Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tuttavaperheen autistinen lapsi

Vierailija
24.04.2016 |

Kertokaa minulle viisaammat, että muuttuuko tuollainen lapsi koskaan?
Nyt lapsi jo koulussa, mutta puheessa ei mitään järkeä. Lapsi mölisee ja kiljahtelee, kiukuttelee usein tavatessa. Lapsi tutkii kaikki paikat kodissamme ja kiipeilee huonekaluilla esim. sohvilla. Ruokapöytä on yksi show... ruokapöydässä temppuilee ja kahvipöytään on tunkemassa heti hakemaan jotain ennen kuin kukaan ehtii väliin.

Piirtäminen pelkkää samaa väriä ja kynä nyrkissä. Ei oikeastaan leiki, hypistelee tavaroita tai laittaa riveihin. Tykkää videoista ja tabletin rämppäämisestä.
Kyläillessä lähinnä juoksee paikasta toiseen, joka todella rasittavaa, koska aikuisten keskinäisestä juttelusta ei tule mitään. Miksi ihmeessä edes kyläillä lapsen kanssa, kun vanhemman aika menee vahtimiseen ja rajojen asettamiseen?

Kommentit (71)

Vierailija
61/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoin viime viikolla ohjelman autistisesta lapsesta, jonka vanhemmat oli laittanu laitokseen, kun eivät enää jaksaneet hoitaa kotona. Kävivät kyllä tapaamassa lasta laitoksessa. Joku fiksu siinä selitti, että tarkoituksena on jossain vaiheessa, että lapsi palaa takaisin vanhempiensa luokse asumaan.

Lapsi valvoi öisin ja vanhemmat olivat umpiuupuneita. Kovin lasta näytettiin kuntoutettavan, mutta aika pihalla se näytti silti olevan.

Katsoin myös, mikäli tarkoitat ruotsalaisdokumenttia?

Oli absurdia, kuinka paljon resursseja käytetään lapseen, joka tuskin koskaan edes oppii puhumaan. Viisi ihmistä pyöritti terapioita ja pienryhmiä lähes kasvin tasoisille "ihmisille". 

Kuulostaa julmalta, mutta jos nämäkin yhteiskunan varat käytettäisiin terveiden lasten tukemiseen (esim. lieviä oppimisvaikeuksia ym.) niin paremmin menisi. 

Yksikin työhön kykenevä syrjäytytyn maksaa miljoonia elämänsä aikana yhteisestä potista. Tämä usein voitaisiin estää edullisillakin tukitoimilla. Sen sijaan tämä tapaus ei koskaa tule tuottamaan mitään ja on loppujen lopuksi täysin yhdentekevää oppiiko jonkun viittoman vai ei. 

Mitähän näille mielestäsi kasveille pitäisi sitten tehdä? Säilöä pehmustetussa huoneessa vai? Mitä enemmän kuntoututetaan lapsena ja nuorena sitä paremmat mahdollisuudet on edes jonkinlaiseen omatoimisuuteen aikuisena. Nämä terapiat kyllä pitemmän päälle auttavat selviämään kevyemmällä ja myös edullisemmalla hoidolla. Ennen autistit suljettiin karjasuojiin eivätkä oppineet yhtään mitään. Nyt samantasoiset oppivat sentään itse syömään ja käymään vessassa.

Mikä edullisemmaksi tulee, sitä kannatan. Vaikutti kyllä satojen tuhansien eurojen touhulta vuositasolla. Eli jos nyt tämän ansioista oppii syömään itse, niin kannattaako? Lähihoitaja syöttämässä vai kalliiden asiantuntijoiden antama terapia vuodesta toiseen?

Joillekin ihmisille raha ei ratkaise kaikkea. Autistillakin on oikeus ihmisarvoiseen elämään vaikkei tuottaisi tälle yhteiskunnalle pennin hyrrää.

