Lue keskustelun säännöt.
Tuttavaperheen autistinen lapsi
24.04.2016 |
Kertokaa minulle viisaammat, että muuttuuko tuollainen lapsi koskaan?
Nyt lapsi jo koulussa, mutta puheessa ei mitään järkeä. Lapsi mölisee ja kiljahtelee, kiukuttelee usein tavatessa. Lapsi tutkii kaikki paikat kodissamme ja kiipeilee huonekaluilla esim. sohvilla. Ruokapöytä on yksi show... ruokapöydässä temppuilee ja kahvipöytään on tunkemassa heti hakemaan jotain ennen kuin kukaan ehtii väliin.
Piirtäminen pelkkää samaa väriä ja kynä nyrkissä. Ei oikeastaan leiki, hypistelee tavaroita tai laittaa riveihin. Tykkää videoista ja tabletin rämppäämisestä.
Kyläillessä lähinnä juoksee paikasta toiseen, joka todella rasittavaa, koska aikuisten keskinäisestä juttelusta ei tule mitään. Miksi ihmeessä edes kyläillä lapsen kanssa, kun vanhemman aika menee vahtimiseen ja rajojen asettamiseen?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on autistinen lapsi. Ainoa lapseni, jonka saamista en ole katunut kertaakaan. Ja kuntoutuksella on saavutettu merkittäviä asioita. Nyt pystymme jo kommunikoimaan ja lapsi puhuukin parin kolmen sanan lauseita. Kun terapiat alkoivat tuntui että mitään edistystä ei tapahdu. Sitten jokin lukko aukeaa ja edistystä tapahtuu lyhyessä ajassa. Lapsi ymmärtää puhetta paljon paremmin mitä sitä itse pystyy tuottamaan. Laitokseen en häntä laita niin kauan kuin minussa henki pihisee. Erityislapseksi hän on aika helppo tapaus. Nukkuu yönsä hyvin, oppi kuivaksi alle 3-vuotiaana, arki toimii meillä hyvin.
Epäuskottavaa hurskastelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on autistinen lapsi. Ainoa lapseni, jonka saamista en ole katunut kertaakaan. Ja kuntoutuksella on saavutettu merkittäviä asioita. Nyt pystymme jo kommunikoimaan ja lapsi puhuukin parin kolmen sanan lauseita. Kun terapiat alkoivat tuntui että mitään edistystä ei tapahdu. Sitten jokin lukko aukeaa ja edistystä tapahtuu lyhyessä ajassa. Lapsi ymmärtää puhetta paljon paremmin mitä sitä itse pystyy tuottamaan. Laitokseen en häntä laita niin kauan kuin minussa henki pihisee. Erityislapseksi hän on aika helppo tapaus. Nukkuu yönsä hyvin, oppi kuivaksi alle 3-vuotiaana, arki toimii meillä hyvin.
Epäuskottavaa hurskastelua!
Miten niin?? Kaikki autistit eivät ole kannerilaisia keinuttelijoita. Täällä ei monikaan tunnu ymmärtävän että autismin kirjo on laaja. Lapseni on ns. korkeatasoinen autisti. Olen onnekas että lapsellani ei ole lapsuusiän autismia eikä kehitysvammaa. Joskus kun kuuntelen tavislasten vanhempien valitusta lastensa uhmaiästä tms. tuntuu että lapseni on varsin helppo tapaus.
Miten tuo kakara kuulostaakin minulta n. 6-12-vuotiaana :D
t. ex-lieväautisti 22-v
Jo on hirveitä puheita. Autistia verrataan kasviin, porkkanaan ja kastematoon. Ei saisi kuntouttaa, kun ei siitä varmaan tykkää. Mutta ei saisi toisaalta tykkäämisen takia kuntouttaa. Aktiivinen kuntoutus ja terapiat selkiyttävät autistin elämää. Moni rauhoittuu selkeän struktuurin avulla. Olen hoitanut iäkkäitä autisteja, jotka eivät tee mitään itse. Nykyisin samantasoiset oppivat monia asioita ja kehittyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni tarkat rutiinit ovat autistille todella tärkeitä ja ahdistuvat kovasti (mikä näkyy häiriökäytöksenä) mikäli jotain poikkeusta tulee aikatauluihin. Voisi osaltaan selittää tuota miksi kyläilyt ovat niin levottomia.
