Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Tiedät, ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta silti koet oikeudeksesi mulkaista pahasti, että varmasti lapsen vanhemmalle tulee entistä kurjempi olo?
MIKSI?
Taisi kyllä tarkoittaa sitä, että yllättävän moni vanhempi vähät välittää lapsensa aiheuttamasta häiriöstä yrittämättäkään hillitä näitä, joten mulkollu pyritään viestimään vanhammalle, että tarttis tehdä jotain! Osa vanhemmista ei itse häiriinny lainkaan lastensa huudosta, kiukuttelusta, juoksemisesta jne. joten luulevat, että muitakaan ei häiritse.
Aloittajan tilannehan oli aivan toinen, hän pyrki suunnittelemaan asiat ja oli esim. varannut välipalaa. Lapsi muuten nukahtaa paljon helpommin henkilöautossa tasaisella kyydillä kuin kaupunkiliikenteessä, saati bussissa; kaikilla ei ole mahdollista pitää kahta autoa, ei aina sitä yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun perheesi saa huutaa ja kiljua, kun ärsyttää, mutta minä taas en saa edes katsoa? Sinä häiritset matkaani, mutta minun pitäisi mieliksesi näytellä, ettei minua ärsytä? Että sellaista.
Jos sinun matkaasi häiritsee niinkin pieni asia kuin katse, niin mene toki henkilöautolla, taksilla tai jalan, se olisi parempi kaikille.
Lopetan mulkoilun silloin, kun näen sinun edes yrittävän jotain. Jatka juttelua tai silitä sitä huutavaa toukkaa tai jotain. Jos röhnötät penkillä kiljuvan lapsesi vieressä, niin varmasti mulkkaan, etkä voi tehdä asialle mitään... vähän samalla tavalla kuin minä en voi tehdä sille huudolle mitään.
Se on julkinen kulkuväline. Sun pitäs ymmärtää että joku voi haista, itkeä tai puhua siellä. Mene itse autolla jos haluat olla hiljausuudessa.
Nimenomaan, se on julkinen, jossa matkustavat voivat myös mulkoilla. Jos sitä ei kestä, kannattaa pysyä poissa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö enää käytetä tutteja?
Kyseessä oli kaksivuotias eikä vauva...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuli huono mieli heti kun 1,5vuotiaan kanssa menin portille odottamaan lentoamme ja jokainen aikuinen mulkoili meitä murhaavasti. Ihan kuin minulla ja lapsellani ei olisi samaa oikeutta kulkea lentokoneella kuin näillä muilla. Tekipä mieli kohteessa näyttää pitkää nenää, kun lapseni nukkui koko lentomatkan. Ja toisaalta hyvä heille, jos elämän suurin ongelma on lapsi samassa kulkuvälineessä. Eipä oo muuten sit kovin rankkaa elämää!
No ei itseasiassa olekaan, jos siellä lennolla ei osata käyttäytyä. Ihan sama vaikka lento olisi jo maksettu. Ei lentokoneeseen tarvitse ottaa esim. humaltuneita, huutavia tai riehuvia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuo huuto ärsyttääkin, niin yleensä en mulkoile, eihän sille mitään voi. Mutta olen törmännyt bussissa ja muillakin julkisilla paikoilla tilanteisiin, joissa vauva huutaa tai lapsi itkee ja hokee "äiti, äiti" monta minuuttia, ja äiti ei tee MITÄÄN. Ei rauhoittele lastaan tai ota edes syliin, ei mitään kontaktia - kunhan katselee ulos ikkunasta tai selaa puhelintaan. Tekisi mieli ärjäistä, että ota se lapsesi nyt herrajumala syliin.
Mä muistan 10 vuoden takaa yhden tällaisen tilanteen. Meillä oli kolme lasta vuoden välein, olin aivan poikki, henkisesti ja fyysisesti lopussa. Olin niin rikki ja väsynyt, etten juurikaan poistunut kotoa mihinkään. Oli suuri ponnistus käydä lasten kanssa puistossa.
Kerran oli pakko lähteä bussilla sairaalaan, kun puolisoni oli sinne joutunut. Oli pakko mennä bussilla ja pakko mennä kaikkien lasten kanssa. Kesken päivän en saanut ketään läheistä lapsenvahdiksi, enkä tuntemattomille olisi tuollaista katrasta voinutkaan yllättäen jättää.
Takaisin tullessa bussissa lapset olivat väsyneitä, joku itki, joku kiukkusi. En enää edes muista. Olin juuri saanut kuulla, että puolisoni todennäköisesti kuolee kuukauden sisällä (ei kuollut, elää edelleen). Olin jotenkin turta, ei tullut itkua, olin vain.
