Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Luontainen tapa, älä välitä siitä koska se on reaktio eikä tarkoitettu mulkaisu.
Kaupassa tämän näkee melkein selvemmin kun on paljon ihmisiä ja vauva alkaa huutaa, suuri osa ihmisistä kääntyy katsomaan että onko joku hätä vauvalla vai kaikki ok. Kun näkee äidin vauvan kanssa niin homma ok.
Selkeästi sisäsyntyinen reaktio ja toisaalta ihan hyväkin, esim. kaupassa eksyvät lapset usein purskahtavat itkuun ja voitteko kuvitella miten kamalaa olisi jos kaikki vain kulkisivat lapsen ohi välittämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu siihen että kommentoijiakin on liikenteessä. Kaikille ei pelkkä mulkoilu riitä.
Koska ei matkustajien pitäisi joutua sietämään huutoa ja itkua. Mikset jäänyt pois jos lapsi ei kerran osannut olla nätisti?
:D Olen näitä mulkoilijoita nähnyt mm. lähikaupassa. Pysähdyn aina jos huomaan tällaista ja alan katsella takaisin suoraan silmiin. Olen tehnyt myös silloin kun kyseessä on ollut jonkun ihan vieraan ihmisen huutava taapero, jolle joku alkaa irvistellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla ja sinun lapsellasi on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen?
Eikö vauvan tasolla olevaa aikuista pidetä yleensä kehitysvammaisena?
Erityislapsista (mm. aistiyliherkistä) kasvaa aikuisia, jotka edelleenkään eivät reagoi ärsykkeisiin samalla tavalla kuin valtaväestö. Esim. sillä mulkoilulla voidaan purkaa ahdistusta, joka muutoin purkautuisi vieläkin epäsopivammalla tavalla...
Jännä, miten ymmärrys riittää niiden omien lasten mielipahan syihin ja purkautumiskeinoihin, mutta ei vieraiden aikuisten.
Miten niin ei riitä? Toki kehitysvammaisella ja mielenterveysongelmaisilla saattaa esiintyä juurikin tällaista mulkoilua ja heille se sallittakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun perheesi saa huutaa ja kiljua, kun ärsyttää, mutta minä taas en saa edes katsoa? Sinä häiritset matkaani, mutta minun pitäisi mieliksesi näytellä, ettei minua ärsytä? Että sellaista.
Jos sinun matkaasi häiritsee niinkin pieni asia kuin katse, niin mene toki henkilöautolla, taksilla tai jalan, se olisi parempi kaikille.
Lopetan mulkoilun silloin, kun näen sinun edes yrittävän jotain. Jatka juttelua tai silitä sitä huutavaa toukkaa tai jotain. Jos röhnötät penkillä kiljuvan lapsesi vieressä, niin varmasti mulkkaan, etkä voi tehdä asialle mitään... vähän samalla tavalla kuin minä en voi tehdä sille huudolle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Tiedät, ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta silti koet oikeudeksesi mulkaista pahasti, että varmasti lapsen vanhemmalle tulee entistä kurjempi olo?
MIKSI?
Koska mielestäni vastaavassa tilanteessa olisi pitänyt jäädä bussista. Se huuto kuulosti oikeasti siltä kuin päätä leikattaisiin ja tosiaan jatkui noin pitkään vähintään, itse tulin kesken huudon bussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin kovat korkeat äänet laukaisevat migreenin tai muutoin päänsäryn samalla tavalla kuin vaikkapa voimakkaat hajusteet. Bussissa huutaville lapsille tai hajuvedellä lutranneelle kanssamatkustajalle ei oikein voi mitään, mutta migreenikohtauksen alkaessa henkilö saattaa mulkoilla. Mulkoilu ei tietenkään ole kohteliasta, mutta ei ole migreenikään mukavaa. Mulla ei ole migreeniä eikä haittaa huutavat lapset eikä hajustetut ihmiset, mutta tiedän monia, joilla on.
Jonkun peruspäänsäryn alkaessa ehkä voikin mulkoilla, mutta migreenin aikana harvalla riittää energiaa mulkoiluun. Mullakaan ei itsellä ole migreeniä, mutta tuttavapiirissä on. Kipu ja pahoinvointi on heillä niin järjetön heti kohtauksen alussa, etteivät kyllä mulkoile ketään.
