Tänään rautatieasemalla

Eräs pyörätuolissa istuva nainen katseli ylhäällä hyllyllä olevia mehuja kaupassa. Keräsin siinä sitten rohkeutta jonkin aikaa ja kysyin voisinko auttaa. No hän sitten pyysi voisinko antaa tietyn mehun hänelle sieltä ylempää. Annoin sen, hän kiitti ja jatkoin matkaani.

Jälkeenpäin jäi harmittamaan, koska olisin voinut kysyä onko hänellä muuta mitä tarvitsisi (hän oli yksin siellä kaupassa). Minulla nimittäin olisi ollut aikaa auttaa. Jännitän kuitenkin sosiaalisia tilanteita niin kauheasti, että ei sitten tullut siinä paniikkitilassa hoksattua asiaa...

Eli asian opetus: jos tällainen paniikkihäiriöinen sos.tilanteita pelkäävä uskaltaa tarjota apuaan, uskallat sinäkin!

Pistäkää hyvä kiertämään (ja nimenomaan anonyymisti, auttamisesta menee ilo ja merkitys jos niillä haetaan "hyvä ihminen"-pisteitä muilta). Joskus sitä saattaa itse olla avuntarvitsijan roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Multa kaikki ovat aina rahaa vailla, en anna. Kerron tarinani siitä, kuinka olen itsekin rahani tienannut.

-Kokomustaan pukeutuva herra

Kuolema?

Oon antanut kaksi kertaa samalle pummille rahaa. Valitti nälkää ja uskoin koska se oli riutuneen näköinen.

Jotenkin oikeasti se mies oli oikeasti kokenut nälkää varmasti ja vatsa kuopalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies kolhiintuneen matkalaukun kanssa, vähän nuhjuiseen takkiin pukeutuneena ja hyvin huonolla englannilla kysyi minulta neuvoa miten päästä lentoasemalle. Ei oikein ymmärtänyt vastauksiani, huomasin. Sitten päätin toimia näin: ostin hänelle lipun (4 euroa vain), vein hänet oikealle laiturille ja selitin, mikä sähköjuna on oikea eli ei se, joka seuraavksi tulee vaan sitä seuraava ja annoin vielä käteen lapun, johon olin kirjoittanut, mitä sähköjunassa pitää lukea eli "airport" ja junan numero. Sitten toivotin hyvää ja turvallista matkaa. Mies jäi siihen seisomaan lappuineen ja minulle tuli hyvä mieli ainakin 40 euron edestä.

Miksi jotkut ihmiset näkevät tarpeelliseksi tulla kehumaan itseään yleisille palstoille ja facebookkiin? Olen jo täysin kyllästynyt näihin "Huomaavatko nyt kaikki, kuinka hyvä ihminen minä olen!" tyyppeihin. Minäkin olen usein auttanut muita mutta en ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi kerjätä kehuja sillä.

Täytyyhän näistäkin asioista saada puhua (tai siis kirjoitella). Ei se mitään kehumista ole. Voipa vielä antaa virikkeitä muillekin. Hyvät teot ovat tarpeellisia ja nimenomaan tänä päivänä kun niitä päinvastaisia tekoja on niin tuhottomasti. Esim netin myötä on maailmasta tullut raaempi.

Olen antanut rantojen miehille muutaman kerran oluen.

Vierailija kirjoitti:

Mä annan aina ravintolassa, junassa ym ihmisille oman lehteni, jonka oon ostanut luettavaksi (hesari, iltasanomat...) kun oon itse syönyt ja lähdössä. Ihmiset ilahtuu usein, varsinkin yksinään istuskelevat. Joskus oon antanut kirjankin.

Kiva!

Tota kirja-juttua minäkin silloin tällöin teen, jätän luetun kirjan jonnekin (junaan, bussiin, penkille yms). Kirjoitan sisäsivulle muutaman sanan, suunnilleen; Ole hyvä. Lue ja anna kiertää.

Te hyväntekijät, voisiko joku antaa minulle pimppiä, edes kerran.

Riutuva mies

Tarjoan itseni jollekkin mukavalle vappuheilalle (nainen) tyydyttämään kaikki tarpeesi, ainakin läheisyyden tarpeet.

Mut tosiaan, onneksi teidän kaltaisianne ihmisiä on olemassa, pisteet teille. Itsekkin haluaisin auttaa, mut olen jämähtänyt kotiin ja kun harvoin ulkona käyn ei mahdollisuuksia tule. Kaupassa olen päästänyt 1-2 ostoksen ihmisiä edelleni.

Annoin pari vuotta sitten purevan kylmänä pakkaspäivänä kahvirahaa sitä pyytämään tulleelle miehelle. Osti se sillä sitten kahvia tai jotain väkevämpää, lämmikkeeksi siitä oli varmasti :)

Toisen kerran annoin vitosen naiselle, joka pyysi rahaa lääkkeisiin. N. kymmenen minuuttia myöhemmin mennessäni bussipysäkille näin naisen poistumasta peliluolasta... Siitä ei sitten jäänytkään niin hyvää mieltä :/

Yksi mamu vähemmän.

