Masennuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän olikin ihan turha avaus keskustelunavaus kun teilataan jo heti kättelyssä että mitään "masennussairautta" edes oikeasti olisi olemassa.. Miksi se on teille niin tärkeää ettei ns sisäsyntyistä masennusta ole olemassa kuin äärimmäisen harvinaisena ilmiönä? 

Onko se niin ihmeellistä että olisi olemassa ihmisiä joilla välittäjäaineiden tasapaino on hutera ja helposti häirittävissä? 

Varmasti masentuneelle ihmiselle on tärkeää saada monenlaista apua, ei pelkästään lääkitystä - ehkä lääkitystä nykyään tarjotaan liian herkästi ja väärin perustein. Mutta että kaikki masennus olisi vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta? En osta. 

Erikoinen muotoilu tuo "vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta", ikään kuin kyseessä olisi joku simppeli asia. Geneettiset taipumukset, koko elämänhistorian kokemukset ja nykyhetken tilanne ovat ihan järkyttävän kompleksinen kokonaisuus, josta voi löytyä hyvin monenlaisia syitä masennukselle. Ja masennus itsessään on sekin hyvin monimuotoinen tila, joka ei ole kahdella ihmisellä koskaan täsmälleen samanlainen. Se, että kyseessä olisi vain vinksallaan oleva aivokemia, on minun mielestäni vuosisadan yksinkertaistus. T. alan ammattilainen

Tässä keskustelussa puolin ja toisin pidetään toisia ihan idiootteina. 

Jos joku masentuu äärettömän pienestä ilman minkäänlaisia traumaattisia kokemuksia elämässään, niin eikö silloin vinksallaan oleva aivokemia ole ehkä aika suuressa osassa ko. henkilön masennusta aiheuttamassa, mahdollisesti? Se ettei välittäjäainepitoisuuksien ja masennuksen yhteyttä ole pystytty aukottomasti osoittamaan, ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö aivojen kemia olisi jonkinlaisessa tärkeässä osassa masennusta aiheuttamassa. Ihmisen kehon toimintaa ei ole mitenkään täydellisesti kartoitettu, vaikka nykyihminen itseään niin kaikkitietävänä pitääkin. Vasta viime vuonna löydettiin uusi koko kehon kiertojärjestelmä josta ei tiedetty aiemmin mitään. Eli edes kehon fysiologia ei ole selvillä. Välittäjäaineista ei tiedetä vielä kaikkea. 

Niin, kun ei tiedetä, niin ei kannattaisi väittää että tiedetään. Viime vuosina on kiinnitetty huomiota myös suoliston merkitykseen psyykkisissä ilmiöissä, mikä sotii aika lailla välittäjäaineiden korostamista vastaan. Sinun logiikallasi voisin myös väittää että kyllähän sitä on varpaankynsien pituudella todennäköisesti yhteyttä masennukseen, kun kukaan ei ole osoittanut että ei ole. Toki erottelu psykologisiin ja fysiologisiin tekijöihin on (minun maailman- ja ihmiskuvani mukaan) vähän keinotekoinen, siellä fysiologiassa se psykologiakin sijaitsee. Masennustaipumus ei kuitenkaan psykologiankaan puolella mitenkään pääsääntöisesti liity ensisijaisesti selkeän traumaattisiin kokemuksiin, vaan esim. korostuneen negatiiviseen tai mustavalkoiseen ajattelutapaan, itsensä ja omien kykyjensä vähättelyyn ja siitä syntyvään avuttomuuden tunteeseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän olikin ihan turha avaus keskustelunavaus kun teilataan jo heti kättelyssä että mitään "masennussairautta" edes oikeasti olisi olemassa.. Miksi se on teille niin tärkeää ettei ns sisäsyntyistä masennusta ole olemassa kuin äärimmäisen harvinaisena ilmiönä? 

Onko se niin ihmeellistä että olisi olemassa ihmisiä joilla välittäjäaineiden tasapaino on hutera ja helposti häirittävissä? 

Varmasti masentuneelle ihmiselle on tärkeää saada monenlaista apua, ei pelkästään lääkitystä - ehkä lääkitystä nykyään tarjotaan liian herkästi ja väärin perustein. Mutta että kaikki masennus olisi vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta? En osta. 

Erikoinen muotoilu tuo "vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta", ikään kuin kyseessä olisi joku simppeli asia. Geneettiset taipumukset, koko elämänhistorian kokemukset ja nykyhetken tilanne ovat ihan järkyttävän kompleksinen kokonaisuus, josta voi löytyä hyvin monenlaisia syitä masennukselle. Ja masennus itsessään on sekin hyvin monimuotoinen tila, joka ei ole kahdella ihmisellä koskaan täsmälleen samanlainen. Se, että kyseessä olisi vain vinksallaan oleva aivokemia, on minun mielestäni vuosisadan yksinkertaistus. T. alan ammattilainen

Tässä keskustelussa puolin ja toisin pidetään toisia ihan idiootteina. 

