Olisitko toivonut näkyvämpää puuttumista seksuaaliseen ahdisteluun jo lapsuudessasi/nuoruudessasi?

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin kuvottaa ajatella, kuinka vielä omassa lapsuudessa itsensäpaljastajia pidettiin lähinnä vitsinä (ei ollut hauskaa 8-vuotiaan näkökulmasta). Tai kuinka teinityttönä oli vapaata riistaa huutelun, huorittelun ja lääppimisen kohteena, koska kaikki piti ottaa vaan "huumorilla".

Voi kunpa ahdistelu oltaisiin tuomittu tässä mittakaavassa jo aiemmin! Hyvä tietenkin, että asenteet ja keinot ahdistelua vastaan kehittyvät koko ajan (mm. sakkorangaistus). Toivottavasti omat lapseni saavat elää ahdisteluvapaan elämän.

Muilla samoja kokemuksia?

En lainkaaan olisi, isällä oli pesismaila ja pelkäsin ihan hirveästi, kun se aina kuuli jostain että itsensäpaljasta on liikeellä niin lähti pyöräilemään paikan päälle.

Joo asuin 8 vuotiaaksi asti Turussa YO-kylässä ja vanhempani olivat opiskelijoita.

Tuolla oli näitä itsensä paljastelijoita joka kevät ja kesä ja varsin usein.

Poliisia ei kiinnostanut paljoa nuo harmittomat tapaukset. Silloin ei ollut kännyköitäkään niin poliisille ei moni enää kotona vaivautunut soittamaan. Isäni oli pitkälti alle 30 vuotias ja kyllä tiedän, että ainakin paria tyyppiä siellä läksytti, ei kyllä joutunut tietääkseni poliisien kanssa edes tekemisiin.

Mietin muuten vuosituhannen vaihteen hittibiisejä Jammu-sedästä ja Satu-teinihorosta. Pitääköhän nykynuoret noita enää yhtä hauskoina läppinä? Toivottavasti ei.

Olisin, ehdottomasti,mutta en ymmärtänyt ettei syy ollut minussa.Kesti vuosikymmeniä oivaltaa, että minulla on oikeus oman kehoni koskemattomuuteen.Kuinka levollista.

Meillä jo ala-asteella pojat kommentoivat tyttöjen rintoja ja perseitä todella törkeästi, kävivät kiinni ja esim. venyttivät rintaliivien selkäosaa ja pamauttivat sen selkään. Näihin suhtauduttiin lähinnä pojat on poikia -asenteella, kuten kaikkeen muuhunkinpoikien aiheuttamaan häiriöön, mitä todellakin riitti. Rintaliiveistä sentään sanottiin, että niitä ei saa repiä, sillä ne ovat kalliita. Mitä siitä kivusta ja ahdistuksesta, mitä tytöt saivat tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi 70-luvulla ja nuori 80-luvulla. En muista tällaista ollenkaan, elin nämä ajat pienessä kaupungissa pohjoisessa Suomessa.

Varmaan paljon riippuu siitä millaisessa perheessä kasvaa? Meillä ei esim. käytetty alkoholia eikä ollut sellaisia vieraita, jotka olisivat olleet kännissä.

Minäkin elin pienessä yhteisössä pohjoissuomessa. Jotenkin niin naurattaa tämä sinun vihjailusi siitä, että toki jos viinaa käytetään niin kaikkea tällaista tapahtuu. Jotenkin niin pohjoisen puhetta. Aivan kuin se olisi ollut sen nuoren tytön vika, että on suojaton ja haavoittuva. Varsinkin, kun eiköhän kaikki tässä vaiheessa ole selvillä siitä, mitä esimerkiksi tiettyjen herätysliikkeiden sisällä on tapahtunut ja paljonko koko yhteisö sitä on peitellyt, vaikka ei juotu viinaa tipan tippaa.

