Lapsiperhe-elämä tuntuu koko ajan enemmän vankilalta!

Jaksan joskus sillä ajatuksella, että lapsenlapsia en sitten ainakaan hoida, vaan keskityn täysillä itseeni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.

Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.

Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap

mitä ne sun omat tavoitteet on? Saada ylennys toimistolla? Tienata fyffee? pelastaa maailma? ostaa hienompaa jotain? 

Ihan vapaasti vaan kohti omaa, mutta on järkyttävää, että hyvistä, omistautuneista äideistä on alettu puhua tuohon sävyyn "elävät lastensa kautta". Jos sen hetken kun lapset ovat pieniä, antaa heille aikansa ja  hellyytensä, se ei todellakaan tarkoita että eläisi lastensa kautta. Se tarkoittaa, että osaa kantaa aikuisen vastuun omista jälkeläisistään.  Maailma on täynnä aikuisia lapsia, jotka vaan haluavat mulle mulle mulle. Mä haluun johtajaksi, mä haluun ministeriksi, mä haluun Floridaan, mä haluun harrastaa omia asioita, mä haluun vetää kännit, mä haluun lapset hoitoon, mä vaadin mummin heti tänne nyt hoitaa lapset, mä vaadin, että... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.

Ja samalla huomaat myös oman elämäsi menneen ohi, olet vanha ja turha.

Minä elä lasteni kautta, minulla on ihan Omia tavoitteita elämässä. Ap

Et sitten voi tavoitella itseäsi niiden lasten kanssa vai onko ajatuksesi saada lupa kävellä ulos perheestäsi? Jeps, ajattele vain itseäsi aikuinen ihminen, älä missään nimessä niitä viattomia pieniä jotka sinä jossain ihme huumassa päätit tuoda tähän maailmaan.

Haluaisin vain edes joskus ulkopuolista apua lastenhoitoon. Omaa aikaa saan pari kolme kertaa pari tuntia viikossa välttämättömään liikuntaan ja iltaisin on pari kolme tuntia parisuhdeaikaa kun lapset nukkuvat, mutta se on siinä. Ei ole mitään mahdollisuutta paneutua oikeasti johonkin luovaan harrastukseen esim. Ap

Kuulostaa ruhtinaalliselta määrältä. Olen hieman kateellinen.

Ihan sama, mitä ne omat juttuni ovat. Ja viittasin lasten kautta elämiseen vain siinä tapauksessa, että kokee elämänsä tyhjäksi kun lapset eivät enää roiku puntissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se menee nopeasti ohi. Lapsuus on niin lyhyt, että kohta saat huomata, ettei sun seurassa olla enää ollenkaan. Oppisitpa nauttimaan siitä, että sinua tarvitaan. Lapset ovat vain lainassa.

Ei lapset, eikä puoliso. Mikähän siinä on, että naisilla näyttäs olevan entistä vaikeempaa lapsiperheissä, vaikka tasa-arvoa ollaan viety jatkuvasti eteenpäin?

Mahdotonta valittamista tuo nuoren naisen elämä nykyään. Sinkut valittavat kumppanin löytämisen vaikeutta, pikkulapsiäidit valittavat oman ajan puutetta ja miehen osallistuminen vähyyttä. MIkähän olisi se unelmatila jossa ei tarvitsisi valittaa? KUinka paljon on kiinni omasta asenteesta (kaikki mulle heti)? Tuskin kenellekään yllätys, että pienet lapset vaativat vanhemmilta aikaa jos tuota ei sulata kannattaa jättää ne lapset tekemättä - tai hankkia niin isopalkkainen ammatti, että on varaa ympärivuorokautiseen lastenhoitajaan.

Tiedän mitä tarkoitat. Minulla ihan sama olo..Ollut hyvin pian lapsen jälkeen sellainen olo. Olin 100% kiinni lapsessa, isä piti sitä itsestäänselvyytenä. Jouduin myös antamaan miehelle paljon rahaa ja hän ei pahemmin lasta hoitanut. Oli melko huijattu olo.

Teille jotka kitisette, kuinka vähän aikaa lapset pieniä ym paskaa, teillä ei ole hajuakaan minkälaista helvettiä se voi olla. Turvaverkko olematon, lapsi heräili öisin paljon vielä 4 vuotiaanakin, vuorotyö ja rahat miehelle. Se on mulle ainakin helvetti.

Miten ap nykyään menee?