Masennuksesta

Itse olen masennusterve.

ap.

Olen masennussairas :(  Vastoinkäymisiä ym tietysti on, mutta ei mitään selkeää syytä huonolle ololle. Mieleni on herkkä kaikelle. Esim poskiontelontulehduksen ensimmäinen "oire" voi minulla olla voimakkaasti masentunut mieliala. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kahdesta eri ilmiöstä käytetään masennus-nimitystä: on masennussairaus (se joka johtuu aivojen fyysisistä ja kemiallisista häiriöistä ja parannetaan lääkityksellä) ja sitten masennus, joka johtuu kielteisistä kokemuksista ja havainnoista tässä maailmassa. Ensimmäinen on merkki sairaudesta, toinen on merkki terveydestä. On harhaanjohtavaa ja potentiaalisesti erittäin vaarallista sekoittaa nämä kaksi toisiinsa. Siksi alan itse käyttää selvyyden vuoksi erilaisia nimityksiä näistä kahdesta eri tilasta: ensimmäinen on 'masennussairaus' ja toinen 'masennusterveys'.

Jos sinä olet masentunut, kummalla tavalla olet masentunut? Tiedätkö, kummalla tavalla olet masentunut? Masennussairaudesta on kysymys, jos kokemukset, havainnot ja olosuhteet eivät anna syytä pitkäaikaiseen alakuloon, surullisuuteen tai kokonaismotivaation puuttumiseen. Masennusterveydestä taas on kysymys, jos osaat mainita surullisuutesi, alakulosi tai motivaation puutteen objektiivisesti havaittavan syyn / syitä.

No tuon määrittelemäsi "masennussairauden" olemassaolosta on kovin vähän tieteellisesti kestävää näyttöä, sitä serotoniinihypoteesia on vaan lääkefirmat niin aktiivisesti lobanneet että näin hyvin on maallikollakin "tiedossa" että sellainen asia on olemassa. Seuraavaksi tähän tulee varmaan se diabetesvertaus. 

Tekevätkö lääkärit eron näiden kahden välillä vai "diagnosoivatko" masennusterveydenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kahdesta eri ilmiöstä käytetään masennus-nimitystä: on masennussairaus (se joka johtuu aivojen fyysisistä ja kemiallisista häiriöistä ja parannetaan lääkityksellä) ja sitten masennus, joka johtuu kielteisistä kokemuksista ja havainnoista tässä maailmassa. Ensimmäinen on merkki sairaudesta, toinen on merkki terveydestä. On harhaanjohtavaa ja potentiaalisesti erittäin vaarallista sekoittaa nämä kaksi toisiinsa. Siksi alan itse käyttää selvyyden vuoksi erilaisia nimityksiä näistä kahdesta eri tilasta: ensimmäinen on 'masennussairaus' ja toinen 'masennusterveys'.

Jos sinä olet masentunut, kummalla tavalla olet masentunut? Tiedätkö, kummalla tavalla olet masentunut? Masennussairaudesta on kysymys, jos kokemukset, havainnot ja olosuhteet eivät anna syytä pitkäaikaiseen alakuloon, surullisuuteen tai kokonaismotivaation puuttumiseen. Masennusterveydestä taas on kysymys, jos osaat mainita surullisuutesi, alakulosi tai motivaation puutteen objektiivisesti havaittavan syyn / syitä.

No tuon määrittelemäsi "masennussairauden" olemassaolosta on kovin vähän tieteellisesti kestävää näyttöä, sitä serotoniinihypoteesia on vaan lääkefirmat niin aktiivisesti lobanneet että näin hyvin on maallikollakin "tiedossa" että sellainen asia on olemassa. Seuraavaksi tähän tulee varmaan se diabetesvertaus. 

Jatkan kun ilmaisin itseäni epäselvästi; uskon että aidosti ilman edeltäviä psykologisia tekijöitä sisäsyntyistä masennusta on olemassa, mutta se tuntuu olevan äärettömän harvinaista. Ehdoton valtaosa masennuspotilaista kärsii juurikin terveestä reaktiosta epäterveeseen elämäntapaan, tai pidemmälle vietynä epäterveeseen yhteiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kahdesta eri ilmiöstä käytetään masennus-nimitystä: on masennussairaus (se joka johtuu aivojen fyysisistä ja kemiallisista häiriöistä ja parannetaan lääkityksellä) ja sitten masennus, joka johtuu kielteisistä kokemuksista ja havainnoista tässä maailmassa. Ensimmäinen on merkki sairaudesta, toinen on merkki terveydestä. On harhaanjohtavaa ja potentiaalisesti erittäin vaarallista sekoittaa nämä kaksi toisiinsa. Siksi alan itse käyttää selvyyden vuoksi erilaisia nimityksiä näistä kahdesta eri tilasta: ensimmäinen on 'masennussairaus' ja toinen 'masennusterveys'.