Miten ihmeessä tulkitset viestini näin - vedät yhteyden absolutismin ja "nuoren tytön syyttelyn" välille? Tietysti raittiit vanhemmat voivat paremmin suojella lapsiaan. Ja miten joku herätysliike tähän liittyy?

En väitä, etteikö ahdistelua olisi olemassa, mutta yritän kertoa, että kaikki eivät sitä ole kokeneet. Ja itse olen arvellut yhdeksi tekijäksi turvallisen lapsuuden, jossa ainakin koti oli turvallinen, rauhallinen paikka jossa ei tarvinnut koskaan pelätä mitään.

Miten luulet että tavallinen turvallinen koti suojelee seksuaaliselta häirinnältä puistossa, koulussa ja kaupungilla? Kerroin että 80-luvulla yläasteella pojat kähmivät kaikkia tyttöjä, siis sosioekonomisesta taustasta riippumatta, vain siitä ilosta että näille oli kasvaneet rinnat. Jos kerrankin olisi rehtori puheessaan maininnut että se on seksuaalista häirintää ja siihen puututaan ankarasti, olisimme edes tienneet että siitä voi sanoa opettajalle ja siitä tulee rangaistus. On alentuvaa ja halventavaa sinulta vihjata että tulin kourituksi koska olen roskasakkia. Meillä ei käytetty alkoholia enkä itse käytä vieläkään alkoholia. Ei se ole koskaan estänyt vieraita miehiä (kantasuomalaisia siis) käymästä käsiksi, huutelemasta ja kysymästä hintaa.

En todellakaan ottanut kantaa muuhun kuin kotona tapahtuvaan sukulaisten ja vieraiden ahdisteluun. Se, että elää lapsuutensa vaikka alkoholistien lapsena, ei tee ihmisestä "roskasakkia". Olen pahoillani, jos ajattelet näin tai jos sait mielipiteestäni sellaisen käsityksen.

Tästä ketjusta näköjään poistetaan viestit joissa mainitaan nimeltä paikkakunta jossa on jouduttu ahdistelluksi. Onko se jotain kiihotutusta kansanryhmää kohtaan vai jos se mainitaan?

Täällä näyttää yksi ja sama henkilö keskustelevan itsensä kanssa. Hienoa.

Muistan yhden tilanteen, jossa odoteltiin koulubussia kylällä ja lähibaarin juopporetku tuli huojumaan siihen likelle ja kysyi saako "kutitella" ja teki tosi rivoja eleitä. Oltiin seiskaluokkalaisia! Se rivoilu ei hämmästyttänyt eikä ollut edes eka kerta. Mutta se hämmästytti, kun 18-vuotias tuttu nuori nainen sanoi niille sioille suorat sanat ja nolasi ne selvien lasten ahdistelemisesta. Muistan vieläkin miten kaikki äimistyi siitä, kaikki läsnäolijat hiljeni.

Ja ajatelkaa, sitä ennen mulle ei ollut tullut mieleenkään, että meidän hävytön ahdistelu, rivot eleet ja taputtelu miesporukalla olisi millään tavoin väärin. Eikä siihen kukaan aikuisempi ihminen koskaan puuttunut millään tavoin sitä ennen tai sen jälkeen. Mutta heräsinpä siihen todellisuuteen että niin ei saisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi 70-luvulla ja nuori 80-luvulla. En muista tällaista ollenkaan, elin nämä ajat pienessä kaupungissa pohjoisessa Suomessa.

Varmaan paljon riippuu siitä millaisessä perheessä kasvaa? Meillä ei esim. käytetty alkoholia eikä ollut sellaisia vieraita, jotka olisivat olleet kännissä.

Samat kokemukset minullakin, tai siis minullakaan ei kokemuksia häirinnästä. En käyttänyt alkoholia, eikä vanhempanikaan. En liikkunut yömyöhään kulillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mitä toivoisin on se, että puhuttaisiin avoimesti siitä, miten vanhempien pitää kasvattaa poikansa. Kun on aina puhetta siitä, kuinka naisena pitää tehdä sitä ja pitää tehdä tätä, tai tyttönä. "älä liiku pimellä yksi, pukeudu peittävästi, älä mene vieraan pojan kanssa yksin asuntoon, sano ei niin monta kertaa että voit sanoa  sanoneesi ei" jne..

