Mihin narsistin uhri sairastuu?

Olen narsistisen äidin kasvattama, sittemmin koulukiusattu koko perusasteen ja ammattikoulun läpi ja lisäksi vielä kahdessa työpaikassakin. Olen myös ollut parissa pitkässä parisuhteessa narsistisia piirteitä omaavan miehen kanssa. Lähipiiriini pesiytyy myös "ystävikseni" tälläisiä hyvin helposti. Jokin kiusaamisen ja hyväksikäytön laukaiseva tekijä minussa täytyy olla. Huono itsetunto? Ihan konkreettisesti tuntuu, että narsistiset ihmiset vaistoavat sen hyvin helposti.

Olen sairastunut masennukseen pari kertaa elämäni aikana. Muuten olen, ainakin olosuhteisiin nähden pärjännyt hyvin elämässäni.

Narsistisen persoonan kanssa kohtaa jatkuvaa mitätöintiä, ylikävelemistä, syyllistämistä, asioiden vääristelyä, manipulointia, epävarmuutta, vaikeutta tietää ja päättää asioista.

Kysymykseen ” Miksi minua ei edes kuunnella?” vastataan ”Miksi sinua pitäisi sitten kuunnella?” Vieraiden läsnäollessa puheeni päälle puhutaan. Jos en älyä vaieta, puolison ääni kovenee ja sanat nopeutuvat. Omat sukulaisetkin saadaan näkemään puoliso ihanteellisena ja minut psyykkisesti sairaana.

Kun uskoo suhteen rakkauteen, omaan huonouteen ja syyllisyyteen, yrittää korjata tilannetta tekemällä enemmän ja paremmin, katuen ja pyytäen anteeksi virheitään. Silti syyllisyys ei vähene eikä mikään muutu paremmaksi.

Lopulta rupeaa miettimään, onko tämä oikeaa rakkautta vai läheisriippuvuutta, oikeaa vai sairasta syyllisyyttä, ovatko kaikki virheeni sittenkään minun? Onko minulla ylipäätään oikeutta tasa-arvoon? Kuka minä oikeasti olen? En tunnista enää itseäni. Näen olevani vain rahoittava piika ja käyttäytyväni kuin orpo piru.

Olin totaalisesti laiminlyönyt itseni.

Päätin lähteä ennen kuin minulta pettää lopullisesti pää tai roppani. Olin kadottanut persoonani vuosikymmeniksi.

- diagnoosejani olisivat olleet masennus, ahdistuneisuus, epävakaa persoonallisuus

Jos tuolloin

Klamydiaan

Vierailija kirjoitti:

Niin ja voiko narsisti saada uhrinsa luopumaan ihan oikeasti tärkeistä asioista, kuten työstä ja ystävistään? Luin että narsisti voi tehdä niin, mutta en tiedä ketään enkä ole kuullut kenestäkään joka olisi niin tehnyt, paitsi nyt ehkä jotakin meneillään. Siis miten se käytännössä voi tapahtua? Saako uhrin päähän järkeä ja miten?

Kyllä voi. Miehen isä valitsi tämän äidin ja minun äitini valitsi mielummin olla isäni, kuin lastensa kanssa tekemisissä.

Narsistin kanssa elävä on valmiiksi mieleltään sairas.

Yhdessä ryhmässä oli nainen, joka oli eroamassa narsistista. Tää vei koko ajan tilaa paasaamalla elämästään ja mitä narsisti teki.

Annettiin sille yhteen ääneen ohjeita ja neuvoja. Mikään ei kelvannut. Se ei ottanut onkeensa edes kehotusta hajeutua terapiaan.

Lopulta kaikki, ryhmänohjaaja myös, kyllästyivät jankuttamaan.

Ns. narsistin uhrit saavat katsoa peiliin.

Jos ei toimi auttaakseen itseään, se on sitten oma vika.

En tiedä oliko narsisti, mutta exä ärsyyntyi tai raivostui kaikesta mitä tein tai jätin tekemättä. Lopulta katsoin parhaaksi maata vaan paikallani, jolloin hän diagnosoi minut masentuneeksi. Alkuvaiheessa olin monipersoonallisuushäiriöinen. Riidat hoidettiin niin, että hän poistui paikalta. Yritti kiilata perhesuhteideni väliin, exän vapautuessa parisuhdemarkknoille yritti päästä takaisin hänen suosioonsa.