Vaikka tuo huuto ärsyttääkin, niin yleensä en mulkoile, eihän sille mitään voi. Mutta olen törmännyt bussissa ja muillakin julkisilla paikoilla tilanteisiin, joissa vauva huutaa tai lapsi itkee ja hokee "äiti, äiti" monta minuuttia, ja äiti ei tee MITÄÄN. Ei rauhoittele lastaan tai ota edes syliin, ei mitään kontaktia - kunhan katselee ulos ikkunasta tai selaa puhelintaan. Tekisi mieli ärjäistä, että ota se lapsesi nyt herrajumala syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vain sinulla ja sinun lapsellasi on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen?
Tämä on totta. Kun seuraavan kerran lapsi huutaa kaupassa, bussissa tai ihan missä vaan, menen viereen karjumaan ja huutamaan "TURPA KIINNI!". Ai miksi? Koska minullakin on oikeus näyttää tunteitani.
Ei se nyt ihan näin mene. Lapset ja aikuiset ovat vähän eri asia.
toi muuten toimii! usein lapset hiljenee kun joku ventovieras komentaa. vanhempi saattaa kyllä alkaa huutamaan
Mä oon ollut todistamassa tällästä välikohtausta ratikassa. Se parikymppinen muija ei kyllä mennyt lapsen viereen huutamaan vaan huusi ihan omalta paikaltaan. Lapsi tuijotti hetken suu ammollaan ja sit pysyi hiljaa koko loppu matkan. Ihme kyllä ei se äitikään mitään sille huutajalle sanonut oli varmaan vaan kiitollinen kun lapsi oli hiljaa. Mua tilanne vaan alko vähän huvittamaan, kun hirveä huutoparku ratikassa ja sit yhtäkkiä joku karjasee ja koko ratikka oli vähän aikaa ihan hiiren hiljaa kunnes normaali äänensorina alko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella itsekästä terrorisoida toisten matkaa noin. Opetat lapsellekin että huono käytös on ok. Silloin kun oma lapseni alkoi huutamaan bussissa, niin ensin yritin rauhoitella mutta jos ei tehonnut niin sitten hyppäsimme pois ja kävelimme loppumatkan/ odotimme seuraavaa bussia. Kummasti oppi lapsikin olemaan kunnolla siellä bussissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä mulkoile, mutta kerran tein kun n 4v huusi täyttä kurkkua pitkän matkan bussissa (kuitenkin pk-seudulla ja joita menee useasti) ainakin 20 minuuttia. Tiedän ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta ei ole silti mielestäni oikein terrorisoida toisten matkaa.
Tiedät, ettei asialle välttämättä voi mitään, mutta silti koet oikeudeksesi mulkaista pahasti, että varmasti lapsen vanhemmalle tulee entistä kurjempi olo?
MIKSI?
Koska mielestäni vastaavassa tilanteessa olisi pitänyt jäädä bussista. Se huuto kuulosti oikeasti siltä kuin päätä leikattaisiin ja tosiaan jatkui noin pitkään vähintään, itse tulin kesken huudon bussiin.
Minne niiden lasten kanssa olisi pitänyt jäädä, sen sijaan, että lapsikin pääsee nopeasti omaan kotiin rauhoittumaan?
Sinä aikuisena voit ymmärtää, että pieni lapsi ei aina jaksa ja matkaan tulee joskus mutkia. Tämä kuuluu elämään. Ja sinne bussiin, muuten olisi selvä sääntö että yli 2min huutavat lapset ulos.
Sinä aikuisena voit jäädä pois ja vaihtaa bussia, mutta huutava lapsi huutaa seuraavassa bussissa vielä kovempaa. Jos ei elämän ääniä kestä, ostakoot kuulosuojaimet tai oman auton. Muut kulkekoot sillä bussilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun perheesi saa huutaa ja kiljua, kun ärsyttää, mutta minä taas en saa edes katsoa? Sinä häiritset matkaani, mutta minun pitäisi mieliksesi näytellä, ettei minua ärsytä? Että sellaista.
