Voiko oppilaan arvosanaa pudottaa numerolla jos oppilas ei opettajan mielestä viittaa tarpeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Harmi että et viitannut. Kyllä pitää tosiaan viitata joka kysymykseen, jonka vastauksen tietää!

Kuka niihin "kaikille tarkoitettuihin" kysymyksiin jaksaa vastata jos on keskitasoa fiksumpi tai innostuneempi aiheesta? Itse olin erittäin kiinnostunut historiasta yläaste- ja lukioaikoina, joten innokuus vastata johonkin yleislaadun kysymyksiin aiheesta ei inspiroinut. Ei vaatimaton ja hiljainen introvertti halua päteä ja olla kokoajan käsi pystyssä. Onneksi opettajaltakin sai kysyä kysymyksiä joten vuoropuhelu säilyi minunkin osalta.

Ei kai pelkästä viittaamisen puutteesta voi numeroa laskea, jos on muuten tunnilla aktiivinen? tietysti jos viittaamattomuuden lisäksi ei muutenkaan ole tunnilla aktiivinen, arvosanan laskeminen on varmaan ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, opettajat voi tehdä ihan mitä haluavat numeroiden suhteen. Valittamalla takaat sen, ettei numero ainakaan nouse.

Tää on jo vanhentunut juttu. Yläasteikäisestä oli kyse.

Älykkään lapsen mielestä on ihan turha olla koko ajan käsi pystyssä vaikka tietääkin. 

ap

Puhutko nyt omasta mukulastasi vai kaikista älykkäistä lapsista? No anyway, ei voi olla kovin älykäs, jos ei kuitenkaan ymmärrä sitä että se viittaamattomuus laskee tuntiaktiivisuutta ja vaikuttaa numeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa, vanhemmat, opetussuunnitelman perusteet, niin näette että koe on vain yksi osa arvioinnissa huomioitavaa näyttöä. Kyllä jokainen oppilaskin tämän tietää.

Lue hyvä ihminen aloitus kunnolla.

OPPILAS, OSAAMINEN, KOENUMEROT, AKTIIVISUUS pysyivät samana 3 vuotta, opettaja vaihtui. Eli opettajan painotus oli toinen tai sitten ihan pärstäkerroin ei miellyttänyt.

ap.

En ole sama jolle vastasit, mutta...

Eiväthän kaikki opettajat tietenkään arvioi samalla tavalla, sehän olisi ihan mahdotonta. Opettajatkin ovat vain ihmisiä. Ehkä uuden opettajan opetusmetodit ovat sellaisia, ettei lapsesi ole päässyt loistamaan yhtä hyvin kuin edellisen opettajan tunneilla?  kyllä minullakin esimerkiksi historian numeroon vaikutti todella paljon opettaja lukiossa - ne kurssit, jotka kävin opettajalla A olivat aina 8, kun taas opettajan B kursseista tuli aina 5. Luokkakaverillani taas oli päinvastoin, opettajan A kursseilla hänen arvosanansa aina laskivat. Molemmat olivat hyviä opettajia, mutta minun oppimistyyliini sopi paremmin tuon A:n tapa opettaa. Ehkä lapsesi ei ole sillä tavalla aktiivinen tunneilla, jota uusi opettaja edellyttäisi?

Tottahan toki voi. Se on se vanha kunnon pärstäkerroin. 

On väärin, että hiljaisempi oppilas kärsii vähintään numeron verran jokaisessa oppiaineessa oman ominaisuutensa vuoksi.  Se pitäisi arvioida omana kokonaisuutenaan ja oppiaineiden arviointi pitäisi perustua osaamiseen.  Jopa reippaisiin esiintymistaitoihin perustavassa USA:ssa osataan ottaa huomioon, että lapset ovat erilaisia. Joka syksy jokainen ope tekee oppilailleen selväksi arvostelukriteerit , joita ovat isommat kokeet, pienemmät kokeet, projektit (joissa on aina useampi lähestymistapa valittavissa niin että jokainen voi hyödyntää omia vahvuuksia)  ja kotitehtävien suorittaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Että mä vihasin koulussa tota viittaamispakkoa. Meilläkin opettajat yläasteelle asti uhkaili tiputtavansa numeron yhellä ellei viittaa. En viitannut mutta ei onneksi tippunut numerokaan.

