Arman-päihdeongelmaiset keskustelu

Koko keskustelu täynnä empatiakyvyttömiä ihmisiä... Päihteisiin voi jäädä kuka vaan koukkuun. Paras ystäväsi, siskosi, veljesi, lapsesi tai sinä itse.

Avautuminen kirjoitti:

Harmitti tässä jaksossa ns puolueellisuus. Tottakai se on surullista jos päihdeongelmainen jää yksin. Helppo sitä on sanoa, että aineiden takia suku jätti. Kun ei se aina mene näin. Jaksossa ei paneuduttu yhtään millaista on elää perheessä joka romuttuu sen yhden ihmisen päätöksistä. Kuinka paljon voi hajottaa ihmistä odottaa peloissaan koska se oma sukulainen tulee täysin aineissa ovea hakkaamaan. Ja siinä tilanteessa jokainen vanhempi varmasti suojelee lapsiaan, asettamalla rajoja, jättämällä väliä siihen päihdeongelmaiseen. Niin monta vuotta autoin, yritin ymmärtää, koitin kestää, ohjasin apuun, vein katkoille. Ja palkinnoksi sain yliannostuksen vetäneen veljen. Jonka itsemurha viestissä oli "kun kukaan ei auta". Ei auta, ei..

Täysin samaa mieltä.. Tuon jakson perusteella me päihdeongelmaisten läheiset, jotka vuosien auttamisyrityksien jälkeen olemme joutuneet nostamaan kädet ilmaan kun toinen ei huoli mitään apua (muuta kuin rahaa päihteisiin), olemme nyt niitä suurimpia pahiksia.. Kuka tulisi haastattelemaan meitä siitä, miten tuo päihdeongelma on meidän elämään vaikuttanut ja montako itkua olemme itkeneet tämän läheisen takia, monetko haukut olemme ottaneet kun olemme yrittäneet auttaa ja kieltäytyneet antamasta rahaa päihteisiin. Niin paljon surua ja mielipahaa, kun toinen ei muutosta halua niin lopulta auttajien jaksaminen yksinkertaisesti loppuu..

Dekriminalisaatio ei tarkoita huumeiden hyväksyntää vaan rahahanat ohjataan oikeuslaitoksesta ja poliisilta hyödyllisempään.

On kallista ylläpitää rankaisevaa systeemiä. Mehän tämän maksamme. Tuskin kukaan tervemielinen alkaisi käyttää huumeita jos rankaisu käytäntö poistuisi.

a<egho kirjoitti:

vierailija kirjoitti:

luin kaksi="" kommentteja="" sivua=""> ]

vierailija kirjoitti:

luin>

Kukaan ei valitse syntyessään narkomaanin uraa, ei kukaan. Voi osua kohdalle kenelle tahansa, sinunkin lapsellesi, sisaruksellesi. Toivon, että edes siinä vaiheessa näette päihteiden käyttäjän myös ihmisenä, jonkun äitinä, isänä, lapsena, ja suotte kaiken avun, joka saatavilla on.

Mulla on lähisuvussa ja piirissä  useampi alkoholin tai muun päihteen kanssa taisteleva, yksi on kuollutkin. Tuota taistelua läheltä katsoneena olen entistä enemmän sitä mieltä, että kukin vastaa itsestään. Kukaan muu, kuin käyttäjä itse, ei voi "auttaa" ja "pelastaa". Mitä enemmän hyysää, sen pahemmaksi menee. En näe mitään syytä edelleenkään satsata yhteiskunnan rahoja tähän.

Se, mihin päihteiden osalta saisi satsata on juuri ne narkkien yms lapset. Täälläkin näistä korttien jaoista puhutaan. Että kun oli narkki äiti voivoi jne. Mä en tajua, miksi narkkiäidit saa viimeseen asti lapsensa pitää? Tai juopot. Sinne sen rahan saisi laittaa, piuhat pois narkeilta ja lapset samalla. Tällainenkin tapaus on tuttavapiirissä, sikiää kuin kani, kolme lasta on huostaanotettu ja nyt vauva ja 2 v kotona. Erinnäisiä ongelmia molemmilla, päihteet kun maistu raskausaikanakin. Hitto sen ekan huostaanoton jälkeen olisi saanut steriloida koko akan!! Minkäänlaista sääliä ei ko naiselle heru, ei yhtään!! Ihan sama vaikka ois Armanille itkenyt mitä!!

