Siskoni on rapajuoppo!
Eli notkuu ostarilla densojengeissä jo aamusta. Asutaan siis samalla alueella.
Niin harmittaa ja hävettääkin. Vaikka en siskoni olemisesta ole millään tavoin vastuussa, niin kyllä ketuttaa. Ihan hyvä koti meillä oli. Ei voi vedota huonoihin lähtökohtiin.
En edes kysy, mitä voisi tehdä, koska kaikki on tehty. Mutta jos jotain vertaistukea löytyisi?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Siis kaikki keinot jo yritetty saada hänet kuiville..? Ei kai siihen auta muu kuin uskoon tulo, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Naisen elimistö ei yleensä kestä kovin pitkään ryyppäämistä, joten sairastumaan tulee sekä fyysisesti että psyykkisesti tuolla menolla.
Onneksi hänellä ei ole lapsia.
Tai tavallaan toisin päin. Olisiko lasten huostaanotto edes herättänyt ajattelemaan asiaa muiden kannalta?
On nelikymppinen ja nähdäksemme perusterve tässä vaiheessa.
Puhuttu on tietysti paljon, on viety katkaisuun. Mieskin jätti. Mies itsekin oli alkoholisoitunut, muttei noin pohjalla. Siskon elämä on vain viinan hankkimista, rahaa on saanut sivuperintönä sievoisen summan, mutta ilmeisesti kaikki mennyt. Pummii euroja ohikulkijoilta.
Siis kaikki keinot jo yritetty saada hänet kuiville..? Ei kai siihen auta muu kuin uskoon tulo, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Naisen elimistö ei yleensä kestä kovin pitkään ryyppäämistä, joten sairastumaan tulee sekä fyysisesti että psyykkisesti tuolla menolla.