Tindermies ei vastaa enää kun kerroin olevani pyörätuolissa

Nyt ei voi muuta kuin ihmetellä, että miksi joillakin on harhaluulo siitä, ettei liikuntarajoitteinen ihminen pysty seksiin? Tätä on mulle joskus ääneen tultu taivastelemaan. Kaikille tiedoksi liikunta vamma ei ole automaattisesti sama kuin halvaantuminen, vaikka jotkut näin kuvitteleekin. Ei en harrasta seksiä pyörätuolissa, enkä tarvitse apuvälineitä sänkyhommissa. Ne joiden kanssa olen ollut, ovat useimmiten halunneet nähdä uudestaan samoissa merkeissä, joten oletan, että tyytyväisiä ovat olleet. Ja kyllä tiedän, etten kaikille kelpaa, mutta ei kelpaa kaikki mullekaan. Kuka ei valikoisi itseään miellyttäviä ihmisiä? Siksi ap ole rehellinen alusta saakka ja luota itseesi.

Terv. Nainen pyörätuolissa, jolla vientiä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?

Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.

Niin olenkin.

No, suvaitsetko sitten sen Tinder-miehen valintaa? (Siitä ketju kuitenkin on, eikä siitä, että mies katkaisi yhteydenpidon tökerösti, koska sitähän siellä käy kaikille koko ajan.)

En suvaitse. Ei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että täytyy suvaitsemattomuuttakin suvaita.

Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kyse ole välttämättä miehen suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, ettei halua elää vammaisen ehdoilla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.

Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?

En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia. 

Eli senkin olet jo etukäteen päättänyt, että kumppanisi kanssa asetutte juuri siihen sinun asuntoosi? Miksi? Lisäksi on vaikeaa uskoa, että olisit erakkoluonne, koska sinulle tuntuu olevan käsittämätöntä, että pariskunnilla voi olla erilaisia harrastuksia ja jollekin voi olla ihan luonnollista viettää pidempiäkin aikoja ilman kumppania. Jotkut pariskunnat asuu eri osoitteissakin, mutta sitä tuskin uskot :)

Ikää (viiskyt) ja elämänkokemusta on sen verran että voit jättää nuo lapselliset oletukset väliin. "Asettua" esim. viikonloppuvierailulle (en asu yhdessä edes tervejalkaisen kumppanin kanssa). Olen tehnyt töitä taloni eteen ja aion siinä asua vast´edeskin ja viettää siellä sen ajan minkä kotimaassa olen. Mielestäni vierailut puolin ja toisin kuuluvat normaaliin suhteeeen ja koska taloani ei ole millään tavalla remontoitu erityistarpeisen ihmisen tarpeita ajatellen (kerroksia, portaita, pieni wc) niin käytännössä hän ei pääsisi edes ulko-ovesta sisälle ilman avustajiaan enkä todellakaan halua taloani täyteen avustajia, saati itse olla hlökoht.avustajana vapaa-ajallani. Talo ja piha itsessäänkin vaatii jo töitä. Miksi hitossa haluaisin ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni pyörätuolilla liikkuvan ihmisen kanssa? Käytännössä kaikki mitä voisimme yhdessä tehdä liikkuisi hänen elämänsä ja elämänpiirinsä ympärillä. Jos itse joskus päätyisin pyörätuoliin, sitten täytyisi tehdä muutoksia omassa elämässä mutta se on iso JOS. Jossittelu on ihan turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!

Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.

Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.

On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.

Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.

Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.

Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)

Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.

En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.

Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?

Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?

Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.

Niin olenkin.

No, suvaitsetko sitten sen Tinder-miehen valintaa? (Siitä ketju kuitenkin on, eikä siitä, että mies katkaisi yhteydenpidon tökerösti, koska sitähän siellä käy kaikille koko ajan.)

En suvaitse. Ei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että täytyy suvaitsemattomuuttakin suvaita.

Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kyse ole välttämättä miehen suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, ettei halua elää vammaisen ehdoilla parisuhteessa.