Muistan, että pidin yhtä lasta sylissä ja kaksi oli tuplarattaissa. Minua mulkoiltiin, sen muistan, mutten tehnyt mitään. Istuin vain ja katsoin Töölöä ikkunasta. Matka kesti varmaan vartin ja oli varmaan muille matkustajille helvetillinen vartti. Kotona tuli itku.
Mutta juu, olen ollut juuri tuollainen äiti, joka antoi lasten huutaa ja katsoi itse lasittunein silmin ikkunasta ulos tekemättä elettäkään hiljentääkseen lapsensa. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha välittää mulkoilkoot kuka haluaa.Aina ei lasta voi hiljentää ja silloin on järkevintä antaa vaan olla ei kukaan huutoon ole kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Tiedät, ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta silti koet oikeudeksesi mulkaista pahasti, että varmasti lapsen vanhemmalle tulee entistä kurjempi olo?
MIKSI?
Koska mielestäni vastaavassa tilanteessa olisi pitänyt jäädä bussista. Se huuto kuulosti oikeasti siltä kuin päätä leikattaisiin ja tosiaan jatkui noin pitkään vähintään, itse tulin kesken huudon bussiin.
Minne niiden lasten kanssa olisi pitänyt jäädä, sen sijaan, että lapsikin pääsee nopeasti omaan kotiin rauhoittumaan?
Sinä aikuisena voit ymmärtää, että pieni lapsi ei aina jaksa ja matkaan tulee joskus mutkia. Tämä kuuluu elämään. Ja sinne bussiin, muuten olisi selvä sääntö että yli 2min huutavat lapset ulos.
Sinä aikuisena voit jäädä pois ja vaihtaa bussia, mutta huutava lapsi huutaa seuraavassa bussissa vielä kovempaa. Jos ei elämän ääniä kestä, ostakoot kuulosuojaimet tai oman auton. Muut kulkekoot sillä bussilla.
Kyllä 4-vuotias jo pystyy sen verran harmiaan hillitsemään, että ei sentään huuda kuin sumusireeni. Tämä toki edellyttää sitä, että vanhemmat osaavat vaatia lapselta niitä käytöstapoja. Jollei siihen kykene, että opettaa lastaan käyttäytymään julkisella paikalla ihmisiksi, pitää vaan sitten kestää se, että jotkut kanssaihmiset saattavat luoda sinuun paheksuvia katseita. News flash, 4-vuotiasta voi ihan komentaa olemaan hiljaa. Jos komentamisesta ei ole yleensä mitään hyötyä, on todennäköisesti kasvatuksessa muutenkin korjaamisen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää, kun aina neuvotaan jäämään bussista, jos lapsi alkaa kiukkuamaan/itkemään. Jos sattuu olemaan kävelymatkan päässä kotoa, näin voisikin ehkä tehdä, mutta muutoin siinä ei ole mitään järkeä. Siinähän seisot sitten bussipysäkillä odottamassa seuraavaa bussia, lapsen yhä huutaessa, ja astut seuraavaan bussiin häiriköimään niitä matkustajia. Pahimmassa tapauksessa et mahdukaan seuraaviin busseihin, kun ovatjo täynnä vaunuja ja mitäs sitten pitäisi tehdä, kun kotiin ei pääse millään? Ne muutamat kerrat, kun oma lapsi on alkanut kiukuttelemaan bussissa, olen parhaani mukaan yrittänyt rauhoitella juttelemalla tai antamalla juotavaa/syötävää, mutta en missään nimessä ole jäänyt pois bussista, jolloin kotiin pääsy (jossa lapsi yleensä viimeistään rauhoittuu tutussa ympäristössä) olisi siirtynyt pahimmassa tapauksessa kymmenillä minuuteilla. Se olisi kiusantekoa lapselle, kun hänellä selkeästi on hätä. Ja bussilla on vain pakko välillä liikkua, että pääsee vaikka lääkärille tai neuvolaan. Toki on olemassa äitejä, jotka vain plaraavat kännykkää, kun lapsi huutaa. He ovat sitten asia erikseen ja heitä saakin mulkoilla.
Kuuluu samaan sarjaan kuin ettei saa suutaan auki sanoakseen anteeksi pääsenkö ohi taikka anteeksi jäisin seuraavalla pysäkillä pois. Sen sijaan otetaan kyynärpäät käyttöön ja tuhahdellaan. Erakkoautistin elehdintä on vähän tällaista.
Syyllistyn siihen itsekin kyllä, seura tekee kaltaisekseen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi itse seuraat kaikkien muiden ilmeitä samalla kun lapsesi itkee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella itsekästä terrorisoida toisten matkaa noin. Opetat lapsellekin että huono käytös on ok. Silloin kun oma lapseni alkoi huutamaan bussissa, niin ensin yritin rauhoitella mutta jos ei tehonnut niin sitten hyppäsimme pois ja kävelimme loppumatkan/ odotimme seuraavaa bussia. Kummasti oppi lapsikin olemaan kunnolla siellä bussissa.