Ymmärtääkö syvästi kehitysvammainen ihminen oikeasti mitään siitä "ihmisarvoisesta elämästä"? Onko hän yhtään sen onnellisempi opittuaan niitä viittomia ja ehkä mölisemään jonkin sanan niin, että harjaantunut korva sen ehkä ymmärtää? Vai olisiko tuo vammainen ihan yhtä onnellinen vain siitä, että hänellä olisi katto pään päällä, ruokaa ja puhtaat vaatteet? Ilman, että hänen pitää läpikäydä vuosikymmenten kuntoutuksia jotka ehkä vain turhauttavat häntä, kun juuri mitään ei kuitenkaan kykene oppimaan?

Ts. voidaanko edes sanoa että kaikki nuo (lähes turhat) kuntoutustoimenpiteet edes millään lailla edistävät sitä ihmisarvoista elämää, vai ovatko ne vain meidän terveiden anekauppaa jolla oikeasti vain ostetaan parempi omatunto kun muka "autetaan" vammaisia?

Näin minäkin ajattelen. 

Kun ihminen on syntynyt tietyllä DNA:lla hän on oikeutettu "ihmisarvoiseen" elämään, vaikka kukaan ei tiedä, mitä se oikeastaan on tämän kannalta katsottuna. Useilla eläimilläkin henkiset ulottuvuudet ovat monipuolisempia. 

Kuuluuko perusoikeuksiin jatkuvat rasittavat opetussessiot, joissa edistyminen on lähinnä katsojan silmässä? Kuka on määritellyt vaikeavammaisen tarpeet tällaisiksi? Ainakin on varmaa, ettei hän itse. 

Et ole tainnut nähdä miten lapsi nauttii terapiasta. Rentoutuu, saa tarpeellisia aististimulaatioita, vartalon jännitykset hellittävät. Terapioiden tarkoitus ei ole niinkään opettaa vaan pitää yllä ja parantaa toimintakykyä. Fysioterapialla voidaan estää pysyvät virheasennot. Säästytään kalliilta leikkauksilta ja jälkihoidoilta. Toimintaterapia edistää omatoimisuutta. Puheterapia vaikuttaa kaikkeen suun ja nielun motoriikkaan. Onhan sillä iso merkitys sekä ihmiselle itselleen että hoidolle että otetaan käyttöön kaikki se taito mikä on mahdollista saavuttaa. Sekin on iso askel, että jollain tavoin pystyy ilmaisemaan itseään. Oli se sitten viittomien tai kuvien käyttö.

Yhteiskunnan varoja ei juuri muutenkaan käytetä vain pelkän nautinnon saavuttamiseen. Miksi näin kehitysvammaisten kohdalla?

Mikäli joillain yksilöillä tiettyä edistystä tapahtuu ilmaisun suhteen, on se kuitenkin hukattuihin resursseihin nähden kokonaisuutena merkityksetöntä. On tapauksia, joissa vuosikaudet hakataan päätä seinään, koska näin "pitää" olla. Sama kuin porkkanalle yrittäisi algebraa opettaa. On nähty!

Kukaan ei voi sanoa, että elämånlaatu paranisi muutaman sanan hallinnalla. Fysioterapia varmasti on mainitsemistasi syistä joskus kannattavaa toimintaa. 

Vierailija
62/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla on autistinen lapsi. Ainoa lapseni, jonka saamista en ole katunut kertaakaan.  Ja kuntoutuksella on saavutettu merkittäviä asioita. Nyt pystymme jo kommunikoimaan ja lapsi puhuukin parin kolmen sanan lauseita. Kun terapiat alkoivat tuntui että mitään edistystä ei tapahdu. Sitten jokin lukko aukeaa ja edistystä tapahtuu lyhyessä ajassa. Lapsi ymmärtää puhetta paljon paremmin mitä sitä itse pystyy tuottamaan. Laitokseen en häntä laita niin kauan kuin minussa henki pihisee. Erityislapseksi hän on aika helppo tapaus. Nukkuu yönsä hyvin, oppi kuivaksi alle 3-vuotiaana, arki toimii meillä hyvin.