En ymmärrä tätä, että suvaitsevaisiksi itseään sanovat ihmiset täytyy saada jotenkin "kiinni" siitä, etteivät he suvaitse jotain, esim. paskoja ihmisiä. Ajatellaanko, että kun he tämän huomaavat, niin he alkavat myös inhoamaan maahanmuuttajia ja homoseksuaaleja koska eivät pysty täydelliseen suvaitsevaisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?

Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.

Niin olenkin.

No, suvaitsetko sitten sen Tinder-miehen valintaa? (Siitä ketju kuitenkin on, eikä siitä, että mies katkaisi yhteydenpidon tökerösti, koska sitähän siellä käy kaikille koko ajan.)

En suvaitse. Ei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että täytyy suvaitsemattomuuttakin suvaita.

Sinähän se olet tässä suvaitsematon, kun et suvaitse toisten ihmisten parinvalintakriteereitä.

No sitten olen! Puolustan kyllä edelleen sitä, että pyörätuolissa olevan ihmisen luonne ym. voi kompensoida ne pienet rajoitteet.

Annapa ihmisten itse päättää mikä heille riittää kompensaatioksi ja mistä. Sinä voit suhtautua kumppanin etsintään noin oikein hyvin ja meitä ihmisiä kuuluukin olla erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.

Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?

En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia. 

Eli senkin olet jo etukäteen päättänyt, että kumppanisi kanssa asetutte juuri siihen sinun asuntoosi? Miksi? Lisäksi on vaikeaa uskoa, että olisit erakkoluonne, koska sinulle tuntuu olevan käsittämätöntä, että pariskunnilla voi olla erilaisia harrastuksia ja jollekin voi olla ihan luonnollista viettää pidempiäkin aikoja ilman kumppania. Jotkut pariskunnat asuu eri osoitteissakin, mutta sitä tuskin uskot :)

Ikää (viiskyt) ja elämänkokemusta on sen verran että voit jättää nuo lapselliset oletukset väliin. "Asettua" esim. viikonloppuvierailulle (en asu yhdessä edes tervejalkaisen kumppanin kanssa). Olen tehnyt töitä taloni eteen ja aion siinä asua vast´edeskin ja viettää siellä sen ajan minkä kotimaassa olen. Mielestäni vierailut puolin ja toisin kuuluvat normaaliin suhteeeen ja koska taloani ei ole millään tavalla remontoitu erityistarpeisen ihmisen tarpeita ajatellen (kerroksia, portaita, pieni wc) niin käytännössä hän ei pääsisi edes ulko-ovesta sisälle ilman avustajiaan enkä todellakaan halua taloani täyteen avustajia, saati itse olla hlökoht.avustajana vapaa-ajallani. Talo ja piha itsessäänkin vaatii jo töitä. Miksi hitossa haluaisin ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni pyörätuolilla liikkuvan ihmisen kanssa? Käytännössä kaikki mitä voisimme yhdessä tehdä liikkuisi hänen elämänsä ja elämänpiirinsä ympärillä. Jos itse joskus päätyisin pyörätuoliin, sitten täytyisi tehdä muutoksia omassa elämässä mutta se on iso JOS. Jossittelu on ihan turhaa. 

Luulisin, että pyörätuolia käyttävä pärjäisi luonasi oikein hyvin, koska jutuistasi päätellen siellä sinun asunnollasi vietettäisiin aika pieni osa ajasta. Tuskin tulisi kynnyskymykseksi. Tietysti jos et voi auttaa pyörätuolilla liikkuvaa edes sisälle taloosi, niin en usko, että talouteesi on kukaan pyörätuolia käyttävä tulossa edes kaverimielessä kyläilemään. Etkö tosiaan tee vapaa-ajallasi muuta kuin matkustele vaikeakulkuisissa maastoissa, jollette te mitään voisi tehdä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.

Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta. 