Nyt kasvatustiedettä opiskellessani olen viimeistään tajunnut että toi käytäntö on todella perseestä. Jokainen oppilas oppii omalla tavallaan, ja viittaaminen voi joillekin (kuten minulle aikanaan) olla niin jännittävää että sydän hakkaa korvissa vielä välitunnillakin. Sen lisäksi viittaamalla ja kysymykseen vastaamalla ei opi mitään muuta kuin viittaamaan ja vastaamaan.

Tosta ois kyllä päästävä eroon. Ne viitatkoon jotka haluaa, ne jotka ei, saavat oppia omalla tavallaan istumalla hiljaa ja kuuntelemalla muita.

Nyt en edes aloita siitä, onko paikallaan hiljaa istuminen järkevin tapa oppia. Siitä ensi kerralla.

Toivottavasti olet vasta opintojesi alkuvaiheessa. Tuollainen asenne on nimittäin aikamoinen karhunpalvelus lapsille tulevaisuutta ajatellen. Työelämä on muuttunut paljon vuorovaikutteisemmaksi kuin mitä se joskus on ollut. Kaikissa töissä täytyy kohdata ihmisiä, osata kertoa mielipiteitään ja esitellä asioita muille. Miten kuvittelet lasten selviävän tulevaisuuden haasteista, jos opetat heille että on aivan ok istua turpa kiinni ja kuunnella. Mistään ei tarvitse antaa mielipidettään tai sanoa mitään, jos se on vaikeaa. Koulu olisi kuitenkin todella helppo ja turvallinen paikka opetella tuota.

Opettajat tekee mitä lystäävät

Tässä on yksi syy tyttöjen parempaan koulumenestykseen, hymyä naamaan ja käsi pystyyn. Lukiossa erot tasoittuvat ja sitten kun hypätään yliopiston puolelle, niin yhtäkkiä miehet taas pärjäävätkin kaikeassa vaativassa vähintään yhtä hyvin kuin naiset. Yleensä paremmin. Kertoo ihan tarpeeksi tästä Suomen peruskoulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, opettajat voi tehdä ihan mitä haluavat numeroiden suhteen. Valittamalla takaat sen, ettei numero ainakaan nouse.

Tää on jo vanhentunut juttu. Yläasteikäisestä oli kyse.

Älykkään lapsen mielestä on ihan turha olla koko ajan käsi pystyssä vaikka tietääkin. 

ap

Puhutko nyt omasta mukulastasi vai kaikista älykkäistä lapsista? No anyway, ei voi olla kovin älykäs, jos ei kuitenkaan ymmärrä sitä että se viittaamattomuus laskee tuntiaktiivisuutta ja vaikuttaa numeroon.

Miksi mä edes jaksan selittää??

luokka 7, numero 9, ope A

luokka 8, nemuro 8, ope B

luokka 9, numero 9, ope A

Ainut mikä tässä yhtälössä on muuttunut, on opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mä vihasin koulussa tota viittaamispakkoa. Meilläkin opettajat yläasteelle asti uhkaili tiputtavansa numeron yhellä ellei viittaa. En viitannut mutta ei onneksi tippunut numerokaan.

Nyt kasvatustiedettä opiskellessani olen viimeistään tajunnut että toi käytäntö on todella perseestä. Jokainen oppilas oppii omalla tavallaan, ja viittaaminen voi joillekin (kuten minulle aikanaan) olla niin jännittävää että sydän hakkaa korvissa vielä välitunnillakin. Sen lisäksi viittaamalla ja kysymykseen vastaamalla ei opi mitään muuta kuin viittaamaan ja vastaamaan.

Tosta ois kyllä päästävä eroon. Ne viitatkoon jotka haluaa, ne jotka ei, saavat oppia omalla tavallaan istumalla hiljaa ja kuuntelemalla muita.

Nyt en edes aloita siitä, onko paikallaan hiljaa istuminen järkevin tapa oppia. Siitä ensi kerralla.

Toivottavasti olet vasta opintojesi alkuvaiheessa. Tuollainen asenne on nimittäin aikamoinen karhunpalvelus lapsille tulevaisuutta ajatellen. Työelämä on muuttunut paljon vuorovaikutteisemmaksi kuin mitä se joskus on ollut. Kaikissa töissä täytyy kohdata ihmisiä, osata kertoa mielipiteitään ja esitellä asioita muille. Miten kuvittelet lasten selviävän tulevaisuuden haasteista, jos opetat heille että on aivan ok istua turpa kiinni ja kuunnella. Mistään ei tarvitse antaa mielipidettään tai sanoa mitään, jos se on vaikeaa. Koulu olisi kuitenkin todella helppo ja turvallinen paikka opetella tuota.