Jos joku masentuu äärettömän pienestä ilman minkäänlaisia traumaattisia kokemuksia elämässään, niin eikö silloin vinksallaan oleva aivokemia ole ehkä aika suuressa osassa ko. henkilön masennusta aiheuttamassa, mahdollisesti? Se ettei välittäjäainepitoisuuksien ja masennuksen yhteyttä ole pystytty aukottomasti osoittamaan, ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö aivojen kemia olisi jonkinlaisessa tärkeässä osassa masennusta aiheuttamassa. Ihmisen kehon toimintaa ei ole mitenkään täydellisesti kartoitettu, vaikka nykyihminen itseään niin kaikkitietävänä pitääkin. Vasta viime vuonna löydettiin uusi koko kehon kiertojärjestelmä josta ei tiedetty aiemmin mitään. Eli edes kehon fysiologia ei ole selvillä. Välittäjäaineista ei tiedetä vielä kaikkea. 

Itse olen ns. helposti masentuva ihminen. Mutta ongelman ratkaisu on löytynyt stressin hallinnasta. Herkempänä ihmisenä täytyy oppia paremmin tuntemaan itsensä ja rajansa.

Yleensä siis aika monesti, eli useinkin, tarkoitan ei ehdottoman aina ja joka tapauksessa, masentuneet tuppaavat olemaan tavantallaajaa älykkäämpiä ja herkempiä. He hahmottavat maailmaa laajemmin ja prosessoivat ärsykkeitä intensiivisemmin.

Ei se ihmisestä huonompaa tee jos näkee kaiken turhuuden ja kokee maailmantuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän olikin ihan turha avaus keskustelunavaus kun teilataan jo heti kättelyssä että mitään "masennussairautta" edes oikeasti olisi olemassa.. Miksi se on teille niin tärkeää ettei ns sisäsyntyistä masennusta ole olemassa kuin äärimmäisen harvinaisena ilmiönä? 

Onko se niin ihmeellistä että olisi olemassa ihmisiä joilla välittäjäaineiden tasapaino on hutera ja helposti häirittävissä? 

Varmasti masentuneelle ihmiselle on tärkeää saada monenlaista apua, ei pelkästään lääkitystä - ehkä lääkitystä nykyään tarjotaan liian herkästi ja väärin perustein. Mutta että kaikki masennus olisi vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta? En osta. 

Erikoinen muotoilu tuo "vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta", ikään kuin kyseessä olisi joku simppeli asia. Geneettiset taipumukset, koko elämänhistorian kokemukset ja nykyhetken tilanne ovat ihan järkyttävän kompleksinen kokonaisuus, josta voi löytyä hyvin monenlaisia syitä masennukselle. Ja masennus itsessään on sekin hyvin monimuotoinen tila, joka ei ole kahdella ihmisellä koskaan täsmälleen samanlainen. Se, että kyseessä olisi vain vinksallaan oleva aivokemia, on minun mielestäni vuosisadan yksinkertaistus. T. alan ammattilainen

Tässä keskustelussa puolin ja toisin pidetään toisia ihan idiootteina. 

Jos joku masentuu äärettömän pienestä ilman minkäänlaisia traumaattisia kokemuksia elämässään, niin eikö silloin vinksallaan oleva aivokemia ole ehkä aika suuressa osassa ko. henkilön masennusta aiheuttamassa, mahdollisesti? Se ettei välittäjäainepitoisuuksien ja masennuksen yhteyttä ole pystytty aukottomasti osoittamaan, ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö aivojen kemia olisi jonkinlaisessa tärkeässä osassa masennusta aiheuttamassa. Ihmisen kehon toimintaa ei ole mitenkään täydellisesti kartoitettu, vaikka nykyihminen itseään niin kaikkitietävänä pitääkin. Vasta viime vuonna löydettiin uusi koko kehon kiertojärjestelmä josta ei tiedetty aiemmin mitään. Eli edes kehon fysiologia ei ole selvillä. Välittäjäaineista ei tiedetä vielä kaikkea. 

Itse olen ns. helposti masentuva ihminen. Mutta ongelman ratkaisu on löytynyt stressin hallinnasta. Herkempänä ihmisenä täytyy oppia paremmin tuntemaan itsensä ja rajansa.

Hyvä että ratkaisu on löytynyt! Haluan silti kommentoida, että se herkkyys ja taipumus helppoon masentumiseen ei ollenkaan välttämättä liity aivojen välittäjäaineisiin vaan ihan muihin tekijöihin :)