Niin on minullakin, lähilähipiirissä eli todella lähellä. Voin silti kohdata heidät ihmisinä, enkä jätteenä, joka pitäisi siivota pois. Tuo ylempi kommenttini ei koske lasta päihdeperheessä, lapsella toki on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Silti edelleenkin olen sitä mieltä, että voin yrittää auttaa, vaikka se raskasta onkin ja tuhoaa yleensä muun perheen elämän. 

Millainen olisi esim. äiti, joka sulkisi lopullisesti oven lapsensa nenän edestä, jos tästä tulisi päihderiippuvainen? En tiedä yhtään äitiä, joka näin tekisi/olisi tehnyt. Vaikka kaikki muut hylkäisivät, äiti ei hylkää, ei vaan voi. Eikä tämä tarkoita sitä, että mennään riippuvaisen pillin mukaan, todellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ohjelma ja aihe ihan OK.. mutta se Armanin kyynelehtiminen ja itkeskely.. Todella epäaidon näköistä. Olisi pitänyt kyllä ehdottomasti leikata pois. Tekee asiasta ihmeellisen kyynel-shown. Joku narkkien "Vain elämää" jossa viimeiseen asti pinnistellään jännityksessä, milloin on toimittajan poski märkänä.. Ja tulihan ne kyyneleet sieltä vihdoin ja halailua, että on tää ihmiselo kauheeta..

Erinomaisen toimittajan Louis Therouxin ohjelmissa käsitellään monia vaikeita ja koskettavia aiheita. Mutta hän kykenee olemaan inhimillisellä tavalla läsnä, ilman että tarvitsee halailla ja voivotella ihmiskohtaloiden edessä.

Pilalle menisi Therouxinkin dokumentit, jos niiden loppukliimaksi olisi nähdä toimittaja itkemässä. Ja vielä niin teennäisen näköisesti.

Vähän kornisti hymyilytti se kohta, jossa arman keskustelee sosionomin kanssa, parahtaa itkuun ja halaa tätä sosionomia.. Naisen ilme oli itkun ja halauksen kohdalla luokkaa wtf 😂 ja olemuksesta muutenkin huokui, että on tainnut tehdä tuota työtä pidempään ja nähnyt sen toivottomuuden kun ihmiset vaativat apua, mutteivät halua itse auttaa itseään (jolloin heidän auttaminenkin on käytännössä mahdotonta).

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti hyväksy tuota selitystä, että sai "huonot kortit" jo syntyessään ja siksi käyttää. Voisi sanoa, että mulle annettiin myös "huonot kortit" heti lapsesta lähtien. Perheessämme oli väkivaltaa, alkoholismia ja tunnekylmyyttä. Yhden kerran jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Vanhempani tuskin koskaan välittivät minusta. Asuttiin kerrostalolähiössä, jossa oli paljon samanlaisia perheitä ja ystävystyin muiden lasten kanssa.

Siinä vaiheessa kun muut lapset lähtivät seuraamaan vanhempiensa esimerkkiä ja käyttämään päihteitä teini-ikäisenä, eristäydyin porukasta tietoisesti. Ajattelin, että mä en niihin aineihin koske pitkällä tikullakaan, niistä ei ole muuta kuin haittaa. Koska eristäydyin ainoista kavereistani, he alkoivat kiusata minua rankasti koulussa. Masennuin moneksi vuodeksi, mutta mieleeni ei edes tullut turruttaa pahaa oloa millään aineilla.

Yläasteen jälkeen pääsin matalan keskiarvon lukioon. Tajusin, että nyt jos en ota itseäni niskasta kiinni, koulutukseni ja koko elämäni menee pilalle. Hain siis apua. Siitä lähti pitkä ja vaikea terapiaprosessi. Vasta useamman vuoden jälkeen pääsin masennuksesta ja ahdistuksestani terapian avulla eroon. Kun olin jo suht hyvässä kunnossa, hain yliopistoon toiseen kaupunkiin ja pääsin pääsykokeen pisteillä sisään. Kouluttauduin kauppatieteiden maisteriksi ja tällä hetkellä elän suhteellisen hyvää elämää mieheni kanssa. Välit katkaisin vanhempiini heti lukion jälkeen, enkä ole sen jälkeen heitä kaivannut.