Maailma on niin vääristynyt, että jopa tästä palavereiden paskanjauhamisesta on saatu joku taide ja tiede tehtyä. Normaali-ihminen pärjää noissa tilanteissa ja työelämässä ihan hyvin. Ja vielä paremmin sen tason oppilaat, jotka eivät viittaa peruskoulussa/lukiossa sen takia, että vaikuttaisivat liian hyviltä muiden silmissä jne vaan pitävät matalaa profiilia. Eli he jo peruskouluiässä analysoivat ympäristöään ja tekevät itsestään tarkoituksella näkymättömämmän ja antavat tulevan parturikampaaja-Pirjon päteä vastaamalla johonkin 1+1 tason kysymykseen koska sellanen kysymys jo itsessään tuntuu vitsiltä. Ja siihen vastaa vain vitsin kohde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, opettajat voi tehdä ihan mitä haluavat numeroiden suhteen. Valittamalla takaat sen, ettei numero ainakaan nouse.

Tää on jo vanhentunut juttu. Yläasteikäisestä oli kyse.

Älykkään lapsen mielestä on ihan turha olla koko ajan käsi pystyssä vaikka tietääkin. 

ap

Puhutko nyt omasta mukulastasi vai kaikista älykkäistä lapsista? No anyway, ei voi olla kovin älykäs, jos ei kuitenkaan ymmärrä sitä että se viittaamattomuus laskee tuntiaktiivisuutta ja vaikuttaa numeroon.

Miksi mä edes jaksan selittää??

luokka 7, numero 9, ope A

luokka 8, nemuro 8, ope B

luokka 9, numero 9, ope A

Ainut mikä tässä yhtälössä on muuttunut, on opettaja.

Mikä tässä on ongelma? Kaikesta päätellen opettaja B painottaa tuntiaktiivisuutta enemmän kuin opettaja A.

Järkyttävää että ujompia ja introvertteja oppilaita ei vieläkään osata opettaa! Ei ainakaan kannusta yrittämään parastaan jos vain ujouden vuoksi tulee huonompaa numeroa kuin ansaitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mä vihasin koulussa tota viittaamispakkoa. Meilläkin opettajat yläasteelle asti uhkaili tiputtavansa numeron yhellä ellei viittaa. En viitannut mutta ei onneksi tippunut numerokaan.

Nyt kasvatustiedettä opiskellessani olen viimeistään tajunnut että toi käytäntö on todella perseestä. Jokainen oppilas oppii omalla tavallaan, ja viittaaminen voi joillekin (kuten minulle aikanaan) olla niin jännittävää että sydän hakkaa korvissa vielä välitunnillakin. Sen lisäksi viittaamalla ja kysymykseen vastaamalla ei opi mitään muuta kuin viittaamaan ja vastaamaan.

Tosta ois kyllä päästävä eroon. Ne viitatkoon jotka haluaa, ne jotka ei, saavat oppia omalla tavallaan istumalla hiljaa ja kuuntelemalla muita.

Nyt en edes aloita siitä, onko paikallaan hiljaa istuminen järkevin tapa oppia. Siitä ensi kerralla.

Toivottavasti olet vasta opintojesi alkuvaiheessa. Tuollainen asenne on nimittäin aikamoinen karhunpalvelus lapsille tulevaisuutta ajatellen. Työelämä on muuttunut paljon vuorovaikutteisemmaksi kuin mitä se joskus on ollut. Kaikissa töissä täytyy kohdata ihmisiä, osata kertoa mielipiteitään ja esitellä asioita muille. Miten kuvittelet lasten selviävän tulevaisuuden haasteista, jos opetat heille että on aivan ok istua turpa kiinni ja kuunnella. Mistään ei tarvitse antaa mielipidettään tai sanoa mitään, jos se on vaikeaa. Koulu olisi kuitenkin todella helppo ja turvallinen paikka opetella tuota.

En tule koskaan opettamaan ketään joten huoli pois. Olen silti kanssasi täysin eri mieltä. Pakkoviittaaminen ja (usein melko typeriin) kysymyksiin vastaaminen ei paranna kenenkään vuorovaikutustaitoja. Niitä harjoitellaan aivan erilaisen toiminnan avulla.