Tyttöjä neuvotaan kuinka poikien kanssa pärjää, mutta poikia ei erityisemmin neuvota siitä miten käyttäytyä.

Ehkä 20 vuoden päästä?

Minulla on poika ja pidän tämän asian kyllä mielessä. Mutta sen toteuttaminen kasvatuksessa on kinkkistä. Pojalle ei voi sanoa että et sitten raiskaa ketään. Ei voi antaa kuvaa, että kaikki pojat ja miehet on potentiaalisia raiskareita ja sitä pitää vaan itse jotenkin pidättäytyä vaikka varmasti joku päivä alkaa tehdä mieli raiskailla.

Tietenkin opetan käyttäytymään kunnioittavasti kaikkia kohtaan. Puhun tyttöjen ja poikien välisestä kunnioittamisesta. Ei huoritella, ja tytöillä on yhtäläinen oikeus omaan seksuaalisuuteensa kuin pojillakin. "Lutka" on omituinen käsite joka ei tarkoita mitään. Seksipartnerien määrä ei määritä tyttöä sen enempää kuin poikaakaan. Siitä että ketään, ei poikaanikaan, ei saa koskettaa ollenkaan jos hän ei sitä tahdo. Jos joku koskee siitä huolimatta, se on poliisiasia.

En tiedä mitä muuta voisin tehdä.

Luulen että tärkeintä olisi, että myös isä kertoisi pojilleen miten naisia ja tyttöjä kohdellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi 70-luvulla ja nuori 80-luvulla. En muista tällaista ollenkaan, elin nämä ajat pienessä kaupungissa pohjoisessa Suomessa.

Varmaan paljon riippuu siitä millaisessä perheessä kasvaa? Meillä ei esim. käytetty alkoholia eikä ollut sellaisia vieraita, jotka olisivat olleet kännissä.

Samat kokemukset minullakin, tai siis minullakaan ei kokemuksia häirinnästä. En käyttänyt alkoholia, eikä vanhempanikaan. En liikkunut yömyöhään kulillä.

Hauskaa miten naiset on itse parhaita tässä, että "kikkelis kokkelis, mitäs luulit olevasi tasa-arvoinen miehen kanssa ja luulit että voit muka kulkea illalla kaupungilla, minä tajusin paikkani kotona sängyn alla. Olenpa hyvä tyttö. Ja kunnollinen"

Ala-asteella eli joskus 10-11v yksi poika aina yritti koskea minuun. Ei kriittisiin alueisiin mutta koski kuitenkin vaikken olisi sanonut. Muistaakseni tein sen hänelle myös hyvin selväksi.

En koskaan sanonut asiasta esim opettajalle, koska jotenkin tuntui ettei asiassa kuitenkaan ole mitään väärää. Poika oli varmaan ihastunut ja pojat vaan on sellaisia jne. Ällöttävää. Kukaan muukaan ei koskaan puuttunut asiaan, vaikka tätä tapahtui luokkahuoneessa.

Todellakin olisin toivonut! Minua käytettiin hyväksi yläasteikäisenä, usean miehen toimesta. Nämä miehet taisivat tuntea toisensa jotain kautta. Kaipasin hyväksyntää ja rakkautta, kun en sitä vanhemmiltani saanut. Äitini ja muutaman kaverini äidit tiesivät myös, kukaan ei puuttunut kunnolla esim. tekemällä rikosilmoitusta. Kauhistelivat vain. Äitiäni mietitytti ainoastaan se, että minulla on "huoran maine". Minulla oli tosi paha olla, lisäksi koulussa kiusattiin. Meille oli myös aina tulossa äitini uusia kavereita käymään, kuten eräs äitini mukaan homoseksuaalimies, joka auttoi remontissa. Tämä "homo" tunki kerran myös kännissä huoneeseeni kertomaan, kuinka kaunis "nainen" olen. Olin 14 v. Minut myös huumattiin kerran erään miehen kotona. Kerroin siitä myös joillekin ihmisille, mutta kukaan ei tehnyt mitään, kuvitelkaa.