Vähän ot, mutta halusin jakaa tämän oman tarinani, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että se on aika paljon itsestä kiinni, miten elämäänsä elää. Ei olekaan niin huonoja kortteja, ettei niistä saisi vielä hyvää kättä aikaiseksi. Se ei ole helppoa ja vie aikaa, mutta tahdolla ja sisulla se voi onnistua.

Mahtavaa!Onneksi olkoon.Sinussa on voimaa ja vaikka mitä.Itselläni on huostaanotto tausta ja luulin vielä 14v etten koskaan koske päihteisiin ja opiskelen ties miksi, vaikka myös sijoituspaikassani koin julmaa kaltoinkohtelua usean vuoden ajan.Onnettomuudekseni minut sijoitettin vielä toiseen paikkaan, jossa oli kaksi päihteidenkäyttäjää ja mm. tupakointiin jopa kannustettiin, siten että sitä sai ostaa tilille.Ainut nuorten seura olivat he, jotka vetivät minut mukanaan joiksikin vuosiksi,kunnes omat kellot soivat ja riuhdoin itseni irti väkisin "huonosta" seurasta.Pystyin kouluttautumaan ja elämäni on ollut hyvää, siihen nähden, että sain persoonallisuushäiriön kaltoinkohtelun seurauksena.Tai sitten sain huonot kortit geeneissä??Päihderiippuvuutta ei kuitenkaan ole.

Itse kans kiinnitin huomiota siihen naiseen, jonka lapsuus oli ilmeisesti ollut hirveä ja äiti yrittänyt nenän edessä itsemurhaa, mutta silti oma lapsi asuu sen äidin kanssa?? Wtf jokin ei täsmää.

Ärsytti myös se hiv-positiivinen nainen, joka sanoi, että se mies oli tahallaan tartuttanut hänelle hivin. Itse se päätti piikittää sillä samalla neulalla. Ei sen pitäis olla mikään ylläri, että narkit valehtelee sairauksistaan tai aina edes tiedä, mitä sairauksia heillä on. Tuntu, että taas vastuu tuostakin asiasta siirrettiin jonkin toisen harteille.

Niin, jotkut vain "ajautuu" huumeisiin, jotkut ajautuvat väärään seuraan. Mutta kas, edellisen viikon mopokerho tuomittiin (väärään seuraan ajautumista, omaa tyhmyyttä, typerää tarkkislaisuutta... vaikka taustalla voi olla/usein on ihan samat asiat, esim. lapsuuden turvattomuus-/hylkäämiskokemukset, mt-ongelmat) ja toiminnoissa mukana ihan yhtä lailla rikollisuutta. Ja narkkareita sitten ymmärretään (säälitään?) ihan eri tavalla... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin itsekin jakson ja alkoholistin läheisenä on todettava, että aika yksipuolisen kuvan Arman antaa katsojille. Voisi haastatella päihderiippuvaisten omaisia, niin selviää miksi nämä riippuvaiset jäävät lopulta oman onnensa nojaan. Kun toisella ei ole mitään halua päästä riippuvuudestaan eroon, valehdellaan ja käytetään läheisiä hyväksi saadakseen rahaa nautintoaineeseensa, interventioita yrittäessä saat kuulla oleva täysi paska joka sekaantuu asioihin jotka eivät sulle kuulu jne ja homma jatkuu vuosia. Kyllä siinä vahvempikin lopulta luovuttaa, vetäköön sitten sitä viinaa jos niin kovasti haluaa..

Kaikkein törkeintä tuossa jaksossa oli se, kun syyllistettiin erään haastatellun sukulaisia eristämisestä, kun eivät pienine lapsineen halua olla tämän aineidenkäyttäjän kanssa tekemisissä. Hei haloo, vanhemman ensisijainen tehtävä on suojella lapsiaan ja pitää heidät erossa tuollaisesta elämästä.

Siis juuri tämä! Pistää vihaksi nuo halveksivat kommentit,mutta yhtä lailla ärsyttää hyysäyksen.Monet läheiseni kamppailevat päihdeongelmiensa kanssa ja olen läheltä nähnyt miten raskasta se on,silti en ymmärrä miksi pitäisi loputtomasti paapoa ihmisiä,vaikka riippuvuutta ajattelisi sairautena.

Sairaskin voi hankkia apua sairaudenhoitoon,mutta eihän hän sitä tee,jos ei ole syytä,Niin kauan kuin läheiset paapovat,ei ole syytä tehdä muutoksia.Olen joskus ollut erossa päihdeongelmaisesta miehestä,en vaan jaksanut enää kun oli omiakin ongelmia ja päihdeongelmainen on varsinainen energiavampyyri.Kun pistin hänet pihalle,kummasti löytyi motivaatiota alkaa laittaa itse asioita kuntoon.