 

Epäuskottavaa hurskastelua! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on autistinen lapsi. Ainoa lapseni, jonka saamista en ole katunut kertaakaan.  Ja kuntoutuksella on saavutettu merkittäviä asioita. Nyt pystymme jo kommunikoimaan ja lapsi puhuukin parin kolmen sanan lauseita. Kun terapiat alkoivat tuntui että mitään edistystä ei tapahdu. Sitten jokin lukko aukeaa ja edistystä tapahtuu lyhyessä ajassa. Lapsi ymmärtää puhetta paljon paremmin mitä sitä itse pystyy tuottamaan. Laitokseen en häntä laita niin kauan kuin minussa henki pihisee. Erityislapseksi hän on aika helppo tapaus. Nukkuu yönsä hyvin, oppi kuivaksi alle 3-vuotiaana, arki toimii meillä hyvin.

 

Epäuskottavaa hurskastelua! 

Miten niin?? Kaikki autistit eivät ole kannerilaisia keinuttelijoita. Täällä ei monikaan tunnu ymmärtävän että autismin kirjo on laaja. Lapseni on ns. korkeatasoinen autisti.  Olen onnekas että lapsellani ei ole lapsuusiän autismia eikä kehitysvammaa. Joskus kun kuuntelen tavislasten vanhempien valitusta lastensa uhmaiästä tms. tuntuu että lapseni on varsin helppo tapaus. 

Vierailija
64/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten tuo kakara kuulostaakin minulta n. 6-12-vuotiaana :D

t. ex-lieväautisti 22-v

Vierailija
65/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
66/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jo on hirveitä puheita. Autistia verrataan kasviin, porkkanaan ja kastematoon. Ei saisi kuntouttaa, kun ei siitä varmaan tykkää. Mutta ei saisi toisaalta tykkäämisen takia kuntouttaa. Aktiivinen kuntoutus ja terapiat selkiyttävät autistin elämää. Moni rauhoittuu selkeän struktuurin avulla. Olen hoitanut iäkkäitä autisteja, jotka eivät tee mitään itse. Nykyisin samantasoiset oppivat monia asioita ja kehittyvät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistaakseni tarkat rutiinit ovat autistille todella tärkeitä ja ahdistuvat kovasti (mikä näkyy häiriökäytöksenä) mikäli jotain poikkeusta tulee aikatauluihin. Voisi osaltaan selittää tuota miksi kyläilyt ovat niin levottomia.

Vierailija
68/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei liity autismii , mutta kehitysvammaisiin yleensä... Pitää tunnustaa, että lapsena en voinut sietää kehitysvammaisia (tai juoppoja) arvaamattomuus oli lapsena ahdistavaa ja muistan, kun koulussa oli downlapsia syömässä samaan aikaan meidän kanssa ja minua alkoi oikeasti hieman iljettämään sen ruokailun näkeminen. Mölistään naama ja kädet ryyteessä... Vanhemmiten olen tietenkin oppinut ymmärtämään, että vammaisuutta on erilaista joillain se on henkistä ja joillain fyysistä mutta pää pelittää täysillä. Yksi sisarus työskentelee tällä hetkellä vammaisten kanssa ja hänen kauttaan se maailma on auennut ihan uusilla tavoilla ja olen mielestäni ns. "myötämielistynyt" vammaisiin huomattavasti enemmän vaikka olenkin aina ajatellut, että ihnisarvoinen elämä kuuluu kaikille. Toisaalta tulee hetkiä, kun mietin tuota samaa asiaa, että mikä järki yrittää kuntouttaa, mahdollisesti ilman mitään oikeasti merkittäää tulosta jos ei fyysisesti kykene mihinkään itsenäisesti ja päässäkään ei mitään järjellistä ajatusta liiku? Kertoi yhdestäkin tietämästään tapauksesta joka ei edes tunnista itseään peilistä toisin kuin esim. jotkut eläimet... Jäin sitten miettimään, tuota ajatusta. En ole vegaani enkä edes kasvissyöjä, mutta tuntui irvokkaalta ajatella, että terveitä eläimiä tapetaan ruuaksi ilman sen suurempia tunnontuskia, mutta täysin toimintakunnotonta vammaista jasetaan kuntouttaa ja hyysätä vuodesta toiseen... Vakavasti (ja ei edes niin vakavasti) vammaiset eläimetkin tapetaan yleensä varsin surutta. Periaatteessa... miksei siis myös täysi mihinkään kykenemättömiä vammaisiakin voisi? Eläinten kohdalla vedotaan kuluihin ja elämänlaatuun. Miksei sitten joidenkin ääripää vammaisten kanssa?

