Tässä teille ainaisille valittajille, kun painonhallinta ei onnistu.
Vähintään puoli kiloa kasviksia, ei leipää, ei puuroa. Leivänpäällyset käy. Proteiinia tarpeen mukaan, ei liikaa. Rasvaa niin paljon, että energiantarve täyttyy. Ruokailu silloin kun on nälkä. Ei napostelua.
Kommentit (46)
Ihmiset nyt vaan tykkää erilaisista asioista. Jotkut tykkää liikunnasta. Jotkut tykkää shoppailla. Jotkut tykkää ajaa nopeilla autoilla. Jotkut tykkää koettaa vietellä jokaikisen vähänkin viehättävän kohdesukupuolensa edustajan. Ja jotkut tykkää syödä.
Itse en tunne mitään halua kaahata liikenteessä, vokotella vieraita tai ostaa vielä yhtä uutta käsilaukkua entisten lisäksi. Minulla on varmaan vain niin mainio itsekuri, että pidän nuo haluni hallinnassa? Mutta voi, miksi se sama itsekuri ei toimi kaupan juustohyllyn edessä, tai sushibuffetissa?
Tai jos joku rakastaa pitkiä juoksulenkkejä, niin onko se vain niin, että hänellä on parempi itsekuri niiden tekemiseen kuin minulla, jonka mielestä moinen on puuduttavan tylsää vaikka kirjan lukemiseen verrattuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap; oletko ikinä kuullut, että laihduttaminen lihottaa? Minä aloitin "laihdutusurani" raskauden jälkeen kun bmi oli tasan 25. Sen jälkeen olen kokeillut sen seitsemänkin kuuria ja bmi on nyt 35. En todellakaan pysty syömään yhtä runsaita ja raskaita aterioita kuin ennen ensimmäistä laihdutuskuuriani lihomatta. Itse asiassa syön nyt huomattavasti terveellisemmin kuin silloin. Silloin söin väsymykseeni joka päivä suklaalevyn. Nyt olen syönyt viimeksi yhden suklaamunan pääsiäisenä.
Kyllä tuossa jonkin muu lihottaa kuin se laihduttaminen. Esim. se, että syö liikaa. Mikään muu ei tässä maailmassa lihota ellei satu olemaan jokin uniikki keijukainen, joka leijailee fysiikan lakien ulkopuolella.
Kirjaimellisesti tuo on totta kai totta, että ihminen lihoo vain jos syö enemmän kuin kuluttaa. Mutta silti tämän lauseen toistelu kertoo kyllä melkoisesta ymmärtämättömyydestä painonhallinnan psykologian ja fysiologian suhteen.
Varsinkin näillä monet kerrat lihoneilla ja laihduttaneilla oikeasti aineenvaihdunta voi olla sen verran sekaisin, että kulutus on merkittävästi pienempi kuin mitä erilaiset pituuden, iän, sukupuolen ja painon huomioivat laskurit ilmoittaa. Tähän on syynä esim.
- Kehon rasvaprosentin huomattava nousu, kun laihduttaessa lähtee aina myös lihasta, mutta lihottaessa saadaan pelkkää läskiä. On olemassa jopa suht kevyitä, esim. 70-kiloisia jojoilijoita, joiden rasvaprosentti on 50%. Rasvakudos kuluttaa lihaskudokseen nähden olemattoman vähän energiaa, joten ihmisen kulutus on pienempi tästä syystä.
- Koska laihdutus on fysiologisesti nälänhätä, ja jojoilija on laittanut kehon kestämään niitä monia, se on viisaana mekanismina oppinut sopeuttamaan monia toimintoja säästääkseen energiaa. Kroppa voi säätää kilpirauhasen toiminnan pienemmälle. Se voi hermoston kautta laittaa rajoittamaan tiedostamatonta liikuskelua, joka normaalisti kuluttaa jopa satoja kilokaloreita päivässä. Oireiluna voi tulla myös väsymystä, niin että myös tahdonalainen liikuskelu vähenee, kun on aina väsynyt ja huono olla.
Lopputulos on, että ihminen voi kuluttaa esim. 30% vähemmän kuin mitä hänen laskennallisesti pitäisi. Edelleen tietysti pätee se, että jos hän söisi alle sen pienen kulutuksensa, joka voi esim. 80-kiloisella olla vain 1500 kcal jojoilun jälkeen, niin laihtuisi. Mutta kun esim. puolen kilon laihtuminen viikossa vaatisi kalorien rajoittamiseen 1000 kcal / päivä, niin eipä se vaan niin helppoa ole, eikä onnistu ihan pelkästään jollain jätä herkut pois -jutuilla.
Sitten on vielä psykologinen puoli. Tämäkään ei tarkoita sitä että kaikki ylipainoiset olisivat mieleltään sairaita tai syömishäiriöisiä. Mutta tosiaan kun kovat kuurit on keholle nälänhätiä, ja keho haluaa jäädä henkiin, niin se yrittää saada isäntänsä tai emäntänsä ymmärtämään hyvinä aikoina syödä varastoon. Se on melkoisen tuskaista yrittää tahdonvoimalla kontrolloida syömistään, jos kroppa huutaa yötä päivää ruokaa ja isoja määriä, säätämällä hormoni- ja sisäeritystoimintansa siihen suuntaan että ruokahalu on valtava.
Tässäpä se tuli. Itse en jaksanut alkaa selittämään näitä pitkiä jorinoita, ja sanoin vain että syökää, ravintotiheitä ruokia, syökää, syökää ja syökää. Ainoa keino saada kroppa polttamaan rasvaa ja aineenvaihdunta pelaamaan. Kun syö kunnolla niin siitä seuraa myös sellainen jännä juttu, että jaksaa liikkua! Ja avot, positiivinen noidankehä on valmis, olet virkeä, kroppa toimii ja polttaa rasvaa ja parantaa itse itseään, olet voimakas, jaksat liikkua. Mutta vain jos annat kropalle oikeaa polttoainetta.
Ei millään pussikitukuurilla laihdu. Sillä kuihtuu. Kroppa on nälkiintymistilassa, hätätilassa, eikä toimi kuten pitäisi. Lopettakaa heti kitukuurit.
Vähintään puolitoista kiloa kasviksia päivässä. Iso kulho aamupuuroa, perunaa, riisiä, pastaa ja leipääkin jos mieli tekee. Teurasjätteet voi antaa koiralle. Rasvaa tarpeen mukaan, ei liikaa. Proteiinia sen verran, että ruokailusta jää tyydyttynyt mieli eikä liian raskas olo. Ruokailu 3 kertaa päivässä ja hedelmää naamariin heti jos napostuttaa.
Ja tadaa: On energiaa liikkumiseen ja rasvan polttamiseen, erityisesti vyötärörasvat lähtee tehokkaasti!
Tai jos joku rakastaa pitkiä juoksulenkkejä, niin onko se vain niin, että hänellä on parempi itsekuri niiden tekemiseen kuin minulla, jonka mielestä moinen on puuduttavan tylsää vaikka kirjan lukemiseen verrattuna?
Tai sitten se joku voi saada molemmat. Nykyään on runsas valikoima äänikirjoja saatavilla.
Etsi iltasanomista se Breivikin juttu. Kato.
Patrik Borgin ohjeita noudattamalla ainakin välttyy todennäköisemmin mielenterveysongelmilta ja se on enemmän kuin mitä suurin osa fitness-kisaajista voi sanoa tehneensä.