Kai itse koin jotenkin turvalliseksi olla suhteessa, josta tiesin, ettei mies tule minusta välittämään. Sai rauhassa hakata päätään seinään ilman vastuuta. Jossain kohtaa päätin rakastaa kaikesta huolimatta ja se tuntui vapauttavalta. Unohtaa itsensä ja omat tarpeensa ja keskittyä toiseen. Ja kun mies oli niin haasteellinen, keskityttävää oli. Heijastelee ehkä suhdetta isääni, jolle olen aina ollut prioriteetti ö.

Suhde loppui viime syksynä, jonka jälkeen olen harjoitellut pitämään huolta itsestäni ja omista rajoistani. Luotto ja uteliaisuus ihmisiä kohtaan on aika vähäinen, mutta koen, että kokemus on tehnyt minusta vahvemman. Ei sillä tavoin kuin lapset ovat naiivin vahvoja luottaessaan, vaan että en etsi turvaa ihmisistä samalla tavalla enää. Ehkä jopa voisin tulevaisuudessa ihastua johonkin muuhun ihmistyyppiin, kuin isän kaltaiseen.

Olen elänyt narsisti puolison kanssa. Suhteen alussa halusin mennä naimisiin. Puoliso ajatteli ettei ole tarpeen kun lapset sitoivat minut häneen. Lapset ovat aikuisia nyt. Hänen mielestään pitäisi meidän mennä naimisiin nyt. Olen itsenäinen ja taloudellisesti riippumaton. Loppujen lopuksi on ihan sama vaikka hän levittelee perättömiä juttuja minusta. Ne jotka niihin uskoo eivät ole ystäviäni.

Uhri voi valehdella suojellakseen itseään narsistilta. Eli teoista tai puheista, joiden avulla narsisti hyökkäisi uhrin kimppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Löytyykö lisää kokemuksia?

Entä sanovatko narsistit usein uhrejaan narsisteiksi? Olen vähän huolissani eräästä ystävästäni, joka on alkanut oireilemaan monella tavalla ja kyselee ihan ihmeellisiä asioita. Epäilen että nyt on pahemman kerran epäterveestä suhteesta kyse.

Kyllä. Narsisti käyttäytyy tässä suhteessa kuin lapsi, sanoo että se on itse sitä mitä toisesta sanoo. Narsisti -sana narsistille on erikoisen erityinen, se on kuin raketin lähettäminen avaruuteen, lähtökäsky. Alkaa kostotoimenpiteet.

Narsisti sanoo toisesta "se on itse sitä mitä toisesta sanoo", koska narsisti ei pysty käsittelemään tilanteita. Suurin syy on että narsisti ei halua nähdä omaa syyllisyyttään, joten mitään käsittelemistä ei hänen mielestään ole. On vain yksi tie eli narsistin miellyttämistie. Ja joka asettuu narsistin toimia vastaan, hänet narsisti mustamaalaa uhrin selän takana mitä uskomattomin valhein. Pyrkimys on saattaa uhri hyljityksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulle on jäänyt päälle esim. sellainen "munankuorilla kävely", eli että pitää hirveästi varoa sanomasta toiselle mitään sellaista, josta joku ihminen joskus jossain voisi mahdollisesti loukkaantua. Minut on ehdollistettu uskomaan, että kun mies loukkaantuu, se on aina ehdottomasti pelkästään minun vikani ja johtuu minun välinpitämättömyydestäni, kylmyydestäni tai muista huonoista ominaisuuksistani. Yritän siksi kontrolloida sanomisiani ja tekemisiäni niin pitkälle, että en tekisi yhtäkään etäisestikään virheeksi laskettavaa asiaa, ja tämä tosiasiassa rajoittaa aika paljonkin toimintamahdollisuuksiani. Opettelen tällaisesta parhaillaan irti, koska onneksi tuo tuhoisa suhde on nyt ohitse. Toivon, että vielä joku päivä onnistunkin.

Muutenkin syyllistän itseäni epänormaalin herkästi saamattomaksi ja toivottomaksi. Minulla oli tällaista taipumusta jo tavatessamme, mutta ex-kumppani sai itsetuntoani heikennettyä vielä lisää. Tämä siitä huolimatta että jossain vaiheessa huomasin itse, mitä tapahtuu, ja aloin aktiivisesti vastustaa sitä. Minä siis myös opin suhteessani pitämään paremmin puoliani, mutta vaurioita pääsi syntymään silti.

Sama täällä! "Munankuorilla kävely", valmiiksi heikko itsetunto joka pahentunut nyt miehen kanssa ollessa, ahdistus ja masennus. Minä luuseri en saa edes jätettyä tuota miestä vaikka kovasti haluan...