Myöhemmin palasimme yhteen.Olen myös joutunut pistämään rakkaan ystävän kanssa väliaikaisesti välit poikki,koska en osannut käsitellä hänen holtitonta ryyppäämistään,kun oli omiakin ongelmia.

Eli kyllä,läheisten tuki on tärkeää,mutta on myös tärkeää ettei yritä tukea ylitse omien voimavarojen ja että huomaa koska toinen ei edes yritä auttaa itseään,jolloin tukemisesta ei ole apua.

Olen tuo jota lainasit.

Minulla tuo alkkisläheinen on isäni.. Vuosia oli jo valehtelua ja rahaa pummattiin milloin mihinkin akuuttiin hätään jopa silloin kn opiskelin ja tuloni olivat n.800€/kk. Toki autoin kun sinisilmäisenä nuo selitetyt syyt uskoin, no viinaanhan ne meni.

Sitten kun heitin rahahanat kiinni, niin iskettiin luuria korvaan. Lopulta käsitin, ettei tuo äijä soittele minulle muuta kuin ainoastaan rahaa pummatakseen.

Välit jäätyivät nyt lopullisemmin sen jälkeen, kun olin saanut lapsen ja olimme juuri kotiutuneet sairaalasta. Isäni soitti minulle tuhannen päissään ja haukkui minut pystyyn koska siskoni oli juuri mennyt naimisiin, eikä isä (ylläri..) ollut saanut kutsua siskoni häihin. Kuuntelin tuota vain suu auki, minun tai vauvan vointi ei isää kiinnostanut (olin joutunut kiireelliseen sektioon vauvan voinnin takia ja isällekin olin asiasta tiedoittanut, silti meidän vointi tai olemassaolo ylipäätään oli täysin evvvk) Lopulta oli pakko lyödä luuri korvaan ja itkin hysteerisesti..

Olisi hyvä saada tähän joku alkoholisti itse kertomaan, mitä mietit sillä hetkellä kun lapsellasi on huomenna syntymäpäivä ja päätät alkaa juomaan? Lupasit viedä huvipuistoon, mutta koska joko putki jatkuu tai olet niin huonossa kunnossa ettet jaksa, et voi pitää lupaustasi edes lapsellesi. Haluaisin kuulla mitä alkoholisti miettii ennen kun edes pääsee sinne viinakauppaan.

Voin kertoa. Sitä miettii, että ei pitäisi, mutta eihän se haittaa jos pari ottaa, ei sitä kukaan huomaa. On vapiseva ja heikko olo, ja tietää että se yksi auttaa siihen vapinaan, ja aikoo ottaa vain sen. Mutta kun se yksi tai kaksi on otettu, alkaa tuntua, että ei sitä kolmattakaan kukaan huomaa, ja sitten onkin jo liian myöhäistä, menee koko pullo. Ja sitten inhottaa ja hävettää, ja päättää että huomenna ei ainakaan yhtään, mutta kun se heikko olo on huomennakin, niin on pakko ottaa se yksi että pääsee liikkeelle jne.

Vierailija kirjoitti:

Itse kans kiinnitin huomiota siihen naiseen, jonka lapsuus oli ilmeisesti ollut hirveä ja äiti yrittänyt nenän edessä itsemurhaa, mutta silti oma lapsi asuu sen äidin kanssa?? Wtf jokin ei täsmää.

Ärsytti myös se hiv-positiivinen nainen, joka sanoi, että se mies oli tahallaan tartuttanut hänelle hivin. Itse se päätti piikittää sillä samalla neulalla. Ei sen pitäis olla mikään ylläri, että narkit valehtelee sairauksistaan tai aina edes tiedä, mitä sairauksia heillä on. Tuntu, että taas vastuu tuostakin asiasta siirrettiin jonkin toisen harteille.

Siitä lapsuudesta on kuitenkin kymmeniä vuosia aikaa. Olisiko mitenkään mahdollista, että se äiti eli mummo olisi parantanut tapojaan tuona aikana?

Ihmiset on kyllä yksinkertaisia.