Jos sinä olet masentunut, kummalla tavalla olet masentunut? Tiedätkö, kummalla tavalla olet masentunut? Masennussairaudesta on kysymys, jos kokemukset, havainnot ja olosuhteet eivät anna syytä pitkäaikaiseen alakuloon, surullisuuteen tai kokonaismotivaation puuttumiseen. Masennusterveydestä taas on kysymys, jos osaat mainita surullisuutesi, alakulosi tai motivaation puutteen objektiivisesti havaittavan syyn / syitä.

No tuon määrittelemäsi "masennussairauden" olemassaolosta on kovin vähän tieteellisesti kestävää näyttöä, sitä serotoniinihypoteesia on vaan lääkefirmat niin aktiivisesti lobanneet että näin hyvin on maallikollakin "tiedossa" että sellainen asia on olemassa. Seuraavaksi tähän tulee varmaan se diabetesvertaus. 

Olen samaa mieltä kanssasi. Masennussairauden olemassaolo on kyseenalainen. Sen erottaminen omaksi ilmiökseen on minulle lähinnä kompromissiratkaisu, koska olen niin kyllästynyt siihen, että objektiivisten olosuhteiden ja elämän vastoinkäymisten vuoksi masentuneelle tarjotaan lääketieteellistä diagnoosia ja vieläpä lääkitystä.

ap.

Ongelma on myös siinä että monet masentuneista eivät ymmärrä tai näe että heidän ympäristössään tai ihmissuhteissaan on jotain haitallista vaan he jatkuvasti katsovat vain itseään. Toisaalta pidän aika harvinaisena ilmiönä sitä että aivojen kemia on sekaisin ilman mitään oheissairautta tai päänalueen traumaa.

Olen kärsinyt kliinisestä depressiosta enkä todellakaan ole tarvinnut sen määrittelemiseen sanoja 'masennussairaus' tai 'masennusterveys'.

En osaa edes sanoa. Lapsuudessa ja nuoruudessa on asioita, jotka ovat voineet tämän olon aiheuttaa. Ja kai nykyinen elämäntilannekin sitä ruokkii. Mutta olen välillä kuitenkin ihan tyytyväinen elämääni. Ajoittain alan ajatella, että tämä on täyttä shaibaa. Mutta olen yrittänyt näitä asioita käsitellä ammatti-ihmisten kanssa pääsemättä mihinkään. En kai siis tiedä.

Masennukseni johtuu huonoista kokemuksista ja siitä ettei ole kykyä laittaa lappuja silmille ja teeskennellä ettei maailmassa olisi pahuutta ja ihmiset epäluotettavia ahneita raukkoja.

Minulle on syötetty kymmeniä eri lääkkeitä joista ollut paljon haittaa ja fyysistä kärsimystä.

Kun masennus ei johtu aivokemiasta, siihen ei auta kemialliset lobotomiat.

Vierailija kirjoitti:

Tekevätkö lääkärit eron näiden kahden välillä vai "diagnosoivatko" masennusterveydenkin?

Oman kokemukseni mukaan kyllä tekee. Oma lääkärini puhui ja painotti, että tässähän ei kyse ole kuin olosuhteista johtuvasta alakulosta, joka on ihmisen normaali tapa reagoida vaikeaan elämäntilanteeseen. Hän myös sanoi, ettei hän helposti ala tekemään tästä minulle sairautta, vaan ensisijaisesti nyt jutteluapua tilanteeseen ja sitten herkästi takaisin, jos ei ala helpottaa.

Tämähän olikin ihan turha avaus keskustelunavaus kun teilataan jo heti kättelyssä että mitään "masennussairautta" edes oikeasti olisi olemassa.. Miksi se on teille niin tärkeää ettei ns sisäsyntyistä masennusta ole olemassa kuin äärimmäisen harvinaisena ilmiönä? 

Onko se niin ihmeellistä että olisi olemassa ihmisiä joilla välittäjäaineiden tasapaino on hutera ja helposti häirittävissä? 

