Lapset lennättää leijoja pihalla ja mulla on paha mieli

Aivan mutta helpottaa kun ajattelee että lapset ja koko Suomi ovat aivan pian täysin kusessa.

No ihan sama oikeus sinulla on olla, kuin kenellä tahansa muullakin. Ei tietenkään voi tunkeilla kenenkään seuraan mutta omia juttujaan on kaikilla oikeus tehdä, lain puitteissa.

"Onneksi" olin lapsenakin yksinäinen niin ei tarvitse ajatella noin.

Tänä päivänä on surullisen paljon nuoria aikuisia, joilta puuttuu taito luoda ystävyyssuhteita ja omaa sosiaalista verkostoaan. Pitäisin yhtenä syynä tähän sitä, että ihan pienille lapsille vanhemmat järjestävät leikkiseuraa, päiväkodissa hoitajat järjestävät ja koulussa opettajat. Aikuiset ehkäisevät lapsen yksinolon tarjoamalla kaverin eikä lapsi pääse oppimaan, miten niitä leikkikavereita löytäisi ihan itse. Aikuiset tarkoittavat hyvää, mutta samalla lapselta jää oppimatta niitä taitoja, joita ystävyyssuhteiden luomiseksi tarvitaan. Kun tällainen lapsi tulee aikuiseksi eikä olekaan enää ketään "aikuista", joka järjestäisi seuraa, jäädään yksin.

Osta oma leija ja mene mukaan:)

Siinä pitäisi itse olla se aikuinen, ja järjestää seuraa itselleen. 

Itse uskon siihen, että perheissä, joissa vanhemmat järjestävät seuraa lapsilleen ja itselleen, kyläilevät paljon sukulaisissa ja naapurissa puolin ja toisin, auttavat lasta ylläpitämään suhteita toisiin lapsiin (esim. järjestämällä kivoja synttäreitä ym.) se lapsi oppii siitä vanhempien mallista. Ja itse jaksaa samaa kuviota tultuaan aikuiseksi, eli osaa järjestää kaikkea kivaa sosiaalista touhua itselleen ja omille lapsilleen, sitten kun niitä on.

Jos taas kyse on perheestä, jonka pääaktiviteettion tv:n katsominen ja kaljan juominen sohvalla samalla kun lapset on omissa huoneissaan pelaamassa pleikkaa, siitä syntyy näitä uusavuttomia jotka eivät osaa mitään normaaleja elämäntaitoja. Ja niihin normaaleihin elämäntaitoihin kuuluu myös sosiaalisten suhteiden ylläpito.

Fiksut vanhemmat ottavat lapset mukaan touhuihin, auttamaan auton korjaamisessa, haravoinnissa, myyjäisissä, kyläilyssä, ruuanlaitossa jne. Lapset imevöät itseensä kaiken, ja aikanaan alkavat säteillä ympäristöönsä sitä, minkä ovat oppineet.

Jos  lapsen elämänkokemus rajoittuu seinien tuijotteluun ja pleikan pelaamiseen, niin siitä on paha ponnistaa aikuisuuteen. 

Nykyajan "yksinäisissä" nuorissa on paljon näitä. Henkisesti heitteillä olevia lapsia. 

Tämä tuli mieleen, kun luin hetki sitten täältä aloituksen, jossa äiti valitteli kun hän on itse illat poissa kotoa vuorotyön vuoksi, ja poika vaan pelaa yksinään kaikki illat. Äiti tuntui syyllistävän lasta pelaamisesta tajuamatta omaa osaansa ongelmaan. Tottakai henkisesti heitteillä oleva lapsi keksii jotain tekemistä täyttämään tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, usein se on tuo pelaaminen. Päihteet tulevat kuvaan myös monilla tällaisilla nuorilla aikaisin. Siihen pahaan oloon haetaan pakokeinoa.