Mieheni molemmat sisarukset ovat kuolleet viinan aiheuttamiin sairauksiin alle nelikymppisinä, mieheni ja appivanhempani ovat taas täysraittiita. Joten kotioloja ei tästä voi syyttää, kyllä päihderiippuvuus on sairaus.

Heidi on näköjään vielä elossa! Olin sen kanssa ala-asteella samaan aikaan. Sen tiedän että sillä ainakaan ei ollut mitenkään hyvät kotiolot.

Lapsi hänelläkin. Tosin nyt jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

apäzehn kirjoitti:

Ja oletko sitä mieltä, että lapselle pitäisi aina etsiä uusi äiti tai isä vai yrittää hoitaa vanhemmat siihen kuntoon, että pystyisivät tarjoamaan lapselleen elämän? Sen verran läheltä tiedän huostaanotoista, että ne ovat usein myös niille lapsille traumaattisia kokemuksia - vaikka parempiin oloihin pääsisivätkin. Koska usein ne lapset myös rakastavat niitä vanhempiaan silti eniten. Surullista, mutta totta. Koska sillähän ei niiden lasten elämää välttämättä pelasteta, että ne annetaan jollekin paremmalle ihmiselle. Jos perusta on rikki, ei riitä kosmeettinen pinnoite.

Olen kamalista ihmisistä kamalin. Suvussa oli narkkari. Narkkari sai lapsen. Narkkari laiminlöi ja hoiti huonosti lastaan vuoden. Narkkari kuoli yliannostukseen. Narkkarin lapsi pääsi hyvään kotiin. Narkkarin lapsella on vuosien varrella ollut TODELLA paljon erilaisia haasteita jotka juurtavat raskauteen ja ensimmäiseen elinvuoteen. Narkkarin lapsi on kasvanut haasteineen rakastavassa ja ihanassa sijaisperheessä. Narkkarin lapsella on olosuhteisiin nähden maailman paras tilanne. Narkkarin lapselle narkkariäidin kuolema on ollut lottovoitto.

Minä olen sitä mieltä, että kun mokaat niin lapsi pois ja välit poikki. Juuri tässä asiassa yhteiskunta hyysää aivan liikaa.

Eli oletko sitä mieltä, että lapselle oli parempi narkomaanin kuolema kuin se, että narkomaani olisi saatu onnistuneeseen hoitoon ja olemaan vastuullinen vanhempi lapselleen? Näitä tapahtuu tietysti vähän, mutta niitä tapahtuu. Jokainen tällainen vähäinenkin "pelastettu tapaus" on mielestäni hyysäyksen arvoinen. Siitä olen samaa mieltä, ettei narkomaanin lapsen huostaanottoa pitäisi purkaa turhan helposti heti kun vähän näyttää elämä paremmalta ja että ainoastaan valvottuja selväpäisiä tapaamisia sallittaisiin. Senhän pitäisi mennä niin, että lapsella on oikeus vanhempaan - ei toisin päin.

Kuolleen nuoren narkomaanin läheinen itsekin olen. Tiedän kyllä läheltä, mitä se elämä pahimmillaankin on. Tiedän myös, mitä paskaa tämä suomalainen hoitosysteemi on. Tiedän myös, ettei sijaisperhe-elämä ongelmaperheistä lähtöisin olevien lasten kanssa ole ihan niin yksinkertaista, kuin suurin osa haluaa kuvitella. Joskus käy hyvin. Aina ei.

Ja siinä narkin hyysäyksen aikana se lapsi vaurioituu pysyvästi. Mutta hei, ei saa kohdella narkkia huonosti, pitää antaa tilaisuus, aina uudestaan ja uudestaan. Viis siitä jos lapsi jää jalkoihin, kunhan narkille ei tule paha mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti hyväksy tuota selitystä, että sai "huonot kortit" jo syntyessään ja siksi käyttää. Perheessämme oli väkivaltaa, alkoholismia ja tunnekylmyyttä. Yhden kerran jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Vanhempani tuskin koskaan välittivät minusta. Asuttiin kerrostalolähiössä, jossa oli paljon samanlaisia perheitä ja ystävystyin muiden lasten kanssa.

Yläasteen jälkeen pääsin matalan keskiarvon lukioon. Tajusin, että nyt jos en ota itseäni niskasta kiinni, koulutukseni ja koko elämäni menee pilalle.... Kouluttauduin kauppatieteiden maisteriksi ja tällä hetkellä elän suhteellisen hyvää elämää mieheni kanssa. Välit katkaisin vanhempiini heti lukion jälkeen, enkä ole sen jälkeen heitä kaivannut.