Harva ihminen sopeutuu myöskään olemaan koko ajan tienpäällä emännän oikkujen mukaan. Pyydät toista ihmistä sopeutumaan elämäntyyliisi ja viettämään aikaa teltassa kun sinulla sattuu olemaan vapaata, mutta itse suostut korkeintaan menemään jalkapallo-otteluun. Luulisin, että yhtä helppoa on löytää kotona viihtyvä, pyörätuolilla liikkuva ihminen, joka ei kaipaa alituista seuraa.

emännän oikkujen mukaan? Onko lukutaidossa vikaa vai onko sana "työ" sinulle ihan uusi? En muuten ole tuo joka kirjoitti jalkapallo-ottelusta, se oli joku muu kirjoittaja. Ei niin ettenkö olisi useinkin ollut kumppanin mukana futis- ja lätkämatseissa ja monissa muissakin paikoissa. En myöskään ole pyytänyt ketään sopeutumaan elämäntyyliini. Ihminen joka on samalla alalla ja/tai jolla on samanlaiset harrastukset, solahtaa siihen mutkattomasti ja päinvastoin. En ottaisi edes "tervejalkaista" perusjäyhää jököttäjää jonka mielestä "emännän" paikka on siinä kotona.  

Missä työssä mies matkustelee vaivattomasti sinun päättämiisi maihin ellei ole samassa yrityksessä töissä?

missä sanottiin että minun päättämiini maihin? Tai että joka reissulla täytyy olla samassa kohteessa X? Esim. Keski-Euroopassa on niin lyhyet välimatkat että voi sukkuloida useammankin maan väliä saman päivän aikana. Lisähuomio: kaikki meistä eivät työskentele jonkun palveluksessa vaan ovat omia pomojaan. 

Siis haluat olla seksissä joku liikkumaton lahna jota vain mies kääntelee haluamiinsa asentoihin kuin nukkea? Hyi helvetti. Etsi tasavertainen kumppani itsellesi, eli pyörätuolissa oleva...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!

Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.

Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.

On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.

Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.

Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.

Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)

Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.

En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.

Kuka on väittänyt että kenenkään pitäisi olla enkeli, mutta voisi sitä kohdella vammaisiakin niinkuin kohtelisit ketä tahansa muuta. Onko ap vaatinut että hänen puolisonsa pitää tehdä vain niitä asioita joihin hänkin pystyy ja elää täysin hänen ehdoillaan? Kyse on siitä miten kohdellaan muita ihmisiä.

Sori nyt vaan, mutta teidän kommenteissa nimenomaan näkyy teidän ennakkoluulot. Olette sitä mieltä ettei ap saa tavoitella onnea siinä missä muutkin. Ihan käsittämätöntä, sillä eihän se teiltä ole pois tai teitä pakota ottamaan pyörätuolissa istuvaa kumppania. Täällä palstalla herää kyllä aina siihen todellisuuteen ettei esimerkiksi koulukiusaaminenkaan lopu koskaan kun aikuisetkin pitää esim. vammautuneita eriarvoisina ihmisinä. Teiltähän ne lapset käytöstapansa oppivat ja teidän mielestä on ihan okei ettei ota toisen ihmisen tunteita huomioon jos ei halua pariutua tämän kanssa.

Kyllähän ap:n asenne oli se, että sen tinder-miehen olisi ollut otettava ap. En usko, että se johtui siitä, että hän piti tätä eriarvoisena ihmisenä.

Saa ap tavoitella onnea, mutta kyllä mua ainakin vituttaisi rakastua tietämättä että toinen on liikuntarajoitteinen ja on pyörätuolissa, koska en vain halua elää sellaisilla ehdoilla mitä se vaatii, elämääni. Täällä jo onkin muutama pyörätuolinainen kertonut ettei pimitä asiaa. Se on minusta reilua. Ja nainen itsekin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!

Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.

Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.

On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.

Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.

Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.

Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)

Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.

En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.

Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?

Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.

Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Ei siinä mitään hullua ole, mutta miksei voisi myös olla ihan omia harrastuksia? Sinähän voit patikoida vaikka Suomen ympäri ja pyörätuolissa oleva puolisosi voi harrastaa sillä aikaa vaikka elokuvien katsomista, lukemista ja sanaristikkoja. Minä itse harrastan teatteria. En ole koskaan ajatellut, että mieheni pitäisi sitä jollain tavalla harrastaa myös. En välttämättä edes haluaisi.

