olen työskennellyt koko työurani 1980-luvulta saakka todella monissa erilaisissa projekteissa eri organisaatioissa. Käytännön työt ovat tietysti onneksi helpottuneet kehityksen myötä, mutta muuten työkulttuuri on joiltakin osin muuttunut mielestäni huonompaan suuntaan, esim. yhteistyö projekteissa on nykyisin vaikeampaa. Tuntuu siltä, että osallistujat toteuttavat minä-minä -projektia ensisijaisesti ja töitä tehdään sen mukaisesti. Oma etu on tärkeintä, puukkoa tulee selkään välittömästi, jos sillä tavalla joku voi nostaa omaa asemaansa. Vaikuttaa siltä, että tätä pidetään vielä ihan hyväksyttävänä ja normaalina tapana toimia. Ennen oli helpompaa ja kivempaa tehdä yhdessä, kun voi luottaa siihen, että kaikki olivat sitoutuneita yhteiseen päämäärään, kavereita autettiin, jos oli tarve ja tuloksista iloittiin yhdesssä. 

Myös työskentely oli keskittyneempää kun ei ollut sähköposteja ja internettiä. Esimerkiksi lehtien lukua työaikana ei olisi katsottu hyvällä omilla työpaikoillani. Töitä tehtiin aamusta iltaan, mitä sitä muutakaan olisi tehnyt. Enemmän tuli ehkä myös juteltua eri työkavereiden kanssa tauoilla, jotka pidettiin suunnilleen samoihin aikoihin.