Ja kyllä olen sitä mieltä, että jos ikinä itse joutuisin vihanneksen tasolle syystä tai toisesta niin minut saa pistää päiviltä haaskaamasta muiden aikaa ja resursseja. En pyydä anteeksi tätä avautumistani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on vierailla lapsen kanssa, jonka vahtimiseen menee kyläilyn kaikki aika? Yleensä haluan seurustella ystävieni kanssa, en seurata vanhempi-lapsi ottelua. Ja kyllä... kahvipöydästä lapsi sieppaa mitä vain...toinen asia on, että syökö ne, vain sylkeekö lattialle.

T:ap

No, tämähän on ihan sama tilanne kuin jos ystävälläsi olisi taapero. Ihmistä on kohdeltava hänen kehitystasonsa mukaan, tällä lapsella se ei vastaa hänen fyysistä ikäänsä, mutta ei hän sille mitään voi.

Minuakin joskus rasittaa tavata ystäviä lasten kanssa, jolloin yritän järjestää, että nähtäisiin ilman lapsia. Miksi sinä tapaat ystävääsi lapsen kanssa?

Vierailija
70/71 |
25.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on vierailla lapsen kanssa, jonka vahtimiseen menee kyläilyn kaikki aika? Yleensä haluan seurustella ystävieni kanssa, en seurata vanhempi-lapsi ottelua. Ja kyllä... kahvipöydästä lapsi sieppaa mitä vain...toinen asia on, että syökö ne, vain sylkeekö lattialle.

T:ap

Siis kysytkö aivan selvin päin ja tosissasi sitä, miksi autistilasten vanhemmat yrittävät välillä hommata sosiaalista elämää, eivätkä tyydy loppuelämäänsä kykkimään kotosalla?

Se autistilapsi kun ei ikinä itsenäisty. Hyvällä tuurilla hänelle saa hyvän tuetun asunnon tai laitospaikan joskus keski-ikään mennessä, mutta todella pitkälle vanhemmat sittenkin jottuvat huolehtimaan lapsensa elämästä.

Jos kykenisit empatiaan, osaisit asettua niiden ystäväksesi väittämiesi vanhempien asemaan. He tahkovat lapsensa kanssa 24/7, ja he joutuvat siten enemmän tai vähemmän vääntämään noista asioista myös kotonaan. Silti he haluavat ylläpitää suhteita ystäviinsä, voitko yhtään kuvitella MIKSI?

Tietysti jos kykenisit empatiaan, voisit kyläillä heillä enemmän niin, että kotiloissaan heidän ei tarvitsisi ihan yhtä haukkana kytätä lapsen tempauksia. Valvoa pitää kuitenkin sielläkin.

Tällaisia aloituksia kun lukee, tulee hemmetin surulliseksi. Ihmiset eivät piittaa, eivätkä halua ymmärtää edes läheisten ystäviensä tilannetta.

-as-lapsen surullinen äiti-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/71 |
03.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus aikuiset kaipaavat jutustelua ihan aikuisten kesken ilman jatkuvaa keskeytystä... tämä ei onnistu levottoman autistisen lapsen kanssa. Toinen juttu on, että nauttiiko lapsi oikeasti näistä vierailuista vai olisiko mieluimmin kotona rutiiniensa parissa katsomassa videoita yms. Onko samanlaisten asioiden tarjoaminen autistiselle lapselle nautinto vai rasite?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän seitsemän