/19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, opettajat voi tehdä ihan mitä haluavat numeroiden suhteen. Valittamalla takaat sen, ettei numero ainakaan nouse.

Tää on jo vanhentunut juttu. Yläasteikäisestä oli kyse.

Älykkään lapsen mielestä on ihan turha olla koko ajan käsi pystyssä vaikka tietääkin. 

ap

Puhutko nyt omasta mukulastasi vai kaikista älykkäistä lapsista? No anyway, ei voi olla kovin älykäs, jos ei kuitenkaan ymmärrä sitä että se viittaamattomuus laskee tuntiaktiivisuutta ja vaikuttaa numeroon.

Miksi mä edes jaksan selittää??

luokka 7, numero 9, ope A

luokka 8, nemuro 8, ope B

luokka 9, numero 9, ope A

Ainut mikä tässä yhtälössä on muuttunut, on opettaja.

Mikä tässä on ongelma? Kaikesta päätellen opettaja B painottaa tuntiaktiivisuutta enemmän kuin opettaja A.

Ihan totta, Einstein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mä vihasin koulussa tota viittaamispakkoa. Meilläkin opettajat yläasteelle asti uhkaili tiputtavansa numeron yhellä ellei viittaa. En viitannut mutta ei onneksi tippunut numerokaan.

Nyt kasvatustiedettä opiskellessani olen viimeistään tajunnut että toi käytäntö on todella perseestä. Jokainen oppilas oppii omalla tavallaan, ja viittaaminen voi joillekin (kuten minulle aikanaan) olla niin jännittävää että sydän hakkaa korvissa vielä välitunnillakin. Sen lisäksi viittaamalla ja kysymykseen vastaamalla ei opi mitään muuta kuin viittaamaan ja vastaamaan.

Tosta ois kyllä päästävä eroon. Ne viitatkoon jotka haluaa, ne jotka ei, saavat oppia omalla tavallaan istumalla hiljaa ja kuuntelemalla muita.

Nyt en edes aloita siitä, onko paikallaan hiljaa istuminen järkevin tapa oppia. Siitä ensi kerralla.

Toivottavasti olet vasta opintojesi alkuvaiheessa. Tuollainen asenne on nimittäin aikamoinen karhunpalvelus lapsille tulevaisuutta ajatellen. Työelämä on muuttunut paljon vuorovaikutteisemmaksi kuin mitä se joskus on ollut. Kaikissa töissä täytyy kohdata ihmisiä, osata kertoa mielipiteitään ja esitellä asioita muille. Miten kuvittelet lasten selviävän tulevaisuuden haasteista, jos opetat heille että on aivan ok istua turpa kiinni ja kuunnella. Mistään ei tarvitse antaa mielipidettään tai sanoa mitään, jos se on vaikeaa. Koulu olisi kuitenkin todella helppo ja turvallinen paikka opetella tuota.

Maailma on niin vääristynyt, että jopa tästä palavereiden paskanjauhamisesta on saatu joku taide ja tiede tehtyä. Normaali-ihminen pärjää noissa tilanteissa ja työelämässä ihan hyvin. Ja vielä paremmin sen tason oppilaat, jotka eivät viittaa peruskoulussa/lukiossa sen takia, että vaikuttaisivat liian hyviltä muiden silmissä jne vaan pitävät matalaa profiilia. Eli he jo peruskouluiässä analysoivat ympäristöään ja tekevät itsestään tarkoituksella näkymättömämmän ja antavat tulevan parturikampaaja-Pirjon päteä vastaamalla johonkin 1+1 tason kysymykseen koska sellanen kysymys jo itsessään tuntuu vitsiltä. Ja siihen vastaa vain vitsin kohde.

Nyt kuulostaa kyllä siltä että johon kuhun kolahti :D

AMK:ssa yksi opettaja piti mulle oikein puhuttelun siitä, että minun pitää ryhdistäytyä, kun olin hänen mielestään liian ujo. Itse en kokenut asiaa ollenkaan samalla tavalla, koska juttelin kyllä paljonkin opiskelukaverieni ja opettajienkin kanssa,  vaikka tunneilla en ollutkaan koko ajan suuna päänä. Ennen tuota puhuttelua en edes tiennyt olevani hylkiö, jota ei vain voi hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mä vihasin koulussa tota viittaamispakkoa. Meilläkin opettajat yläasteelle asti uhkaili tiputtavansa numeron yhellä ellei viittaa. En viitannut mutta ei onneksi tippunut numerokaan.