Varmasti masentuneelle ihmiselle on tärkeää saada monenlaista apua, ei pelkästään lääkitystä - ehkä lääkitystä nykyään tarjotaan liian herkästi ja väärin perustein. Mutta että kaikki masennus olisi vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta? En osta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kärsinyt kliinisestä depressiosta enkä todellakaan ole tarvinnut sen määrittelemiseen sanoja 'masennussairaus' tai 'masennusterveys'.

Kuulut joka tapauksessa jompaan kumpaan kategoriaan, käytitpä noita sanoja tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekevätkö lääkärit eron näiden kahden välillä vai "diagnosoivatko" masennusterveydenkin?

Oman kokemukseni mukaan kyllä tekee. Oma lääkärini puhui ja painotti, että tässähän ei kyse ole kuin olosuhteista johtuvasta alakulosta, joka on ihmisen normaali tapa reagoida vaikeaan elämäntilanteeseen. Hän myös sanoi, ettei hän helposti ala tekemään tästä minulle sairautta, vaan ensisijaisesti nyt jutteluapua tilanteeseen ja sitten herkästi takaisin, jos ei ala helpottaa.

Viisas lääkäri. Kunpa tuollaisia olisi enemmän. Minun tuttavani kävi avoeronsa jälkeen kerran (yhden kerran!) yleislääkärin vastaanotolla ja sai masennusdiagnoosin ja -lääkityksen.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän olikin ihan turha avaus keskustelunavaus kun teilataan jo heti kättelyssä että mitään "masennussairautta" edes oikeasti olisi olemassa.. Miksi se on teille niin tärkeää ettei ns sisäsyntyistä masennusta ole olemassa kuin äärimmäisen harvinaisena ilmiönä? 

Onko se niin ihmeellistä että olisi olemassa ihmisiä joilla välittäjäaineiden tasapaino on hutera ja helposti häirittävissä? 

Varmasti masentuneelle ihmiselle on tärkeää saada monenlaista apua, ei pelkästään lääkitystä - ehkä lääkitystä nykyään tarjotaan liian herkästi ja väärin perustein. Mutta että kaikki masennus olisi vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta? En osta. 

Totta kai se on aivan mahdollista että kyseessä on tämä. Mutta 95% + tapauksissa kyseessä on jokin muu. Suurimmalla osalla ihmisistä aivot eivät ole pysyvästi "rikki", varsinkin kun kyseessä on erittäin tärkeä ja toisaalta kaikista plastisin elin.

Totta kai voi olla aivokemallisiakin masennuksia.

Kun vähänkään omaa realistista maailmankatsomusta ja on todellakin silmät auki, niin voi päätellä että tämä ihmisten itse luoma yhteiskunta on sairas ja epäterve. Ei ihme jos tervejärkiset ihmiset eivät kestä tämmöistä hullua menoa.

Sellaiset eivät kärsi sairaan yhteiskunnan pahuudesta kenellä on "taito" sulkea silmänsä ja valmius valhedella itselleen.

Se on helpompi syyttää oireilevia ihmisiä hulluiksi ja heikoiksi, tuputtaa heille pillereitä, kuin myöntää että on tullut kusetetuksi itse. Totta kai se on helpompi lykänä nappeja toisen kouraan kuin muuttaa omaa maailmankuvaansa rehellisemmäksi.

Olemme kaikki orjuutettuja ja juosemme turhan takia ikuisen talouskasvun perässä.

Haalimme ja haalimme itsellemme kaikkea materiaa ja statusta ja mikään ei koskaan riitä.

Ummistamme silmämme kuvilta joissa eläimet ovat kuristuneet muovijätteisiimme.

Emme halua nähdä. Helpompi on sormet korvissa ja laput silmillä pulista ja pälistä ssri:n olevan ratkaisu.

Olen masennusterve, mutta toisaalta uskon, että minulla on myös jokin sisäsyntyinen taipumus tai herkkyys reagoida vastoinkäymisiin masentumalla. Eli siis vaikka masennus aiheutuisikin ulkoisista tekijöistä, on aivoissani varmaan jotain fyysistä tai kemiallista, joka altistaa minut tälle.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän olikin ihan turha avaus keskustelunavaus kun teilataan jo heti kättelyssä että mitään "masennussairautta" edes oikeasti olisi olemassa.. Miksi se on teille niin tärkeää ettei ns sisäsyntyistä masennusta ole olemassa kuin äärimmäisen harvinaisena ilmiönä? 

Onko se niin ihmeellistä että olisi olemassa ihmisiä joilla välittäjäaineiden tasapaino on hutera ja helposti häirittävissä? 