Nuorena tyttönä kävin Helsingissä. Oli kova pakkasyö ja olin puheissa nuoren miehen kanssa jolla ei ollut ollenkaan käsineitä.

Mulla oli toiset käsineet( ehkä olin juuri ostanut ne) ja annoin ne sille.

Poika kiitti tyytyväisenä ja läks.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoin turistin väärään suuntaan, huomasin jälkikäteen. Yritin kuitenkin auttaa, jäi hyvä mieli.

Minä myös joskus ohjasin kaksi brittituristia täysin perämetsään menevään bussiin (pääteasema keskellä metsää hiekkatiellä, "asemana" vain paikka jossa bussi mahtuu kääntymään).

Keskustaan olivat menossa ja muistin bussinumeron väärin 👍

On varmaan ollut kotona kerrottavaa suomalaisesta ystävällisyydestä..

kinuski taas huutaa, ties monta kertaa koivukylän "ghettoon" haluaa viedä sen miehen nimeltään.. mies ei vaan perusta sellaisesta (mutta ottanut popcornien ja sidosryhmänsä kanssa aitiopaikat) ja taukki nyt yrittelee epätoivoisesti vielä kostaa..

.

Mä annoin Pariisissa vanhalle deekulle viinapullon. En ole sellaista aitoa iloa nähnyt kenenkään naamalla vuosikausiin

haiskahtaa kinuskin käryltä kirjoitti:

kinuski taas huutaa, ties monta kertaa koivukylän "ghettoon" haluaa viedä sen miehen nimeltään.. mies ei vaan perusta sellaisesta (mutta ottanut popcornien ja sidosryhmänsä kanssa aitiopaikat) ja taukki nyt yrittelee epätoivoisesti vielä kostaa..

.

Vappusimat korkattu.

Vierailija kirjoitti:

Vau. Moni ei olisi viitsinyt, hienosti tehty.

Moni olis maksamaan omista rahoistaan enemmänkin jokaisesta elätistä joka lentää muualle.

Vierailija kirjoitti:

Oon antanut kaksi kertaa samalle pummille rahaa. Valitti nälkää ja uskoin koska se oli riutuneen näköinen.

Jotenkin oikeasti se mies oli oikeasti kokenut nälkää varmasti ja vatsa kuopalla.

Onneksi jano ei oäe vaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Oon antanut kaksi kertaa samalle pummille rahaa. Valitti nälkää ja uskoin koska se oli riutuneen näköinen.

Jotenkin oikeasti se mies oli oikeasti kokenut nälkää varmasti ja vatsa kuopalla.

Onneksi jano ei ole vaivannut.

Eräs ystävällinen nainen maksoi mulle kerran bussilipun, kun multa oli jäänyt bussikortti kotiin ja oli tosi tärkeä meno, eikä ollut aikaa palata kotiin hakemaan bussikorttia tai käydä pankkiautomaatilla nostamassa rahaa, kiitos :)

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystävällinen nainen maksoi mulle kerran bussilipun, kun multa oli jäänyt bussikortti kotiin ja oli tosi tärkeä meno, eikä ollut aikaa palata kotiin hakemaan bussikorttia tai käydä pankkiautomaatilla nostamassa rahaa, kiitos :)

Sama käynyt minulla. Uusi työpaikka ja olisin myöhästynyt tärkeästä tapaamisesta jos en olisi päässyt bussiin. Huomasin nimittäin vasta bussipysäkillä, että olin unohtanut koko lompakon aamukiireessä kotiin joten ei ollut mitään millä maksaa bussimatka. Jos taas olisin lähtenyt hakemaan lompakkoa kotoa, olisin myöhästynyt pahasti kokouksesta.

Olin valtavan kiitollinen nuorelle tytölle, joka maksoi lippuni, vaikka vieläkin hävettää. Sanoi minulle, että teki niin koska toivoisi itse jonkun tekevän niin hänelle samassa tilanteessa.

Minusta näistä on vain hieno lukea, tulee hyvä mieli, sillä pienellä teolla voi auttaa toisen päivää merkittävästi.

Itse pyrin myös tekemään niin, esimerkiksi pitkässä apteekkijonossa antamaan paikkani äidille, jolla pieni vauva huusi vaunuissa, ilmeisesti väsyneenä ja kuumissaan (oli talvi, joten sisällä varmasti oli kuuma ulkovaatteissa pikkuisella).

Toisaalta joskus oikeasti todella vakavassa tilanteessa ei voi auttaa. Niin kävi minulle reilu vuosi sitten. Se oli rankkaa.