Nyt kasvatustiedettä opiskellessani olen viimeistään tajunnut että toi käytäntö on todella perseestä. Jokainen oppilas oppii omalla tavallaan, ja viittaaminen voi joillekin (kuten minulle aikanaan) olla niin jännittävää että sydän hakkaa korvissa vielä välitunnillakin. Sen lisäksi viittaamalla ja kysymykseen vastaamalla ei opi mitään muuta kuin viittaamaan ja vastaamaan.

Tosta ois kyllä päästävä eroon. Ne viitatkoon jotka haluaa, ne jotka ei, saavat oppia omalla tavallaan istumalla hiljaa ja kuuntelemalla muita.

Nyt en edes aloita siitä, onko paikallaan hiljaa istuminen järkevin tapa oppia. Siitä ensi kerralla.

Toivottavasti olet vasta opintojesi alkuvaiheessa. Tuollainen asenne on nimittäin aikamoinen karhunpalvelus lapsille tulevaisuutta ajatellen. Työelämä on muuttunut paljon vuorovaikutteisemmaksi kuin mitä se joskus on ollut. Kaikissa töissä täytyy kohdata ihmisiä, osata kertoa mielipiteitään ja esitellä asioita muille. Miten kuvittelet lasten selviävän tulevaisuuden haasteista, jos opetat heille että on aivan ok istua turpa kiinni ja kuunnella. Mistään ei tarvitse antaa mielipidettään tai sanoa mitään, jos se on vaikeaa. Koulu olisi kuitenkin todella helppo ja turvallinen paikka opetella tuota.

En tule koskaan opettamaan ketään joten huoli pois. Olen silti kanssasi täysin eri mieltä. Pakkoviittaaminen ja (usein melko typeriin) kysymyksiin vastaaminen ei paranna kenenkään vuorovaikutustaitoja. Niitä harjoitellaan aivan erilaisen toiminnan avulla.

/19

No se on hyvä. Niillä typerilläkin kysymyksillä on nimittäin paikkansa. Esim. jotta muutkin kuin asiasta kiinnostuneet ja paljon tietävät osaisivat siihen vastata ja pystyisivät osallistumaan tuntiin. Mitä tämä pakkoviittaaminen nyt tarkoittaakaan, mutta lasten olisi hyvä oppia ettei ole mikään häpeä sanoa ajatuksiaan ääneen tai vastata väärinkin.  

toi tuntinäyttö on niin naurettava peruste, anteeksi vaan. Sen perusteella voi antaa jollekin rääväsuu pellelle paremman numeron, kun se viittaa ja vastailee (väärin). Sitten hiljaiselle ja ujolle voidaan laskea numeroita, kun se ei temppuile eikä viittaa kysymykseen 1+3. Tästä paljon vaikeampia ei voi ope kysyäkään, kun monet ei osaa ja niille voi tulla paha mieli jos ne ei osaa. Muutenkin kaiken huomion saa ne äänekkäimmät, kun niitä paimennetaan ja vaimennetaan pitkin päivää ja vuotta, ihan taukoamatta. 

Nytkin on ohjeena, että kokeita ei saa näyttää kavereille, kun joillekin on tullut "vertailusta paha mieli". Siis pitää oikein varoa, ettei kukaan vaan näe ja sujauttaa taiteltuna reppuun. Mutta silti lapset saavat vertailla ihan rauhassa vaatteita tai asuntoja tai isien autoja... täysin järjetöntä menoa! 

Kyllä peruskoulu on pitkä oppimäärä ihan jostain muusta kuin itse oppiaineista.  

Meillä eräs opettaja sanoi aikoinaan, että tuntiaktiivisuus vaikuttaa yleensä yhden numeron verran, mutta se voi vaikuttaa vaikka kolmen numeron verran, jos "minä opettajana niin haluan".

Eli kyllä, voi helposti vaikuttaa ainakin yhden numeron suuntaan tai toiseen. Itse olin aikanaan lukiossa erään opettajan tunnilla, joka sanoi heti suoraan, että hänellä tuntiaktiivisuus voi vaikuttaa maksimissaan 2 numeron verran suuntaansa.

Ei koenumerot ole automaattisesti todistuksen numeroita tietenkään. Eihän ope voi mistään muusta kuin tuntiaktiivisuudests tietää, että oppilas osaa soveltaa kokeessa tietämään asioita.