Älä jätä, jää itse. Ota se niin että hän lähtee, jättäydy suhteesta.

Tyhjyys, rakkaudettomuus, mitätöinti. Mitään hyvää ei ole toisessa, narsistia itseään kyllä pitää kehua ja hän on se hyvä, paras ja aina oikeassa.

Joko masennukseen tai vahvuuteen. Itselleni tuli molemmat, kun yritin yksin hoitaa kaiken ja miehellä ei ollut muuta kuin valittamista seksin puutteesta.

Näettekö edelleen narskun kumminkin upeana ja tavoittelemisen arvoisena, jos olette jatkamassa suhdetta? Voisiko tätä mielikuvaa tarkistaa päästäkseen sisäisesti irti?

Vierailija kirjoitti:

Stressi, ahdistus, pelkotilat, sisäänpäinkääntyneisyys, varuillaanolo ovat narsistin uhrin tiloja joita alkoholilla ja lääkkeillä lääkitään ennen kuolemaa.

Hui. Kuka se tuollaisia kirjoittelee? Tuollaisista kommenteistä (joita on tuolla edelläkin) voisi kuvitella, että joku lietsoo ehkä jo valmiiksi hauraiden ihmisten mielentilaa. Onneksi nettikirjoitteluun voi ottaa etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Nim. Narsistilapsen vaimo kirjoitti:

Riippuu vähän missä suhteessa on ollut narsistiin. Puoliso voi sairastua läheisriippuvuuteen. Lapsista riippuu onko ollut narsistin lempilapsi vai syypäälapsi. Lapsi voi myös itse sairastua narsismiin.

Läheisriippuva = ohutnahkainen narsisti

Narsisti = paksunahkainen narsisti

Molempien "sekopäisyyksien" syyt ovat kyllä lapsuudessa, eikä niihin sairastuta, koska eivät ole sairauksia vaan mielenvinoumia. Sairauteen on lääke, narsismiin ei.

Narsisti pariutuu mielellään läheisriippuvan (ohutnahkainen narsisti) kanssa ja läheisriippuva hakeutuu narsistin seuraan. Näistä on kirjoiteltu ihan riittävästi, eikä kyökkisykologien kannata alkaa pätemään.

Minulle on henkilökohtaisesti yhdentekevää, millä nimillä erilaisia ongelmia nimitetään, mutta yhdestä asiasta on huomautettava. Ihmisten yleisessä puheessa, niin kuin tuossa ylläkin, on esitetty että läheisriippuvainen olisi "ohutnahkainen narsisti". Tuo asia tulee väärinymmärretyksi ihmisten arkipuheessa, sillä "ohutnahkaisella narsistilla" ei ole niitä piirteitä, jonka vuoksi ihmiset viittaavat narsismiin. Toisia ihmisiä haavoittavat ominaisuudet, eli hyväksikäyttö, manipulointi ja empatiakyvyttömyys, puuttuvat läheisriippuvaiselta. Joten puhe narsismista tuossa yhteydessä on virheellinen.

Narsistit joutuvat elämänsä ehtoolla sille kuumalle puolelle ja kadotukseen.Ei käy sääliksi heitä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja voiko narsisti saada uhrinsa luopumaan ihan oikeasti tärkeistä asioista, kuten työstä ja ystävistään? Luin että narsisti voi tehdä niin, mutta en tiedä ketään enkä ole kuullut kenestäkään joka olisi niin tehnyt, paitsi nyt ehkä jotakin meneillään. Siis miten se käytännössä voi tapahtua? Saako uhrin päähän järkeä ja miten?

Siskoni alkoi seurustelemaan erään miehen kanssa, hänen käytöksensä ja mielipiteensä muuttuivat yhtäkkiä ja hän katkaisi kaikki välinsä kaikkiin ihmisiin, sukulaisiin, ystäviin, työkavereihin, omaan perheeseensä, myös lapsiinsa. Syy oli kuulemma se että olimme kaikki henkisesti sairaita ja teimme siskoni sairaaksi. Tällaiset mielipiteet ilmenivät miehen tultua kuvioihin, myös muut mielipiteet muuttuivat täysin uusiksi. Esimerkiksi siskoni oli hakenut apua hengellisestä ryhmästä 20 vuotta ja ryhmä oli kaikki kaikessa hänelle. Yhtäkkiä miehen tultua kuvioihin sisko jätti ryhmän ja sanoi että heidän oppinsa ovat vääriä. Sisko otti miehen hengellisen suuntauksen omakseen, mikä oli aika päinvastainen aikaisempaan hengelliseen suuntaan nähden. Sisko tuntui pitävän miestä hengellisenä ohjaajanaan ja luotti sokeasti mieheen.

