Oliko vauvavuosi teillä rankka? Koitko olevasi hyvä äiti?

Ekan kanssa oli rankkaa ekat 3kk kun lapsi ei nukkunut yöllä yhtään, tai sylissä nukkuikin, mutta heti kun laittoi sänkyyn alkoi itkeä. Kun aloin antaa kiinteämpää ruokaa alkoi nukkua yöt kuin taikaiskusta eikä koskaan herännyt yöllä. Kun itsekin alkoi olla toipunut synnytyksestä, niin ei se yhden kanssa niin rankkaa ollut vaikka miehestä ei juuri apua ollut.

Neljätoista vuotta myöhemmin sain kaksoset, ja se pelotti kyllä että mitä siitä tulee kun on kaksi vauvaa, että mitä jos  on koliikkia ym. Eräs lääkäri jolla oli itsellään jo isot kaksoset sanoi mulle että menet sieltä mistä aita on matalin. Ja niin olen tehnyt. Kaksoset syntyivät keskosena ja raskaus ja sektio rasitti mua todella paljon, olen ollut siitä asti, 7 vuotta, uupunut, se ei johdu lapsista, vaan mun kroppa jotenkin kai meni sekaisin. Lasten kanssa oli rankkaa se lyhyt aika kun imetin, mutta lapset aloi tosi nopeasti ihan itsestään nukkua yöllä kuusi tuntia putkeen, ja sitten kun ei tarvinnut huolehtia enää lääkityksistä ym. monta kertaa päivässä alkoi helpottaa. Myöhemmin lapset heräilivät kyllä öisin jostain syystä, yleensä kasvukipujen takia, ei molemmat yhtäaikaa, vaan aina vain toinen. Mies on ottanut lapsista sitä enemmän vastuuta mitä isompia lapset on.

Mitä olen lähipiiriä seurannut, niillä on rankimpaa joilla on parin vuoden ikäerolla kaksi lasta, kaksi pientä mutta eri kehitysvaiheessa olevaa on varmasti paljon rankempaa kuin kaksoset. Ja tosiaan se suorittaminen on järkyttävää nykyään, ei sellaista ollut vielä 20 vuotta sitten. Silloin opetettiin että kaikki äidit jotka tekee parhaansa ja rakastaa lastaan on kyllin hyviä äitejä, nykyään on kaikki jo lähtökohtaisesti huonoja, kaikenmaailman kotkotukset pitäisi tehdä, parisuhteen ja oman jaksamisen ja mielenterveydenkin hinnalla.

Minä olen ollut lapsilleni aina tarpeeksi hyvä äiti, hengissä ovat, tavaraa on liikaakin, rakkautta on, ruokaa ja katto pään päällä, eikä pihalla ole tarvinnut alasti kulkea. Kesälomareissulla käydään jossain päin Suomea joka vuosi, ja aina on kivaa ollut. Esikoinen on pärjännyt koulussa aina erinomaisen hyvin, ja on kaunis, itsenäinen ja urheilullinen, vanhemmistaan huolimatta, uskon että nuo nuorimaisetkin tulevat pärjäämään elämässä omalla tavallaan.

Vauvavuoden koin todella helppona, nyt taaperon kanssa vähän haastavampaa mutta ei kuitenkaan rankkaa.

Neljäs vauva menossa. Olen niin hormonipöllyssä, ja hieman univelkainenkin, etten osaa antaa muille lapsille tarvittavaa huomiota. Nyt kun vauva kohta puolivuotias, pystyn jo paremmin huomioimaan muutkin lapset. Joten, vauvavuosi on rankka ainakin alkuun, enkä koe olevani hyvä äiti kaikille lapsilleni. Välillä on pinna liian kireällä. Mutta tiedän olevani paras mahdollinen äiti. Rakastan lapsiani suunnattomasti. Teen parhaani ja sen mitä osaan. Enempään en voi.

Oli rankkaa. Vauva valvotti tosi paljon ja oli allergiat ja atooppinen iho. Huono äiti tietenkin olin kun en näitä heti hoksannut enkä osannut organisoida arkea.

Kaksi lasta on ja tämän rajallisen otannan perusteella voin sanoa, että lapsen temperamentti ym. tekijät vaikuttavat paljon siihen, millainen vauvavuodesta muodostuu. Nuorempi on ihan uskomattoman helppo varsinkin nyt, kun täysimetys ja varsinkin kolmen ekan kuukauden masuvaivat ovat takana. Lapsi on 8kk, nukkuu useimmat yöt heräilemättä (8-10h putkeen), perusterve, ei allergioita, ei edes vaippaihottumaa. Kasvaa ja kehittyy hienosti. Luonteeltaan leppoisa, pitkämielinen, aurinkoinen, sosiaalinen ja rauhallinen. Itkee sopivasti ja on todella helposti lohdutettavissa. Rytmiltään säännöllinen. Tottuu nopeasti uusiin ruokiin ja makuihin. Seurustelee mielellään ja ottaa hienosti kontaktia, mutta ei kaipaa koko ajan viihdyttämistä  - tykkää leikkiä itsekseenkin lattialla kun teen kotitöitä. Siis monella tapaa ihan uskomattoman helppo vauva. Ei voi väittää, että olisi rankkaa tämä vauva-aika. Esikoisen kanssa oli kuitenkin eri meininki: allergioita, kovat mahavaivat ensimmäiset 6kk ja vauva vaati huomiota koko ajan ja valvoi öisin pitkiäkin aikoja vielä vuosikkaanakin. Hänessäkin oli hyvät puolensa ehdottomasti, mutta väsytti hänen kanssaan ihan eri tavalla. Olosuhteet ovat niin kovin erilaisia samoilla äideillä samoissa perheissä eri lasten kanssa, joten on paha panna kaikkea vain äidin vanhemmuustaitojen piikkiin.