Lue keskustelun säännöt.
Filosofiaa: Ajan hankala olemus tässä tiivistetysti - vain fiksuille
29.04.2016 |
Aikakäsitteemme on kellosidonnainen. Jos hävitämme maailmasta kaikki olemassa olevat kellot, aika katoaa olemasta. Sitä ei siis enää ole mitallisena eli todellisena ilmiönä olemassa tällöin. Siis emme tiedä enää aikaa, jos hävitämme kellot. On tosiaan hyvä huomata se fakta, että ilman kelloa ei ole olemassa myöskään aikaa. Emme voi mennä ajassa taaksepäin ennen kellon keksimistä.
Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä.
Sitä paitsi aika on teknisesti paljon monimutkaisempi asia, kuin nykyinen 1-dimensionaalinen aika jota kello mittaa. Aika on moniulotteinen asia, josta löytyy vähintäänkin 4 ulottuvuutta - itse asiassa nykytekniikka paljastaa että aika on ääretönulotteinen - ajassa on yhtä monta dimensiota kuin on mittakaavoja tarkastella temporaalista dimensiota.
Ajan olemus ymmärretään huonosti.
Jos tarkastelemme mitä tahansa riittävän pitkää reaalimaailman aikasarjaa, huomaamme, että ajassa on eri ulottuvuuksia: trendi, sykli, kausivaihtelu, satunnaisvaihtelu, etc.
Ajalla on todellakin vain lyhyt historia. Aika on samalla myös hankala asia ihmiselle.
Kommentit (53)
Voithan sinä filosofoida ajasta ja kellosta ja ihmisten keksinnöistä.
Mutta kyllä ihminen ja eläin elää tietyn kiertokulun mukaan ilman kellojakin.
Kyllä ne muuttolinnut tulevat keväällä, ihan ilman kelloja ja kalentereita. Aika siinä on kulunut tai pitääkö sille keksiä joku muu sana?
Myönnän että en ole älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä."
Mutta mitä merkitystä sillä on, onko aika "mitallinen käsite" vai ei? Itse ajattelen, että jo paljon ennen kuin kelloja oli, oli ajan käsite olemassa, siitä asti kun muistelemaan ja kuvittelemaan kykenevä ihmismieli kehittyi. Kyllä se jo on aikaa, että voi muistella vaikka nuoruuttaan, tai kuvitella millaista on huomenna tai 20 vuoden päästä, ja ymmärtää sen, että siihen mikä on muistoissa, ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen mikä on nykyisessä voi, ja valinnoillaan nykyhetkessä voi muuttaa tulevaisuutta.
En myöskään kannata sellaista tiettyjen henkisten piirien harrastamaa ajan "demonisointia", jossa ajan käsite nähdään jotenkin pahana. Ei ajassa tai sen mittaamisessa tai ajattelussa ole mitään pahaa tai epähenkistä. On ihmisiä, jotka pyrkivät pakkomielteisesti eroon mennyttä ja tulevaa koskevista ajatuksista, pysymään "nykyhetken veitsenterällä", ja tällä toiminnallaan he pyrkivät kieltämään hienon kyvyn, joka ihmisellä on. Eikä sellaiseen muistelun ja kuvittelemisen kyvystä luopumiseen olisi tarvetta ollenkaan, jos ihmiset vain tajuaisivat, että MIKÄÄN ei vie heitä pois nykyhetkessä, sillä muistelu ja kuvittelukin tehdään nimenomaan nykyhetkessä. Nykyhetkestä ei pääse pois vaikka mitä tekisi.
Havaittavuus tai mitallisuus on juuri se ydinasia. Ei autojakaan ollut ennenkuin niistä tuli havaittavia ja konkreettisiä otuksia.
Aikaa ei ole ollut ennen aurinkokelloa - puhe että maailmankaikkeus on 13 mrd vuotta on mielipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmismielen käsite kirjoitetaan erikseen. Sori, mun on vaikea ottaa tosissaan ihmisiä, jotka eivät osaa yhdyssanoja.
Sori ei edes ole Suomen kielen sana - idiootti!
Suomen kieli kirjoitetaan pienellä. Ja miten lainasanat liittyvät tähän? Sanoinko jossain, että sen lisäksi, että peräänkuulutan yhdyssanojen osaamista, kirjoitan vain yleiskieltä?