Olitte köyhä lähiöperhe ja vanhemmat oli kamalia, mutta joku sulle kuitenkin maksoi kalliit lukion kirjat tuhansien edestä. Ne sun "kamalat" päihdeongelmaiset vanhemmat vai? Kyllä ne jotain sun eteen on tehneet, jos on maksaneet tuhansien eurojen kirjat. Kaikille ei kato oo tollastakaan luksusta. Ja kuka sulle ajokortin maksoi, sitä kun nykytyössäsi varmaan tarvitset?

Ja jos sun vanhemmat oli tunnekylmiä, niin aika tunnekylmältä ja kovalta muita kohtaan sä kuulostat itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Niin, jotkut vain "ajautuu" huumeisiin, jotkut ajautuvat väärään seuraan. Mutta kas, edellisen viikon mopokerho tuomittiin (väärään seuraan ajautumista, omaa tyhmyyttä, typerää tarkkislaisuutta... vaikka taustalla voi olla/usein on ihan samat asiat, esim. lapsuuden turvattomuus-/hylkäämiskokemukset, mt-ongelmat) ja toiminnoissa mukana ihan yhtä lailla rikollisuutta. Ja narkkareita sitten ymmärretään (säälitään?) ihan eri tavalla... 

Tässä maassa ei ketään niin ymmärretäkään kuin päihdeongelmaisia. Ja ne jotka on kyllästyneet tähän hyysäämiseen haukutaan maanrakoon. Juu, mun mielestä pitää auttaa jos joku apua pyytää, mutta silloin sen pyytäjänkin pitää sitoutua hommaan. Ei voi vaan loputtomasti vaatia ja sitä nää päihdeongelmaiset todellakin tekee. Yhteiskunnan pitäis hommata heille kaikki nenän eteen, jotta itse vois vaan keskittyä vetämään viinaa/huumeita. Ja kun näin ei tapahdu niin itketään kuinka kamalia ja empatiakyvyttömiä ihmiset on. Kun ei juopot/narkit voi mitään itselleen, pitää ymmärtää. Viinaa ja huumeita pitää saada.

Apua on saatavissa, monestakin paikasta. Lopulta kyse on siitä haluaako sitä apua. Suurin osa ei halua, vaan haluavat vaan rahaa jolla ostaa lisää päihteitä. Sorry nyt vaan, mutta niiden päihteiden kustantaminen ei kuulu veronmaksajille. Se ei ole mitään auttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en henkilökohtaisesti hyväksy tuota selitystä, että sai "huonot kortit" jo syntyessään ja siksi käyttää. Perheessämme oli väkivaltaa, alkoholismia ja tunnekylmyyttä. Yhden kerran jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Vanhempani tuskin koskaan välittivät minusta. Asuttiin kerrostalolähiössä, jossa oli paljon samanlaisia perheitä ja ystävystyin muiden lasten kanssa.

Yläasteen jälkeen pääsin matalan keskiarvon lukioon. Tajusin, että nyt jos en ota itseäni niskasta kiinni, koulutukseni ja koko elämäni menee pilalle.... Kouluttauduin kauppatieteiden maisteriksi ja tällä hetkellä elän suhteellisen hyvää elämää mieheni kanssa. Välit katkaisin vanhempiini heti lukion jälkeen, enkä ole sen jälkeen heitä kaivannut.

Olitte köyhä lähiöperhe ja vanhemmat oli kamalia, mutta joku sulle kuitenkin maksoi kalliit lukion kirjat tuhansien edestä. Ne sun "kamalat" päihdeongelmaiset vanhemmat vai? Kyllä ne jotain sun eteen on tehneet, jos on maksaneet tuhansien eurojen kirjat. Kaikille ei kato oo tollastakaan luksusta. Ja kuka sulle ajokortin maksoi, sitä kun nykytyössäsi varmaan tarvitset?

Ja jos sun vanhemmat oli tunnekylmiä, niin aika tunnekylmältä ja kovalta muita kohtaan sä kuulostat itsekin.