Ei liity autismii , mutta kehitysvammaisiin yleensä... Pitää tunnustaa, että lapsena en voinut sietää kehitysvammaisia (tai juoppoja) arvaamattomuus oli lapsena ahdistavaa ja muistan, kun koulussa oli downlapsia syömässä samaan aikaan meidän kanssa ja minua alkoi oikeasti hieman iljettämään sen ruokailun näkeminen. Mölistään naama ja kädet ryyteessä... Vanhemmiten olen tietenkin oppinut ymmärtämään, että vammaisuutta on erilaista joillain se on henkistä ja joillain fyysistä mutta pää pelittää täysillä. Yksi sisarus työskentelee tällä hetkellä vammaisten kanssa ja hänen kauttaan se maailma on auennut ihan uusilla tavoilla ja olen mielestäni ns. "myötämielistynyt" vammaisiin huomattavasti enemmän vaikka olenkin aina ajatellut, että ihnisarvoinen elämä kuuluu kaikille. Toisaalta tulee hetkiä, kun mietin tuota samaa asiaa, että mikä järki yrittää kuntouttaa, mahdollisesti ilman mitään oikeasti merkittäää tulosta jos ei fyysisesti kykene mihinkään itsenäisesti ja päässäkään ei mitään järjellistä ajatusta liiku? Kertoi yhdestäkin tietämästään tapauksesta joka ei edes tunnista itseään peilistä toisin kuin esim. jotkut eläimet... Jäin sitten miettimään, tuota ajatusta. En ole vegaani enkä edes kasvissyöjä, mutta tuntui irvokkaalta ajatella, että terveitä eläimiä tapetaan ruuaksi ilman sen suurempia tunnontuskia, mutta täysin toimintakunnotonta vammaista jasetaan kuntouttaa ja hyysätä vuodesta toiseen... Vakavasti (ja ei edes niin vakavasti) vammaiset eläimetkin tapetaan yleensä varsin surutta. Periaatteessa... miksei siis myös täysi mihinkään kykenemättömiä vammaisiakin voisi? Eläinten kohdalla vedotaan kuluihin ja elämänlaatuun. Miksei sitten joidenkin ääripää vammaisten kanssa?
Ja kyllä olen sitä mieltä, että jos ikinä itse joutuisin vihanneksen tasolle syystä tai toisesta niin minut saa pistää päiviltä haaskaamasta muiden aikaa ja resursseja. En pyydä anteeksi tätä avautumistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on vierailla lapsen kanssa, jonka vahtimiseen menee kyläilyn kaikki aika? Yleensä haluan seurustella ystävieni kanssa, en seurata vanhempi-lapsi ottelua. Ja kyllä... kahvipöydästä lapsi sieppaa mitä vain...toinen asia on, että syökö ne, vain sylkeekö lattialle.
T:ap
No, tämähän on ihan sama tilanne kuin jos ystävälläsi olisi taapero. Ihmistä on kohdeltava hänen kehitystasonsa mukaan, tällä lapsella se ei vastaa hänen fyysistä ikäänsä, mutta ei hän sille mitään voi.
Minuakin joskus rasittaa tavata ystäviä lasten kanssa, jolloin yritän järjestää, että nähtäisiin ilman lapsia. Miksi sinä tapaat ystävääsi lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on vierailla lapsen kanssa, jonka vahtimiseen menee kyläilyn kaikki aika? Yleensä haluan seurustella ystävieni kanssa, en seurata vanhempi-lapsi ottelua. Ja kyllä... kahvipöydästä lapsi sieppaa mitä vain...toinen asia on, että syökö ne, vain sylkeekö lattialle.
T:ap
Siis kysytkö aivan selvin päin ja tosissasi sitä, miksi autistilasten vanhemmat yrittävät välillä hommata sosiaalista elämää, eivätkä tyydy loppuelämäänsä kykkimään kotosalla?
Se autistilapsi kun ei ikinä itsenäisty. Hyvällä tuurilla hänelle saa hyvän tuetun asunnon tai laitospaikan joskus keski-ikään mennessä, mutta todella pitkälle vanhemmat sittenkin jottuvat huolehtimaan lapsensa elämästä.
Jos kykenisit empatiaan, osaisit asettua niiden ystäväksesi väittämiesi vanhempien asemaan. He tahkovat lapsensa kanssa 24/7, ja he joutuvat siten enemmän tai vähemmän vääntämään noista asioista myös kotonaan. Silti he haluavat ylläpitää suhteita ystäviinsä, voitko yhtään kuvitella MIKSI?
Tietysti jos kykenisit empatiaan, voisit kyläillä heillä enemmän niin, että kotiloissaan heidän ei tarvitsisi ihan yhtä haukkana kytätä lapsen tempauksia. Valvoa pitää kuitenkin sielläkin.
Tällaisia aloituksia kun lukee, tulee hemmetin surulliseksi. Ihmiset eivät piittaa, eivätkä halua ymmärtää edes läheisten ystäviensä tilannetta.
-as-lapsen surullinen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus aikuiset kaipaavat jutustelua ihan aikuisten kesken ilman jatkuvaa keskeytystä... tämä ei onnistu levottoman autistisen lapsen kanssa. Toinen juttu on, että nauttiiko lapsi oikeasti näistä vierailuista vai olisiko mieluimmin kotona rutiiniensa parissa katsomassa videoita yms. Onko samanlaisten asioiden tarjoaminen autistiselle lapselle nautinto vai rasite?
Yhteiskunnan varoja ei juuri muutenkaan käytetä vain pelkän nautinnon saavuttamiseen. Miksi näin kehitysvammaisten kohdalla?
Mikäli joillain yksilöillä tiettyä edistystä tapahtuu ilmaisun suhteen, on se kuitenkin hukattuihin resursseihin nähden kokonaisuutena merkityksetöntä. On tapauksia, joissa vuosikaudet hakataan päätä seinään, koska näin "pitää" olla. Sama kuin porkkanalle yrittäisi algebraa opettaa. On nähty!
Kukaan ei voi sanoa, että elämånlaatu paranisi muutaman sanan hallinnalla. Fysioterapia varmasti on mainitsemistasi syistä joskus kannattavaa toimintaa.