Et sitten ole ollut yliväsyneen lapsen kanssa liikkeellä? Ei siinä mikään bussinvaihto auta, huuto vain yltyy kun ei olla vieläkään kotona...
Raitis ilma tekee kuule ihmeitä. Et ole selkeästi edes kokeillut kun helpompihan se on siellä bussissa istua kuin kävellä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään pakko hymyssä suin sietää huonosti kasvatettujen kakaroiden riehumista.
Kanssamatkustajille vinkki: sen sijaan että mulkoilet, voisitko yrittää vaikka hymyillä, vilkuttaa tai jutella lapselle joka kiukkuaa. Se mulkoilu kun ei auta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuksia on maassamme aivan liikaa, lapsia liian vähän. Lopputulos: elämän äänet ovat käyneet niin harvinaisiksi, ettei niitä enää kestetä.
Mua naurattaa mulkoilijat :D siinähän möllötätte, vaikka ei se mitään auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Tiedät, ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta silti koet oikeudeksesi mulkaista pahasti, että varmasti lapsen vanhemmalle tulee entistä kurjempi olo?
MIKSI?
Koska mielestäni vastaavassa tilanteessa olisi pitänyt jäädä bussista. Se huuto kuulosti oikeasti siltä kuin päätä leikattaisiin ja tosiaan jatkui noin pitkään vähintään, itse tulin kesken huudon bussiin.
Minne niiden lasten kanssa olisi pitänyt jäädä, sen sijaan, että lapsikin pääsee nopeasti omaan kotiin rauhoittumaan?
Sinä aikuisena voit ymmärtää, että pieni lapsi ei aina jaksa ja matkaan tulee joskus mutkia. Tämä kuuluu elämään. Ja sinne bussiin, muuten olisi selvä sääntö että yli 2min huutavat lapset ulos.
Sinä aikuisena voit jäädä pois ja vaihtaa bussia, mutta huutava lapsi huutaa seuraavassa bussissa vielä kovempaa. Jos ei elämän ääniä kestä, ostakoot kuulosuojaimet tai oman auton. Muut kulkekoot sillä bussilla.
Jäädä pysäkille kunnes huutaminen loppuu. Ei se loputtomiin jaksa.
En mulkoile, korkeintaan yritän luoda rohkaisevia katseita äidin suuntaan. Tuollaista tapahtuu ja se on elämää. Ihailen äitiä, joka tuossa tilanteessa säilyttää rauhallisuutensa eikä lähde lapsen kiukkuun mukaan. Valitettavasti sellaistakin näkee ja silloin saatan kyllä mulkaistakin vähän pahasti.
Äänieristetty kuonokoppa vaan lapsen kasvoille. Problem solved, kaikki voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuli huono mieli heti kun 1,5vuotiaan kanssa menin portille odottamaan lentoamme ja jokainen aikuinen mulkoili meitä murhaavasti. Ihan kuin minulla ja lapsellani ei olisi samaa oikeutta kulkea lentokoneella kuin näillä muilla. Tekipä mieli kohteessa näyttää pitkää nenää, kun lapseni nukkui koko lentomatkan. Ja toisaalta hyvä heille, jos elämän suurin ongelma on lapsi samassa kulkuvälineessä. Eipä oo muuten sit kovin rankkaa elämää!
No ei itseasiassa olekaan, jos siellä lennolla ei osata käyttäytyä. Ihan sama vaikka lento olisi jo maksettu. Ei lentokoneeseen tarvitse ottaa esim. humaltuneita, huutavia tai riehuvia ihmisiä.
Niin, tarviiko lasta tuomita heti alussa? Kun lapsi kerta käyttäytyy koko ajan hyvin. Eli hänellä on oikeus tulla lennolle, ihan niinkuin niillä itsekkäillä aikuisillakin. Se nyt oli tässä se tarinan pointti. Lentoemännät olivat lämpimiä ja ystävällisiä koko ajan, mutta nämä minäminä-aikuiset tuomitsivat heti ilman syytä.
Vauvahan ei tarkoita itkullaan mitään pahaa. Mitä sä tarkoitat mulkoilullasi? Onko sulla joku asia kerrottavana vai pyöriikö silmäs vaan päässä tyhjinä kuin biljardipallot? Meinaakko mulkoilus auttavan asian hoitamisessa tai jotenkin motivoimaan hiljentämään vauvan vaikka tunkemalla sukka sen suuhun?
Siitä vauvasta mahdollisesti kasvaa vielä järkevä aikuinen. Sun ja mun kohdalla taitaa olla myöhästä. Susta kasvo passiivisagressiivinen mulkoilija ja musta ihan vaan agressiivinen...