Ateisteilla ei ole pitäviä argumentteja uskontoja vastaan

Vierailija kirjoitti:

Ei ateisteilla tietenkään ole argumentteja omasta puolestaan samalla tavalla kuin uskovaisilla ei ole pitäviä argumentteja uskonsa puolesta. Todistamattoman todistaminen on ihan yhtä mahdotonta suuntaan kuik toiseen. Koko "riita" on kuitenkin musta lähtökohdiltaan hölmö. Usko on uskoa, osa koko hommaa on se, että siinä ei vaadita tietoa tai todisteita. Sit jos uskosta siirrytään johonkin muuhun, pätevät taas normaalin maailman lainalaisuudet.

Musta ateistien pitäisi siis hyväksyä se, että jotkut ihmiset nyt vaan uskoo joihinkin asioihin, piste. Se ei ole heiltä pois eivätkä uskovaiset - uskoivat he mihin tahansa - ole heille tilivelvollisia yksityisistä vakaumuksistaan.

Vastaavasti musta uskovaisten pitäisi hyväksyä se, että niin kauan, kun heillä ei ole pitäviä, objektiivisia argumentteja uskomiensa asioiden puolesta, uskonto pitäisi pitää henkilökohtaisen alueella eikä yrittää pakottaa muita siihen tai tehdä siitä löymäasetta esimerkiksi tuomalla uskonnollisia argumentteja mukaan poliittiseen päätöksentekoon.

Jos uskonto tai uskonnollisuus siirtyvät osaksi tiedollista, argumentista argumenttiin etenevää keskustelua, niitä koskevat ihan samat : väite on perusteltava ja todistustaakka lankeaa aina väitteen esittäjälle, ei sen epäilijälle.

Esimerkkejä:

"Uskon Jumalaan." - Yksityinen uskonasia. Kenelläkään ei pitäisi olla tähän nokan koputtamista ja todistelua vaativat ja spagettihirviöistä jankkaavt näyttäytyvät lähinnä ikävinä kiusaajina. Uskovaisilla ei ole mitään todistustaakka eikä ateisteilla tai muilla mitään oikeuksia kysellä tyhmiä tai vaatia selityksiä.

"Uskon Jumalaan ja siksi naisten ei pitäisi ajaa autoa/homojen ei pitäisi päästä naimisiin/aborttia ei pitäisi sallia/jne." - Tämä ei ole yksityisasia, makuasia tai muu henkilökohtainen juttu, vaan poliittinen kannanotto, josta saa ja pitääkin vaatia sanojaltaan perusteita. Todistustaakka lankeaa väitteen esittäjälle, eli jos joku tosiaan pyrkii esimerkiksi kieltämään joltain ihmisryhmältä jonkun jutun, koska hänen Jumalansa sanoo näin, pitäisi pystyä osoittamaan, että tämä Jumala on JA että väittäjän kanta tosiaan edustaa tämän Jumalan tahtoa.

Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä, eikö niin? Jo siitä asti kun ensimmäiset ihmisiksi laskettavat olennot ilmaantuivat tälle pallolle, on ollut kahdenlaisia ihmisiä.

Toiset ottivat maailman sellaisenaan, siis luottivat aisteihinsa ja elivät sen mukaan sen kummemmin miettimättä kuten muutkin eläimet. Kun ymmärrys itsestä ja maailmankaikkeudesta kasvoi, ilmiöt saivat pikkuhiljaa selityksen, joka oli todennettavissa ja ymmärrettävissä.

Sitten oli näitä toisia, joiden mielestä kaiken takana täytyi olla jokin suurempi tarkoitus. Jokin suuri ja näkymätön voima, joka on luonut kaiken ja jota kiinnostaa ihmisten tekemiset. Nämä jälkimmäiset ihmiset esittivät sen ensimmäisen väitteen, että on jotain suurempaa ja näkymätöntä ja persoonallista. On olemassa jumala, tai todennäköisesti jumalat monikossa siinä vaiheessa.

Tätä väitettä ei tänäkään päivänä ole kyettu todistamaan oikeaksi, joten taakka on edelleen uskovaisilla. Me muut elämme elämäämme joka päivä asiaa sen kummemmin miettimättä, emmekä väitä mitään. Emme vain ole samaa mieltä siitä, mitä te uskotte. Se ei vaikuta meistä uskottavalta ajatukselta sen enempää kuin tontut tai keijutkaan. Ehkä kyse ei olekaan todistamisesta, vaan uskomisesta.

Se, että ateistit joskus vaikuttavat uskonnonvastustajilta tai muuten kiihkeiltä, johtuu siitä että näitä uskomuksia tuputetaan jatkuvasti monesta eri nurkasta ja niillä on yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka näkyvät myös meidän elämässämme. Haluaisimme yksinkertaisesti olla rauhassa ja olla ottamatta osaa uskomuksiin, joilla emme katso olevan totuuspohjaa. Teitäkin varmasti ärsyttäisi, jos kuulisitte jatkuvasti saarnoja tonttujen elämästä ja kuinka olette sokeita ja kadotettuja kun ette ole ottaneet tonttuja sydämiinne. Ovikello soisi ja siellä olisi joku, joka haluaisi tulla keskustelemaan tonttujen elämästä. Koulujärjestelmässä ja muissakin julkisissa yhteyksissä olisi yhteisiä tontunpalvontamenoja siitä riippumatta, oletko tonttulahkossa vai et. Ehkä joutuisit jopa maksamaan tonttuveroakin, vaikka et koe olevasi tonttuilun kanssa missään tekemisissä, etkä halua täten sitä rahoittaakaan. Ja tässä ei ole tarkoituksenani loukata kristittyjä rinnastamalla heidän jumalaansa tonttuihin, mutta yritän havainnollistaa miltä teidän uskomuksenne ihan oikeasti meidän silmissämme näyttävät ja miksi jotkut meistä tuskastuvat asian kanssa.