Varmasti masentuneelle ihmiselle on tärkeää saada monenlaista apua, ei pelkästään lääkitystä - ehkä lääkitystä nykyään tarjotaan liian herkästi ja väärin perustein. Mutta että kaikki masennus olisi vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta? En osta. 

Oman viestini pointti oli se, että näyttö aivojen välittäjäainepitoisuuksien ja masennuksen välillä olevasta yhteydestä on huomattavasti heikompaa kuin yleisesti maallikkopiireissä ja osin ammattilaistenkin parissa uskotaan, ei se, etteikö välittäjäaineiden tasapainossa olisi eroja eri ihmisten välillä t. 3

Vierailija kirjoitti:

Tämähän olikin ihan turha avaus keskustelunavaus kun teilataan jo heti kättelyssä että mitään "masennussairautta" edes oikeasti olisi olemassa.. Miksi se on teille niin tärkeää ettei ns sisäsyntyistä masennusta ole olemassa kuin äärimmäisen harvinaisena ilmiönä? 

Onko se niin ihmeellistä että olisi olemassa ihmisiä joilla välittäjäaineiden tasapaino on hutera ja helposti häirittävissä? 

Varmasti masentuneelle ihmiselle on tärkeää saada monenlaista apua, ei pelkästään lääkitystä - ehkä lääkitystä nykyään tarjotaan liian herkästi ja väärin perustein. Mutta että kaikki masennus olisi vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta? En osta. 

Erikoinen muotoilu tuo "vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta", ikään kuin kyseessä olisi joku simppeli asia. Geneettiset taipumukset, koko elämänhistorian kokemukset ja nykyhetken tilanne ovat ihan järkyttävän kompleksinen kokonaisuus, josta voi löytyä hyvin monenlaisia syitä masennukselle. Ja masennus itsessään on sekin hyvin monimuotoinen tila, joka ei ole kahdella ihmisellä koskaan täsmälleen samanlainen. Se, että kyseessä olisi vain vinksallaan oleva aivokemia, on minun mielestäni vuosisadan yksinkertaistus. T. alan ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän olikin ihan turha avaus keskustelunavaus kun teilataan jo heti kättelyssä että mitään "masennussairautta" edes oikeasti olisi olemassa.. Miksi se on teille niin tärkeää ettei ns sisäsyntyistä masennusta ole olemassa kuin äärimmäisen harvinaisena ilmiönä? 

Onko se niin ihmeellistä että olisi olemassa ihmisiä joilla välittäjäaineiden tasapaino on hutera ja helposti häirittävissä? 

Varmasti masentuneelle ihmiselle on tärkeää saada monenlaista apua, ei pelkästään lääkitystä - ehkä lääkitystä nykyään tarjotaan liian herkästi ja väärin perustein. Mutta että kaikki masennus olisi vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta? En osta. 

Erikoinen muotoilu tuo "vain ja ainoastaan olosuhteiden ja elämänkokemusten tulosta", ikään kuin kyseessä olisi joku simppeli asia. Geneettiset taipumukset, koko elämänhistorian kokemukset ja nykyhetken tilanne ovat ihan järkyttävän kompleksinen kokonaisuus, josta voi löytyä hyvin monenlaisia syitä masennukselle. Ja masennus itsessään on sekin hyvin monimuotoinen tila, joka ei ole kahdella ihmisellä koskaan täsmälleen samanlainen. Se, että kyseessä olisi vain vinksallaan oleva aivokemia, on minun mielestäni vuosisadan yksinkertaistus. T. alan ammattilainen

Tässä keskustelussa puolin ja toisin pidetään toisia ihan idiootteina. 

Jos joku masentuu äärettömän pienestä ilman minkäänlaisia traumaattisia kokemuksia elämässään, niin eikö silloin vinksallaan oleva aivokemia ole ehkä aika suuressa osassa ko. henkilön masennusta aiheuttamassa, mahdollisesti? Se ettei välittäjäainepitoisuuksien ja masennuksen yhteyttä ole pystytty aukottomasti osoittamaan, ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö aivojen kemia olisi jonkinlaisessa tärkeässä osassa masennusta aiheuttamassa. Ihmisen kehon toimintaa ei ole mitenkään täydellisesti kartoitettu, vaikka nykyihminen itseään niin kaikkitietävänä pitääkin. Vasta viime vuonna löydettiin uusi koko kehon kiertojärjestelmä josta ei tiedetty aiemmin mitään. Eli edes kehon fysiologia ei ole selvillä. Välittäjäaineista ei tiedetä vielä kaikkea.