Ottaen huomioon että olen suurimman osan ajasta ns. tien päällä, myös ulkomailla, ja teen siellä myös töitä, yhteistä aikaa pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa ei paljoa olisi. "Sillä aikaa" tarkoittaa käytännössä viikkoja tai jopa kuukausia, ei yhtä iltaa. Harva pyörätuolitonkaan ihminen siihen taipuu tai sopeutuu, saati pyörätuolissa oleva. Siksi on hyvä että kumppani on samalla alalla tai samanlaisissa harrastuksissa ja yhteistä aikaa voi viettää myös vaikka siellä vuoren rinteellä telttaillen kun sellainen sauma sattuu. Jos eläisinkin normiarkea yhdessä paikassa niin pyörätuoli ei siinä kohden nousisi kynnyskysymykseksi mutta koska alani liittyy vahvasti matkailuun, ulkoilmaelämään ja erilaisiin liikuntalajeihin, käytännössä suhde pyörätuolia käyttävän ihmisen kanssa kuihtuisi aika pian siihen ettei yhteistä aikaa ole. Se ei tarkoittane että olisin pinnallinen tai jotain. Yhtälö vaan tuntuisi hankalalta. 

Harva ihminen sopeutuu myöskään olemaan koko ajan tienpäällä emännän oikkujen mukaan. Pyydät toista ihmistä sopeutumaan elämäntyyliisi ja viettämään aikaa teltassa kun sinulla sattuu olemaan vapaata, mutta itse suostut korkeintaan menemään jalkapallo-otteluun. Luulisin, että yhtä helppoa on löytää kotona viihtyvä, pyörätuolilla liikkuva ihminen, joka ei kaipaa alituista seuraa.

emännän oikkujen mukaan? Onko lukutaidossa vikaa vai onko sana "työ" sinulle ihan uusi? En muuten ole tuo joka kirjoitti jalkapallo-ottelusta, se oli joku muu kirjoittaja. Ei niin ettenkö olisi useinkin ollut kumppanin mukana futis- ja lätkämatseissa ja monissa muissakin paikoissa. En myöskään ole pyytänyt ketään sopeutumaan elämäntyyliini. Ihminen joka on samalla alalla ja/tai jolla on samanlaiset harrastukset, solahtaa siihen mutkattomasti ja päinvastoin. En ottaisi edes "tervejalkaista" perusjäyhää jököttäjää jonka mielestä "emännän" paikka on siinä kotona.  

Missä työssä mies matkustelee vaivattomasti sinun päättämiisi maihin ellei ole samassa yrityksessä töissä?

missä sanottiin että minun päättämiini maihin? Tai että joka reissulla täytyy olla samassa kohteessa X? Esim. Keski-Euroopassa on niin lyhyet välimatkat että voi sukkuloida useammankin maan väliä saman päivän aikana. Lisähuomio: kaikki meistä eivät työskentele jonkun palveluksessa vaan ovat omia pomojaan. 

Niin no sain sen kuvan kun puhut koko ajan "minä minä minä" ja että sinua täytyy tavata teltassa kun suot hetken aikaasi kumppanille jne. Ei tullut mieleen, että olisit valmis tekemään myönnytyksiä tai kompromisseja parisuhteen eteen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?

Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.

Niin olenkin.

No, suvaitsetko sitten sen Tinder-miehen valintaa? (Siitä ketju kuitenkin on, eikä siitä, että mies katkaisi yhteydenpidon tökerösti, koska sitähän siellä käy kaikille koko ajan.)

En suvaitse. Ei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että täytyy suvaitsemattomuuttakin suvaita.

Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kyse ole välttämättä miehen suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, ettei halua elää vammaisen ehdoilla parisuhteessa.

En ymmärrä tätä, että suvaitsevaisiksi itseään sanovat ihmiset täytyy saada jotenkin "kiinni" siitä, etteivät he suvaitse jotain, esim. paskoja ihmisiä. Ajatellaanko, että kun he tämän huomaavat, niin he alkavat myös inhoamaan maahanmuuttajia ja homoseksuaaleja koska eivät pysty täydelliseen suvaitsevaisuuteen?

En minä yritä saada ketään kiinni, ja ymmärrän ihan hyvin, että joku voi olla suvaitsevainen yhdessä asiassa, mutta ei toisessa. Ei tämä asia ole minulle mikään suvaitsevaisuuskilpailu. Sanoin vain, että koska ap peräänkuulutti suvaitsevaisuutta on hullua, että hän itse ei suvainnut sen miehen rajoitteita millä ehdoilla haluaa parisuhteen. (Jos kyse oli siitä, ettei jatkanut juttua pyörätuolin takia.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!

Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.

Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.

On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.

Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.

Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.

Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)

Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.

En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.

Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?

Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.

Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.

Miten niin oletuksia? Mitä syytä aloittajalla on valittaa aloituksessaan, ellei halunnut ihan suhdetta siihen mieheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?

Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.

Niin olenkin.

No, suvaitsetko sitten sen Tinder-miehen valintaa? (Siitä ketju kuitenkin on, eikä siitä, että mies katkaisi yhteydenpidon tökerösti, koska sitähän siellä käy kaikille koko ajan.)

En suvaitse. Ei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että täytyy suvaitsemattomuuttakin suvaita.

Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kyse ole välttämättä miehen suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, ettei halua elää vammaisen ehdoilla parisuhteessa.

En ymmärrä tätä, että suvaitsevaisiksi itseään sanovat ihmiset täytyy saada jotenkin "kiinni" siitä, etteivät he suvaitse jotain, esim. paskoja ihmisiä. Ajatellaanko, että kun he tämän huomaavat, niin he alkavat myös inhoamaan maahanmuuttajia ja homoseksuaaleja koska eivät pysty täydelliseen suvaitsevaisuuteen?

En minä yritä saada ketään kiinni, ja ymmärrän ihan hyvin, että joku voi olla suvaitsevainen yhdessä asiassa, mutta ei toisessa. Ei tämä asia ole minulle mikään suvaitsevaisuuskilpailu. Sanoin vain, että koska ap peräänkuulutti suvaitsevaisuutta on hullua, että hän itse ei suvainnut sen miehen rajoitteita millä ehdoilla haluaa parisuhteen. (Jos kyse oli siitä, ettei jatkanut juttua pyörätuolin takia.)

Eihän tuossa ole järjen hiventäkään mitä sinä puhut. Samalla tavoinhan esim. homoseksuaaleista voisi sanoa, että he olivat suvaitsemattomia heitä kohtaan, jotka pitivät homoseksuaalisuutta mielisairautena sen sijaan, että ennakkoluulottomasti tutustuisi homoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!

Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.

Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.

On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.

Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.

Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.

Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)

Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.

En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.

Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?

Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.

Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.

Miten niin oletuksia? Mitä syytä aloittajalla on valittaa aloituksessaan, ellei halunnut ihan suhdetta siihen mieheen?

Tarkoitin sitä kun oletit suhteen tuovat kasapäin rajoituksia.

AP:n asenne haisee ja kauas. Joo, saa toivoa vaikka kuuta taivaalta. Kyllä mullekkin kelpais seitsemän oikein lotossa ja puolisoksi christina hendricks. En kumpaakaan tule saamaan, mutta en ala siitä masentumaan. Elämässä nyt vaan ei saa kaikkia asioita joita haluais, se vaan pitää hyväksyä ja tyytyä siihen mitä realistisesti on saatavilla. Toki saat toivoa tervettä miestä, mutta jos tämä toive ei toteudu, niin ei sitä liian rankasti pidä ottaa eikä alkaa miehiä syyllistämään. Ei mahda seuranhaku olla helppoa pyörätuolimiehilläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.

Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?

En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia. 

Eli senkin olet jo etukäteen päättänyt, että kumppanisi kanssa asetutte juuri siihen sinun asuntoosi? Miksi? Lisäksi on vaikeaa uskoa, että olisit erakkoluonne, koska sinulle tuntuu olevan käsittämätöntä, että pariskunnilla voi olla erilaisia harrastuksia ja jollekin voi olla ihan luonnollista viettää pidempiäkin aikoja ilman kumppania. Jotkut pariskunnat asuu eri osoitteissakin, mutta sitä tuskin uskot :)