Äitiäni en pysty arvostamaan tänäkään päivänä. Hän ei vieläkään tajua tehneensä mitään väärää. Mm. tämä kaikki tapahtui Etelä-Suomessa 2000-luvulla. Vasta aikuisena tajusin, että minua kohdeltiin väärin, olen rikosten uhri eikä vika ole minussa. Ikuiset traumat jäi. Puutun erittäin herkästi asiaan, jos edes epäilen jotakin ihmistä kohdeltavan samoin. Pyydän samaa teiltä kaikilta.

Puutuin itse asiaan.En antanut kenellekään valtaa ahdistella.Jos yritti sai pahan suusanallisen herjakuorman niskoilleen.Siinä ei miehisyyttä ainakaan kehuttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi 70-luvulla ja nuori 80-luvulla. En muista tällaista ollenkaan, elin nämä ajat pienessä kaupungissa pohjoisessa Suomessa.

Varmaan paljon riippuu siitä millaisessä perheessä kasvaa? Meillä ei esim. käytetty alkoholia eikä ollut sellaisia vieraita, jotka olisivat olleet kännissä.

Samat kokemukset minullakin, tai siis minullakaan ei kokemuksia häirinnästä. En käyttänyt alkoholia, eikä vanhempanikaan. En liikkunut yömyöhään kulillä.

Kevyttä victim blamingia tässä, ja aiemmissa kommenteissa. Ei niihin ällösetien kohtaamisiin alkoholistiperhettä tarvita, koska ennen oli se asenne että ns. huumorin varjolla sai sanoa tai tehdä mitä vain. Kuten ketjusta nähdään, moni on ymmärtänyt tulleensa ahdistelluksi vasta myöhemmin. Asennekulttuuri Suomessa on ollut pitkään aivan paska tässä asiassa.

Lisäksi, eikö ahdistelu ole aina AHDISTELIJAN eikä ympäristön/uhrin syytä?

P.S. Minua ahdisteltiin kadulla keskellä päivää, oli normaalit vaatteet päällä, en ollut humalassa. Ahdistelija oli vastaan kävellyt mies, jota en edes katsonut päin ennen kuin tämä otti kontakti. Olin 15. Miten oikein aiheutin sen itse?

Vierailija kirjoitti:

Oon ilmeisesti jotenkin poikkeava, mutta mulla ei ole minkäänlaista kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta lapsuudessani tai nuoruudessani. Asuin lapsuuteni maaseudulla ja kävin 100 oppilaan kyläkoulua. Yläasteella olin yhdess Suomen suurimmassa koulussa, 800 oppilasta. Lukioaikaan asuin kaupungissa missä oli noin 100 000 asukasta. On sitten ilmeisesti käynyt vaan hiton hyvä tuuri.

Minä myös olen säästynyt ahdisteluilta, vaikka olin ihan hyvännäköinenkin, ettei se siitä ole kiinni. En muista, että kukaan olisi puristellut tai lääppinyt tai kourinut tai huoritellut yms. Ja ikää on nykyään jo 50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi 70-luvulla ja nuori 80-luvulla. En muista tällaista ollenkaan, elin nämä ajat pienessä kaupungissa pohjoisessa Suomessa.

Varmaan paljon riippuu siitä millaisessä perheessä kasvaa? Meillä ei esim. käytetty alkoholia eikä ollut sellaisia vieraita, jotka olisivat olleet kännissä.

Samat kokemukset minullakin, tai siis minullakaan ei kokemuksia häirinnästä. En käyttänyt alkoholia, eikä vanhempanikaan. En liikkunut yömyöhään kulillä.