Vierailija kirjoitti:
Aikakäsitteemme on kellosidonnainen. Jos hävitämme maailmasta kaikki olemassa olevat kellot, aika katoaa olemasta. Sitä ei siis enää ole mitallisena eli todellisena ilmiönä olemassa tällöin. Siis emme tiedä enää aikaa, jos hävitämme kellot. On tosiaan hyvä huomata se fakta, että ilman kelloa ei ole olemassa myöskään aikaa. Emme voi mennä ajassa taaksepäin ennen kellon keksimistä.
Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä.
Sitä paitsi aika on teknisesti paljon monimutkaisempi asia, kuin nykyinen 1-dimensionaalinen aika jota kello mittaa. Aika on moniulotteinen asia, josta löytyy vähintäänkin 4 ulottuvuutta - itse asiassa nykytekniikka paljastaa että aika on ääretönulotteinen - ajassa on yhtä monta dimensiota kuin on mittakaavoja tarkastella temporaalista dimensiota.
Ajan olemus ymmärretään huonosti.
Jos tarkastelemme mitä tahansa riittävän pitkää reaalimaailman aikasarjaa, huomaamme, että ajassa on eri ulottuvuuksia: trendi, sykli, kausivaihtelu, satunnaisvaihtelu, etc.
Ajalla on todellakin vain lyhyt historia. Aika on samalla myös hankala asia ihmiselle.
Onpa ristiriitainen kirjoitus. Välillä kirjoitat ettei aikaa ole, sitten kirjoitat ajasta neljässä ulottuvuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä."
Mutta mitä merkitystä sillä on, onko aika "mitallinen käsite" vai ei? Itse ajattelen, että jo paljon ennen kuin kelloja oli, oli ajan käsite olemassa, siitä asti kun muistelemaan ja kuvittelemaan kykenevä ihmismieli kehittyi. Kyllä se jo on aikaa, että voi muistella vaikka nuoruuttaan, tai kuvitella millaista on huomenna tai 20 vuoden päästä, ja ymmärtää sen, että siihen mikä on muistoissa, ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen mikä on nykyisessä voi, ja valinnoillaan nykyhetkessä voi muuttaa tulevaisuutta.
En myöskään kannata sellaista tiettyjen henkisten piirien harrastamaa ajan "demonisointia", jossa ajan käsite nähdään jotenkin pahana. Ei ajassa tai sen mittaamisessa tai ajattelussa ole mitään pahaa tai epähenkistä. On ihmisiä, jotka pyrkivät pakkomielteisesti eroon mennyttä ja tulevaa koskevista ajatuksista, pysymään "nykyhetken veitsenterällä", ja tällä toiminnallaan he pyrkivät kieltämään hienon kyvyn, joka ihmisellä on. Eikä sellaiseen muistelun ja kuvittelemisen kyvystä luopumiseen olisi tarvetta ollenkaan, jos ihmiset vain tajuaisivat, että MIKÄÄN ei vie heitä pois nykyhetkessä, sillä muistelu ja kuvittelukin tehdään nimenomaan nykyhetkessä. Nykyhetkestä ei pääse pois vaikka mitä tekisi.
Havaittavuus tai mitallisuus on juuri se ydinasia. Ei autojakaan ollut ennenkuin niistä tuli havaittavia ja konkreettisiä otuksia.
Aikaa ei ole ollut ennen aurinkokelloa - puhe että maailmankaikkeus on 13 mrd vuotta on mielipuolista.
Mutta onhan vuodenaikojen vaihtumista - aikaa - seurattu jo kauan ennen aurinkokelloja. Ja nyt kun aika on keksitty, miksi sitä ei voisi laskea taaksepäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, aika on sosiaalinen konstruktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikakäsitteemme on kellosidonnainen. Jos hävitämme maailmasta kaikki olemassa olevat kellot, aika katoaa olemasta. Sitä ei siis enää ole mitallisena eli todellisena ilmiönä olemassa tällöin. Siis emme tiedä enää aikaa, jos hävitämme kellot. On tosiaan hyvä huomata se fakta, että ilman kelloa ei ole olemassa myöskään aikaa. Emme voi mennä ajassa taaksepäin ennen kellon keksimistä.
Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä.