Aika usein sossu maksaa lukiokirjat, jos vanhempien tulot on pienet. Tai sitten kirjoittaja on ollut esim. kesätöissä. Itse minäkin olen nuo molemmat maksanut, kesätöillä hankituilla rahoilla. Ei ollut vanhemmilla rahaa niitä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin itsekin jakson ja alkoholistin läheisenä on todettava, että aika yksipuolisen kuvan Arman antaa katsojille. Voisi haastatella päihderiippuvaisten omaisia, niin selviää miksi nämä riippuvaiset jäävät lopulta oman onnensa nojaan. Kun toisella ei ole mitään halua päästä riippuvuudestaan eroon, valehdellaan ja käytetään läheisiä hyväksi saadakseen rahaa nautintoaineeseensa, interventioita yrittäessä saat kuulla oleva täysi paska joka sekaantuu asioihin jotka eivät sulle kuulu jne ja homma jatkuu vuosia. Kyllä siinä vahvempikin lopulta luovuttaa, vetäköön sitten sitä viinaa jos niin kovasti haluaa..

Kaikkein törkeintä tuossa jaksossa oli se, kun syyllistettiin erään haastatellun sukulaisia eristämisestä, kun eivät pienine lapsineen halua olla tämän aineidenkäyttäjän kanssa tekemisissä. Hei haloo, vanhemman ensisijainen tehtävä on suojella lapsiaan ja pitää heidät erossa tuollaisesta elämästä.

Siis juuri tämä! Pistää vihaksi nuo halveksivat kommentit,mutta yhtä lailla ärsyttää hyysäyksen.Monet läheiseni kamppailevat päihdeongelmiensa kanssa ja olen läheltä nähnyt miten raskasta se on,silti en ymmärrä miksi pitäisi loputtomasti paapoa ihmisiä,vaikka riippuvuutta ajattelisi sairautena.

Sairaskin voi hankkia apua sairaudenhoitoon,mutta eihän hän sitä tee,jos ei ole syytä,Niin kauan kuin läheiset paapovat,ei ole syytä tehdä muutoksia.Olen joskus ollut erossa päihdeongelmaisesta miehestä,en vaan jaksanut enää kun oli omiakin ongelmia ja päihdeongelmainen on varsinainen energiavampyyri.Kun pistin hänet pihalle,kummasti löytyi motivaatiota alkaa laittaa itse asioita kuntoon.

Myöhemmin palasimme yhteen.Olen myös joutunut pistämään rakkaan ystävän kanssa väliaikaisesti välit poikki,koska en osannut käsitellä hänen holtitonta ryyppäämistään,kun oli omiakin ongelmia.

Eli kyllä,läheisten tuki on tärkeää,mutta on myös tärkeää ettei yritä tukea ylitse omien voimavarojen ja että huomaa koska toinen ei edes yritä auttaa itseään,jolloin tukemisesta ei ole apua.

Olen tuo jota lainasit.

Minulla tuo alkkisläheinen on isäni.. Vuosia oli jo valehtelua ja rahaa pummattiin milloin mihinkin akuuttiin hätään jopa silloin kn opiskelin ja tuloni olivat n.800€/kk. Toki autoin kun sinisilmäisenä nuo selitetyt syyt uskoin, no viinaanhan ne meni.

Sitten kun heitin rahahanat kiinni, niin iskettiin luuria korvaan. Lopulta käsitin, ettei tuo äijä soittele minulle muuta kuin ainoastaan rahaa pummatakseen.

Välit jäätyivät nyt lopullisemmin sen jälkeen, kun olin saanut lapsen ja olimme juuri kotiutuneet sairaalasta. Isäni soitti minulle tuhannen päissään ja haukkui minut pystyyn koska siskoni oli juuri mennyt naimisiin, eikä isä (ylläri..) ollut saanut kutsua siskoni häihin. Kuuntelin tuota vain suu auki, minun tai vauvan vointi ei isää kiinnostanut (olin joutunut kiireelliseen sektioon vauvan voinnin takia ja isällekin olin asiasta tiedoittanut, silti meidän vointi tai olemassaolo ylipäätään oli täysin evvvk) Lopulta oli pakko lyödä luuri korvaan ja itkin hysteerisesti..

Tästä tuli paha mieli puolestasi :( Minunkin isäni oli juoppo(kuoli itsemurhaan 6 vuotta sitten),mutta muuten kyllä ihana ihminen.Tai no,katosi välillä ryyppyreissuilleen päiväkausiksi ja kukaan ei saanut häntä kiinni.18-vuotiaana sitten tutustuin nykyiseen poikaystävääni,joka siis on sekakäyttäjä.Pitkäaikaisen ja rakkaan ystävän alkoholiongelma tuntuu vain pahenevan ajan myötä(hänellä on pieni tytär,joka tekee asiasta vielä surullisemman).Joskus ei vain voi muuta kuin panna välit poikki päihdeläheisiin,koska omat voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä.Pahaa se silti tekee.Voimia sinne!