Jos sinun matkaasi häiritsee niinkin pieni asia kuin katse, niin mene toki henkilöautolla, taksilla tai jalan, se olisi parempi kaikille.
Lopetan mulkoilun silloin, kun näen sinun edes yrittävän jotain. Jatka juttelua tai silitä sitä huutavaa toukkaa tai jotain. Jos röhnötät penkillä kiljuvan lapsesi vieressä, niin varmasti mulkkaan, etkä voi tehdä asialle mitään... vähän samalla tavalla kuin minä en voi tehdä sille huudolle mitään.
Se on julkinen kulkuväline. Sun pitäs ymmärtää että joku voi haista, itkeä tai puhua siellä. Mene itse autolla jos haluat olla hiljausuudessa.
Suosittelen mulkoilemaan mulkoilijaa takaisin. Niin minä aina teen.
Vierailija kirjoitti:
Todella itsekästä terrorisoida toisten matkaa noin. Opetat lapsellekin että huono käytös on ok. Silloin kun oma lapseni alkoi huutamaan bussissa, niin ensin yritin rauhoitella mutta jos ei tehonnut niin sitten hyppäsimme pois ja kävelimme loppumatkan/ odotimme seuraavaa bussia. Kummasti oppi lapsikin olemaan kunnolla siellä bussissa.
Et sitten ole ollut yliväsyneen lapsen kanssa liikkeellä? Ei siinä mikään bussinvaihto auta, huuto vain yltyy kun ei olla vieläkään kotona...
Kyllä tuli huono mieli heti kun 1,5vuotiaan kanssa menin portille odottamaan lentoamme ja jokainen aikuinen mulkoili meitä murhaavasti. Ihan kuin minulla ja lapsellani ei olisi samaa oikeutta kulkea lentokoneella kuin näillä muilla. Tekipä mieli kohteessa näyttää pitkää nenää, kun lapseni nukkui koko lentomatkan. Ja toisaalta hyvä heille, jos elämän suurin ongelma on lapsi samassa kulkuvälineessä. Eipä oo muuten sit kovin rankkaa elämää!
Siis oikeastiko te pahoitatte mielenne katseista? Olisiko lapsen kiukuttelusta tympääntyneen aikuisen parempi sitten purkaa ärtymyksensä huomauttamalla ääneen asiasta, jos ärtyneet katseet ovat liikaa?
Minä varmaan olen tuollainen paheksumanne "mulkoilija" silloin kun olen itsekin väsynyt ja nälkäinen. Ärsyynnyn kiukuttelusta ja turhasta huudosta, vaikka tiedän ettei se mamma välttämättä mitään sille mahda. Koska tiedän tämän, en sano mitään, en huokaile teatraalisesti tms, mutta varmasti näytän tuimalta ja tympääntyneeltä. En tuijota, mutta väkisinkin katse joskus osuu sinne kiljunnan suuntaan.
Jos muut ihmiset joutuvat kestämään sinun lapsesi korviahuumaavaa kiukkukarjuntaa, niin kai sinä vastaavasti voit sietää pari ärtynyttä mulkaisua ilman että pahoitat mielesi loppupäiväksi? Ihan joka asiaa ei sentään kannata itseensä ottaa ja anteeksi nyt vaan, mutta muutama mulkaisu bussissa on tosi pientä. Niitä mulkoiluja saa osakseen vähän jokainen ihan vain siksi, että kaikkia ei voi miellyttää. Jos tiedät itse yrittäneesi parhaasi, niin älä välitä niistä mulkoiluista.
Valitettavasti näiden huutavien, kiljuvien lasten vanhemmat eivät yleensä tee yhtään mitään. Näpläävät vai älypuhelimiaan.
Erityislapsista (mm. aistiyliherkistä) kasvaa aikuisia, jotka edelleenkään eivät reagoi ärsykkeisiin samalla tavalla kuin valtaväestö. Esim. sillä mulkoilulla voidaan purkaa ahdistusta, joka muutoin purkautuisi vieläkin epäsopivammalla tavalla...
Jännä, miten ymmärrys riittää niiden omien lasten mielipahan syihin ja purkautumiskeinoihin, mutta ei vieraiden aikuisten.