En tiedä siskostani enää mitään, hän ei pidä keneenkään yhteyttä. En olisi ikinä uskonut, siskoni teki todella työdä henkisen kasvunsa eteen, hän oli seurustellut alkoholistien kanssa ja tiesi olevansa läheisriippuvainen ja kauhisteli kun eräs kaverimme tuntui törmänneen narsistiseen mieheen. 

Yritimme puhua siskoni kanssa että onko hyväksi että hän näin radikaalisti muuttaa elämänsä ja kaiken siinä. Siitäkös sisko sai lopullisen syyn katkaista välit; puutumme liikaa hänen asioihinsa. Koskaan emme miestä nähneet, sillä kun alussa tietenkin olimme iloisia että sisko oli löytänyt miehen olimme myös kiinnostuneita miehestä, mutta tämäkin nähtiin liiallisena puuttumisena siskon asioihin. Aikaisemmissa suhteissa mies oltiin kyllä aina meille esitelty, mutta nyt meidät tehtiin vihollisiksi. Mies uhkaili että ei halua siskon kanssa mihinkään vakavaan suhteeseen ryhtyä sillä näki meidät sukulaiset ja läheiset ja ystävät jotenkin uhkaavina.

Mies piti siskoani löyhässä hirressä, siskoni janosi hänen seuraansa mutta mies annosteli yhdessä oloa mielivaltaisesti, välillä jätti vastaamatta puhelimeenkin monena päivänä, varsinkin silloin kun sisko oli tavannut minua, tuli mieleen että rankaisiko siskoani minun tapaamisesta. Siskoni oli aivan hullaantunut miehestä, ei voinut keskittyä enää mihinkään muuhun ja huokaili kuinka suuren sielunkumppanin oli löytänyt ja kuinka syvä yhteys heillä oli. Jos puhuin siskoni kanssa puhelimessa, mies soitti koko ajan väliin naputuksella ja sisko aina keskeytti puhelumme puhuakseen miehen kanssa. Sisko vastasikin puheluihin loppuvaiheessa enää silloin kun mies oli töissä.

Tämä on hirveä asia elämässäni, ja koko perheelle ja suvulle, vaikka tästä on jo monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi aiemmin, että ystävistä erottaminen tapahtuu kiristämällä: "Joko minä tai hän." - Vain tyhmät tekevät sen noin! Älykkäämmät narsistit sen sijaan luovat olosuhteiden mukaan sellaisia tilanteita, että ystävyyssuhteet katkeavat, eikä kukaan tiedä mikä varsinaisesti tuli. Tämä tapahtuu esim valheilla ja hienovaraisella provosoimisella.

Totta. Jos olen siskoni kanssa jotain kivaa suunnitellut niin aina hänen narskunsa keksii jotain sille päivällä. Kotirauhan takia siskoni on pakko tanssia ukkonsa pillin mukaan.Jos käy mulla kahvilla niin ukko soittaa vähitää kolme kertaa tunnin sisällä.Auta armias jos ei vastaa näihin soittoihin.Mun vahvasta siskosta on tullut heikkohermonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsymykseen ja turtumiseen

Itsellä nämä ja varsinkin tuo turtuminen. Mua kohdeltiin uudessakin suhteessa ihan älyttömän huonosti tiesin sen kyllä mutta en vain välittänyt olin jo niin tottunut siihen että mua hakataan ja mun tavarat ja asunto rikotaan jos pistän yhtään vastaan. Uuteen suhteeseen lähdin koska ensimmäisestä suhteesta jäi niin kova rakkauden tarve mutta nyt sekin on haihtunut kokonaan pois onneksi. Ei enää suhteita minulle. On ihanaa olla omassa kodissa joka näyttää juuri siltä miltä haluan eikä tarvitse miettiä että "hitto kun haluaisin tän peilin tohon sohvan yläpuolelle seinään mutten voi laittaa kun joskus jos istun sohvalla ja mies suuttuu ja yrittää heittää mua jollain se osuu peiliin ja se menee rikki tai sitten se rikkoo sen tahallaan"

Mies?

Tosta ääliöstä älä käytä mies sanaa, hullu tai joku muu nimittelysana sopis paremmin.