Tänään rautatieasemalla
Keski-ikäinen mies kolhiintuneen matkalaukun kanssa, vähän nuhjuiseen takkiin pukeutuneena ja hyvin huonolla englannilla kysyi minulta neuvoa miten päästä lentoasemalle. Ei oikein ymmärtänyt vastauksiani, huomasin. Sitten päätin toimia näin: ostin hänelle lipun (4 euroa vain), vein hänet oikealle laiturille ja selitin, mikä sähköjuna on oikea eli ei se, joka seuraavksi tulee vaan sitä seuraava ja annoin vielä käteen lapun, johon olin kirjoittanut, mitä sähköjunassa pitää lukea eli "airport" ja junan numero. Sitten toivotin hyvää ja turvallista matkaa. Mies jäi siihen seisomaan lappuineen ja minulle tuli hyvä mieli ainakin 40 euron edestä.
Kommentit (42)
Mummeli kirjoitti:
Minä maksan usein sen pienen summan, joka puuttuu esim. lasten karkkiostoksista, pitäisi muuten mennä palauttamaan hyllyyn, tulee hyvä mieli ja asiointi nopeutuu.
Minulle kerran joku aikuinen teki noin kun olin lapsena kaupassa ja juuri se 10 tai 20 centtiä jäi puuttumaan.
Olisi kiva kun näistä puhuttaisiin enemmänkin. Tosiaan ihan pienet teot - oven auki pitäminen, hymy ja tervehdys, ihan tuollaiset pienet jutut tekevät arkielämästä niin paljon mukavampaa.
Minä maksan usein sen pienen summan, joka puuttuu esim. lasten karkkiostoksista, pitäisi muuten mennä palauttamaan hyllyyn, tulee hyvä mieli ja asiointi nopeutuu.