Sitä paitsi aika on teknisesti paljon monimutkaisempi asia, kuin nykyinen 1-dimensionaalinen aika jota kello mittaa. Aika on moniulotteinen asia, josta löytyy vähintäänkin 4 ulottuvuutta - itse asiassa nykytekniikka paljastaa että aika on ääretönulotteinen - ajassa on yhtä monta dimensiota kuin on mittakaavoja tarkastella temporaalista dimensiota.
Ajan olemus ymmärretään huonosti.
Jos tarkastelemme mitä tahansa riittävän pitkää reaalimaailman aikasarjaa, huomaamme, että ajassa on eri ulottuvuuksia: trendi, sykli, kausivaihtelu, satunnaisvaihtelu, etc.
Ajalla on todellakin vain lyhyt historia. Aika on samalla myös hankala asia ihmiselle.
Onpa ristiriitainen kirjoitus. Välillä kirjoitat ettei aikaa ole, sitten kirjoitat ajasta neljässä ulottuvuudessa.
En ole kirjoittanut mitään ristiriitaista. Aika on olemassa, kellon keksimisen jälkeen. Ennen sitä ei aikaa ole ollut olemassa. Ja ajassa on tosiaankin ulottuvuuksia enemmän kuin tavis ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä filosofoida ajasta ja kellosta ja ihmisten keksinnöistä.
Mutta kyllä ihminen ja eläin elää tietyn kiertokulun mukaan ilman kellojakin.
Kyllä ne muuttolinnut tulevat keväällä, ihan ilman kelloja ja kalentereita. Aika siinä on kulunut tai pitääkö sille keksiä joku muu sana?
Myönnän että en ole älykäs.
no mäkin olen varsin tyhmä ja ajattelen samoin. Ei se kellon keksimättömyys tuota tosiasiaa poista. Aina ihminen on elänyt jonkun frekvenssin (onkohan oikea sana?) mukaan. Muuttolinnun saapuvat, kuukautiset tulevat jne.
Just. Valopäät oikein maiskuttelemassa pilipalipolkkaa.
Tehkää kuulkaas tuosta filosofinen "tulevaisuustutkimus" ja tarjotkaa hallitukselle, teemalla ajanpuutteen puuttuminen ei saa määritellä hyvinvointiyhteiskuntaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorokausirytmi ja vuodenajan vaihtelut kyllä määrittävät olemista. Kutsutaan sitä nyt vaikka ajaksi.
Melko tarkasti ihmisen kroppa noudattelee tiettyä vanhenemiskaavaa. Dimensioilla ja muilla mukavilla ei siinä juuri merkitystä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä."
Mutta mitä merkitystä sillä on, onko aika "mitallinen käsite" vai ei? Itse ajattelen, että jo paljon ennen kuin kelloja oli, oli ajan käsite olemassa, siitä asti kun muistelemaan ja kuvittelemaan kykenevä ihmismieli kehittyi. Kyllä se jo on aikaa, että voi muistella vaikka nuoruuttaan, tai kuvitella millaista on huomenna tai 20 vuoden päästä, ja ymmärtää sen, että siihen mikä on muistoissa, ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen mikä on nykyisessä voi, ja valinnoillaan nykyhetkessä voi muuttaa tulevaisuutta.
En myöskään kannata sellaista tiettyjen henkisten piirien harrastamaa ajan "demonisointia", jossa ajan käsite nähdään jotenkin pahana. Ei ajassa tai sen mittaamisessa tai ajattelussa ole mitään pahaa tai epähenkistä. On ihmisiä, jotka pyrkivät pakkomielteisesti eroon mennyttä ja tulevaa koskevista ajatuksista, pysymään "nykyhetken veitsenterällä", ja tällä toiminnallaan he pyrkivät kieltämään hienon kyvyn, joka ihmisellä on. Eikä sellaiseen muistelun ja kuvittelemisen kyvystä luopumiseen olisi tarvetta ollenkaan, jos ihmiset vain tajuaisivat, että MIKÄÄN ei vie heitä pois nykyhetkessä, sillä muistelu ja kuvittelukin tehdään nimenomaan nykyhetkessä. Nykyhetkestä ei pääse pois vaikka mitä tekisi.
Havaittavuus tai mitallisuus on juuri se ydinasia. Ei autojakaan ollut ennenkuin niistä tuli havaittavia ja konkreettisiä otuksia.
Aikaa ei ole ollut ennen aurinkokelloa - puhe että maailmankaikkeus on 13 mrd vuotta on mielipuolista.