Ikää (viiskyt) ja elämänkokemusta on sen verran että voit jättää nuo lapselliset oletukset väliin. "Asettua" esim. viikonloppuvierailulle (en asu yhdessä edes tervejalkaisen kumppanin kanssa). Olen tehnyt töitä taloni eteen ja aion siinä asua vast´edeskin ja viettää siellä sen ajan minkä kotimaassa olen. Mielestäni vierailut puolin ja toisin kuuluvat normaaliin suhteeeen ja koska taloani ei ole millään tavalla remontoitu erityistarpeisen ihmisen tarpeita ajatellen (kerroksia, portaita, pieni wc) niin käytännössä hän ei pääsisi edes ulko-ovesta sisälle ilman avustajiaan enkä todellakaan halua taloani täyteen avustajia, saati itse olla hlökoht.avustajana vapaa-ajallani. Talo ja piha itsessäänkin vaatii jo töitä. Miksi hitossa haluaisin ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni pyörätuolilla liikkuvan ihmisen kanssa? Käytännössä kaikki mitä voisimme yhdessä tehdä liikkuisi hänen elämänsä ja elämänpiirinsä ympärillä. Jos itse joskus päätyisin pyörätuoliin, sitten täytyisi tehdä muutoksia omassa elämässä mutta se on iso JOS. Jossittelu on ihan turhaa. 

Luulisin, että pyörätuolia käyttävä pärjäisi luonasi oikein hyvin, koska jutuistasi päätellen siellä sinun asunnollasi vietettäisiin aika pieni osa ajasta. Tuskin tulisi kynnyskymykseksi. Tietysti jos et voi auttaa pyörätuolilla liikkuvaa edes sisälle taloosi, niin en usko, että talouteesi on kukaan pyörätuolia käyttävä tulossa edes kaverimielessä kyläilemään. Etkö tosiaan tee vapaa-ajallasi muuta kuin matkustele vaikeakulkuisissa maastoissa, jollette te mitään voisi tehdä yhdessä?

Käyn myös uimassa, luistelemassa, hiihtämässä ja vietän kavereiden kanssa iltaa. Kukaan heistä ei ole pyörätuolissa. Kaverisuhde on niin´ikään hieman toinen kuin parisuhde. Parisuhteessa väistämättä odotetaan toiselta enemmän : enemmän yhteistä aikaa, läsnäoloa, tukea, jakamista, ja tietenkin seksiä. Sori, mutta en nyt vaan osaa kuvitella parisuhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa. Itsekin vanhenen ja käytännössä joutuisin olemaan enemmän ja enemmän apuna ja tukena arkipäiväisissä asioissa, ns. omaishoitajana. Voin kuitenkin jossain määrin päättää mitä asioita sinne elämäni lopputaipaleelle haluan. Muuttujiahan elämässä on mutta niitä ei kukaan osaa ennustaa. Tein nuorempana myös hoitotyötä (kolmivuorotyö) joka oli fyysisestikin raskasta eikä minkään sortin hoitaminen kiinnosta enää. Yritän pitää edes itseni niin hyvässä kunnossa että pärjään mahdollisimman pitkään itsenäisesti vaikka ikää tulee.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet pyörätuolissa huomannut, miten ihmiset suhtautuvat sinuun niin olisiko hullu ajatus, että olisit kuvassa pyörätuolissa jolloin olisi mahdollisuudet onnistumisiin.    

No silloin voi olla varma, että saa vastauksia vain muilta pyörätuolilaisilta. -ap

Moi. Minäkin olen tekopyhä. Olen läski nainen ja haluan timmin, lihaksikkaan miehen. Olenhan sen ansainnut.

Moi. Olen läski nainen ja mulla on timmi lihaksikas mies. Älkää luovuttako, siskot!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D

;D

Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D

Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.

Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?

No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.

Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.

Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!

Ei sinulla tarpeeksi niitä murheita ole ollut, jollei ne sinulle mitään ole opettaneet :(

Samat sanat sinulle vaan. Jos ap haluaa suvaitsevaisuutta maailmaan niin miksi itse sitten paheksuu tuota miestä?

Ei AP varmaan suvaitsevaisuutta peräänkuuluta, vaan ihmetteli miksi mies lopetti kirjoittelun vaikka oli kokenut sielunkumppanuutta ja kehunut ulkonäköä.

no hyvä että pääsi tuollaisesta miehestä eroon. Kuka suoltaa jotain sielunkumppanisoopaa ennen kuin on edes tavattu? Ja naaman perusteella ilmeisesti valkkasi.