Hauskaa miten naiset on itse parhaita tässä, että "kikkelis kokkelis, mitäs luulit olevasi tasa-arvoinen miehen kanssa ja luulit että voit muka kulkea illalla kaupungilla, minä tajusin paikkani kotona sängyn alla. Olenpa hyvä tyttö. Ja kunnollinen"

Juu, ja ahdistelukokemuksista kertovia ei kohdata yhtään empatialla tai lämmöllä osaa ottaen tai ahdistelijaa kovasti tuomiten, vaan uhria rivien välistä syyllistäen. Näin vuonna 2016 ♥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ilmeisesti jotenkin poikkeava, mutta mulla ei ole minkäänlaista kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta lapsuudessani tai nuoruudessani. Asuin lapsuuteni maaseudulla ja kävin 100 oppilaan kyläkoulua. Yläasteella olin yhdess Suomen suurimmassa koulussa, 800 oppilasta. Lukioaikaan asuin kaupungissa missä oli noin 100 000 asukasta. On sitten ilmeisesti käynyt vaan hiton hyvä tuuri.

Minä myös olen säästynyt ahdisteluilta, vaikka olin ihan hyvännäköinenkin, ettei se siitä ole kiinni. En muista, että kukaan olisi puristellut tai lääppinyt tai kourinut tai huoritellut yms. Ja ikää on nykyään jo 50v.

Ilmeisesti pahimmat kokemukset on tässä ketjussa ilmeisesti 80-90-00-luvuilla lapsuutensa ja nuoruutensa eläneillä.

Toki seksuaalista ahdistelua ja väkivaltaa tapahtui sitä ennenkin, ja vielä enemmän vaiettuna asiana suljettujen ovien takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ilmeisesti jotenkin poikkeava, mutta mulla ei ole minkäänlaista kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta lapsuudessani tai nuoruudessani. Asuin lapsuuteni maaseudulla ja kävin 100 oppilaan kyläkoulua. Yläasteella olin yhdess Suomen suurimmassa koulussa, 800 oppilasta. Lukioaikaan asuin kaupungissa missä oli noin 100 000 asukasta. On sitten ilmeisesti käynyt vaan hiton hyvä tuuri.

Minä myös olen säästynyt ahdisteluilta, vaikka olin ihan hyvännäköinenkin, ettei se siitä ole kiinni. En muista, että kukaan olisi puristellut tai lääppinyt tai kourinut tai huoritellut yms. Ja ikää on nykyään jo 50v.

No, ilmeisesti teidän mielestä ahdisteluun ei siis olisi teidän lapsuudessanne/nuoruudessanne pitänyt puuttua, koska sitä ei ollut. Hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ilmeisesti jotenkin poikkeava, mutta mulla ei ole minkäänlaista kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta lapsuudessani tai nuoruudessani. Asuin lapsuuteni maaseudulla ja kävin 100 oppilaan kyläkoulua. Yläasteella olin yhdess Suomen suurimmassa koulussa, 800 oppilasta. Lukioaikaan asuin kaupungissa missä oli noin 100 000 asukasta. On sitten ilmeisesti käynyt vaan hiton hyvä tuuri.

Minä myös olen säästynyt ahdisteluilta, vaikka olin ihan hyvännäköinenkin, ettei se siitä ole kiinni. En muista, että kukaan olisi puristellut tai lääppinyt tai kourinut tai huoritellut yms. Ja ikää on nykyään jo 50v.

Mitä alapeukutettavaa tässä on. Ihan tyytyväinen olen, että olen saanut elää elämän, missä minua ei ole kourittu tai ahdisteltu. Vai onko sitä sitten joku joukon petturi, kun ei ole joutunut sellaisen kohteeksi.

Minkä minä sille voin, että suvussamme ei esimerkiksi ollut setiä, jotka lääppivät tai ahdistelivat tms.