Mutta aika oli havaittava asia jo ennen kuin sille sovittiin kelloon ja kalenteriin liittyvät yhteiset mittayksiköt. Se on ihan sama, sanooko ihminen että "yhden kuunkierron päästä" vai "toukokuussa", tai auringon noustessa seuraavan kerran vai klo *auringon nousuaika* huomenna aamulla.
Haluat jostain syystä väkisin määritellä ajan niin, että se on ihmismielen luoma ja ihmisyhteisön sopima käsite, ja jos tällaista ei ole, ei ole aikaa. Mutta ajalle on hyvin erilaisia määritelmiä, jotka ovat riippumattomia ihmisten olemassaolosta ja tietoisuudentilasta. Esim ajan voi sanoa olevan todettavissa siitä, ettei eristetyn systeemin kokonaisentropia koskaan vähene, mikä seuraa termodynamiikan toisesta pääsäännöstä. Lasi voi hajota, mutta se ei koskaan spontaanisti kokoudu taas kasaan. Ajan suunta on kokonaisentropian kasvun suunta, riippumatta siitä onko ihmisiä asiaa ihmettelemässä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmismielen käsite kirjoitetaan erikseen. Sori, mun on vaikea ottaa tosissaan ihmisiä, jotka eivät osaa yhdyssanoja.
Sori ei edes ole Suomen kielen sana - idiootti!
Niin ja sitä paitsi tuo vihaaja kielipoliisi itse käytti vieläpä anglismin lisäksi pilkkusääntöjä väärin. Yhdyn ärsyyntymiseesi että henkilö koetti jotenkin päteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä."
Mutta mitä merkitystä sillä on, onko aika "mitallinen käsite" vai ei? Itse ajattelen, että jo paljon ennen kuin kelloja oli, oli ajan käsite olemassa, siitä asti kun muistelemaan ja kuvittelemaan kykenevä ihmismieli kehittyi. Kyllä se jo on aikaa, että voi muistella vaikka nuoruuttaan, tai kuvitella millaista on huomenna tai 20 vuoden päästä, ja ymmärtää sen, että siihen mikä on muistoissa, ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen mikä on nykyisessä voi, ja valinnoillaan nykyhetkessä voi muuttaa tulevaisuutta.
En myöskään kannata sellaista tiettyjen henkisten piirien harrastamaa ajan "demonisointia", jossa ajan käsite nähdään jotenkin pahana. Ei ajassa tai sen mittaamisessa tai ajattelussa ole mitään pahaa tai epähenkistä. On ihmisiä, jotka pyrkivät pakkomielteisesti eroon mennyttä ja tulevaa koskevista ajatuksista, pysymään "nykyhetken veitsenterällä", ja tällä toiminnallaan he pyrkivät kieltämään hienon kyvyn, joka ihmisellä on. Eikä sellaiseen muistelun ja kuvittelemisen kyvystä luopumiseen olisi tarvetta ollenkaan, jos ihmiset vain tajuaisivat, että MIKÄÄN ei vie heitä pois nykyhetkessä, sillä muistelu ja kuvittelukin tehdään nimenomaan nykyhetkessä. Nykyhetkestä ei pääse pois vaikka mitä tekisi.
Havaittavuus tai mitallisuus on juuri se ydinasia. Ei autojakaan ollut ennenkuin niistä tuli havaittavia ja konkreettisiä otuksia.
Aikaa ei ole ollut ennen aurinkokelloa - puhe että maailmankaikkeus on 13 mrd vuotta on mielipuolista.
Mutta onhan vuodenaikojen vaihtumista - aikaa - seurattu jo kauan ennen aurinkokelloja. Ja nyt kun aika on keksitty, miksi sitä ei voisi laskea taaksepäin?
Oliko auto todellinen ennen sitä rakentamista havaittavissa olevaksi? Idea sellaisenaan ei ole todellista. Voiko puhua autoista ennen havaittavissa olevista, konkreettisista autoista. Ei voida.
Auto kuten aikakin ovat vain tietyn ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aika on samalla myös hankala asia ihmiselle."
Selittäisitkö mitä tällä tarkoitat? Ja että mitä käytännön merkitystä on näillä pohdinnoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä."