Mulla olisi itselläni kaikki mahdollisuudet olla samassa jamassa näiden ihmisten kanssa.

Elämä mielenterveysongelmaisen sekakäyttäjä-äidin ja hänen väkivaltaisten poikaystävien kanssa ei ollut hienoa. Olen ollut yksin kotona useita päiviä 4v:stä eteenpäin, mulla on pidetty puukkoa kurkulla, jätetty täysin ilman huolenpitoa, lämpöä ja ruokaa. Olen nähnyt kun äitiä on raiskattu ja pahoinpidelty todella raa'asti. On tehty tuhansia ohareita ja uhattu tappaa, jos kerron jollekin. Mut on eksytetty metsään ja lukittu ulos, että äiti saa ryypätä rauhassa ja vehdata miesten kanssa. Olen pelännyt niin niin niin paljon lapsena. Kymmenet äidin itsemurhayritykset, känniriehumiset, raivarit darrassa on jättäneet jälkensä.

Itselläni on ollut vaikea masennus ja todella vaikeaa, niin huonoja hetkiä, että on tehnyt mieli kuolla. En koe, että olisin niin vahva, että olisin päihdekierteeltä välttynyt, mulla on käynyt vaan hyvä tuuri. Olisin ehdottomasti tarvinnut terapiaa jo lapsena ja vaikka mitä tukea, sitä ei kuitenkaan löytynyt. Nyt maksan hintaa lapsuudesta työkyvyttömyyseläkkeellä ja koitan pitää elämän kasassa. Kuinka helppoa olis tänään tarttua pulloon ja vetää kännit, huomenna olis helppoa tasoitella oloa jollain vahvemmalla, kuinka helppoa olis poltella kukkaa, että pääsis hetkeksi karkuun pahaa oloa. Se olis helppoa.

Mä olisin itse päässyt melko paljon helpommalla jos mun äitiä olis joku "paaponut ". Olen sitä mieltä, että päihdeongelmaisille kaikki mahdollinen tuki mitä löytyy. Sillä saatetaan välttää seuraavan sukupolven ajautuminen samalla tielle.

Ps. Terveisiä tutuille, joku varmasti tunnistaa.

Suurimmalla osalla huumeiden käyttäjistä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö ja lisäksi he ovat niin hyviä valehtelijoita, että eivät välttämättä enää itsekään erota totuutta ja satua toisistaan. Perimmäistä syytä aineiden käytön aloittamiselle voin vain arvailla. Vastaan on tullut niin huonoista kuin myös hyvistä perheistä tulleita tapauksia.

Usein huumeiden käyttäjien maailmankuva on niin kieroutunut, että sitä ei ns terveet voi ymmärtää. Valehtelua, kiristystä, uhkailua, väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja epätoivoa päivästä toiseen. Onko ihme jos käyttäjän vähätkin empatiat loppuu ja kaikkea toimintaa alkaa ohjaamaan seuraavan annoksen saaminen.

Ennen toisten tuomitsemista tulisi miettiä se, mitä he ovat kokeneet. Kukaan ei ole syntynyt addiktiksi, vaan elämän tuomat kokemukset ja valinnat ovat ohjanneet sille tielle kuin nyt on. Siltä tieltä on mahdollista päästä pois, mutta vain jos niin itse haluaa. En hyväksy huumeiden käyttöä, mutta käyttäjätkin ovat vain ihmisiä, joita tulisi auttaa jos he itse sitä haluavat. Mikäli he eivät halua eroon aineista, tulee heille edes tarjota mahdollisuus uusien ongelmien välttämiseen esim puhtaita piikitysvälineitä tarjoamalla.

Kun lapsena rikkoutuu perus turvallisuuden tunne ja apua ei saa niin usein sitä turvallisuutta ja johonkin kuulumista haetaan vääristä piireistä tai vanhemmista kumppaneista. Täysin bullshittiä puheet siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet. Ei ole, jos selviytymisen peruspilarit on rikottu jo pikkuvauva/lapsuus vaiheessa niin harva yksilö jaksaa ponnistella kovin pitkälle.