Mutta mitä merkitystä sillä on, onko aika "mitallinen käsite" vai ei? Itse ajattelen, että jo paljon ennen kuin kelloja oli, oli ajan käsite olemassa, siitä asti kun muistelemaan ja kuvittelemaan kykenevä ihmismieli kehittyi. Kyllä se jo on aikaa, että voi muistella vaikka nuoruuttaan, tai kuvitella millaista on huomenna tai 20 vuoden päästä, ja ymmärtää sen, että siihen mikä on muistoissa, ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen mikä on nykyisessä voi, ja valinnoillaan nykyhetkessä voi muuttaa tulevaisuutta.
En myöskään kannata sellaista tiettyjen henkisten piirien harrastamaa ajan "demonisointia", jossa ajan käsite nähdään jotenkin pahana. Ei ajassa tai sen mittaamisessa tai ajattelussa ole mitään pahaa tai epähenkistä. On ihmisiä, jotka pyrkivät pakkomielteisesti eroon mennyttä ja tulevaa koskevista ajatuksista, pysymään "nykyhetken veitsenterällä", ja tällä toiminnallaan he pyrkivät kieltämään hienon kyvyn, joka ihmisellä on. Eikä sellaiseen muistelun ja kuvittelemisen kyvystä luopumiseen olisi tarvetta ollenkaan, jos ihmiset vain tajuaisivat, että MIKÄÄN ei vie heitä pois nykyhetkessä, sillä muistelu ja kuvittelukin tehdään nimenomaan nykyhetkessä. Nykyhetkestä ei pääse pois vaikka mitä tekisi.
Havaittavuus tai mitallisuus on juuri se ydinasia. Ei autojakaan ollut ennenkuin niistä tuli havaittavia ja konkreettisiä otuksia.
Aikaa ei ole ollut ennen aurinkokelloa - puhe että maailmankaikkeus on 13 mrd vuotta on mielipuolista.
Mutta onhan vuodenaikojen vaihtumista - aikaa - seurattu jo kauan ennen aurinkokelloja. Ja nyt kun aika on keksitty, miksi sitä ei voisi laskea taaksepäin?
Oliko auto todellinen ennen sitä rakentamista havaittavissa olevaksi? Idea sellaisenaan ei ole todellista. Voiko puhua autoista ennen havaittavissa olevista, konkreettisista autoista. Ei voida.
Auto kuten aikakin ovat vain tietyn ikäisiä.
Vertauksesi ontuu erittäin pahasti. Syy on se, että ajan määritelmäsi on kummallinen.
Aika on yksi havaitsemamme universumin fundamentaalinen ilmiö, ilman sitä ei olisi mitään mitä havaita eikä voisi olla havaitsijaakaan, koska kaikki olisi ollut ohi samalla kuin se jokin minkä nyt havaitsemme alkoikin.
Helpointa on minusta ajatella, että aika on kuten sähkömagneettinen vuorovaikutus, heikko- ja vahva vuorovaikutus ja gravitaatio (tunnetut fysikaaliset voimat). Mutta (aika on) luonteeltaan tilan muutosta vastustava voima, hieman varmalla tavalla kuin kitka ja sen vaikutus ei ole kaikissa olosuhteissa vakio, vaan se on vuorovaikutuksessa ainakinjoidenkin muiden voimien kanssa. Gravitaation ja nopeuden suhteesta aikaan on näyttöä, kuten yleinen suhteellisuusteoria ennusti ja joka on sittemmin vahvistunut yleisesti hyväksytyksi ja myös käytännön sovelluksilla toimivaksi malliksi.
Mitään filosofista ja mystistä ajan käsitteeseen ei mielestäni ole syytä sotkea, ettei ajauduta perättömien pelkän uskon asioiden hömppään.
Vierailija kirjoitti:
Aika on yksi havaitsemamme universumin fundamentaalinen ilmiö, ilman sitä ei olisi mitään mitä havaita eikä voisi olla havaitsijaakaan, koska kaikki olisi ollut ohi samalla kuin se jokin minkä nyt havaitsemme alkoikin.
Helpointa on minusta ajatella, että aika on kuten sähkömagneettinen vuorovaikutus, heikko- ja vahva vuorovaikutus ja gravitaatio (tunnetut fysikaaliset voimat). Mutta (aika on) luonteeltaan tilan muutosta vastustava voima, hieman varmalla tavalla kuin kitka ja sen vaikutus ei ole kaikissa olosuhteissa vakio, vaan se on vuorovaikutuksessa ainakinjoidenkin muiden voimien kanssa. Gravitaation ja nopeuden suhteesta aikaan on näyttöä, kuten yleinen suhteellisuusteoria ennusti ja joka on sittemmin vahvistunut yleisesti hyväksytyksi ja myös käytännön sovelluksilla toimivaksi malliksi.
Mitään filosofista ja mystistä ajan käsitteeseen ei mielestäni ole syytä sotkea, ettei ajauduta perättömien pelkän uskon asioiden hömppään.
Kieleen autocorrect. "varmalla" po "samalla"
Fysiikassa perussuure aika määritellään tapahtumien välisenä etäisyytenä aika-avaruuden neljännellä akselilla. Kerrotko ap, miten tämä on riippuvainen siitä onko jollain ihmisolennoilla yhdellä kärpäsenpaskan kokoisella planeetalla kelloja vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aikaa ei esiinny luonnossa, eikä maailmankaikkeudessa, vain ainoastaan ilmiöiden liikettä ja näiden tuottamien tilojen muutosta. Aika on ihmismielenkäsite, josta tuli olevainen eli mitallinen vasta kun se liitettiin kuvaamaan kellon lineaarista eli tasavälistä viisariliikettä."
Mutta mitä merkitystä sillä on, onko aika "mitallinen käsite" vai ei? Itse ajattelen, että jo paljon ennen kuin kelloja oli, oli ajan käsite olemassa, siitä asti kun muistelemaan ja kuvittelemaan kykenevä ihmismieli kehittyi. Kyllä se jo on aikaa, että voi muistella vaikka nuoruuttaan, tai kuvitella millaista on huomenna tai 20 vuoden päästä, ja ymmärtää sen, että siihen mikä on muistoissa, ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen mikä on nykyisessä voi, ja valinnoillaan nykyhetkessä voi muuttaa tulevaisuutta.
En myöskään kannata sellaista tiettyjen henkisten piirien harrastamaa ajan "demonisointia", jossa ajan käsite nähdään jotenkin pahana. Ei ajassa tai sen mittaamisessa tai ajattelussa ole mitään pahaa tai epähenkistä. On ihmisiä, jotka pyrkivät pakkomielteisesti eroon mennyttä ja tulevaa koskevista ajatuksista, pysymään "nykyhetken veitsenterällä", ja tällä toiminnallaan he pyrkivät kieltämään hienon kyvyn, joka ihmisellä on. Eikä sellaiseen muistelun ja kuvittelemisen kyvystä luopumiseen olisi tarvetta ollenkaan, jos ihmiset vain tajuaisivat, että MIKÄÄN ei vie heitä pois nykyhetkessä, sillä muistelu ja kuvittelukin tehdään nimenomaan nykyhetkessä. Nykyhetkestä ei pääse pois vaikka mitä tekisi.
Havaittavuus tai mitallisuus on juuri se ydinasia. Ei autojakaan ollut ennenkuin niistä tuli havaittavia ja konkreettisiä otuksia.
Aikaa ei ole ollut ennen aurinkokelloa - puhe että maailmankaikkeus on 13 mrd vuotta on mielipuolista.
Mutta onhan vuodenaikojen vaihtumista - aikaa - seurattu jo kauan ennen aurinkokelloja. Ja nyt kun aika on keksitty, miksi sitä ei voisi laskea taaksepäin?
Oliko auto todellinen ennen sitä rakentamista havaittavissa olevaksi? Idea sellaisenaan ei ole todellista. Voiko puhua autoista ennen havaittavissa olevista, konkreettisista autoista. Ei voida.
Auto kuten aikakin ovat vain tietyn ikäisiä.
Mutta auto on konkreettinen esine ja aika enemmänkin abstrakti suure.
Tuo on ihmisen tavallisen tietoisuudentilan ja fyysisen "koneiston" tapa tulkita asioita. Se ei tarkoita että se olisi todellisuus. Monet henkiset tiet pyrkivät sellaiseen valaistumisen kokemukseen, jossa koetaan ihan konkreettisesti perimmäinen todellisuus ajan ja avaruuden tuolla puolen. Se on sitä kuolemattomuutta tässä ja nyt, huolimatta siitä mitä ihmisten tietoisuus ja aistit sanovat fyysisen ruumiin osasta ajassa.